19.5.2026
Orpon hallitus ei tunne suomalaisen yhteiskunnan ja työmarkkinoiden lähihistoriaa. Aina Suomen talouden kriisitilanteissa on menneinä vuosikymmeninä valtiovalta kutsunut työmarkkinaosapuolet kokoon, on istuttu alas ja neuvoteltu kaikkia osapuolia hyödyttävä sopimus. Näin tapahtui tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäluvun lopun talouskriisissä, jolloin sorvattiin ensimmäinen Liinamaa 1 kutsuttu keskitetty tuloratkaisu ja seuraavan vuosikymmenen öljykriisissä ns. Pekkas-sopimusten avulla. Samoin tehtiin Neuvostoliiton romahdettua ja Lipposen hallituksen vakautettua Suomen talouden. Tupot jatkuivat pitkälle kaksituhattaluvulle. Espanjan hallitus on tehnyt omilla työmarkkinoillaan aivan päinvastaisesti kuin Orpon hallitus, joka rikkoi työmarkkinoiden suomalaisen neuvottelukulttuurin. Espanjan talous on vahvassa nousussa ja tilanteen tekee ironiseksi se, että he ovat ratkaisseet talousongelmansa osaltaan tekemällä omat ”liinamaansa”.
Espanja lähti uudistamaan omia työmarkkinoitaan muutama vuosi sitten. Heillä oli Euroopan korkeimmat työttömyysluvut ja talous sakkasi pahasti. Maan hallitus, työnantajajärjestöt ja ammattiliitot istuivat samaan pöytään. Lopputuloksena oli historiallinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Silpputöitä vähennettiin, vakituisten työsuhteiden ehtoja parannettiin ja yrityksille luotiin vakautta ja ennustettavuutta. Yhteiskuntaan saatiin luottamusta ja rakentava ilmapiiri. Pyörät alkoivat pyöriä ja uusia työpaikkoja syntyä. Tästä seurasi tietysti talouskasvua, kun kansalaiset uskoivat jälleen tulevaisuuteen ja kuluttivat. Orpon hallitus on tehnyt uskomattoman paljon vahinkoa tälle yhteiskunnalle, luottamuksen rakentamisen sijaan on kaivauduttu poteroihin ja mykkäkouluun. Vanhat sopimusrakenteet revittiin ja hallitus teki porvarillista sanelupolitiikkaa.
Kun Madridissa pyrittiin vähentämään määräaikaisia työsopimuksia, Orpon hallitus teki päinvastoin, helpotti niiden tekemistä, kevensi irtisanomissuojaa ja laajensi paikallista sopimista ilman ammattiliittojen luottamusmiehiä. Päinvastoin tekeminen näkyy nyt ennätystyöttömyytenä ja talouskasvun puutteena. Työmarkkinoiden luottamuksen puute näkyy yhteiskunassa itsekkäänä oman edun tavoitteluna ja toisen hyvä nähdään omana häviönä. Hallitus on varjelevinaan talouskasvua työntekijöitten oikeuksien pysyvällä murentamisella ja laittamalla ay-liikkeen polvilleen. Tästä seuraa yhteiskunnassa pattitilanne, kansalaiset varjelevat omaa tulevaisuuttaan säästämällä ja kuluttamalla mahdollisimman vähän, kun ei huomisesta tiedä ja työpaikkakin saattaa mennä. Yritykset pelkäävät kotimaan riitaisaa ilmapiiriä eivätkä investoi. Seuraa pirullinen noidankehä, suomalainen yhteiskunta on nyt pahassa jumissa ja juntturassa, ei liikahda lehtikään.
Tällainen yhteiskunnan pysähtyneisyys luo tyytymättömyyttä, mikä taas suosii populisteja. Koska Orpon hallitus on epäonnistunut lähes kaikessa tavoitteissaan, luottamus perinteisiin puolueisiin rakoilee ja koska ay-liike on osittain halvaantunut hallituksen toimien vuoksi, niitä on populistien helppo osoittaa näitä sormellaan syyllisinä kansalaisten ahdinkoon. Samoin kuin kirota maahanmuuttajia syntipukkeina. Todellisuudessa maahanmuutto voi olla ratkaisu moniin suomalaisen yhteiskunnan ongelmiin niin kuin Espanjassa on ymmärretty. Pedro Sanchesin hallitus on nähnyt maahanmuuton olevan ratkaisu työvoimapulaan, talousongelmiin ja väestörakenteen vinoutumisen korjaamiseen. Maassa olevien laittomien siirtolaisten asemaa on helpotettu laillistamalla heidän oleskelunsa maassa. Samalla he tulevat verotuksen, sosiaaliturvan ja talouden piiriin. Työlupien saantia on helpotettu. Meidän hallituksemme linja on dramaattisesti päinvastainen. Ja seuraukset näkyvät yhteiskunnassa. Meillä on työvoima- ja osaajapula työttömyydestä huolimatta, hallitus kuitenkin vaikeuttaa toimillaan ulkomaisen työvoiman saantia.
Orpon hallitus on riskeerannut Suomen tulevaisuuden ja lyönyt vetoa "uudistustensa" onnistumisen puolesta. Sen valitsema linja ei ole toiminut, Suomen talous näivettyy eikä ihmettä, talouden kasvua, tule tapahtumaan. Kuluneen vajaan neljän vuoden aikana olemme menettäneet jotakin korvaamatonta, kansallisen luottamuksen ja yhteishengen. Puheenjohtaja Lindmanin esiin nostama Espanja on todistanut talouspolitiikallaan, että menneitten vuosien suomalainen resepti toimii yhä. Tällä hetkellä vallassa on kuitenkin hallitus, joka on sokea ja kopea kokki, joka on heittänyt ohjeet ja historialliset onnistumiset roskiin.
Esa Kanerva
