23.12.2025
ARVOISAT LUKIJANI!
KIITÄN TEITÄ TÄSTÄ VUODESTA, TOIVOTAN RAUHALLISTA JOULUA
JA TERVEYTTÄ ENSI VUODELLEKIN! TERVEISIN ESA KANERVA.
Vähä-älyistä toimintaa
19.12.2025
Seurasin eilen valtionvarainministeri Purran vaivautunutta kiemurtelua ja vastauksia eduskunnan kyselytunnilla. Hän ei myöntänyt kahden puolueen kansanedustajan silmien vääntelyä rasismiksi missään vaiheessa. Päinvastoin hän puolusti kahta puolueen kansanedustajaa todeten heidän toimineen ”vilpittömässä” huumorimielessä ja somepäivitysten olleen lähinnä vitsi. Varsinkin kansanedustajan pitäisi muistaa, että maailma on nykyisin pieni. Maailman tiedonvälitys ei elä enää paperilehtien varassa, vaan sähköiset viestit leviävät salamannopeasti ympäri maailmaa. Tekisi mieli sanoa, valitettavasti. Kaksi suomen kansan edustajaa ja yksi europarlamentaarikko osoittavat keskisormea aasialaisille. Kysymys on vakava ja kansanedustajien harkitsemattomat some-päivitykset ovat muuttaneet tilanteen Suomen maakuvan riskienhallinnaksi. Kaikki kiitos ministeri Sakari Puistolle, hän oli ymmärtänyt, ettei kysymys ole vitsistä, vaan mainehaitasta myös vientiteollisuudellemme.
Väkisinkin tuli eilen mieleeni jonkun filosofin ajatus, että jokaisella kansalla on sellainen hallitus, jonka se ansaitsee. Ajatus on fiksu. Jos nyt Eerolan ja kumppanien toilailu harmittaa, kannattaa palauttaa mieleen, ketä ja mitä puoluetta tuli viime eduskuntavaaleissa äänestettyä. Demokratiassa on mahdollista tehdä valintoja toisin kuin diktatuureissa. Astuitko populismin miinaan ja uskoit päättäjiä, jotka lupaavat helppoja ratkaisuja. Riittikö sinulle lupaus bensan hinnan alennuksesta, mutta ihmettelet nyt hallituksen tekemää ja perussuomalaisten hyväksymää historiallisen suurta tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille?
Historiasta muistan ruotsalaisen valtiomiehen Oxenstiernan tokaisseen joskus 1600-luvulla kyvykkyydestään epäilevälle pojalleen lähettäessään hänet rauhanneuvotteluihin, ”Etkö tiedä, poikani, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan!” Lause on mielestäni virkistävä muistutus poliitikoille. Kansan keskuudesta päättäjämme valitaan ja politikointi ei ole rakettitiedettä. Päättäjän ei tarvitse olla täydellinen, mutta harkinnan soisi olevan kunnossa. Päättäjät saavat tehdä virheitä, jos päätös perustuu vakavaan harkintaan ja riittävään tietoon. Suuretkin päätökset joudutaan usein tekemään epävarmuudessa ja lopputuloskin voi olla enemmän onnea kuin partaveitsen terävää älyä. Mutta lapsellisilla ulostuloilla leikkiminen ja irtopisteiden poimiminen on moraalitonta. Varsinkin jos teosta seuraa vahinkoa omalle maalle.
Demokratia ei ole valmis. Meillä äänestäjillä on vastuu valinnoistamme. Miten vahvistaisimme demokratian toimivuutta ja samalla korjaisimme ajatusta ”vähästä järjestä” ja "kansan ansaitsemista päättäjistä"? Digitaalisella aikakaudella demokratian suurin uhka on totuuden hämärtyminen. Perussuomalaiset osaavat tiktokata ja manipuloida heihin uskovien maailmankuvaa. Faktat ja fiktiot menevät sekaisin. Suomen taloutta ei todellakaan hoideta kuntoon vastustamalla maahanmuuttoa ja kyykyttämällä duunaria. Woken varjolla ja vastustamisella ei pysty perustelemaan järjettömiä somepäivityksiä, kuten Eerola teki. Woke-käsite on alkuaan merkinnyt pyrkimystä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja rasismin vastustamiseen. Perussuomalaisille se on haukkumasana ja poliittinen ase. Heille se merkitsee ihmisten vaientamista, mielensä pahoittamista pikkuasioista ja hysteriaa. Silmien vääntely oli vähä-älyistä ja rasisitista, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Kansanedustajalla pitäisi olla sen verran sydämen sivistystä, että hän ymmärtää eleen historiallisen taustan ja merkityksen aasialaisille.
Keskisormen heiluttelulla ei vauhditeta kauppaa eikä edistetä matkailua maahamme.
Esa Kanerva
Pääsy Amerikkaan jäänee haaveeksi
12.12.2025
Monella ihmisellä on haaveena päästä Amerikkaan, edes
turistina. Itse en ole koskaan sinne oikeastaan isosti halunnut, uusien viisumisääntöjen mukaan en
varmaan sinne pääsisikään. Yhdysvaltain viranomaiset ovat nimittäin alkaneet
vaatia sosiaalisen median käyttö- ja tilitietoja ulkomaisilta viisuminhakijoilta.
