"Ei koskaan enää yksin", Erkki Liikanen Tampereella

                                                                                                                                       25.1.2024

Tämä on referaatti ent. Suomenpankin pääjohtajan, EU-komissaarin ja valtionvarainministerin Erkki Liikasen alustuksesta Tampereen Työväenmuseon auditoriossa 24.1.2024.

”Stalinin varjosta Euroopan Unionin ja Naton täysjäseneksi”

Erkki Liikanen oli luvannut maalata isolla pensselillä Euroopan ja Suomen historiaa Stalinin Neuvostoliiton ajasta Suomen sotien jälkeisiin vaaran vuosiin, sotakorvauksien maksamiseen, teollistumiseen ja hyvinvointiyhtesikunnan muotoutumiseen sekä vihdoin 1995 EU-jäsenyyteen ja vuonna 2023 Naton täysjäsenyyteen.

Ensimmäiseksi tietokilpailukysymys. Kuinka monta sotaa Suomi on käynyt historian saatossa Venäjän tai sen perillisten kanssa? Vastaus on 43 kertaa. Uskomaton luku. Maailmalla arvostetaan tätä suoritusta ja selviytymistä. Suomen Venäjää koskevilla mielipiteillä on merkitystä näitten kokemusten perusteella

Henry Kissingerin mukaan Stalin oli hirviö, mutta kansainvälisissä suhteissa hän oli mitä suurin realisti. Kärsimätön, terävä-älyinen ja leppymätön. Yhdysvaltalainen historioitsija ja kirjailija Steven Kotkin haastaa Kissingerin, näiden ominaisuuksien lisäksi Stalin oli hänen mielestään suuri uhkapeluri.

Stalinin neljä suurinta uhkapeliä liittyivät maatalouden kollektivisointiin ja kulakkien (varakkaat talonpojat) tappamiseen. Peli jatkui puolueen ja armeijan puhdistamisella ennen II maailmansotaa. Teko oli järjetön etenkin upseerien osalta. Riskialtis oli myös sopimus Hitlerin kanssa Euroopan jaosta. Samoin Suomen talvisota oli suomalaisten puolustuksen aliarviointia.

Paasikivi pohti vuonna 1944 Kultarannassa. ”Meillä on luotettu oikeuden ja oikeudenmukaisuuden voimaan. Historia ei näytä antavan sille perustetta. Historiaa lukiessaan tulee pessimistiksi.” Hän jatkaa: ”Valtion toimivat valtion edun mukaan. Se on hirveää, verenpunaista.” Ja Paasikivi jatkoi: ”Toistaiseksi ei ole löydetty mitään järjestelmää, joka rajoittaisi valtion etua ja suojelisi muita valtioita sitä vastaan. Sen rajoitus, sen suhde moraaliin, on kysymys, minkä ratkaisemisesta erityisesti riippuu ensi kädessä pienten valtioiden tulevaisuus, mutta loppujen lopuksi myös suurten ja koko ihmiskunnan menestys.”

Liikanen esitteli Paasikiven henkilöhistoriaa ja saavutuksia. Hän oli pääministeri 1944-1946 ja presidentti kymmenen vuotta vuodesta 1946 vuoteen -56 Kekkosen valintaan asti. Hän käynnisti prosessin, joka johti Suomen Kansainvälisen valuuttarahaston jäseneksi 1948. Liittymiseen liittyi diplomaattista taituruutta ja onnea. Paasikivi totesi, että halusimme kääntyä länteen, ei itään, koska halusimme säilyttää itsenäisyytemme ja vapautemme. Pitää muistaa, että Ruotsi ”uskalsi” hakea jäsenyyttä vuosia myöhemmin kysyttyään ensin Neuvostoliiton mielipidettä. Sen jäsenyys toteutui vasta 1951. Ilman valuuttarahaston lainoja Suomi ei olisi kyennyt jälleen rakentamaan maata. Raha eli lainat olivat aivan keskeinen asia maan sodasta selviytymisessä. Ruotsi palkittiin jäsenyyden hakemisesta pääjohtajanimityksellä. Ivar Rooth valittiin IMF:n pääjohtajaksi samana vuonna. Suomen koko sodan jälkeistä ulkopolitiikkaa säädellyt YYA-sopimus solmittiin 1948. Neuvostoliitto halusi sitoa Suomen Pariisin rauhansopimusta täydentäviin lisävelvoituksiin länsiliukuman estämiseksi myös pitkällä tähtäyksellä. Paasikiven ansiosta Suomen sopimus erosi mm. Puolan, Unkarin, Bulgarian ja Romanian vastaavista sisällöllisesti. Suomi puolustaa maata hyökkäyksessä vain omalla alueellaan ja omin voimin.

Suomi kieltäytyi ns. Marshall-avusta. Se oli Yhdysvaltain rahoittama Euroopan jälleen rakentamisohjelma. Neuvostoliitto suhtautui kielteisesti ohjelmaan ja kielsi mm. Puolaa ja Tšekkoslovakiaa ottamasta sitä vastaan. Perinteinen selitys Suomen kieltäytymiselle on ollut, että syyt olivat ulkopoliittisia. Nyttemmin on selvinnyt, että myöskään Yhdysvallat ei ollut lopulta halukas tuen myöntämiseen. Saimme vain kauniita sanoja ja tuen osoituksia. Norja sai 255 miljoonaa dollaria ja Tanska puolestaan 273 miljoonaa dollaria. Vastaavasti Suomi maksoi sotakorvauksia 300 miljoonaa.

Seuraavaksi Liikanen nosti esiin K.A. Fagerholmin roolin sodan jälkeisen Suomen pääministerinä. Hänen ensimmäinen hallitus toimi 1948-1950. Fagerholmin hallituksen ohjelma puhui Suomesta Pohjolan vapaan valtiona. Hallituksen tärkein tehtävä oli kansanvaltaisen valtiojärjestyksen lujittaminen. ”Valituille elimille on annettava työrauha ja oikeuslaitoksen riippumattomuus on säilytettävä”, hän jyrisi. Hallitus täytti Paasikiven odotukset ja sai kiitokset 1948:” Ilman teidän ja teidän puolueenne…..- ei maamme asioita voitaisi johtaa perustuslakien, demokraattisen järjestyksen ja vapauden mukaisesti..”

Seuraavaksi Liikanen käsitteli Euroopan hiili- ja teräsyhteisön syntyvaiheita. Kaksi keskeistä henkilöä sen syntymisessä olivat ranskainen talouspoliitikko Jean Monnet ja Ranskan ulkoministeri Robert Schuman. Nämä kaksi visionääriä alkoivat työstää Monnet´n aloitteesta ajatusta Euroopan yhteisöstä. Ranskan hallitus antoi 9.5.1950 Schumanin julistuksen. Siinä ehdotettiin Saksan ja Ranskan kaiken hiili- ja terästuotannon asettamista yhteisen korkean viranomaisen valvontaan. Tausta-ajatuksena oli, että jos kaksi Euroopan vaikutusvaltaisinta valtiota hoitaisivat yhdessä kyseisten tuotteiden tuotannon, sotia ei enää syttyisi. Robert Schumanin mukaan Eurooppa rakennetaan konkreettisilla toimilla, jotka luovat de facto solidaarisuuden.

Kekkonen suhtautui alun perin penseästi läntisiin talousyhteisöihin. Eikä Kekkosella ollut verkostojakaan ajaa Suomea lähemmäksi niitä. Suomen tulevaisuudelle oli kuitenkin välttämättömyys käydä kauppaa niitten kanssa. Kekkonen empi Neuvostoliiton pelosta. Britannian johdolla perustettiin ”vastavoimaksi” Ey:lle 1960 Efta. Siihen kuuluivat Britannia, Norja, Itävalta, Portugali, Ruotsi, Sveitsi ja Tanska vuonna. Suomi pääsi liitännäisjäseneksi Neuvostoliiton luvalla, mikäli Neuvostoliitto saisi samat oikeudet kauppayhteenliittymässä kuin Suomi. Asiasta sovittiin Kekkosen 60-vuotispäivillä railakkaissa tunnelmissa.

Suomen mahdolliselle EU-jäsenyyden keskustelun aloittajia olivat 1990 Paavo Lipponen ja Ilkka Suominen. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1991 liittymisasia sai tulta alleen ja Suomi pääsi kuin pääsikin jännittävien vaiheiden jälkeen unionin ensimmäiseen laajentumisaaltoon. Suomi haki jäsenyyttä 1992, jonka jälkeen alkoivat yhdentymisneuvottelut. Jäsenyys toteutui vuoden 1995 alusta. Presidentti Koivisto totesi, että on parempi saada paikka pöydässä, jossa asioista päätetään ja jäsenyyttä tulee hakea ilman ehtoja. Vaikuttaminen tapahtuu Suomen ollessa jäsenenä.

Liikanen kertoi nuorena lähettiläänä usein kysyneensä, mikä on EU:n ydinajatus? Vastaus oli, että voiman käyttö korvataan lain käytöllä. Euroopassa pitää olla yhteiset instituutiot, Euroopan tuomioistuin on tärkeä. Päätöksenteon tulee olla tehokasta, muttei hegemonista, tarvitaan määräenemmistöpäätöksiä eikä yhdellä saisi olla veto-oikeutta. Nämä päätöksenperiaatteet eivät siis ole täysin toteutuneet. Liikanen manasi sitä, että olisi pitänyt ajaa läpi nämä periaatteet laajentumisvaiheessa, joka päätöksenteko mekanismi muuttuu tai laajeneminen pysähtyy.

Kööpenhaminassa sovittiin EU-jäsenyyden peruskriteereistä ja arvoista vuonna 2003. Jäsenyyttä hakevalla maalla pitää olla instituutiot, jotka turvaavat ko. valtiossa vakaan demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeudet ja kansallisten vähemmistöjen oikeudet. EU oli käynyt samalta pohjalta keskustelun Espanjan ja Portugalin kohdella, maat siirtyivät diktatuurista demokratiaan. Demokraattinen kehitys haluttiin vakiinnuttaa.

Suuri EU:n laajentuminen tapahtui vuonna 2004. Keski- ja Itä-Euroopan entiset sosialistimaat maat hakivat ankkuria Euroopan Unionista. Kööpenhaminan kriteerit tulivat vuonna 2004 liittyneiden maiden jäsenyyssopimuksiin. Tänään Unkari haastaa tuolloin sovitun oikeusvaltioperiaatteen. Puola ei enää ole vaarassa ajautua oikeusvaltioperiaatteen rikkojaksi ja hankauksiin EU:n kanssa.

Maaliskuussa vuonna 1997 Bill Clinton ja Boris Jeltsin tapasivat Helsingissä. Jeltsin edellytti, ettei yksikään entinen neuvostovaltio liity Natoon. Usa ei suostunut. Presidentti Martti Ahtisaari totesi, että USA teki oikein pitäessään Naton oven Suomelle auki. Lisäksi hän oli sitä mieltä, että niin kauan, kun kukaan ei sano, ettei Suomi voi liittyä Natoon, Suomi voi säilyttää itsenäisen asemansa ja työskennellä rauhankumppanuussopimuksen puitteissa sekä USA:n että Venäjän kanssa. Naton huippukokouksessa Madridissa 1997 sovittiin, että Nato laajenee kahdessa aallossa,1999 Puola,Tšekki ja Unkari pääsivät sisälle, vuonna 2004 Viro, Latvia, Liettua, Slovakia, Slovenia, Bulgaria ja Romania.

