Kestääkö hallitus kansan kiukkua?



                                                                                                                                               
                                                                                                                                       30.11.2015

Viime lauantaina Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne vieraili Tampereella ja Tammelan torilla. Väkeä oli jonoksi asti niin puurolle kuin Antin juttusille. Juttelin monen kanssa, mistäpä muusta kuin hallituksen tämän hetkisestä tilanteesta.

Toivoa siitä, että saataisiin aikaiseksi kattava yhteiskuntasopimus, nähdäkseni ei enää ole. AKT ei tule pyörtämään päätöstään, SAK:n hallituksen tekemä päätös, että Sipilän on vastattava kysymykseen, miten kolmikantaneuvottelut hoidetaan tulevaisuudessa ja postin lakon on loputtava, jotta ratkaisuun voitaisiin päästä. Tässä on kolme kovaa solmua, jotka eivät hevin aukene. Sipilä joutuu kuin joutuukin avaamaan solmun miekalla eli tuo eduskuntaan pakkolait.

Miksi pakkolakeihin joudutaan. On tehty suuria virheitä ja kardinaalimunauksia. Ministerit nostivat avustajiensa palkkoja tuhansilla euroilla, palkkamalttia vaatineen Sipilän lähimmälle avustajalle tuli yli 10 prosentin palkankorotus - uusi palkka 7 530 e/kk, EK ilmoittaa lopettavansa keskitettyjen sopimusten tekemisen, Posti palkkaa urheiluseurojen jäseniä rikkureiksi ja ay-liikkeestä tehdään kaikkien epäkohtien syntipukkia. Eiköhän asia ole juuri päinvastoin. Ihmettelen, miksi Elinkeinoelämän Keskusliitolle ei kelpaa SAK:n tekemä ehdotus Sen mukaan palkan­korotukset olisivat vuonna 2017 nolla euroa. Vuonna 2018 siirryttäisiin malliin, jossa palkankorotusvaran määrittelisi vientisektorin palkanmaksukyky. Lisäksi ehdotuksessa on ollut erilaisia työnantajamaksujen alennuksia ja siirtoja palkansaajille.

Hallitus valmistelee pakkolakeja, joilla asetetaan työelämän sopimusvapaudelle rajat länsimaissa hyvin harvinaisella tavalla. Pakkolailla muun muassa työaika pitenisi ja ensimmäisestä sairauspäivästä tulisi palkaton. Niitten voimaan tulon jälkeen kansa raivostuu. Sote-ratkaisun vääntö on pientä sen rinnalla, mitä on odotettavissa. Jos hallituksen rivit rakoilivat jo tuolloin, pysyykö hallitus ensi vuoden lakkokevään ja syksyn paineissa yhtenäisenä. Hallitukseen ei nyt vain kerta kaikkiaan luoteta. Koulutetut naiset ovat käärmeissään jo nyt vuorotteluvapaan kimppuun hyökkäämisestä ja niiden ehtojen kiristämisestä. Täytyy sanoa, että näillä hallituksen laatimilla ehdoilla järjestelmä on käyttökelvoton.

Työtä tekeviltä hallitus tosiasiassa vaatii palkan alennuksia. Se itse nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon maksuja 30 prosenttia ja leikkaa sieltä ja täältä niin kuin me hyvin tiedämme. Köyhä ei enää elä eikä keskiluokkaisellakaan hyvin mene. Asuntoja on odotettavissa myyntiin samalla tavalla kuin 1990-luvulla.

Edessä on hyvin lakkoherkkä aika, ja Suomen talous saa oletettavasti vakavia vaurioita. Työttömyys lisääntyy ja tyytymättömyys hallituksen toimiin saa aikaan levottomuuksia. Siihen vielä kun lisätään ennustetut 50.000 uutta Välimeren yli tullutta pakolaista, perussuomalaisten kansanedustajien kantti on koetuksella. Hallituksen heikoin lenkki kestää vähiten kansan tulitusta, kun kansantalous syöksyy alaspäin.

En usko, että porvarihallitus pysyy koossa vaalikauden loppuun, jos ammattiliitot eivät pelasta isänmaata tekemällä työehtoja heikentävän yhteiskuntasopimuksen. AKT tosin on jo ilmoittanut, että sopimuksessa ei saa olla yhtään heikennystä. Liitoilla on nyt käsissä vain huonoja vaihtoehtoja. Vaa’assa on toisella puolella pakkolait ja alas syöksyvä kansantalous sekä lisääntyvä työttömyys ja toisella puolella palkansaajien hyvä edunvalvonta. Kuten Paperiliiton Antero Mäki sanoi yritettäessä tehdä -90-luvun alussa ns. Sorsan yhteiskuntapakettia, ettei häntä ole valittu puheenjohtajaksi kenenkään palkkoja alentamaan.

Esa Kanerva