Tämä koskee myös suomalaisia. Paitsi some-tietojen antamista, maahan pyrkivän
on kerrottava viiden viime vuoden aikana käyttämänsä puhelinnumerot ja kymmenen
viime vuoden aikana käyttämänsä sähköpostiosoitteet. Mihin muuten amerikkalaiset
tarvitsevat tällaista tietomäärää ulkomaisesta maahanpyrkijästä? Kaikki voidaan
tietenkin perustella turvallisuussyillä, itse otaksun taustalla olevan monia
muitakin syitä.
Ilmeisesti tämä tietojen haaliminen liittyy Trumpin
harjoittamaan politiikkaan estää maahanmuuttoa yleensä. Turistien esittämät
mielipiteet voivat olla maga-kriittisiä eikä heitä siksi haluta maahan. Diktatuureilla
on yleensä tapana sulkea rajojaan tai rajoittaa kansainvälistä liikkumista. Siihen
suuntaanhan Trump on maataan viemässä. Trumpin eliitti suojelee
mustasukkaisesti omaa valtaansa eikä halua maahan eurooppalaisia vaikutteita ja "hapatusta".
Joku suomalainen saattaisi avata jenkille suunsa ja kertoa demokratiasta. Tai
ihmisoikeuksista ja sananvapaudesta.
Amerikkalainen tiedonvälitys on nykyisin hyvin
polarisoitunutta ja politisoitunutta. Vain hyvin pieni osa kansasta luottaa sanomalehtiin,
radioon ja televisioon. Hallinto haluaa heikentää riippumattoman median uskottavuutta
levittämällä niistä ”valeuutisia”. Vääristelty twiittailu säilyy uskottavana vain,
jos tarpeeksi iso osa kansaa niitä lukee ja pitää ainoana totuutena. Ulkomaisia
turisteja ei haluta kyseenalaistamaan virallista totuutta ja häiritsemään hallintoa poikkeavilla mielipiteillään. Trump haluaa tehdä itsestään valtakunnan ”totuudenkertojan”,
jonka sanomaa ei kyseenalaisteta. Meillä paljon haukuttua Yleisradiota ei ole
ja muu tiedonvälitys pelaa kaupallisin ehdoin maksajien ehdoilla.
Ihmisten tietojen laajamittainen kerääminen ja seulonta
niin ulkomaalaisilta kuin kotimaan kansalaisilta sopii hyvin Trumpin hallintotapaan
venyttää perustuslain rajoja ja keskittää valtaa presidentille. Ehkä
presidentti onkin tosissaan haaveissaan kolmannesta kaudesta. Nykyisen kautensa
lopussa ennen seuraavia vaaleja hänellä olisi näpissään ja kontrollissaan sellainen
tietomäärä, että sen avulla hän voisi käytännössä ottaa haltuunsa koko kansallisen
tiedotuskentän ja kansalliseen turvallisuuteen vedoten syitä oppositiojohtajien
pidätyksille löytyisi kyllä. Ulkomaisen viisuminhakijan antamista
puhelinnumeroista voisi hyvinkin löytyä pidätettäväksi halutun kongressiedustajan
nimi ja numero.
Viimeistään tämän blogin kirjoittamisen jälkeen taitaa olla
aika turhaa hommaa hakea viisumia Amerikkaan. En ole kiitellyt Trumpia ja Amerikassa
nykyisin harjoitettavaa politiikkaa aikaisemminkaan. Se epäjohdonmukaista ja poukkoilevaa
suurvaltapolitiikkaa. Suurvallat tekevät, mitä lystäävät ja pienet valtiot tai
jopa Eurooppa seuraavat sivusta. Sopimusperusteita maailmaa ei enää ole eikä
tule. Minkä naapurimaan kimppuun tahansa saa hyökätä ja pitää sitä
etupiirinään. Suomen idea on maailmassa selviytyä, kuten presidentti Koivisto
asian kiteytti.
Esa Kanerva
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Hyvät lukijani!
Olemme itsenäinen maa, Paasikiven toteamalle asialle maantieteestä Venäjän naapurina emme voi mitään, suurvaltojen politiikka ei ota huomioon penempien tarpeita ja se on aina voimapolitiikkaa, näillä reunaehdoilla voimme iloita omasta itsenäisestä Suomesta.
Tuleva vuosi olkoon maailman rauhan kannallta otollinen ja Suomen lippu liehukoon korkealla!
Terveisin Esa Kanerva
Tunnista oma potentiaalisi pahuuteen!
1.12.2025
Eilen vietettiin 1. adventtia. Kristityt valmistautuvat
jouluun, Jeesuksen syntymäjuhlaan. Jeesuksen elämä päättyi kiduttavaan kuolemaan ristiinnaulittuna.
Ihmiskunta on ihmetellyt tuon ajan julmuutta ja raakalaismaisia
teloitustapoja. Luin pari viikkoa sitten Ylen verkkosivuilta ohimennen otsikon
italialaisista ”sotaturisteista”. Aluksi ajattelin kysymyksessä olevan turisteille
järjestettävistä pyssyn paukutteluista. Palasin tutkimaan tarkemmin juttua ja
kauhistuin. Siinä kerrottiin italialaisten syyttäjien etsivän ”sotaturisteja”,
jotka osallistuivat siviilien ampumiseen piiritetyssä Sarajevossa Balkanin sodan
aikana 1990-luvulla. Lapsen ampumisesta joutui maksamaan korotetun hinnan. Voiko
tämä olla totta! Tunsin syyllisyyttä, eikö ihmisellä ja ihmislajilla ole kollektiivinen vastuu ihmiskunnan
moraalisesta toimijuudesta ja teoista?