Alustuksessaan Liikanen käsitteli myös Suomen Nato-jäsenyydenprosessin syntyä. Hänen mielestään syitä maan nopeaan liittymispäätökseen oli oikeastaan kolme, kolme P:tä, Putin loi uhan, people, uhka yhdisti kansalaismielipiteen ja politics, päätöksenteko toimi laaja-alaisesti ja yhteisymmärrystä hakien. Toisin sanoen Suomi haki taas paikkaa pöydästä, jossa päätökset tehdään.

Sodan jälkeen Ukrainaa ei tule jälleen rakentaa sellaiseksi kuin se oli ennen sotaa, vaan maa pitää modernisoida. Tarvitaan syvät reformit, joilla irrottaudutaan neuvostoajan perinteestä. On rakennettava täysimääräinen demokratia, jolla on vahvat instituutiot. Uudistukset tulee valmistella sodan aikana ja saada voimaan heti sodan jälkeen. Oikeusjärjestelmä on uudistettava ja estettävä oligarkkien rikastuminen. Tähän liittyy korruption vastainen viranomaisen perustaminen ja vahva kilpailupolitiikka. Ukrainalle ei tule luoda oikotietä jäseneksi, vaan jäsenyyskriteerit tulee täyttää.

Mikä on Euroopan Unionin arvo ja arvot tällä hetkellä? Ukrainan sodan jälkeisen maailman ei pidä antaa jakautua väärin. Venäjän hyökkäyssota tuomittiin maitten äänten enemmistöllä, mutta maailman väestön enemmistöä edustavat maat pidättäytyvät. Maailmassa on tärkeitä alueita, joissa globaali yhteistyö on elinehto. Niitä ovat ilmastokysymykset ja lajien monimuotoisuus. EU:n sisällä ei tule sallia kompromisseja, jos kysymys on oikeuslaitoksesta tai keskustellaan arvoista. Esimerkkinä tässä on Unkari. Ukrainan jäsenyyshakemuksen käsittely voisi taas olla momentum, jolloin voitaisiin tehostaa EU:n päätöksentekoa ja vaatia uudistuksia päätöksentekomekanismiin?

Alustuksen perusteella voisi ehkä vetää johtopäätöksen, että historia opettaa ymmärtämään sen, että tulevaisuus yllättää useimmiten meidät. Historia ei toteudu tai toista itseään juuri sillä tavalla kuin se aiemmin tapahtui. Mutta historialla ja nykyhetkellä on yhtymäkohtia ja analogioita, kristallipallo se ei kuitenkaan ole. Stalin oli Neuvostoliiton diktaattori viime vuosisadalla, Putin tänään. Käyttäytymisestä voi löytää yhtäläisyyksiä ja syitä Venäjän imperialismiin. Suomen kansa on oppinut historiasta läksynsä, että Venäjän kanssa pitää olla aina hereillä ja ettemme saa jäädä maailmassa maan kanssa yksin.                                                                                                             

Esa Kanerva

 

 

  

 

Ideologista köyhän kyykytystä

                                                                                                               17.1.2024

Viime eduskuntavaalit olivat teemaltaan talousvaalit. Persut ja Kokoomus hyökkäsivät yksissä tuumin Marinin hallituksen kimppuun ja syyttivät sitä tuhlariksi. Tosi asiassa edellinen hallitus teki niin korona- kuin Ukrainan sodan kriiseissä suuret talouspäätökset ja menolisäykset yhteisymmärryksessä opposition kanssa. Velkapelottelu, valetotuudet ja valtion konkurssiuhkailu, toisaalta suuret vaalilupaukset, tehosivat ja siivittivät oikeiston vaalivoittoon. Demarit menestyivät vaaleissa hyvin, mutta joutuivat silti oppositioon. Voidaan aiheellisesti kysyä, oliko puolueen valittu vaalistrategia sittenkään oikea? Valittiin vain yksi vaihtoehto, joko Marin jatkaa pääministerinä tai sitten puolue jää oppositioon. Vaihtoehtoista suunnitelmaa ei ollut.

Nykyhallitus ja etenkin Kokoomus oivalsivat heti valtaan päästyään pelin paikan. Jo hallitusohjelmaneuvotteluissa Kokoomus teki selväksi, että suuret ja sen haluamat sosiaaliturvaleikkaus- ja työelämäpäätökset tehtäisiin nyt. Hallituksessa Orpo toistaa jargonissaan suurta valtion velkaa, joka uhkaa hyvinvointivaltiota. Tämä on oikeiston viestinnällistä ilmaveiviä ja hämäystä. Me emme ole Kreikan tiellä, kaukana siitä. Meillä ei ole mikään tulenpalavaa kiirettä tehdä hätäisiä toimia velan suhteen. Pitkän ajan suunnitelmia velan oton pienentämiseksi pitää toki tehdä. Maailma pyörii velalla eikä Suomen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen ole mitenkään poikkeuksellinen, mutta korkean koron oloissa sen pienentäminen vaatii pitkäjänteistä strategiaa.

Suomen anteliaaksi väitetty sosiaaliturva ei ole syyllinen kasvaneeseen velanottoon. Sosiaalimenot maassamme ovat suhteessa bruttokansantuotteeseen EU:n keskitasoa. Korkean inflaation johdosta niiden reaalitaso on jopa laskenut. Nykyinen kasvanut velanotto johtuu pääasiassa muista syistä.

Ensinnäkin Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Suomen Venäjän viennin hiipuminen ja EU-viennin hidastuminen pudottaa Suomen talouskasvua jopa pari prosenttia. Sodan vuoksi energian, raaka-aineiden ja ruoan hinnan nouseminen vähentää kotimaista kulutusta ja se syö talouskasvua. Yleinen epävarmuus hillitsee haluja investoida.

Toiseksi Suomi on tukenut Ukrainaa vuodesta 2022 alkaen sotilaallisesti ja humanitaarisesti runsaalla parilla miljardilla. Tämä tuki on tietenkin aivan välttämätöntä Euroopan turvallisuuden vuoksi. Tähänkin tukeen on kuitenkin otettava velkarahaa. Puolustusvoimain Ukrainalle luovuttama aseapu korvataan sille täysimääräisesti. Koska aseita annetaan vanhemmasta päästä, uusien hankkiminen on aina kalliimpaa. Maksamme sodan kustannuksia myös välillisesti EU:n kautta. Suomi on vastaanottanut Ukrainan sotapakolaisia likemmäksi 40 000 henkeä. Tämäkin välttämätön humanitaarinen apu maksaa ja on seurausta Venäjän hyökkäyksestä.

Kolmanneksi Suomen puolustusbudjetti kasvoi 2023 edellisestä vuodesta 20 prosenttia eli miljardilla. Puolustushallinnon kokonaismenot vuonna ilman lisämäärärahoja ovat 6.1. miljardia euroa. Nykyisessä turvallisuusympäristössä Suomen varustautumiselle Venäjän uhkaan ei ole vaihtoehtoa.

Olemme taloudellisessa taantumassa. Hidastuva talous tuo lisää velkapaineita, koska työttömyysmenot ja verotulojen lasku heikentävät valtion budjetti- taloutta. Kotitaloudet säästävät, samalla Orpon hallitus vetää käsijarrusta, mikä on kaikkien talousoppien vastaista. Sen lisäksi toivoa sopii, etteivät työmarkkinat ajaudu kaaokseen. Ay-liike on kovat piipussa ja syystä. Taantuma ja yleislakko ovat huono yhdistelmä ja myrkkyä taloudelle.

Painotan, etteivät sosiaaliturva tai esimerkiksi työttömän asumistukimenot aiheuta, saati jarruta Suomen talouskehitystä – tai aiheuta velkaantumista. Edellä kerrottujen syiden lisäksi talouskehityksen hitauteen on rakenteellisiakin syitä, esimerkiksi paperiteollisuuden alamäki ja Suomen syrjäinen sijainti. Lisäksi verohelpotukset hyväosaisille heikentävät valtion taloutta sadoilla miljoonilla euroilla. Valtion tuloja lisääviä rakenteellisia muutoksia verotukseen ei ole haluttu tehdä, päinvastoin hallitus alensi esimerkiksi polttoaineveroa.

Hallitus on väärillä jäljillä, aivan hakoteillä, etsiessään velkaongelman syntipukkeja. On vaikeata ymmärtää sitä ideologista raakuutta, jolla hallitus on käynyt sosiaaliturvan kimppuun ja menoleikkausten kohdentamista vähempiosaisiin. Nyt tehdään sellaisia sosiaalipoliittisia vahinkoja, jotka näkyvät suomalaisessa yhteiskunnassa sukupolvia!

Esa Kanerva

 

  

Myös maan sisäinen turvallisuus on muistettava!

                                                                                                                                         11.1.2024

Jutta Urpilainen on nostanut kampanjassaan esille maanpuolustuksen rinnalle maan sisäisen turvallisuuden. Suomen puolustuskyvyn kannalta kansan yhtenäisyys on vahvuus, jota tarvitaan aseiden rinnalla.

Nyt tämä yhtenäisyys ja yhteinen käsitys Suomen suunnasta on vaarassa.

Petteri Orpon porvarihallitus tekee kaikkensa repiäkseen tämän maan kansan erilaisien jakolinjojen taakse. Ensinnäkin hallitusohjelma tekee erilaisten tulonsiirtojen avulla elävien ihmisten elinolot entistä kurjemmaksi. Hyvätuloiset hyötyvät veronalennuksista ja iloitsevat tästä tulonsiirrosta köyhiltä rikkaille.

Suomalaista duunaria lyödään kuin vierasta sikaa. Ammattiliitot käyvät taistelua sekä hallitusta että työnantajia vastaan. He ovat yhdistäneet voimansa. Kysymys on eloonjäämistaistelusta.

Kaupungistuminen jatkuu ja suuret kasvukeskukset porskuttavat, mm. Tampere. Teollisuus investoi etelään ja pohjoinen sekä itä saavat murusia. Energiainvestoinnit syntyvät länteen ja sen perässä teollisuus. Puolustusvoimat rajoittavat tuulivoiman rakentamista itään.

Itä-Suomen vino väestörakenne korostuu idässä. Kaikki kynnelle kykenevät ovat lähteneet töihin kasvukeskuksiin ja vanhukset ovat jääneet lämmittämään pirttejä. Itä-Suomen kunnat ovat pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa. Verotulot laskevat ja vuosikatteet painuvat miinukselle. Sote-uudistuksestakaan ei näytä olevat avuksi näitten kuntien vastuistansa selviämiseen. Nuoret, koulutetut ja töihin menevät maksavat kuntaveronsa etelän kermankuorijakunnille.                                                                           

Suomalaisen yhteiskunnan resilienssi, joustavuus on uhkaavasti heikkenemässä. Suomi natisee liitoksissaan. Kaiken lisäksi maassamme on poliittisia voimia, joiden tarkoituksena on vain horjuttaa demokratiaa. Uhkakuvien ja salaliittoteorioiden maailmassa on helpompaa saada läpi omaa viestiä sekä saada poliittista valtaa.

Jokainen suomalainen miettiä omassa päässään, miten suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyyttä voitaisiin vahvistaa. Politiikallahan hoidetaan demokratiassa asiat. Kansalaiset valitsevat poliittisen suunnan puolueitten kautta. Kaupungistumista tuskin mikään hallitus pystyy pysäyttämään, mutta hallituksen ei kannattaisi ehdon tahdoin edistää kansan kahtiajakoa, päin vastoin olisi pyrittävä löytämään kaikki kyvyt ja seistä "yhdessä olemme enemmän" - ajatuksen takana.         

