26.5.2026
Ainahan
siitä tunnelmaa syntyy, kun 500 demaria, puoluekoneisto, lehdistö ja lobbarit
kokoontuvat yhteen tilaan. Istuin Tampere-talon koko lailla siedettävissä
tuoleissa tiiviisti kolme päivää puoluekokousedustajana tekemässä demaripolitiikkaa, tulevaisuuden
päätöksiä ja valitsemassa puoluejohdon. Ylimmän johdon valinta oli riidatonta eikä
siinä aikaa tuhraantunut, paitsi pakollisiin koreografioihin, kukituksiin ja
hengenostatuksiin. Lindtman ja Näkkäläjärvi jatkavat. Varapuheenjohtajiksi oli tunkua, samoin puoluehallitukseen ja valtuuston puheenjohtajaksi. Keskityn
tässä jutussani vain omiin havaintoihini ja tunnelmiin, en yksityiskohtiin. Ne
voitte lukea lehdistä.
Ensimmäisen
päivän tärkeintä antia oli puheenjohtajan tunnin avauspuhe. Sen sisältö enteili hänen haluaan lähentää ja tiivistää ay-liikkeen ja puolueen suhdetta. Työntekijöiden
asema ja ay-liike on Lindtmanille tärkeitä ja hän tulee ottamaan niiden tarpeet
huomioon. Tässä kohtaa puhetta hän ilmoitti, ettei tule sallimaan
nykyhallituksen ajamaa perusteettomien pätkätöiden sallimista.
Ei Lindtman sortunut
avaamaan omia leikkauslistojaan, vaan hän kertoi puheessaan leikkaavansa
epäluottamuksesta ja yhteiskunnallisesta vastakkainasettelusta. Arvopuheelleen
hän halusi sytyttää puolueväkeään yhteen rintamaan, hallitus vastaan me.
Hallitus kykenee purkamaan vaikean tilanteen ja löytämään ratkaisut
taloudelliseen umpikujaan oikeudenmukaisesti. Ei pidä unohtaa myöskään taloutta
elvyttämiä kasvutoimia.
Henkilökohtaisesti
puheenjohtajan oli tarkoitus luoda kuva itsestään tavallisena työväenliikkeen
soturina ja palauttaa SDP:a perinteisenä arjen asioiden, työhön keskittyvänä ja
toimeentuloa tärkeänä pitävänä puolueena. Puolue takaa vakauden niin
työelämässä kuin työntekijän arjen asioissa.
Sääntöjä
muutettiin niin, että puoluekokous työskentelee tiiviimmin kahden vuoden välein
ja seuraava kokous järjestetään 2028. Siten Lindtmanin saama jatkokausi on kaksivuotinen.
Lindtman
antoi useita konkreettisia lupauksia, sekä avauspuheessaan että linjapuheessaan.
Ne ovat jääneet lehdissä vähemmälle huomiolle, joten kokoan ne tähän juttuun. Ne liittyivät työelämään, sosiaaliturvaan ja
ulkopolitiikkaan. Sdp peruu perusteettomat vuoden määräaikaisuudet sallivan
lain. Pätkätöitä ei sallita. Lindtman lupasi, että hallitus kriminalisoi palkkavarkaudet
ja säätää kanneoikeuden ammattiliitoille halpatyövoiman käytön ja oikeuksien
polkemiseksi.
Sosiaaliturvaan
ja terveydenhoitoon hän palauttaisi hoitotakuun kahdeksi viikoksi ja
omalääkäri- ja hoitajamallin vahvistamisen. Kelaan tuotaisiin yhden hakemuksen
malli. Työttömyysturvan ja asumistuen suojaosuuden palautettaisiin.
Ulkopoliittinen
tärkein kannanotto oli Palestiinan valtion tunnustaminen. Sdp ajaa asiaa.
Lindtman sai
Tampereelta mukaansa koko lailla yhtenäisen puolueen, näin ainakin koin useitten
eri vuosikymmenten puoluekokousten kokemuksella. Kokous antoi vahvan
luottamuksen, vapaat kädet ja vahvan mandaatin johtaa puoluetta kohti
eduskuntavaaleja.
Puheenjohtaja
Lindtman pomppasi viimeistään Tampereella Marinin varjosta kiistattomaksi Sdp:n
ykkösnyrkiksi ja johtajaksi. Puheenjohtaja sai puoluekokoukselta luvan käydä hallituksen
kimppuun työelämäkysymyksillä, arjen ongelmilla ja kertoa myös sopeutustarpeesta,
koska velkajarrukeskustelu jäi torsoksi.
Töihin ja
kohti eduskuntavaaleja!
Esa Kanerva