Muistan hyvin tv-klipit vettä hakevista juoksevista ihmisistä Sarajevossa. Ihmiset juoksivat kiireellä
rakennusten suojista kuolemanvaarasta huolimatta vesipisteille hakemaan välttämätöntä vettä. Piiritys kesti 4 vuotta ja vedenpuutteeseen kuolee nopeasti. Kaikista synkintä tässä oli se, että
vanhemmat kuvittelivat tarkka-ampujien säälivän lapsia ja panivat heitä vedenhakureissuille. Eivät säälineet, noin kuusikymmentä lasta kuoli tarkka-ampujien tai ”turistien”
luoteihin. Sarajevon pääbulevardi oli nimetty Sniper Alleyksi eli
tarkka-ampujien kaduksi, koska ampujat pystyivät läheisiltä korkeilta kukkuloilta
ampumaan saaliitaan koko kadun pituudelta.
Nyt italialaisyyttäjät jäljittävät omia maanmiehiään,
joiden epäillään syyllistyneen raskaisiin rikoksiin. Siviilejä ammuttiin vain
huvin vuoksi. Kaikki tämä onnistui rahalla. Serbit järjestivät asiakkailleen lentokuljetuksia
rikkaille Sarajevon läheisille kukkuloille. Profiloinnin mukaan asiakkaat
olivat usein äärioikeistolaisia aseharrastajia ja Lähi-Idän rikkaita.Tapahtumille on onneksi silminnäkijöitä,
jotka voivat todistaa julmuuksista ja syytteet voidaan näyttää toteen.
Mitä ajatella ihmisestä ja ihmisyydestä yleensä. Jeesuksen
ajoista nykypäivään inhimillinen moraali ja välipitämättömyys toisen ihmisen
elämänarvoa kohtaan ei ole kehittynyt tai jalostunut mitenkään. Ihmisellä on aina
pimeä puoli. Sopivissa olosuhteissa egoismi ja täydellinen empatian puute voivat
lehahtaa kukkaan, varsinkin painostettuna ja kidutettuna. Maailmanhistoria
tuntee vain harvoja, johtotehtävissä olleita poikkeuksia, joilla on ollut poikkeuksellinen
moraalinen kestävyys. Nelson Mandela ja Mahatma Gandhi kenties lukeutuvat
heihin.
Tuntuu hirvittävän pahalta tunnustaa ja tunnistaa itsessä
ja meissä jokaisessa oleva pimeä puoli, piilevä aggressiivisuus, kateus ja
välinpitämättömyys. Toivoa antaa se, että ihmisellä on vapaus Suomessa, ei
kaikkialla, valintoihin. Hyvään tai pahaan. Maassamme toteutettavat oikeusperiaatteet ja
ihmisoikeudet ovat elintärkeitä perusasioita, joiden suojissa kansalaisilla on vapaus valintojen kautta kantaa vastuuta. Laillisuusperiaatteella pyritään asettamaan rajat ihmisen
luontaiselle aggressiivisuudelle ja itsekeskeisyydelle.
Mutta kyllä minä häpeän ja kiroan tätä maailmaa, jossa voi tänä
päivänä lukea lehtiotsikon ”Rikostutkinta käynnistyi Italiassa: ”sotaturistien”
epäillään maksaneen lisähintaa lapsien ampumisesta Sarajevossa.
Ironista tai ei, yritetään hiljentyä joulun viettoon tässä väkivaltaisessa
maailmassa!
Esa Kanerva
Euroopan kohtalonhetket ovat käsillä
21.11.2025
Viime päivät on Euroopassa ihmetelty ja lehdistössä
revitelty jenkkien ja Venäjän neuvottelemasta rauhansopimuksesta. Sopimuksen
törkeät ehdot Ukrainalle muistuttavat Suomelle annettuja rauhanehtoja 1944. Miten
Trumpin kelkka on kääntynyt tähän suuntaan? Suunnitelmista lähettää Ukrainan
armeijalle Tomahawk-ohjuksia, on linja muuttunut Euroopalle ja Ukrainalle
ehdotettavaan nöyryyttävään pakkorauhaan. Paasikiven totuudet pitävät edelleen
paikkansa. Suurvalloilla ei ole moraalia pikkuvaltioita kohtaan. Mutta mitä tuo
rauhansopimus tai Ukrainan tappio merkitsisivät maailmalle?
Maailmanjärjestystä ylläpitäneellä ns. kansainvälisen
oikeudella voisi pyyhkiä takalistoa. Millään valtiolla, paitsi suurvalloilla,
ei olisi mitään takuuta alueellisesta koskemattomuudesta. Tapaus Ukraina
päästäisi valloilleen kaikki autoritaariset valtiot toimimaan
vastaavanlaisesti. Hyökkäily toisiin maihin valloitusaikeissa normalisoituisi
maailmassa. ”Oikeus on vahvemman puolella” ajatustapa leviäisi. Mitä tekisi
Kiina Taiwanin suhteen?