Urpilaisen sanoin, kaikki pitäisi pitää mukana.

Esa Kanerva

Neuvottelemaan mars!

                                                                                                                                         2.1.2024

Katselen kauhulla nykyhallituksen toimia työmarkkinakysymyksissä. Onko suomalaisen kapitalistinkaan etu ajaa Suomea yleislakkoon, maan ollessa kaiken lisäksi lamassa. Ymmärrän pääministeri Orpon innon takoa silloin kuin rauta on kuumaa. Samalaista työnantajia myötäilevää hallitusohjelmaa, kun ei vähään aikaan synny.

Suomi on ollut viitisentoista vuotta liki nollakasvun maa. Oikeisto syyttää talouden surkeasta tilanteesta Suomen työehtosopimusten yleissitovuutta ja jäykkiä työmarkkinoita. Unohdetaan ne tosiasialliset syyt, että korvaavaa Nokia-ilmiötä ei ole syntynyt, Suomen logistinen sijaisti on syrjäinen ja viennin selkärankana toiminut metsäteollisuus rämpii vaikeuksissa. Suomalaisia työmarkkinoita verrataan usein ruotsalaisiin. Maassa ei ole lakiin kirjattua yleissitovuutta niin kuin Suomessa, mutta käytännössä sitä kuitenkin vapaaehtoisesti noudatetaan. Osittain tästä syystä työntekijöitten ja varsinkin työnantajien järjestäytyminen on korkeaa. Työehtosopimusten kattavuus on keskimäärin 90 prosentin luokkaa.

Miksi ruotsalaiset työnantajat haluavat noudattaa yleissitovuutta? Ruotsalaiset arvostavat työehtosopimusten tuomaa työrauhaa. Työntekijöillä on siellä myös neuvotteluvoimaa, jota työnantajat pelkäävät. Suomessa lakiin sidottua yleissitovuutta ehkä tarvitaan, koska luottamusta ei neuvotteluosapuolilla ole. Yleinen käsitys on, että naapurissamme palkansaajien ja työnantajien välit ovat paremmat kuin meillä. Toisin kuin meillä, yhteisymmärryksessä valtio on haluttu ehdottomasti pitää erossa työmarkkinakysymyksistä- ja ratkaisuista. Suomessa taas työnantajaliitot kannustavat hallituksia tekemään ratkaisuja heidän puolestaan.

Mikäli työmarkkinakriisiltä halutaan välttyä, olisi ryhdyttävä neuvottelemaan ja sopimaan. Milloinkaan ei demokraattisessa valtiossa synny mitään hyvää sanelemalla ja pakottamalla. Oman yli neljännesvuosisadan työmarkkinaneuvottelukokemuksen perusteella ratkaisu yleensä löytyy. Ruotsissakin on päädytty nykyiseen työmarkkinamalliin diskuteeraamalla ja vuosikymmenten hiomisella.

Riikka Purra syyttää palkansaajapuolta valehtelemisesta, vääristelystä ja uhkailemisesta. Jos asenteet ennen neuvotteluja ovat tällaiset, eivät edellytykset hyvälle neuvotteluprosessille ole kummoiset. Oletan työntekijäpuolella olevan kaikesta huolimatta neuvotteluhalukkuutta. Hallitus ei vain voi päättää neuvottelulopputulosta etukäteen. Työministeri Satonen kehuu Ruotsin työmarkkinamallia ja sanoo hallituksen esitysten sisällön tulevan sieltä. Miksi hallitus on valinnut vain työnantajille mieluisat asiat hallitusohjelmaan? Mihin unohtuivat ruotsalaisesta neuvottelukulttuurista työntekijöitten edustus yritysten hallinnossa, työntekijöitten tukintaetuoikeus sopimusten tulkintaerimielisyyksissä ja lupaus valtakunnan sovittelijan resurssien lisäämisestä?

Teollisuusliitto uhkaa Nestettä parin päivän työnseisauksella helmikuun alussa. Tuntuu pieneltä peliliikkeeltä. Todellisuudessa jalostamon alasajo kestää kolme viikkoa ja käynnistäminen saman verran. Ei mikään pikku juttu siis. Hallituksen olisi syytä vaihtaa strategiaa ja palata asiallisiin neuvotteluihin. Ay-liikettä uhataan sen perustoimintaedellytyksiin puuttumisella. Työntekijäpuolen toimenpiteet tullaan mitoittamaan sen mukaisesti. Ulospääsyä ei ole kuin neuvottelupöydän kautta. Vai palataanko taas Sipilän aikaisiin pakkolakeihin?

Lakien kautta säädetyt työehtoheikennykset heikennykset kävelevät kuitenkin hallitusta vastaan syksyllä, jolloin työehtosopimusneuvottelut alkavat. Sopimuksia ei synnyt, ellei lakiin kirjattuja heikennyksiä oikaista sopimuksissa. Se tietää vakavaa lakkosyksyä. Hyvällä syyllä voidaan kysyä, kestääkö Suomen talous kevään yleislakkoa ja syksyn lakkovyörytystä?

Esa Kanerva

Riemukasta Uutta vuotta 2024!

 

Rauhallista Joulua ja Uutta vuotta lukijoilleni!

           
                                                                         

                                           

Miltä ensi vuosi näyttää?

Otsikon kysymyksestä tiedetään kohtuullisella varmuudella, että merkittäviä valintoja tullaan tekemään niin kotimaassa kuin muuallakin maailmassa. Tammikuussa valitaan maallemme presidentti. Presidentin valtaoikeuksia on koko 2000-luvun vähennetty ja parlamentarismia vahvistettu. Siitä huolimatta presidentin henkilöllä on merkitystä, erityisesti ulkopolitiikan johtajana. Euro-vaalit kesäkuussa ovat tärkeät niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Yhdysvaltain presidentinvaalit marraskuussa ovat ratkaisevat euroatlanttisille suhteille ja maailmanpolitiikalle yleensä. Venäjän vaalit eivät tuo muutosta Venäjän käyttäytymiseen ja niiden lopputulos on jo etukäteen selvä.

Presidentivaalikisa on Suomessa meneillään. Demarina tietysti jännittää, pääseekö Jutta Urpilainen toiselle kierrokselle. Mikäli pääsee, hänellä on hyvät mahdollisuudet voittaa. Näissä vaaleissahan äänestäjät taktikoivat. Ensimmäisellä kierroksella äänestetään suosikkia, toisella vähemmän kielteisiä tunteita herättävää ehdokasta. Vaikka Stubb johtaa gallupeja, lopputulos näyttäisi olevan niin sanotusti ”Herran hallussa”.

Eu-parlamentissa ei tarvita yhtään enempää teuvohakkaraisia kuin nyt, pikemminkin jyrkästi päinvastoin. Nämä vaalit eivät ole suomalaisillekaan yhdentekevät, toivottavasti kaikkien suomalaisten silmät ovat tässä muutamassa kymmenessä jäsenyysvuodessa auenneet. Euroopan parlamentissa päätetään mitä suurimmassa määrin meidän ja meitä koskevista asioista. Kohti yhteisvelkaa ja rahatalotta ollaan menossa.

Naapurissa Venäjällä valmistellaan teatterinäytöstä nimeltä ”Koiperhosen valinta diktaattoriksi”. Koiperhonen on sisäpiirin lempinimi Putinille agenttiajoilta. Kysymyshän ei ole siitä, kuinka kansa äänestää, vaan siitä, kuinka ylivoimaisella äänestystuloksella hänet kehdataan valita. Näitten vaalien jälkeen Putin on entistä arvaamaton, koska hän tajuaa oman ikänsä ja kuolevaisuutensa. Hänellä on aikaa kuitenkin rajallisesti kirjoittaa nimensä maailmanhistoriaan, hyvässä tai pahassa, riippuen siitä, kuka arvioi.

Toinen suuri arvoitus maailmalle on Trumpin mahdollinen valinta toiselle kaudelle. Luotan kuitenkin Yhdysvaltojen demokraattisen kontrollin olevan heräillä ja valppaampana kuin hänen ensimmäisellä kaudellaan. Mies itse on täysin moraaliton oman edun tavoittelija, kaiken lisäksi persoonallisuudeltaan ”rajaton” eli rajatilapersoonallisuus. Suuri osa vankeja kuuluu tähän kategoriaan, psykopaattien ohella. Trumpilla saattaa olla ikäviä kytköksiä Venäjän hallintoon, jopa niin, että häntä saatetaan kiristää menneistä jutuista. Kuka tietää? Oletan, että demokraatit järjestävät yllätyksen näissä vaaleissa ja vaihtavat ehdokasta lennosta.

Presidenttiehdokkaamme toivoivat tv-tentissä joululahjaksi maailmanrauhaa tai rauhaa ylipäätään. Syytä onkin, rauha näyttää olevan hiipuva asiantila maailmassa. Sanotaan, että kaksi sukupolvea ihminen jaksaa olla rauhantilassa, kolmas on jo unohtanut hirveydet. Jos laskee toisesta maailmansodasta kulunutta aikaa, tiimalasi valuu koko ajan, aikaa tyhjenemiseen on edellä mainitulla tavalla laskettuna vähän. Jospa ihmiskunta yllättäisi ja olisi oppinut historiasta jotakin. Saa nähdä!                                                                                

Esa Kanerva

  

Onko minulla jumalaa ja miksi jumalat ovat niin väkivaltaisia?

 

Minua kiinnostaa uskonto yhteiskunnallisena ilmiönä ja vallan käytön välineenä. Kansoilla näyttää olevan jumalia, jotka sallivat ihmisten sotia brutaalisti toisiaan vastaa. Hallitsijat sotivat uskonnon nimissä ja kirkon johto antaa sodalle oikeutuksen. Esimerkkejä riittää. Herran valittu kansa ei koe moraalista tuskaa teurastaessaan lapsia Gazassa eikä patriarkka Kirill antaessaan synninpäästön diktaattori Putinille.

Islamilaisessa maailmassa käsitys väkivallasta syntyy ns. uskonoppineiden mielipiteestä. Ja näitä mielipiteitä ja niiden antajia riittää. Iran on jopa teokratia, jota uskonoppineet hallitsevat. Pyhään sotaan osallistuminen on jokaisen muslimin velvollisuus. Pyhää sotaa voidaan käydä ketä tahansa vastaan, esimerkkinä nyt vaikka amerikkalaiset. Uskosta luopumista ei sallita. Vääräuskoisen kanssa ei tule mennä naimisiin. Useimmiten näistä synneistä tuomitaan kuolemaan. Koraani ei sinänsä muutamia osia lukuun ottamatta kehota väkivaltaisuuteen, mutta sitä voivat uskonoppineet tulkita, miten haluavat. Islam liittyy kiinteästi valtaan ja vallan käyttöön.

Patriarkka Kirill, Venäjän ortodoksien pää on siunannut Putinin ja hänen sotansa. Mihin jumalisiin valtaoikeuksiin Kirillin päätös liittyy, en tiedä. Tiedän, että patriarkka kuuluu Putinin sisäpiiriin. Nikolai I uskoi aidosti, että hänen valtansa perustuu jumalan tahtoon. Maallinen valta saatiin tsaarin aikana patriarkkojen välityksellä suoraan jumalalta. Siksi hän ei halunnut demokratisoida Venäjää. Mikä on saatu jumalalta, sitä ei voida jakaa. Putin jatkaa hänen perinnettään. Minkälainen jumala ortodokseilla oikein on? Hän sallii satojen tuhansien nuorten venäläisten miesten teurastuksen, mihin jumala tarvitsee niin paljon veriuhreja?

