14.1.2016
Meillä on vahva usko ja käsitys siitä, että Suomessa syrjintä ja tasa-arvokysymykset ovat hyvällä tolalla ja kunnossa. Totta kai suhteellisesti Suomi sijoittuu kärkipäähän vertailtaessa maailman eri maita näissä kysymyksissä. Mikään lintukoto ei Suomi kuitenkaan ole. Kun kalikka kalahtaa omaan nilkkaan, saatetaan yksilötasolla miettiä, kohdeltiinko minua oikeudenmukaisesti vai saiko naapuri paremman yhteiskunnallisen kohtelun.
Yhdenvertaisuuslain 8 § mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen. Perustuslaki kieltää ihmisten asettamisen erilaiseen asemaan ilman hyväksyttävää perustetta. Muodollisen yhdenvertaisuuden toteutuminen tarkoittaa sitä, että samanlaisessa tapauksessa ihmisiä tulee kohdella samalla tavoin.
Minkälaista syrjintää ja tasa-arvoloukkauksia tapahtuu maassamme? Aloitan niistä tavoista, jotka mielestäni ovat hälyttyvämpiä ja räikeimpiä. Ihmiskunta on ollut varsin kekseliäs toisen ihmisen alistamisessa ja eriarvoistamisessa.
Suomessa esiintyy taloudelliseen ja sosioekonomiseen asemaan liittyvää syrjintää, joka heijastuu ihmisen koko elämään. Valitettavasti se on ilmiö, joka lisääntyy kaiken aikaa. Kansallinen omaisuus jakautuu yhä selvemmin siten, että 10 prosenttia väestöstä omistaa 90 % kaikesta varallisuudesta.
Suomen terveys- ja sosiaalipalvelut ovat syrjiviä. Työssäkäyvät ja paksun lompakon omaavat ihmiset saavat halutessaan erilaista palvelua kuin työttömät tai varattomat. Yhteiskunnalliset rakenteet ja taloudellinen asema määrittävät ihmisten elinympäristöjä, asumis- ja työoloja, elintapoja sekä sosiaali- ja terveyspalveluja, joilla taas on välitön yhteys terveyteen. Sosioekonominen asema vaikuttaa myös siihen, altistuuko ihminen arkisissa elinympäristöissään, kuten työssään ja asumisessaan, terveyttä vaarantaville vai sitä vahvistaville tekijöille. Syötkö terveellisesti tai tyydytkö halpaan bulkkiruokaan, riippuu osin koulutustaustasta ja kulutusmahdollisuuksista. Maksukykyisyys siis määrittää elintapoja ja köyhyys synnyttää terveyseroja. Yhteiskunta syrjii terveysongelmaisia, josta seuraa syrjintää ja ongelmia sekä työn haussa että koulutukseen pääsyssä.
Jos halutaan hyvinvointi- ja terveyseroja kaventaa ja syrjivää mallia kohentaa, on vaikutettava terveyserojen sosiaalisiin taustatekijöihin ja niissä vallitsevaan eriarvoisuuteen. Vähentämällä sosiaalista eriarvoisuutta, esimerkiksi koulutuksessa, tulonjaossa, työllisyysmahdollisuuksissa ja verotuksessa, ongelma vähenee. Meidän on turvattava terveelliset elinolot (asuminen, työolot, ympäristö) kaikille. Paljon on tehtävä, että eriarvoisuudesta johtuvat seuraukset minimoidaan takaamalla kansalaisille yhtäläinen palvelujen saatavuus ja laatu.
Suomessa esiintyy vakavaa sukupuoleen liittyvää syrjintää. Sitä ilmenee naisiin kohdistuvana työelämässä, koulutuksessa, palkka- ja urakehityksessä. Sukupuolivähemmistöjen asema on suhteellisen vähän esillä ollut aihe suomalaisessa tasa-arvokeskustelussa, mikä saattaa johtua osittain sukupuolivähemmistö-termin uutuuteen ja tämän tasa-arvonäkökulman puutteelliseen sisäistämiseen. Vaikka laki kieltää syrjinnän sukupuolen perusteella, niin sukupuolivähemmistöjen osalta tilanne on ollut heikompi, koska sukupuolivähemmistöjen syrjintää ei ole tällä hetkellä nimenomaisesti lisäksi kielletty erityislainsäädännön tasolla.
Uskonnonvapaus on osa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia. Se on henkilökohtainen ja jakamaton oikeus. Ajatuksena on nykyisin, että uskonnollisuus ja uskonnon harjoittaminen ovat yksilön ihmisoikeus, joka pitää taata ja jota ei saa rajoittaa syrjivin toimenpitein. Uskonto on tässä merkityksessä osa yksilön identiteettiä siinä missä muutkin kielletyt syrjintäperusteet. Suomalaista maahanmuuttokeskustelua ja katupartiointia koskevaa uutisointia seuratessa tämän ihmisoikeuden toteutumista ei oikein kaikilta osin tunnista.
Etninen syrjintä on merkittävästi uskontoon liittyvää syrjintää laajamittaisempaa. Puhdas rasismi on siis edelleen voimissaan. Maassa maan tavalla sanoi SDP:n entinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Siitä ei vain ole käyty riittävästi mielipiteen vaihtoa, mikä on kohtuus etnisille ryhmillä säilyttää omia tapojaan, arvojaan ja kulttuuriperimäänsä joutumatta tulemasta syrjityksi esimerkiksi työelämässä. Rasismia esiintyy yleisesti suomalaisten kielenkäytössä ja ylemmyyden tunnossa verrattuna muihin etnisiin ryhmiin. Rättipäät ja värivammaiset ovat kielenkäytössämme tavallisia termejä.
Suomi pyrkii kansalaisten väliseen syrjimättömyyteen ja yhdenvertaisuuteen. Huolestuttavin ilmiö, joka vaikuttaa kokonaisuutena ihmisen kaikkiin elämänosa-alueisiin, on hyvinvointierojen lisääntyminen, toisin sanoen kansalaisten taloudellisen aseman eriytyminen. Tämänhetkinen hallitus ei ainakaan omalta osaltaan ole pyrkinyt vähentämään taloudellista eriarvoisuutta, koska leikkaukset ja säästöt kohdistuvat suurelta osin vähätuloisiin, työttömiin, koulutukseen, lääkkeisiin, eläkkeisiin ja tasa-arvokysymyksenä pienipalkkaisiin naisiin.
Esa Kanerva
