5.5.2026
Mitä
yhteistä on velkajarrulla ja vanhustenhoidolla? Paljonkin. Velkajarrulla vähennetään väkisin valtion velkaantumista ja valtion käytettävissä olevaa rahamäärää, mikä johtaa väistämättä mm. sote-palveluihin tarvittavan rahan leikkauksiin. Ellei lisätulojen hankkimisessa tapahdu jotakin mullistavaa. Sosiaali- ja terveysmenoihin käytettävä lähes
30 miljardin potti on valtion budjetin suurin momentti. Se on viisi kertaa
suurempi kuin Suomen puolustusbudjetti. Siitä on väistämättä leikattava ja
paljon tulevina vuosina, koska muitten menoerien karsimisella ei saada aikaan
riittäviä säästöjä. Olen kuullut puhuttavan jopa parin miljardin leikkauksesta valtakunnan tasolla sote-menoihin. Se tietää Pirkanmaan hyvinvointialueelle n. 200 miljoonan euron säästöä.
Mitä tämä merkitsee esimerkiksi ikäihmisten palveluille?
Arvio
85-vuotta täyttäneiden kotihoidon asiakkaiden määrästä Pirkanmaalla on n. 5000
henkeä. Väestölaskelmien mukaan heidän määränsä nousee n. 30 000 vanhukseen
-30-luvulle mentäessä. Ei tarvitse olla matemaattinen nero, jotta voi päätellä,
että yhtälössä on mätää. Rahaa häviää satoja miljoonia ja ikäihmisiä on
kymmeniätuhansia enemmän kuin nyt. Tulevalla hallituksella on visainen ongelma.
Nykyisen kaltaisia vanhustenpalveluja ei ole yksinkertaisesti järjestettävissä
nykymuodossaan. On mielenkiintoista, minkälainen hyvinvointiyhteiskunnan palvelulupaus
näillä reunaehdoilla ikäihmisille tullaan lakiin kirjoittamaan.
Millä
keinoin ikäihmisten palvelut sitten tullaan jatkossa järjestämään, voi
tietenkin miettiä jo nyt. Jo nyt kotihoitoa saa entistä harvempi entistä tiukemmin
myöntämiskriteerein. Kotihoidossa hoidetaan jo nyt selkeästi laitoshoitoa tarvitsevia
vanhuksia. Kotihoidosta tulee vallitsevin hoitomuoto, ilman yhteiskunnan
tarjoamaa merkittävää tukea. Massavalvonta suoritetaan teknisin laittein ja
karkailun estäminen lukituksilla. Kotihoidon käyntikertoja voi olla vain
harvoin ja hyvin lyhyitä aikoja. Tämähän ei ole inhimillistä ja hoidollisesti se on heitteille
jättöä.
Omaisille
palautetaan elatus- tai huolehtimisvelvollisuus vanhemmistaan. Tämähän poistettiin
lainsäädännöstä vasta 1970- luvulla. Tässä yhteydessä on rukattava myös
perustuslakia, jossa todetaan tällä hetkellä riittävistä sote-palveluista vastuun olevan
julkisella vallalla. Hyväosaiset selviävät pälkähästä tietenkin rahalla tai
rikas vanhus omalla rahalla. Varattomilla aina ennen minkäänlaisen julkisen palvelun
saantia, selvitetään omaisten rahatilanne ja auttamismahdollisuus. Muistisairaiden
asioitten hoitaminen ilman minkäänlaisia edunvalvontavaltakirjoja kuuluisi
lähtökohtaisesti omaisille.
Lapset eivät
pääsisi karkuun vanhusten hoitomaksuista, koska ne olisivat ulosottokelpoisia. Tässä
mentäisiin ns. Saksan tai Italian malliin. Se merkitsee myös hyvästejä ns.
pohjoismaisen hyvinvointivaltion mallille, jossa jokainen kansalainen yksilönä
on oikeutettu hoivaan riippumatta sukulaisen lompakosta.
On hyvä
kysymys, minkälaiseksi yhteiskunnaksi Suomi on muotoutumassa seuraavan kymmenen
vuoden aikana. Voisin veikata, ettei syntyvyys ainakaan nousisi. Millaisin
järjestelyin tuottavat työt hoidettaisiin ja miten työelämä sopeutuisi
vanhempiaan hoivaaviin työntekijöihin? Miten kävisi verotulokertymän? Suomi ajautuisi
suureen taloudelliseen eriarvoisuuteen. Terveys on tuote, jota saa rahalla.
Köyhät jonottavat julkisen sektorin vain välttämättömintä hoitoa. Sukupuolten
välinen tasa-arvo on sanahelinää. Perheiden vastuu hoivasta kaatuu kuitenkin
naisten syliin. Naiset pidempi-ikäisinä tulevat kohtaamaan eniten heitteillejättöä
ja kärsimään vanhustenhoidon karsimisesta.
Ikäihmisten
ennustettavissa ole tilanne on poliittisesti tulenarka aihe. Olisin iloisesti
yllättynyt, jos vaalikeskusteluissa tähän aiheeseen löydetään sivistyneitä ratkaisuja.
Onko veronkorotukset nykyään kielletty puheenaihe. En ole minkään puolueen
uskaltaneen mainita tätä keinoa tulojen hankkimiseksi. Toivottavasti demarit eivät ainakaan ole unohtaneet tätä tasapuolista vaihtoehtoa. Mitä mieltä itse olet
asiasta?
Esa Kanerva