Israelia pidetään jumalan valittuna kansana. Näin on vanhassa testamentissa juutalaisuuden mukaan kirjoitettu. Hämmästystä herättää ristiriita, että kristinuskossa valittuna kansana pidetäänkin kristittyjä. Siitäkin löytyy perusteet raamatusta mm. apostolien kirjoituksista. Ihmettelen, miksi juutalainen uskonto sallii kostaa Hamasin terroristien teot gazalaisille lapsille, jotka ovat täysin viattomia aikuisten ihmisten valinnoille. Minkälainen jumala juutalaisilla oikein on? Miksi hän vaatii tällaisia lapsiuhreja?

Sari Essayh näyttää ministerinä hyvin onnelliselta. Hän on päässyt tavoitteeseensa. Hän on vallan keskiössä. Papeillahan on säätyvallan ajoista lähtien ollut keskeinen rooli suomalaisessa valtaeliitissä. Uskonto ja valta ovat kuuluneet yhteen. Politiikka on aina tiennyt, että uskonnon avulla kansa voidaan hallita paremmin kuin vain maallisin komennoin. Kirkko ja politiikka pitäisi ehdottomasti erottaa toisistaan.                                      

Nykyisin ev.lut. kirkko haluaa varmistaa oikeutuksensa valtiokirkkona ja valtaan jäsenrekisterien täytöllä. Halutaan miellyttää kaikkea ja kaikessa. On tärkeää, että suomalaisista ainakin yli puolet ovat evankelisluterilaisen kirkon jäseniä. Sekin tavoite tekee toki tiukkaa maallistuneessa yhteiskunnassamme. Kukin haluaa uskoa tavallaan. Kirkon viranhaltijoitten suut on pistetty tukkoon, ei saa puhua synnistä eikä helvetistä. Eikä siitä, että vain harvat ja valitut pääsevät kuoleman jälkeen taivaaseen. Kirkko sallii kaikki ilmiöt ja rakastaa rakastamisesta päästyään. Uskokoon kirkon sanomaan, kuka haluaa. Minusta enemmän ihmisen mielikuvitukselta se vaikuttaa. Miksi jumala on vaatinut veriuhrin ja oman poikansa kuoleman teloittamalla vastapainoksi ihmisten syntien sovittamiseksi? Miksi jumala sallii kaikki kauheudet maan päällä? Papit eivät osaa vastata tai jos vastaavat, puhuvat tyhjää, ”Tutkimattomia ovat Herran tiet ”. Myös kristinuskon jumala on ollut hyvin väkivaltainen, muutama sata vuotta sitten apostaasi, jumalasta luopuminen, merkitsi roviolla polttamista. Olen jumala-sanan kirjoittanut tarkoituksella pienellä kirjaimella, koska jumalia ja uskontoja on tuhansia ja tuhansia, enkä tiedä, mikä jumala on erisnimen arvoinen.

Kaipaisin ennen joulua kirkolta vahvaa viestiä edes siihen, että jos uskotte Jeesukseen, ei hänen syntymänsä juhlistaminen tarvitse tällaista markkinameinikiä eikä hurlumheitä. Kaupallisuus ja yhteiskunnan läpitunkema mainonta ei juhlista mitään, saati sitten kristinuskon yhden keskeisen opinkappaleen mukaista, Jeesuksen syntymäjuhlaa, joulua. Minulla ei ole kirkon sisällä puhevaltaa tässä asiassa, en ole kirkon jäsen. Onko minulla jumalaa? Harvat ovat valitut, en taida olla niiden valittujen joukossa.

Esa Kanerva

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

 

                                                                                                                     5.12.2023

Isämme palasivat sodasta fyysisesti vammautuneina ja kuka enemmän, kuka vähemmän henkisesti telottuna. Suomen jälleenrakentaminen vei voimanne ja huomionne. Sodan tragedia on, että sen vaikutukset eivät kosketa ainoastaan sodassa olleita, vaan ulottuvat perheisiin, koko kansaan ja tuleviinkin sukupolviin.  

Olemme kiitollisia isillemme, että jaksoitte vammoistanne huolimatta jälleen rakentaa Suomea ja maksaa kohtuuttomat sotakorvaukset. Teille ei heti sodan jälkeen annettu sitä kunniaa, mikä teille olisi kuulunut. Tänään, Itsenäisyyspäivänä 6.12.2023, ymmärrämme, että pystyitte mahdottomaltakin näyttävään suoritukseen. Suomea ei miehitetty ja Suomi on itsenäinen! Kunnia teille kaikille Suomen miehet ja naiset!

Esa Kanerva

Ei ole vanhaksi tulemista

                                                                                                                                        28.11.2023

Yritän parhaani mukaan välttää joutumista luokitteluksi vanhukseksi. Tähän lokerikkoon joutuessani olen samaa yhteiskunnan ylenkatsomaa ihmisjoukkoa kuin esimerkiksi kehitysvammaiset tai mielenterveyspotilaat. Pelkään menettäväni puhevaltani omiin henkilökohtaisiin asioihini tai kaiken huippuna ihmisarvoni ja oikeustoimikelpoisuuteni.

Ihmisarvoon kuuluu hyväksyä jokainen ihminen yksilönä. Tämän päivän vanhusten hoito on jokaisen puristamista samanlaiseen muottiin, makaronitaikinaa suuttimen läpi. Ei ymmärretä edes hoivan ja hoidon eroa. Hoivahan tarkoittaa välittämistä, empatiaa, hellyyttä ja lohtua. Sairaanhoito on taas aivan jotakin muuta, ammatillista asiantuntijuutta ja sairauden hoitamista. Puhutaan vanhustenhoidosta, ei vanhuus kuitenkaan parane hoitamalla tai medisiinalla. Pitäisi puhua riittävästä vanhusten hoivasta ja lohtuihmisistä, joiden avulla suurin osa ikääntyneistä tulisi toimeen.

Eduskunta säätää lait ja oikeusoppineet ne vanhusten hoidosta päätettävät laitkin kirjoittavat. Oikeusoppineet ja hallinnon byrokraatit viime kädessä hyvinvointialueilla päättävät, mihin palveluihin sinä olet lakien mukaan oikeutettu. Oletteko kuulleet juristien puhuvan koskaan tunteista. Laki ja byrokratia eivät tunne tunteita. Pirkanmaan hyvinvointialueen byrokraatit suunnittelevat tulevaisuudessa toteuttavansa perustuslakimme edellyttämää ja jokaiselle kansalaiselle takaamaa välttämätöntä hoitoa siten, että vanhukset tyytykööt inhimillisen hoivan sijaan digitaalisuuteen, älykoteihin ja robotteihin, jotka tarjoilevat ruoan ja jakavat lääkkeet hyvän huomenen toivotuksineen. Tähän tilanteeseen ääneen lausuttu tavoite digitaalisten palveluiden kasvattamisesta johtaa. Luvatut liikkuvat palvelutkaan eivät taivu jokaisen tarvitsijan luokse ja jos riittäisivätkin, ne maksavat liikaa! Eikä rahaa tunnu olevan, koska eduskunta on myöntänyt rahaa riittämättömästi lisääntyneeseen vanhusten määrään nähden.

Hoiva maksaa niin kuin kaikki hyvä tässä kapitalistisessa vapaassa maassa. Jos sinulla on ”paalua” massissa, saat hyvää hoitoa ja hoivaa. Hoiva on valitettavasti samanlainen tuote siinä missä jokin muu ihmiselle tuotettu hyvinvointipalvelu. Hoivaan sisältyvän tunnepuolen sisäistäneet ammattilaiset hakeutuvat työhön, jossa on hyvä palkka. Hyvä palkka on yleensä firmoissa, jotka ovat arvostettuja ja joiden hoivakoteihin eliitti hakeutuu. Vanhukset jakautuvat kahden kerroksen väeksi, niihin, joita säilötään ja niihin, joita hoivataan hoitokodeissa.

Pitää tässä jokunen sana sanoa myös kotihoidosta. Sitähän yhteiskunta pyrkii koko ajan lisäämään. Oletetaan, että elossa olevat puolisot yrittävät hoivata toinen toistaan. Omaishoitajia tuetaan minimaalisesti ja moninaiset kustannukset menevät perheen pussista. Rakettilähetti kurkkaa ajoittain oven raosta, vieläkö ollaan elossa ja jättää nopeasti valmisateriat jääkaappiin. Kaksi huonoa hoivaa toisiaan, kaikkeen muuhun tyhjänpäiväiseenkin riittää rahaa. Jätän yksilöimättä. Todennäköisesti kummatkin ovat jonossa hoivakotiin, sitä paikkaa vain ei löydy. Monesti syntyy tilanne, että odotus päättyy avioliittolupauksen sanoihin, ”kunnes kuolema meidät erottaa”.

Vanhuus tulee ajallaan, lupaa kysymättä. Jos kuolee sydänkohtaukseen äkillisesti, niin kaikki hyvin. Kenellekään ei soisi sellaista kohtaloa, että toteaa olevansa hyvinvointialueen lupaamassa yhteisöasuntolassa mahdollisesti neljän hengen huoneessa, vaipoissa, lääkkeillä rauhoitettuna, äyskivien hoitajien armoilla ja vain numerona yhteiskunnan tilastoissa. Kammottavaa!

Terveydenhoitojärjestelmän rinnalle meidän on kehitettävä kunnollinen hoivajärjestelmä. Tarvitsemme tulevan ”hoivapommin” purkamiseksi aivan uudenlaista ajattelua ja rakenteellista muutosta. Vanhusten hoivaajien koulutus tulee perustua uudenlaiseen ajatteluun ja tunteiden tunnistamiseen. Hyvin ikääntyneellä ihmisellä ei ole toivoa ”parantumisesta” niin kuin sairaalla. Kuolema tulee väistämättä ja kohtuullisen pian. Hän tarvitsee omien halujensa ja yksilöllisten tarpeittensa huomioon ottamista. Ja hoivaa, lohtua ja hellyyttä. Kysymyksessä on vaativa tehtävä, joten koulutusvalintoihinkin tarvitaan uudenlaiset edellytykset ja vaatimukset. Nykyratkaisuilla meidät saatetaan ikuiseen häpeään!

Esa Kanerva

 

 

Koskiselle ja Lehdolle kannatusta

 

                                                                                                   21.11.2023

Kaksi paikallisille demareille tärkeää valintaa on muutaman päivän päästä, nimittäin Kunnallisjärjestön puheenjohtajuus ja Pirkanmaan piirin puheenjohtajan vakanssi.

Tämän nykyhallituksen aikana olen henkisesti ja poliittisesti herännyt karmeaan todellisuuteen. Ei Suomen asioita mielestäni voi tällä tavalla hoitaa eikä Suomen suuntaa voi viedä kohti hyvin eriarvoistavaa yhteiskuntaa. Ei tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja kaikista kansalaisista huolehtimisen arvopohjaa voi muuttaa hokemalla hallitusohjelmassa toisin sovitun.