Euroopan kannalta Ukrainan murtuminen olisi katastrofi. Venäjän
kannalta Ukrainan tappio olisi suuri voitto ja Putin nousisi
kansallissankariksi. Seuraavina vuosikymmeninä ei Euroopassa olisi rauhantilaa
eikä vakautta. Turvattomuus turvottaa asevarustelua ja kaikki rahat
sijoitettaisiin puolustusbudjetteihin. Euroopassa alkaisi kansallisvaltioitten
välinen syntipukkien etsintä, mikä johtaisi erimielisyyksiin niin taloudessa
kuin yhtenäisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Ääriliikkeet saattaisivat
onnistua kampeamaan itsensä valtaan ja se taas murtaisi loppujakin Euroopan yhteisestä
linjasta.
Suomella on hyvin paljon hävittävää epäreilun rauhan vuoksi
Ukrainassa. Suomen ja Ruotsin kiusaksikin ja kostoksi Venäjä järjestelisi
armeijaansa uusiksi ja sijoittaisi uusia joukkoja itärajamme läheisyyteen.
Itärajallamme vallitsisi kylmä sota ja toinen ”Berliinin muuri”. Suomi on
toivonut paljon taloudellisia mahdollisuuksia Ukrainan jälleenrakentamisessa,
mutta ne voi unohtaa pakkorauhan jälkeen toiveajatteluksi. Venäjä ei halua
länsirajalleen hyvinvoivaa kansallisvaltiota näyteikkunaksi omille
kansalaisilleen. Suomen taloudellinen kestävyys olisi joutumassa äärimmilleen lisääntyvien puolustusmenojen johdosta ja se vaikuttaisi kielteisesti elintasoomme.
Jos Putin saisi omalla invaasiollaan merkittäviä alueellisia
valloituksia ilman lännen puuttumista, olisihan tämä esimerkki ja vaarallinen
viesti Kiinalle. Ainakin kynnys lähteä hyökkäykseen Taiwanin valloittamiseksi
laskisi. Ja olisihan Zelenskin tappio osoitus lännen heikkoudesta ja kyvystä
puuttua sotilaallisesti mihinkään. Amerikan olisi pakko suunnata strategista
painopistettä edelleen pois Euroopasta ja vahvistaa läsnäoloaan Tyynenmeren
alueella suojellakseen liittolaisiaan Japania, Koreaa ja Australiaa.
Kaikesta pahinta olisi asevarustelukierteen käynnistyminen.
Ydinaseet astuisivat voimakkaasti esiin ja valtioitten retoriikkaan. Kiinan ja
Taiwanin kriisi johtaisi mahdollisesti konfliktin ydinasein käytäväksi sodaksi.
Kolmannen maailmansodan syttymisen uhka on ihan relevantti mahdollisuus, mikäli
Kiina luottaa Ukrainan tilanteen vaikutuksesta omiin laskelmiinsa.
Saa nähdä, herääkö Eurooppa vastustamaan Amerikan ja Venäjän
välistä suhmurointia. Olisi viimeiset hetket koota voimat Brysselissä ja herätä
geopoliittiseen todellisuuteen. Luotan Saksaan, vaikka se tällä hetkellä makaa
kanveesissa johtuen naivista energiariippuvuudestaan Venäjään. Macron on rampa
ankka poliittisesti, sieltä suunnalta ei löydy Euroopan johtajuutta. Mutta kun saksalaiset
heräilevät todellisuuteen ja joutuvat selkä seinää vasten, eiköhän sieltä
suunnalta ala kuulua sotilaallisia komentoja ja aleta panna joukkoja
ojennukseen.
Esa Kanerva
Soittamisen iloa
11.11.2025
Soittelen hanuria Ahjolan harmonikkaorkesterissa. Sinne pääsemineni oli pudasta sattumaa ja onnea. Kurssi tai orkesteri oli äkillisen poisjäännin seurauksena jäämässä vajaaksi ja minua haluttiin tietysti täyttämään
tyhjä paikka. Soitonopettajani suositteli ja kysyi mukaan ensimmäiseksi. Osa
soittajista on soitellut keskenään kymmenet vuodet eri kokoonpanoissa.
Nykyisellä porukalla olemme harjoitelleet kolmisen vuotta. Aluksi oli vaikeaa, pikkuhiljaa
yhteen soittamiseen tottui ja mukaan pääsi. Orkesterisoittaminen ei ole millin
tarkkaa työtä, se on millisekuntien tarkkaa työskentelyä. Aloitukset, tauot,
soolot ja lopetuksen on mentävä tarkalleen yhteen, muuten seuraa äänten
kakofonia.
Yhtyeessämme soittaa 9 henkeä. Meillä on laulusolisti,
viulu, basso, rummut ja viisi harmonikkaa. Kaikki ovat vuosikymmeniä
soittaneita pelimanneja ja soittaminen sujuu teknisesti hyvin. Yhtyesoittamisessa
on tärkeintä tietenkin ehjä kokonaisuus. Tietysti hyvä sovitus ja kappaleen
johtaminen. Johtajana ja sovittajana toimii ammattilainen, harmonikkataiteilija
Tapani Luojus. Eri soittimilla on eri stemmat eli oma melodinen linja ja nuotti. Siitä syntyy moniääninen musiikki, jonka sovittaja luo.