Siksi sosialidemokraattisen työn tekemisen tahtia on kiihdytettävä. On aikaansaatava muutos. Hallitus tekee toki lujasti ”töitä” ja demareitten kannatus kasvaa kohisten. Gallup-luvuillemme hallituksen pystyssä pysyminen olisi positiivinen asia. On kuitenkin muistettava se tosiasia, että jo muutamassa vuodessa hallitus voi tehdä sukupolvivahingon. Käy samalla tavalla kuin 90-luvun alun vuosina, sen ajan työttömyys ja ahdinko vaikuttavat osaan ihmisistä vieläkin. Siksi elämän taipaleen on jäätävä lyhyeksi. Ja hallitus kaadetaan vain tarjoamalla kansalaisille uusi vaihtoehto ja nostamalla puolueemme kannatusta.

Demareitten politiikkaa voi terävöittää valitsemalla paikallisesti osaavimmat henkilöt johtoon. Toveriseuran johtokunta on asiaa pohtinut kahden merkittävän postin kannalta. Kunnallisjärjestön puheenjohtaja valitaan ensi viikolla. Toveriseura kannattaa nykyisen puheenjohtajan Jyrki Koskisen valintaa jatkokaudelle. Koskisen ansiot ovat kiistattomat. Hän on todistanut kykynsä katsoa pitkälle ja toteuttaa strategiaa johdonmukaisesti. Puolueyhdistysten keskinäinen yhteistyö on lisääntynyt ja hän on noussut päivänpolttamien mielipideriitojen yläpuolelle sekä sovittelijaksi. Uskon, että hänen johdollaan saadaan tulevina vuosina paikalliseen puoluekoneistoon edelleen lisää tehoja. Toinen merkittävä valinta on Pirkanmaan sosialidemokraattisen piirin puheenjohtajuus. Toveriseura kannattaa Roope Lehdon uudelleen valintaa. Piirin puheenjohtajana hän on näyttänyt osaamisensa johtaa maakunta poliittisesti vaaleista toiseen demareille hyvään vaalitulokseen.

Esa Kanerva, Toveriseuran pj

 

 

 

Pieni breikki

Hyvät lukijani!

Vaihdan hetkeksi kulttuuria ja kerään elämänkokemuksia. Kirjoitan palattuani ja jospa kevään kuntavaalit -25 alkaisivat kiinnostaa, terveisin Esa Kanerva

Tarvitaan toimivat digipalvelut

                                                                                                                                      21.10.2023

Olen tyytyväinen sisällöllisesti Pirhalta saamiini digitaalisiin palveluihin. Digipalveluitten käytettävyys on vain tällä hetkellä kehitysvaiheen lähtökupissa. Päästäkseni käsiksi viesteihini, joudun klikkaamaan konettani peräti kahdeksan kertaa, en laskenut mukaan tunnistautumista. On todistettu, että kaksi kolme kertaa on kaupallisissa palveluissa maksimi. Samaan tulisi aika nopeasti pyrkiä Pirhan digipalveluissa. Muuten ei hyvää seuraa!

Maakuntavaltuusto viime kädessä johtaa myös sähköisiä palveluita. Onko käytettävyysongelma tiedostettu riittävällä vakavuudella. Pirhan strategia on tehty, miten kauan kestää toimeenpano? On syytä kiirehtiä, sosiaali- ja terveyspalvelut ovat nyt suurissa vaikeuksissa. Ilman toimivia ja sujuvia digipalveluita järjestelmä tukehtuu.

Pirha suunnittelee jatkossa tuottavansa yli puolet palveluista verkossa. Se edellyttää aivan uudenlaisia sovelluksia, vuorovaikutteisia ja monikanavaisia toimintamalleja. Monikanavaisuudella tarkoitan vuorovaikutteisuutta puhelimen, sähköpostin, chatin ja sosiaalisen median kautta. Digipalveluitten asiakaskokemuksen tulee olla nykyistä paljon parempi. Digipalveluissa on samat ongelmat kuin tavanomaisissa palveluissa. Monikanavaisuudesta huolimatta palvelut pitää saada yhden luukun periaatteella. Muuten asiakas turhautuu ja etsii toiset palvelut. Oma lukunsa on sitten ns. häiriökysyntä myös digipalveluissa. Jos asiakas ei saa heti asianmukaista ratkaisua ongelmaansa, hän jatkaa seuraavaan ja sitten seuraavaan palveluun. Tästä seuraa aivan turhaa palvelujärjestelmän kuormitusta.

On hyvä muistaa, että asiakkaat äänestävät jaloillaan myös digitaalisissa palveluissa. Turhautuneen asiakkaan kynnys siirtyä terveysasemalle tai Acutan jonoon on matala. Tämä tilanne ei ole kenenkään kannalta toivottavaa.

Esa Kanerva

"Rahalla saa hevosella pääsee"

 

                                                                                                     10.10.2023

Lehdissä on käyty keskustelua siitä, miten juuri perustetut hyvinvointialueet eivät houkuttele työnantajina ja henkilöstöstä on pulaa. Työ nähdään kuormittavana ja se aiheuttaa uupumista. Työntekijöitä kuluttaa myös huono johtaminen ja joustamattomuus. Olen pohtinut sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ongelmallista tilannetta yhteiskunnassa tapahtuneitten ja käynnissä olevien ilmiöitten kautta.                                                             

Hoitotyö on raskasta oman fyysisen ja henkisenkin persoonansa antamista hetkeksi hetkellisesti toisen ihmisen käyttöön. Yhteiskunnallinen muutos yksilöllistymisen suuntaan on edelleen ajankohtainen. Tämä kehityssuunta on ristiriidassa sellaisen työn kanssa, jossa onnistuneen ammatillisen vuorovaikutussuhteen edellytys on asiakkaan tarpeiden paneminen etusijalle suhteessa omiin. Tarkemman koulutusvalinnan tulisi jollakin tapaa poimia hakijan kykyä ja halua tähän työssä menestymisen vaatimukseen.

Työllä pitää tulla toimeen, mutta onko ammatinvalinta oikea, jos ajattelee vain rahaa. Mikäli terveydenhuollon ammatin harjoittamisen perusteena on vain oman taloudellisen toimeentulon turvaaminen, johtaa se ihmisen työuran jossakin vaiheessa todennäköisesti täydelliseen turhautumiseen. Ammatin sisällöllinen palkitsevuus ja hienous eivät ole jostakin syystä koulutuksessa tai työssä auenneet. Työssä annettava työnohjaus voisi ehkä auttaa näkemään työn merkityksellisyyden ja avata hoitotyön yhteiskunnallisestikin suurta merkitystä

Johtaminen nostetaan yleensä syynä hoitoyön ongelmiin.  Pelkkä rahan lisäbudjetointi ei tuo tyytyväisyyttä työyhteisöön, voi se hetkellisesti auttaa. Yksilöllisyyden korostumista yhteiskunnallisena ilmiönä emme voi peruuttaa. Yksilöitä on autettava löytämään parhaat puolensa. Johtajan haaste on koota yksilöiden voimavarat työyhteisön tavoitteiden mukaisiksi. Pitää tuntea ja tietää perusteellisesti jokaisen osaaminen, heikkoudet ja vahvuudet.  

Paitsi yksilöllistä johtamista nykyihminen tarvitsee työelämäänsä urakehitysmahdollisuudet, joustavuutta ja itselle merkityksellisiä tavoitteita. Sanonta ”Rahalla saa ja hevosella pääsee” kuvaa hyvin nykytilannetta. Tämän päivän ongelmiin vastataan menneen maailman välineillä.

Esa Kanerva

Duunarit ovat hyvin, hyvin vihaisia

                                                                                                                                     2.10.2023

Ymmärrän, kuinka pahalta tuntuu tällä hetkellä palkansaajasta. Petteri Orpon hallitus testaa ja koettelee elämänuskoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Suomalainen kiipeää, vaikka puuhun käpyjä keräämään, jos hänelle pystytään perustelemaan teko isänmaan ja elämän kannalta oikeudenmukaiseksi ja tarpeelliseksi. Hallitus tekee kuitenkin toimenpiteitä ja säästöjä, joille ei edes valtionvarainministeriö pysty laskemaan työllisyys- tai säästövaikutusta.

Mitä tulee näihin niin sanottuihin ”työelämäuudistuksiin”, teen muutaman noston hallituksen esitysten räikeimmistä ylilyönneistä. Orpon hallitus haluaa lakko-oikeutta koskevat muutokset eteenpäin nopealla aikataululla, koska se haluaa juuri nyt työpaikoilla tapahtuvien mielenosoitusten kaltaiset ”rettelöt” kuriin. Itse asiassa hallitus haluaa huomattavasti laajemmin kajota työntekijöitten lakko-oikeuteen kuin tämän viikon ulosmarssien kieltämisen. Orpoa ja hänen hengenheimolaisiaan korpeaa erityisesti kuljetusalojen harrastamat tukilakot ja poliittiset lakot ylipäätään. Ne halutaan suitsia erityissäännöksillä ja arviointimenettelyllä. Käytännössä vaatimus tukilakon vaikutusten kohdistumisesta vain riidan osapuoliin, rajaa se, esimerkiksi osan ahtaajien tukitoimista, laittomiksi. Työntekijöitten sakottaminen osallistumisesta "laittomiin" lakkoihin on kärpäseen tykillä ampumista. On ainakin perustuslain hengen vastainen.

Työelämä vaatii tietojen päivittämistä ja täydentämistä koko työuran ajan. Miten aikuiskoulutustuen lopettaminen palvelee tätä tavoitetta? Valtion rahoitusta vähennetään myös vapaasta kansan sivistystyöstä kansalaisopistoilta, kansanopistoilta ja kesäyliopistoilta. Elinikäinen oppiminen on tätä päivää. Moni vuorottelulla oleva on ottanut tauon työelämästä päivittääkseen osaamistaan esimerkiksi kesäyliopistossa. Vuorotteluvapaan lopettaminen sotii tätä tavoitetta vastaan.

Määräaikaisten työsopimusten tekemistä helpotetaan. Tämä tulee olemaan etenkin julkisella sektorilla iso ongelma. Tähänkin asti työntekijää on saatettu roikottaa jopa kymmenen vuotta määräaikaisissa työsuhteissa nykylainsäädännön ollessa voimassa. Työsuhteen pätkimiselle on tarvittu laillinen peruste, esimerkiksi vakituisen työntekijän kesäloma. Hallituksen esityksen mukaan alle vuoden määräaikaisissa työsuhteissa ei jatkossa tarvita mitään perustetta. Tämä johtaa naisvaltaisilla aloilla naisten oikeuksien polkemiseen. Äitiys- ja hoitovapaat kierretään työsuhteita sopivasti katkaisemalla ennen vapaita. Tasa-arvolaki ei enää anna turvaa syrjinnältä esimerkiksi raskauden vuoksi. Määräaikaisuudetkin saatetaan pätkiä moneen osaan. Paljon sairaita lapsia hoitavaa työntekijää ei tarvitse kovin kauaa katsella.

Suomen Yrittäjien hellimä tavoite irtisanomisten perusteiden helpottamisesta on käymässä toteen. Tuntuu vaatimattomalta uudistukselta lainsäädäntötekstissä muuttaa kahta sanaa, irtisanomisen perusteeksi vaaditaan ”painava syy” tai perusteeksi vaaditaan ”asiallinen syy”. Ne ovat juridisesti kuitenkin kaksi eri asiaa. Painavan syyn perusteet tiedetään tällä hetkellä koko lailla tarkkaan, koska siitä on muodostunut oikeuden päätöksien perusteella vakiintunut käytäntö. Asiallisen perusteen osalta olemme uudenlaisen tilanteen edessä. Me emme tiedä, mitä asiallinen irtisanomisperuste tarkoittaa käytännössä. Se voi olla esimerkiksi mikä tahansa työntekijän persoonaan liittyvät tekijä.  Vasta oikeuskäytäntö ja esimerkkitapaukset ratkaisevat, mikä irtisanomisperuste on asiallinen ja mikä ei. Ainakin aluksi työnantajan kanta ratkaisee, koska Suomessa työnantajalla on tulkintaetuoikeus, toisin kuin Ruotsissa se on työntekijöillä.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikennykset ovat osa hallituksen suunnittelemaa sosiaaliturvan leikkauspakettia. Tätä perusteellaan valtion heikolla taloudella ja muitten pohjoismaitten käytännöillä. Kun Suomeen ehdotettua työttömyysturvan mallia verrataan Ruotsin, Tanskan ja Norjan järjestelmiin, on sama kuin vertaisi omenaa päärynään. Esimerkiksi työttömyysturvan taso on aivan eriluokkaa näissä maissa kuin Suomessa, jossa sitä aiotaan edelleen heikentää. Työttömyysturvan leikkaukset vaatisivat ehdottomasti rinnalleen panostamista työntekijäin osaamisen päivittämiseen ja työnvälitykseen, mitä ei ole suunnitteilla.

Esa Kanerva

Onko puhtaan juomaveden hankinta lähes rikollista puuhaa?

                                                                                                                                          23.9.2023

Puhtaan juomaveden hankinta on leimattu yhteiskunnan etujen vastaiseksi hämärähommaksi. Tekopohjavesihanke Tavasen kannattajia on uhkailtu ja koko hanketta maalitettu sanalla sanoen roskapuheella. Tampereen Veden Tavase-hanketta ollaan näköjään hautaamassa lopullisesti. Eikä päätöksentekijät näköjään malta odottaa edes Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöstä siitä, uhkaako pohjaveden teko ympäristöä sillä tavalla kuin nyt on julkisuudessa annettu ymmärtää vai toimitaanko veden hankinnassa kestävällä tavalla. Hosumiseen taitaa ollakin suurin syy se, että oikeuden päätös on todennäköisesti myönteinen Tavase-hankkeelle. Luvan myöntämisen jälkeen päätös hankkeen lopettamisesta on ainakin vaikeampaa, koska argumenttien täytyy olla faktaa.

Johtokunnan nykyinen jäsen Erkki Salopino kertoo Kunnallisjärjestön sivuilla, ” Mielestämme Tavase -hankkeen voi lakkauttaa, sillä sitä on mahdoton toteuttaa järkevästi tai taloudellisesti eikä se, että odotetaan luparatkaisuja muuta enää mitään, kommentoi johtokunnan jäsen Erkki Salopino.” Tampereen Veden omilta sivuilta ja netistä on luettavissa selkeästi Veden oman vedenhankintaselvityksen tutkimustulokset, jotka todistavat Erkin puheet totuuden vastaisiksi. Elinkaarikustannukset huomioiden Tavasen vesi on selkeästi halvin vaihtoehto, 0,22 snt M3. Ruskon laitoksen vastaava tuote tulee maksamaan 0,35 snt m3. Laitosinvestoinnit ovat kutakuinkin samaa hintaluokkaa. Tuohon Erkin mainintaan hankkeen järkevyydestä ei tarvinne ottaa kantaa. Meillä on niin monta järkeä kuin on miestäkin.

Sitten muutamalla sanalla tuotantotavan vaikutuksesta veden laatuun. Pintavedestä on siinä luontaisesti esiintyvä humus poistettava kemikaaleilla. Tekopohjaveden valmistuksessa ei tarvita saostuskemikaalia. Koska vesi voidaan tuottaa ilman saostuskemikaalia, veden tuottamisen toimintavarmuus lisääntyy kemikaaliin liittyvän hankintariskin poistuessa. Kemikaalia säästyy miljoona kiloa vuodessa. Bakteerit syövät harjuvarastoinnin aikana luontaisesti veden humuksen tuottaen vain vettä ja hiilidioksidia.

Tekopohjavesi on tutkitusti ympäristöystävällinen tapa tuottaa juomavettä. Kemiallisen pintaveden valmistuksen hiilijalanjälki on moninkertainen tekopohjaveden valmistukseen verrattuna. Tampereen kaupungin tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2030. Eikö tämäkään seikka merkitse Salopinolle mitään!

Tavase lisää vedenhankinnan varmuutta, kun se tuo Tampereen Kaupinojan vesilaitoksen rinnalle toisen tyyppisen raakavesilähteen. Kaupinoja on pintavesilaitos, joka ottaa vetensä Näsijärvestä. Ruskon vesilaitos ottaa vetensä Roineesta. ”Tekopohjavesi on myös pintavettä paremmin suojassa laskeumilta. Tekopohjavesilaitoksessa veden imeytys voidaan keskeyttää viikoksi ilman vaikutusta vedentuotantoon. Ruskon vesilaitoksessa vedenkäyttöä voidaan jatkaa vain 2 tuntia, jos raakavedenotto joudutaan keskeyttämään”. Olisin Erkkinä tästäkin seikasta huolestunut huomioon ottaen maailmatilanteen.

Tavase-hankkeeseen oli käytetty 8,19 miljoonaa euroa Tampereen varoja vuonna 2021. Näin suureksi kasvanut summa on demokratian hinta. Valittajat ja valittajat kierros toisensa perään ovat pyörittäneet byrokratiaa ja työllistäneet oikeuslaitosta sekä asiantuntijoita. Jos Tampereen kaupungin valtuusto hyväksyy Tavase-hankkeen pysäyttämisen ilman Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä, on turha puhua päätöksenteon perustuvan sen jälkeen tiedolla johtamiseen.

Esa Kanerva

                                                                                                         

No voihan Pirha, juttu Werstaalta

                                                                                                                                          12.9.2023

Onko hyvinvointialueuudistus vuosisadan menestystarina vai säästöautomaatti? Tätä yritettiin selvittää nimekkäitten alustajien voimin 7.9. Työväenmuseon Werstaalla avoimessa yleisötilaisuudessa. Ajankohta ei olisi voinut sattua paremmin kohdilleen, edellisenä päivänä oli julkaistu tiedote Pirkanmaan hyvinvointialueen yhteistoimintaneuvotteluista. Otsakkeen viittaus säästöihin osui kohdilleen ihan käytännössä.

Alustajiksi ja panelisteiksi oli saatu entinen sote-ministeri ja nykyinen kansanedustaja Aki Linden, kaupungin pormestari Kalervo Kummola ja Pirhan konsernipalvelujohtaja Juhani Sand. Tilaisuuden järjestäjinä toimivat Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö, Toveriseura, Pispalan Työväenyhdistys, Tahmelan Työväenyhdistys ja Tampereen Kirjatyöntekijäin Sosialidemokraattinen kerho.

Aki Linden käsitteli hyvivointialueuudistusta sen perusteiden näkökulmasta, ”Miksi uudistusta tarvitaan?” Hän jätti alustuksestaan pois pelastuspalvelut. Valtaosa rahasta kuluu nykyisin erikoissairaanhoitoon, n. 40 % ja perusterveydenhuoltoon 20 prosenttia. Perusterveydenhuollon palvelut sisältävät n. 30 eri palvelumuotoa alkaen koulu, äitiysneuvola, lastenneuvola, hammashoito jne. Ikäihmisten hoitoon panostetaan 20 % ja sosiaalipalveluihin n. 2 prosenttia. Kehitysnäkymät puoltavat perusterveydenhuollon rahoituksen vahvistamista.

Suomi jaettiin hyvinvointialueuudistuksessa 21 alueeseen, jotka perustuvat pitkälti maakuntiin. Uusimaa on jaettu käytännössä viiteen alueeseen, sillä Helsingin kaupunki hoitaa vastaavat palvelut itse.

Sitten itse kysymykseen, miksi uudistusta tarvitaan? Suomessa terveydenhuoltojärjestelmä oli järjestetty kuntakohtaisesti. Suomen järjestelmä oli ainutlaatuinen. Muualla pohjoismaissa palvelut on keskitetty, samoin Englannissa. NHS niminen organisaatio perustettiin Britanniassa heti II maailmansodan jälkeen ja on hyvin arvotettu kansakunnan parissa. Mikään hallitus ei ole järjestelmää purkanut.

Suomen kuntakohtaisen järjestelmän suuri ongelma oli terveydenhuollon rahoitus. Jos 1000 asukkaan pikkukunnassa tapahtui esimerkiksi mopo-onnettomuus ja uhri joutui hengityskoneeseen, lasku erikoissairaanhoidosta kunnalle sekoitti koko kunnan budjetin. Ei ole oikein, että kunta toimi ihmisten sosiaali- ja terveydenhuollon ”vakuutusyhtiönä” ja maksoivat asukkaittensa todelliset hoitokustannukset. Finanssivalvonta ei hyväksyisi sellaisilla vakuuksilla pientä kuntaa vakuutusyhtiötoiminnan harjoittajaksi. Pitäisi olla vähintään 200.000 asukkaan väestöpohja, jotta pystytään järjestämään eri erikoisalojen päivystys. Suomessa on vain kuusi kaupunkia, jotka täyttävät tämän ehdon. Harvemmin asutuilla alueilla tämä väestöpohja vaatimus ei täyty. Tarvitaan siis uudenlaisia ratkaisuja. Kuntaliitokset eivät Lindenin mielestä ratkaise perusongelmaa. Talous ei parane kahden tai kolmen köyhän liitossa.

Myös toiminnan organisoinnissa on muutostarvetta. Hän kertoi Tanskan, Norjan ja Englannin perhelääkäri/omalääkärisysteemistä. Sieltä on todistettua tietoa, että mitä pitempään hoitosuhde on  jatkunut, vähentää se oleellisesti hoidon tarvetta ja mikä parasta, elinajanodote nousee. Linden kertoi hyviä esimerkkejä Porista, missä aikoinaan toimi oma lääkärijärjestelmä. Sen ansiosta lääkäripula helpotti ja lääkärien virat saatiin täytettyä.

Pormestari Kummolan oli pyydetty kertomaan peruskunnan näkökulmaa hyvinvointialueuudistuksesta. Aluksi hän kertoi historiaa. Uudistusta on hierottu jo yli 15 vuotta. Tulosta eivät ole saaneet aikaan Kataisen kuin Stubbinkaan hallitukset. Kuntia ei saatu paimennettua yhteen peruskuntamallilla. Kummolan mukaan Pirkanmaalla olisi pitänyt aloittaa neuvottelut alueen laidalla olevien pikkukuntien kanssa ja sitten jatkaa suurempien kuntin kanssa. Ei toteutunut se, että Pirkanmaa olisi ollut yksi kunta. Sitten oli Juha Sipilän hallituksen vuoro. Se ajoi markkinavetoista mallia ja yksityisen sektorin laajaa osallistumista sosiaali- ja terveydenhuoltoon julkisen sektorin kustannuksella. Taustalla häärivät yksityisen sektorin lobbarit jopa ministereinä. Tämä hanke kaatui hallituskauden loppusuoralla perustuslakivaliokuntaan.