Nyt harjoittelemme Ahjolan kansalaisopiston 90-vuotisjuhlakonserttiin
lauantaina 22.11. Se pidetään Tampereen konservatorion Pyynikki-salissa. Konsertin
nimi on ”Kaikuja matkan varrelta”. Yleisölle lienee kutsuvieraiden lisäksi mahdollisuus tulla seuraamaan esityksiä.
Valitsimme ohjelmistostamme esitettäväksi kaksi kappaletta. Ensimmäinen on Erik
Lindströmin säveltämä ”Ranskalaiset korot”. Sävellys on viisikymmentäluvun
lopulta. Kappale on tunnettu tiiviistä, jazz-vaikutteisesta tunnelmastaan.
Toisena esityksenämme meillä on Mariano Moresin 1943 säveltämä
argentiinalainen tango ”Uno”. Uno on erittäin dramaattinen ja tunteellinen tango,
joka on yksi Argentiinan kulta-ajan mestariteoksista.
Olemme harjoitelleet kappaleita toista vuotta. Soittamisessa
on tärkeintä toistot ja sitten toistot. Joitakin kohtia hiotaan kymmeniä, ellei
satoja kertoja. Nuotit toimivat tietenkin muistin tukena. ”Kapellimestarin”
panos on ratkaiseva. Tunnelma, fraseeraukset, voimakkuudet, painotukset ja
oikea-aikaisuus on hänen vastuullaan ja tietenkin kokonaisuus.
Kaikilla on ensiluokkaiset ja ammattimaiset soittimet käytössään.
Musiikin äänentoistolaitteet ovat nykyään välttämättömiä hyvän äänen laadun
takaamiseksi.
Mikään soittaminen ei muutu laadukkaaksi, ellei
orkesterilla ole hyvää yhteishenkeä, motivaatiota ja kaikilla mukavaa soitella. Kysymyshän on
harrastuksesta ja sen pitää olla kivaa. Mutta kyllä soittaminen on myös aina
soittajille vakava asia, siihen sitoudutaan ja se on henki ja elämä. Ja sen
lisäksi aivot saavat työtä ja jumppaa!
Esa Kanerva
Kouluruoka on minulle pyhä asia
2.11.2025
Tämän päivän kouluruokailukeskustelu kertoo nyky-yhteiskunnan
potevan ruoan saatavuuden ylitarjontaa ja pahoja ilmavaivoja. Nuoret itse on
päästetty julkisuuteen kertomaan viime aikoina mielipiteensä kouluruosta niin
lehdistössä kuin televisiossa. Ja tietenkin somessa leviää kielteinen
suhtautuminen ja negatiiviset trendit. Kouluruoka on pahaa ja epämiellyttävän
näköistä mössöä. Ruoka jätetään syömättä ja poiketaan lähikaupassa ostamassa
vanhempien rahoilla herkkuja. Nuorten terveydestä vastaavat tahot ja opettajat
ovat käsi päässä. Ilmiö ei ole missään tapauksessa yksinkertaisesti
selitettävissä, vaan on laajasti yhteiskunnallinenkin kysymys. Otan tässä
blogissa vapauden tuoda ikääntyneen ihmisen näkökulman kouluruokakeskusteluun
ja oman kokemuksen minulle melkein ”pyhästä” asiasta.
Ymmärrän, että olosuhteet ovat erilaiset 1950- ja 60-luvulla
kuin nyt. Varsinkin viisikymmentäluvulla kärsittiin kaupungeissa vielä suoranaista
puutetta, jopa nälkää. Ruokaa arvostettiin ja täysi maha oli suuri ilon aihe. Ei
ollut ruoan hävikkiongelmaa eikä ruokaa jätetty lautaselle. Yksipuolistakin ruoka,
varsinkin kouluruoka, oli perunaa ja kastiketta, vaihteluksi erilaisia keittoja.
Silakkaa syötiin melko usein, koska se oli halpaa. Joulu oli poikkeus arkeen, kinkku
hankittiin ja laatikot tehtiin. Kansakoulussa ruokana oli aikanani velli tai
puuro, ei sen kummempaa. Keskikoulussa piti olla omat eväät. Vasta viimeisinä
vuosina lukiossa alettiin tarjoilemaan lämmin ateria koulun keittiöstä. Ja me
pojathan Clasussa olimme nälkäisiä kuin sudet ja meinattiin mennä oven läpi ennen
ovien aukaisua ruokailutilaan. Ei puhettakaan, että joku olisi jättänyt syömättä
tarjotun. Ruoka oli hyvää ja se tuntui maittavan kaikille.
Suomi on harvoja poikkeuksia maailmalla, jossa koululaisille
tarjotaan ilmainen ateria. Halvallahan kouluruoka valmistetaan nykyäänkin, mutta
käsittääkseni ihan kelvollista arkiruokaa se on. Arvostelu kohdistuu ruoan
mauttomuuteen ja teolliseen massatuotantoon. Pitäisi saada itse valita
useammasta vaihtoehdosta ja makumaailmasta. Valitettavasti elämä on enemmän
arkea kuin juhlaa. Ravintolamaista tarjontaa yhteiskunta ei pysty kouluissa
tarjoamaan. Olen sitä mieltä, että nälkäiselle maistuu kaikki ruoat. Koska nuoret
kertovat olevansa nykyään tiedostavia, miksi ei maailman nälkäpesäkkeet tuo
yhtään perspektiiviä nähdä tämä suomalainen yltäkylläisyys. Puuttuuko
empatiakyky tai kokemus nälästä?