Marinin hallitus onnistui viimein hallintouudistuksessa. Kummola kritisoi sitä, että valtion olisi pitänyt tehdä kaikille aluille yhteinen hallintosääntömalli. Nyt käytännöt ovat monenkirjavia. Pirkanmaalla on käytössä ns. valiokuntamalli, joka loi uusia rakenteita vailla todellista päätäntävaltaa ja lisäsi kustannuksia. Hänen mielestään tavoitteena pitää olla omalääkärimalli. Kunnat tekevät ennaltaehkäisevää työtä saamatta siitä korvausta. Kustannukset ovat miljoonaluokkaa. Ennaltaehkäisevillä terveydenhuoltopalveluilla tarkoitetaan tässä esimerkiksi liikunta- ja kulttuuripalveluita. Kummola kertoo ehdottavansa talousarvioehdotuksessaan ikäihmisten uimahallikäyntien maksuttomuutta. Hän tiivisti, että kyllä tästä hyvää tulee, kunhan maltetaan odottaa.

Konsernipalvelujohtaja Juhani Sand toi esiin Pirkanmaan tilannetta. Tavoitteena alueella on yhdenvertaiset palvelut Pirkanmaalla ja parantaa niiden saatavuutta. Kysymyksessä on aivan uudenlainen hallintosysteemi. Yhteistyötä tehdään Kanta-Hämeen ja Pohjois-Pohjanmaan kanssa. Alueella asuu 533.000 asukasta yli 19.000 työntekijää. Budjetti on 2,6 miljardia ja sen muodostavat 33 kuntaa. Toimipisteitä on 761. Pirhan strategian ”vilpitön” halu on mahdollistaa monipuoliset palvelut pirkanmaalaisille. Alueen talous edellyttää toimeenpano-ohjelmassa onnistumista. Lain mukaan hyvinvointialueen budjetin alijäämä on täytettävä kolmessa vuodessa. Palveluverkkouudistus täytyy viedä läpi. Vuoteen -26 mennessä on täytettävä 80-90 miljoonan vaje. Lisäksi tarvitaan kertaluonteinen säästö ja n. 40 miljoonaa euroa katettua. Rahaa tarvitaan investointeihin ja budjetin tasaamiseksi. Muuten ei saada valtiolta lainanottovaltuuksia investointeihin. Siksi tarvitaan muutosneuvottelut. Sand näkee, että Pirkanmaalla on ”saneerausvelkaa”. Useilla alueilla on muutokset palvelutuotantoon jo tehty, esimerkiksi Lahden seudulla ja Kainuussa. Pirkanmaalla on saatavissa merkittäviä kustannushyötyjä.

Vuonna 2035 odotetaan Pirkanmaan hyvinvointialueella käytettävän 1,7 miljoonaa käyntiä. Niistä fyysisiä käyntejä on 35 %, digitaalisia 20 ja 5 prosenttia ns. liikkuvia palveluita. Vuodeosastotoiminta vähenee, se on jo vähentynyt. Ikäihmisten palveluihin satsataan lisää, koska ikäihmisten määrä lisääntyy.

Kiitos alustajille! Toivon päättäjille ja virkamiehille onnea ja menestystä, helppoa ei tule olemaan. Orpon hallituksen ohjelma ei ainakaan helpota rahavajetta!

Esa Kanerva

Puoluesihteerikisa

                                                                                                                                            3.9.2023

Puoluesihteeriksi pyrkii Antton Rönnholmin jälkeen neljä henkeä. Kaisa Vatanen Pirkanmaalta, Mikkel Näkkäläjärvi Lapista, Niina Malm Itä-Suomesta. Matti Niemi Turusta ja Hanna Kuntsi Uudeltamaalta.

Hanna Kuntsi puhui omassa esittelypuheenvuorossaan nykyisestä pelon ilmapiiristä. Mistä leikataan ja mistä työehtosopimusehdosta voidaan luistaa. Luottamusta puretaan kovaa tahtia. Jäsenkirjademarit eivät ratkaise vaaleja. Tarvitaan uusia toimintatapoja saada uutta kiinnostusta puolueeseemme. Se on vastuunkanto, läpinäkyvyys ja päätöksiä huomisen puolesta.

Matti Niemen puheen keskiössä oli ilmastokysymykset. Hän on työskennellyt niitten parissa Brysselissä. Kysymys on, kuinka pitkälle uskalletaan asettaa tavoitteet, esimerkiksi hiilineutraalisuus vuoteen 2035 rohjettiin puolueessa asettaa Rinteen hallitusohjelmassa. Oppositiossa tulee harjoittaa arvopolitiikkaa, työelämäsopimisen tukemista ja kaikkien kansalaisten pitämistä mukana. Puolueen tie oppositiossakaan ei tule olemaan helppo. Sinä ja minä, yhdessä, voimme onnistua.

Mikkel Näkkäläjärven esiintyminen oli selkää ja luottamusta herättävää. Hän kertoi, että jokaisen poliitikon elämässä on hyviä ja huonoja hetkiä. Niin hänelläkin vuonna 2019. Hän haluaa olla puheenjohtajan luottopelaaja ja teen, mitä joukkue tarvitsee. On oltava tahtoa, koska puoluetta haastetaan nyt kovasti. On oltava voiton nälkää.

Kaisa Vatanen kertoi kokemuksistaan Marinin kampanjoissa. Sdp:n on erotuttavana selkeänä vastavoimana porvarihallitukselle. On oltava puolueena vahvempi kuin nyt. Meille on koottava vahvempi järjestökone. Tulevaisuuteen on voitava luottaa. Sen perusteena on vahva ohjelmatyö. Sdp:n perintö on uudistettava nykyaikaan. Suomi tarvitsee vahvan Sdp:n.

Ehdokkaista Niemi ja Vatanen kertoivat vetäytyvänsä kisasta kuultuaan uuden puheenjohtajan mielipiteen valinnasta. Äänestys käytiin Mikkelin ja Hannan kesken. Näkkäläjärvi voitti selkein numeroin.

Kiitospuheessaan Mikkel kertoi tuntevansa suurta kiitollisuutta ja vastuuta. Työ alkaa nyt ja kamppailu jatkuu!

Esa Kanerva

Puheenjohtajakisa

 

                                                                                                               2.9.2023

On lauantai aamupäivä. Muistelen eilistä valintapäivää ja tarkastelen muistiinpanojani. Puheenjohtajaehdokkaat saavat 8 minuuttia aikaa esitellä mielipiteitään neuvoa antavan jäsenäänestyksen tuloksen julkistamisen jälkeen. Äänestyksen tulos oli kiveen hakatun selvä. Ei siitä sen enempää. Krista Kiuru aloittaa: ” Kolmekymmentä vuotta sitten sain äänestää ensimmäisen kerran. Kysymyksessä oli presidentinvaalien ennakkokisa Kalevi Sorsan ja Martti Ahtisaaren välillä. Se oli minun avainkokemukseni politiikkaan. Ymmärsin puolueen arvon yhteisesti sovittujen tavoitteiden toteuttamisessa. Arvot ovat pysyviä muuttuvassa maailmassa. Tasa-arvo, solidaarisuus, oikeusvaltioperiaate ja demokratia ovat keskeisiä arvojamme. Siis ei valtaa vallan vuoksi. Nykyinen hallitus vie Suomea taaksepäin. Sdp:n on oltava arvojohtaja myös oppositiossa ollessaan. Kokoomus vie Suomen taantumaan. Miten kansalaiset selviävät? Kasvu syntyy työstä ja työn tuottavuudesta. Puolueen uuden puheenjohtajan kykyä johdattaa Suomi taloudellisesti ja ekologisesti ykköseksi. Puoluekokous päättää, minä olen tehnyt osuuteni.”

Seuraavaksi esiintyi Antti Lindtman. ”Huh, huh, melkoinen tulos! Kiitos yksimielisestä tuesta! Kiitos Krista reilusta kisasta. Tuli uhka oikealta tai vasemmalta, Sdp pitää aina ihmisoikeuksista kiinni. Puolue on rakentanut hyvinvointiyhteiskunnan, puolue on edelleen johtava voima tehdä parempaa huomista. Kiitokset Sanna! Olit maailman nuorin pääministeri vaikeassa ajassa. Veit puolueemme vaalivoittoon, se jää historiaan. Kunnioitus ja kiitos! Meille riittää jatkossakin töitä. Käymme kiinni perusarvoihin. Annamme toivoa suomalaisille. Puheenjohtaja on sitä, mitä me olemme, joukkue. Joukkue on me, me kaikki. Kaikki mukaan, syrjinnän sijaan kunnioitusta, tulkaa mukaan!

Uusi puheenjohtaja luovuttaa edeltäjälleen Sanna Marinille muistoksi taiteilija Manuela Boscon teoksen ”Hiottu helmi”.

Esa Kanerva

 

Terveiset Jyväskylästä

 

                                                                                                                  1.9.2023

Istun puoluekokouksessa  Jyväskylässä. Paikalla on n. 1000 ihmistä, 484 varsinaista puoluekokousedustajaa, puoluetoimistoväkeä, seuraajia ja mediaa. Niin kuin tapoihin kuuluu, tilaisuus avattiin arvokkaasti musiikkiesityksillä.

Istuva puheenjohtaja Sanna Marin ja paikkansa jättävä puoluesihteeri Antton Rönnholm kukitettiin. Sanna Marin piti läksiäispuheen. Iltapäivälehdet eivät tosin sitä paljon noteeranneet. Tiedotustilaisuuden peruminen vei niitten kaiken huomion. Marin kertasi viime hallituksen menestystarinaa. Onnistumisia riitti esiopetuksen maksuttomuudesta seksuaalirikoslain uudistamiseen. Tämä kaikki tehtiin koronan ja Ukrainan sodan varjossa. Hallitus oli mukana ohjaamassa Suomea Natoon. Ukrainaa tuettiin miljardeittain. Hän totesi lopuksi, että päätöksenteon arvot ovat tärkeitä. Leikkausten perusteleminen välttämättömyydellä on myös arvovalinta.

Sitten käsiteltiin poliittista ohjelmaa. Varapuheenjohtaja Niina Malm korosti työn merkitystä hyvinvointiyhteiskunnan peruspilarina. Työn tulee perustua sopimusyhteiskuntaan ja työntekijöiden oikeuksiin. Järjestäytymisoikeus on perustuslaillinen oikeus. Työnkin näkökulmasta ympäristö- ja ilmastoasiat ovat avainkysymyksiä. Hiilineutralius takaa osaltaan hyvinvoinnin ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Suunnan on oltava kohti kiertotalousyhteiskuntaa.

Ville Skinnari kertoi omassa osuudessaan, että ohjelmatyö on puoluetoiminnan ydintä. Ilmastokunnianhimon tavoitteiden pitää olla vuodessa 2035. Suomelaiset voivat olla ylpeitä omasta osaamisestaan. Mutta olemmeko enää maailman onnellisin kansa? Voiko viennin edistämistä tehdä ministeri, jonka mielipiteet ovat syrjiviä. Tärkeintä on kansallinen yhtenäisyys. Se luo turvallisuutta. Demokratian kannalta Suomi on vähiten hauras valtio. Maailman ihmisistä vain 30 prosenttia asuu demokratioissa. Onneksi naisten poliittinen osallistuminen on lisääntynyt. Koulutuksella, digitaalisilla ratkaisuilla ja puhtaalla energialla pärjäämme.