Luulen, että valistus ja maailman nälästä saarnaaminen ei
auta meidän joillekin nirppanokille teineille. Kouluruokailu on
yhteiskunnallisesti tärkeää, eikä sitä ei voi lopettaa, koska suurimmalle
osalle kouluruoka maistaa ja on ainoa kunnollinen ateria päivässä. Köyhien
perheiden lapsia on tässä maassa riittämiin. Ruokailuun osallistumisen pitää
tietenkin olla pakollista ja kaikkien on osallistuttava yhteisölliseen
tilanteeseen. Se on osa opetusta ja kasvatusta. Sitten voisi kokeilla vähän
keppiäkin, ruoan syömättä jättäneeltä evätään oikeus ruokailuun seuraavalla
viikolla yhtä monena päivänä kuin hän on kuluneella viikolla ”kronklannut” ruokaa
jättämällä sen väliin. Ja järjestelystä tieto kotiin, totta kai. Järkevät
vanhemmat jättäisivät nuoren taskurahat väliin ja kokemus yhden päivän
syömättömyydestä voisi olla kasvattava. Tiedän, että ehdotukseni todetaan ”järkyttäväksi”
ja nuorta sortavaksi. Eikä se tule koskaan toteutumaan. Esitetty, mikä
esitetty, se tuli kuitenkin suoraan sielusta ja ärtyisyydestä.
Tämä yhteiskunnallinen ”ongelma” on peräisin kotien
kasvatuksellisen otteen puuttumisesta. Päivän yhteisiä ruokahetkiä ei
järjestetä. Perhe syö kukin eri aikaan ja napostelee välipaloja. Kotiruokaakaan
eivät kaikki vanhemmat osa valmistaa. Ja yleinen ruuan kunnioitus ei siirry
lapsille samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ruokaa haaskataan ja sitä heitetään
surutta roskiin. Lasten ei tarvitse syödä lautastaan tyhjäksi, jos ruoka ei ole
mieleistä. Some pursuaa kaikenmoista roskaa ja ohjeita. Uudet ruokavaliot,
laihuus, vihreä vegaanisuus ja ihanteet leviävät siellä kuin kirput sirkuksessa.
Minulle isä opetti, ettei lahjahevosen suuhun saa katsoa.
Neuvo voisi päteä myös kouluruokailuun. On suuri kädenojennus yhteiskunnalta
tarjota ilmaisen opetuksen lisäksi vielä ilmainen lounas kaupan päälle. Ei sen
tarjoaminen ole kiveen hakattua nyt, kun on alkuun päästy
hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen purkamisesta. Muistakaa tämä seuraavalla
kerralla ottaessanne ruokaa koulun linjastolta.
Esa Kanerva
Vaviskaa eläkeläiset!
24.10.2025
Taloudellisen tutkimuslaitoksen asiantuntija kertoi
tv-uutisissa eläkejärjestelmään puuttumisen välttämättömyydestä julkisen talouden
tasapainottamiseksi. Suomen talous on kuulemma niin heikossa hapessa, että
eläkkeisiin kajoaminen on aivan välttämätöntä mm. puolustushankintojen
rahoituksen varmistamiseksi. Täsmennykseksi kysyttiin vielä, että koskeeko
leikkaukset jo maksussa olevia eläkkeitä. Vastaus oli kyllä. Olin tyrmistynyt!
Olen varmaan ymmärtänyt väärin koko joukon asioita. Olen
luullut, että maksussa olevat eläkkeet nauttivat perutuslain turvaa. Ymmärsin,
että tänä vuonna sovittu eläkejärjestelmän sopeutus olisi voimassa pitkälle
tulevaisuuteen, aina vuoteen 2035. Neuvotteluissahan sovittiin mm.
inflaatiovakauttajasta, joka merkitsee sitä, ettei poikkeuksellisten
inflaatiopiikkien takia eläkkeitä koroteta palkkoja enemmän.
Eläkeikä nousee jo nykyisen
(vuoden 2017) eläkeuudistuksen mukaisesti ja alin vanhuuseläkeikä on sidottu
elinajanodotteen kasvuun. Tämä automaattinen sopeutusmekanismi on pysyvä ja
jatkaa eläkeiän nostamista asteittain myös tulevaisuudessa. Siis tulevien
eläkeläisten eläkeikä tulee nousemaan.
Maksussa oleviin eläkkeisiin
voidaan toki suorien leikkausten sijaan puuttua muillakin tavoilla. Yksi keino
on heikentää eläkkeiden ostovoimaa leikkaamalla eläkeindeksejä. Viimeksi Jyrki
Kataisen hallitus menetteli näin, pienentämällä työeläkeindeksiä määräajaksi. Koska
suoraan eläkkeiden leikkaamiseen vaadittaisiin eduskunnassa 5/6 osa enemmistö
perustuslain muuttamiseksi, on indeksileikkaukset todennäköisin vaihtoehto työeläkkeiden
leikkaamiseksi. Puhun siis työeläkkeistä. Muut eläkkeet maksetaan suoraan
valtion budjetista.
Kysyn, miten käy sopeutuksissa
eläkejärjestelmän luotettavuudelle? Miten eläkeläinen suunnittelee elämäänsä
edes lyhyellä tähtäimellä? Tuntuu suorastaan irvokkaalta Orpon toivomukset
kulutuksen lisäämisestä. Ei tässä vanhoilla päivillä haluaisi enää alkaa
nälkääkään näkemään. Tulevaisuuden näkymät eivät muutenkaan ole hääppöiset, hoivaa
ei ole tarjolla kaikille eikä nuorempaa sukupolveakaan haluaisi sillä rasittaa.
Valoa ei ole näköpiirissä.
Suomi kasvattaa puolustusmenoja, käytännössä kaksinkertaistaa menot vuoteen 2035
mennessä. Koko summa on lähes 14 miljardia euroa. Tässä hetkellä hyvinvointialueiden
koko rahoitus on 26,2 miljardia. Jostakin tuo puolustusbudjetin rahat on
löydettävä. Summa on niin iso, ettei oikeastaan muuta kohdetta ole kuin
sosiaaliturvamenot ja hyvinvointialueitten määrärahat. Muilta lohkoilta ei ole
saatavissa sellaisia rahoja. Maksussa olevat eläkkeiden leikkaus on mielestäni poissuljettu
vaihtoehto. Niin pieniä ovat suomalaisten keskimääräiset työeläkkeet,
puhumattakaan kansaneläkkeestä ja takuueläkkeestä.
Näin viime yönä
painajaisunia. Kiersin pankkiautomaatteja eläkepäivänä eikä yhdessäkään niissä
ollut minulle rahaa. Viimein yksi kone sylkäisi minulle kaksikymppisen, kaiken
mitä saldo antoi myöten. Heräsin siihen ahdistuneena ja surullisena. Lieneekö
syy uniin eilen illalla ollut pitkä, Tampereen taloutta käsitellyt kokous vai
olenko kokenut käynnissä olevan eläkeleikkauskeskustelun ”traumareaktiona”,
mene ja tiedä.
Toivoa sopii, että eläkejärjestelmä
pitää lupauksensa ja hallitus lopettaa eläkeläisten pelottelut. Nykyiseen velkaan
eivät vanhemmat sukupolvet ole syyllisiä, käsittääkseni olemme omat velkamme maksaneet
aina sotakorvauksia myöten. Suurelta osalta olemme omat eläkkeemme säästäneet
ja rahastoineet.
Esa Kanerva
Velkajarru ja lapsiköyhyys
15.10.2025
Mitä yhteistä eilen hyväksytyllä ns. velkajarrulla ja
lapsiköyhyydellä on keskenään. Velkajarru eli ylivaalikautinen talouden
tavoiteasetanta on yksi keino Suomen talouden sopeuttamisessa ja velkaantumisen
vähentämisessä. Mitä kireämpää talouspolitiikkaa maassamme harjoitetaan, sitä suuremassa
leikkausvaarassa ovat sosiaaliturva ja peruspalvelut. Tämä vaalikausi osoittaa,
että kun leikataan pienituloisilta, heijastuu se vähävaraisiin perheisiin ja näissä
eläviin lapsiin. Tehdyt sopeutukset ovat lisänneet pienituloisissa perheissä
elävien lasten määrää 31000 lapsella. Yhteensä heitä on jo yli 150 000. Suomessa
elää siis tällainen valtava määrä pieniä lapsia vakavassa aineellisessa
puutteessa eikä tilanne ole parantumassa, päinvastoin leikkauksia aiotaan
jatkaa.
Hallitus vetoaa numeroihin ja talouslukuihin puhuessaan
Suomen velkaantuneisuudesta. Samalla tavalla kuin tilastotieteessä, numerot
kertovat sitä tarinaa, mitä niiden halutaan esittävän. Vanha sanonta ”valhe,
emävalhe, tilasto” pitää paikkansa. Tämä johtuu siitä, että vain harvat ymmärtävät
tilastotiedettä. Sama pätee budjettilukuihin.
Suomi ei ole niin velkaantunut kuin luvuilla annetaan
ymmärtää. Kun Suomi haki EU-jäsenyyttä 1994, maan lähentymiskriteerissä ja julkisen velan laskennassa työeläkerahastot otettiin huomioon. Suomen työeläkerahastot
olivat suuruudeltaan tuolloin n. 15 miljardia euroa. Vuonna 2024 Suomi itse
pyysi kiristystä EU:lta velkojensa mittaamiseen siten, että nykyistä eläkerahastojen
n. 275 miljardin pääomaa ei lasketa mukaan julkista velkaa laskettaessa. Tätä
menettelyä voi pitää hallituksen erikoisena ja tarkoitushakuisena
toimenpiteenä. Useimmiten jäsenmaat haluavat päinvastaista, nyt Suomi halusi
itse kaventaa talouspoliittista liikkumavaraansa. Jos eläkevarat huomioitaisiin
nettovelkaa laskettaessa, Suomen velkatilanne kääntyisi jopa negatiiviseksi eli
Suomella olisi enemmän rahaa kuin velkaa. Kysymys on siis tilastoinnista. Suomessa
on tehty poliittinen valinta laskea EU-velkalaskennassa korkealta näyttävää bruttovelkaa
kuin esimerkiksi mitä Suomen Pankki käyttää arvioidessaan Suomen talouden
kestävyyttä. Pitihän hallituksen saada talousluvut näyttämään rumilta ja
tilastointikikkailulla se näköjään onnistuu. Eikä tyhmä kansa ymmärrä mitään!