Matias Mäkynen oli huolissaan eriarvoistumisesta. Kohtuullisten tuloerojen yhteiskunnat ovat vakaita ja menestyviä. Hän korosti ennakoivasti työllistävää talouspolitiikkaa. Verotuksella rahoitetaan julkiset palvelut. Sen tehtävänä on myös tasata tuloja ja ohjata resursseja. Kaupungistuminen on selvää, sen rinnalla on kuitenkin pidettävä huolta alueista. Alueelliset vahvuudet on muistettava. Monipuolinen teollisuus on Suomen vahvuus myös 2030:lla. Tällä poliittisella ohjelmalla mittaamme omien tavoitteidemme kunnianhimon.

Komissaari Jutta Urpilainen esittäytyi selvästi presidenttiehdokkaana. Eurooppalaiset arvot ovat Suomen suunta. Ihmisoikeudet ja vastuu lähimmäisistä kunniaan. Olemme osa länttä ja EU:n sisämarkkinat ovat meille erittäin tärkeät. Jotkut flirttailevat EU-erolla, päinvastoin Suomen tulee työskennellä vahvan Euroopan puolesta. Tällä hetkellä harjoitetaan luottamusta horjuttavaa politiikkaa. Suomi kaipaa arvopohjaista ulkopolitiikkaa.

Puoluesihteeri Rönnholm totesi poliittisen ilmapiirin olevan toksinen. Hallituspuolueet ovat sulkeutuneet omiin kupliinsa. Kullakin on omat faktat ja totuudet. Missä ovat tämän päivän utopiat? Haikaillaanko menneisyyttä? Uskokaamme, että huomenna on paremmin kuin tänään.

Puoluejohtajan vaalia ja äänestystä odotellessa klo17, terveisin Esa Kanerva

Huomenna valittavan Sdp:n uuden puheenjohtajan etunimi alkaa A:LLa

                                                                                                                                             31.8.2023

Viime blogissa mainitsemiini aiheisiin palaan myöhemmin. Demareitten puoluekokous alkaa huomenna Jyväskylässä. Osallistun siihen yhtenä pirkanmaalaisena puoluekokousedustajana. Huomenna perjantaina tiedämme myös uuden puheenjohtajan nimen. Olen aiemmin kertonut veikkaukseni ja tulevan puheenjohtajan etunimi alkaa todennäköisesti A:lla.

Kisan voittajan ei tule olemaan helppoa löytää paikkaansa, saada laajaa, ehdotonta luottamusta erityisesti puolue-eliitissä ja profiloitua selkeäksi puolueen johtajaksi erityisen vahvan ja karismaattisen puheenjohtajan jälkeen. On kiinnostavaa nähdä, miten toinen ehdokas Krista Kiuru astuu ulos mielipiteineen valinnan jälkeen. Mikä on hänen tähtäin politiikassa ja puolueessa. Mikä on palkinto puheenjohtajakisaan lähdöstä, sillä riskillä, että todennäköisesti tulee häviämään. Kokeneena poliitikkona hän toki tämän tilanteen on tunnistanut.

Puoluesihteeri valitaan seuraavana päivänä puoli kymmenen aikaan. On neljä ehdokasta ympäri Suomea. Osaavia ja melko tasavertaisia tyyppejä kaikki. Puoluesihteerin rooli on nykyisin vastata toimistopäällikkönä puoluetoimiston johdosta. Entisten aikojen suuria kaikelle kansalle tuttuja esiintyjiä ei enää ole. Se on vahinko, puolueilla tarvitsisi olla vähintäänkin kaksi puhuvaa päätä, jottei kaikki tiedottaminen ja esiintyminen kasaantuisi puheenjohtajalle. Se on epäinhimillistä. Mielestäni Pirkanmaalta on hyvä ehdokas, Kaisa Vatanen. Haastatteluissa ylsi parhaimmistoon Lapin mies, Mikkel Näkkäläjärvi. Sujuvasanaisella, hyvällä esiintyjällä riittää myös poliittista kokemusta.

Tungosta on puolueen varapuheenjohtajistoon, neljä ehdokasta on tarjolla, kolme on paikkaa, yksi ehdokas putoaa pois. Pirkanmaa tarjoaa varapuheenjohtajistoon Ilmari Nurmista. Niina Malm ja Matias Mäkynen pyrkivät jatkoon ja päässevät. Mielenkiintoista on nähdä Nasima Rezmyarin pärjääminen, hän rikkoo lasikattoja. Maahanmuuttajanaisena hän olisi tietysti ensimmäinen puoluejohdossa.

Puoluevaltuuston puheenjohtajan paikka on merkittävä. Tarjolla siihen on turkulainen apulaispormestari Pia Elo ja ent. ministeri Ville Skinnari Lahdesta. Kummatkin ovat loistavia ehdokkaita. Mietin kuitenkin jatkuvuutta. Puoluejohto uudistuu näillä näkymin aika lailla. Kuunnellaan nyt lopulliset esiintymiset ja päätetään vasta sitten nimestä.

Puoluehallitukseen on pyrkyä ja väkeä ehdolla. Pirkanmaalta on ehdolla Lauri Lyly ja Taru Tolvanen Pirkkalasta. Veikkaan Laurin menevän läpi ja riippuu sitten Ilmarin varapuheenjohtajuudesta, riittääkö tältä seudulta tilaa toiselle jäsenelle puoluejohtoon.

Poliittista linjanvetopuhetta odottelen innolla uudelta puheenjohtajalta. Tuntuisi kovin helpolta lytätä vain hallituksen ehdotuksia kelvottomiksi. Haluan kuulla vaihtoehtoisia linjauksia hallitusohjelmalle. Tässä tilanteessa on vielä mahdollista paikata ennen vaaleja äänestäjille esitettyä puolueen epäselvää talouspoliittista vaihtoehtoa talouden kuntoon saattamiseksi.

Kommentoin blogissani paikan päältä lyhyin jutuin tunnelmia ja poliittisia nostoja.

Terveisin Esa Kanerva

Kohti poliittisesti kuumaa syksyä

                                                                                                                                       20.8.2023

Kesä hiipuu pikkuhiljaa ja malttia pirttihommiinkin alkaa löytyä. Siispä juttua väsäämään. Sitten viime kirjoittaman, erilaiset kiinnostukseni kohteet ovat muokkautuneet uudenlaisiin asentoihin. Kotimaan politiikka on tarjonnut lehdistölle mukavasti kesäkirjoitettavaa, hallituksen ei ole tarvinnut miettiä omia ns. ulostuloja. Presidenttikisa on ollut innotonta porinaa ja kannattajien kalastelua. Demareitten ehdokasasettelukin on pahasti myöhässä.

Minulle on opetettu, että ihmisen arvot ovat suhteellisen pysyviä ja ihmisen ajattelua niiden suhteen on vaikea muuttaa. Ne ovat muovautuneet hiljakseen ihmisen ajattelussa ja persoonassa monen eri tekijän summana. Olenkohan saanut väärää tietoa, ainakin viime kesän persuministerien katumusharjoitusten perusteella voisi näin päätellä. Kun ministeri on ajautunut selkäotteeseen törkeyksiensä vuoksi, seuraavana aamuna on hyvä kertoa lehdille, en oikeasti ole tuota mieltä. Pyydän anteeksi. Uskokoon, ken haluaa. Asenteiltaan ja arvoiltaan vinksahtanut rasisti ei parane yhdessä yössä. Kysymys on teatterista, jossa näytellään ”parantunutta” juuri sen verran kuin on pakko.

Rkp:n selkäruotoon olen pettynyt, se kantaa näköjään, mitä tahansa. Puhumattakaan kristillisistä. Sari hymyilee autuaallisesti, valta maistuu ja tuntuu mukavalta olla ministeri. Illalla on mukava hiljentyä rukoukseen ja pyytää siunausta köyhille ja vähäosaisille. Paavit tulivat hyvin toimeen natsienkin kanssa, hengellisesti heränneet, mukaan lukien leipäpapit, näyttävät tulevan yleensä joka puolella maailmaa hyvin toimeen minkä tahansa valtaeliitin kanssa.

Tämä hörhöily on tapahtunut ennen kuin hallitusohjelmaa on edes alettu toteuttamaan. Syksyllä todellinen matsi käydään eduskunnassa hallituksen tiedonantoa rasismista käsiteltäessä. Suomen kansa on vasta heräämässä todellisuuteen, miten tuli äänestettyä. Velkapelottelu ja maalaamalla Suomen katastrofaalista taloudellista tilannetta sysimustin värein, tehosi. Suomella on toki liikaa velkaa ja velan otto pitää pystyä lopettamaan. Kenen kukkarosta kansantalouden klappi maksetaan, on riidan alainen. Kokoomus ajaa hyvin toimeentulevien etua. Se me tiedetään. Mutta persujen taloustavoitteista ei ota kukaan selvää. He muka ajavat tavallisen suomalaisen etua viemällä köyhältä tuhkatkin pesästä. Maahanmuuttoon liittyvien kiristysten hintana oli sosiaaliturvaan ja työelämään liittyvät heikennykset. Purra oikein kehuu olevansa talouden suhteen oikeaoppinen kansan kurittaja. Kannattiko duunarin äänestää perussuomalaisia?

Pressan valeihin on aikaa vajaa puoli vuotta. Kansanliikkeitä perustetaan ja ehdokkaat yrittävät saada ehdokkuuteen vaadittavat 20000 kannattajakorttia kasaan. Miksiköhän minulla on sellainen tussu olo näitten ehdokkaiden suhteen. Kukaan heistä ei ole ylivoimainen suosikki, puhumattakaan kansan villitsijä ja yhteen kokoava voima. Puhun tässä nyt vaaliasetelmasta yleensä. Se lienee selvää, että kaksi kierrosta tarvitaan. Vahvan presidentin jälkeen on uusien ehdokkaiden vaikea profiloitua. Urpilaisella on kova työ lähteä takamatkalta peliin mukaan, poliittista kokemusta kyllä riittää. Kokoomuksen Stubb on vahva ehdokas. Aaltolalla ei lienee ilman minkään puoleen puolueen taustatukea äärimmäisen vaikeata asiantuntijaroolissa päästä toiselle kierrokselle. Tuskin siellä nähdään Harkimoakaan. Li Anderssonilla ei ole mahdollisuuksia tässä pelissä, jos vassarit hänet valitsevat ehdokkaakseen. Vahva kandidaatti jatkoon menijäksi on kestoehdokas Pekka Haavisto. Musta hevonen on Olli Rehn. Lisäksi mukaan kisaan tullee varmasti mukaan muutamia valitsijayhdistysten kautta ehdolle asettuvia, mm. Paavo Väyrynen. Kakkoskierrokselle pääseviä en vielä veikkaa, täytyy katsella kampanjointia. Minulle on selvää näissä vaaleissa ainakin se, että jos Jussi on kakkoskierroksella, minulla on edessä pakkoäänestäminen. Oli vastaehdokas kuka tahansa, äänestän häntä. Palataan asiaan myöhemmin.

Seuraavassa blogissa täytyy pohtia maailman tapahtumia, Ukrainan sotaa, Usan presidentinvaaliasetelmaa ja sitä, että perussuomalaisten mielipiteistä huolimatta ilmastonmuutos todistettavasti etenee. Jossakin päin maailmaa palaa tai tulvii, ainakin osasyynä maapallon lämpeneminen. Kiitän lukijoitani, blogissani käyntien lukumäärä ylitti kesällä neljännesmiljoonan rajan.

Esa Kanerva