Hallitus halusi etsiä ja löytää muitakin perusteita leikkauslistoilleen.
Yksi isoimmista muutoksista oli vuonna 2022 tehty tilastointimuutos, jossa
valtion takaukset ns. Ara-lainoissa alettiin laskea mukaan julkiseen velkaan. Täysin
hölmöä, koska takaukset eivät ole oikeaa velkaa, jota valtion pitäisi maksaa takaisin.
Valtio takaa lainat, mutta rahoituksen myöntää pankki tai esimerkiksi
Kuntarahoitus. Valtiolle koituu maksettavaa vain, jos lainaa ottanut
vuokrataloyhtiö kaatuisi eli riski on olematon. Tilastoinnin muuttaminen oli
kansallinen valinta. Velkasuhde pomppasi kerralla lähes 6 prosenttiyksikköä.
Mitä pitäisi sanoa eilen eduskuntapuolueiden enemmistön
hyväksymästä ns. velkajarrusta? Käytännössä sen avulla säädetään lailla puolueitten
ennen vaalikautta sopiman velkasuhteen velvoittavuudesta ja tavoitteista. Jos velkasuhde
ylittyy, velkajarru aktivoituu. Käytännössä tämä tietää vuosikymmeniksi sopeutuksia
julkiseen talouteen. Riskit sosiaaliturva- ja peruspalveluleikkauksille ovat
suuret. Demareille lienee päätös ollut kova pala, sitä kuvastaa puoluejohdon erimielisyys
velkajarruun suhtautumisessa. Poliittinen paine oli kova. Mikä meteli olisi
syntynyt, jos puolue olisi jättäytynyt sen ulkopuolelle. Syytökset puolueen
talouspoliittisesta vastuuttomuudesta olisi ollut suoraa huutoa. Siksi puolue
halusi olla mieluummin mukana vaikuttamassa sääntöjen sisältöön kuin antaa muitten määrittää
säännöt. Puolueet kuitenkin päättävät sopeuttamisen keinoista ja oikeastaan
demareitten hallituksessa mukana oleminen tuli entistä tärkeämmäksi, sopeuttamisen keinoilla on kansalle suuri merkitys, mihin väestöosaan sopeutukset kohdistuvat ja miten.
Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää, eikä talouden tunnusluvut
niin synkkiä kuin hallitus propagoi. Talouden hoidossa pätee samankaltaiset
lait kuin sodankäynnissä. Aseitten tai miesten lukumäärä ei ratkaise aina sodan
lopputulosta. Kansakunnan moraali ja puolustustahto ratkaisevat enemmän kuin tykit
ja raketit. Samoin leikkauksilla ja köyhää kurittamalla ei talous oikene, yhteiskuntaan tarvitaan toivoa ja
luottamusta. Ja moraalia huolehtia köyhistä ja heikompiosaisista.
Esa Kanerva
Terveiset Kroatiasta!
10.10.2025
Näkymä Mlinin kylän rannalta merelle päin.
Esa Kanerva
Hetki ulkomailla
.jpg)
3.10.2023
Matkasin vaimoni kanssa pariksi viikoksi Kroatiaan, ulkomaille pitkästä aikaa. EU-jäsenyys on tehnyt tälle maalle pikaisesti arvioiden ihmeitä. Olosuhteet vastaavat omiamme niin siisteyden kuin hanaveden juomakelpoisuuden ja hintojen suhteen. Paitsi, että graffiitteja ei ole missään. Sää on lämmin ja kesäinen. Autokalusto on hyvää, enimmäkseen polttomoottoreita.
Ihmiset ovat ystävällisiä ja palvelualttiita. En ole juuri nähnyt "myrtsiturpia". Kalaa syödään paljon ja Italian läheisyys näkyy menuissa, paljon pasta- ja pizza-ruokia.
Lomallakin pelästytti tieto Trumpin kutsuessa kenraalinsa koolle ympärimaaailmaa. Asia oli tyrmistyttävä. Hän lienee pyytäneen tukea, mikäli hän kaappaa "vallan" kolmen vuoden päästä. Sanon asian suoraan. Ei meillä näytä olevan mitään takeita siitä, että Yhdysvallat on demokratia maailman tappiin. Maailman pelätyimmät asevoimat yhden miahen tai pienen klikin hallussa on kriittistä meille kaikille.
Luin lomalla Anne Appelbaumin kirjan "Ukrainan nälkä". Se on yksityiskohtainen kuvaus miljoonien ukrainalaisten tappamisesta ja kiduttamisesta nälkään vuosina 1932-1933. Kannattaisi lukea rehellinen kirja kommunistivallan tunteettomuudesta tappaa, kiduttaa ja murhata. Ukrainan kansan nujertaminen ei onnistunut silloin eikä onnistu tänään.
Palaan kirjoittamiseen 13.10. alkavalla viikolla. Aurinkoisia syksyisiä päiviä!
Esa Kanerva
Yhteinen vihollinen
.jpg)
25.9.2025
Ukrainan presidentti Volydimir Zelensky esiintyy harvase
ilta iltauutisissa. Minulle tulee tuollon useasti mieleen Suomen oma sotahistoria ja
presidentti Risto Rytin henkiset paineet. Talvi- ja jatkosotaa käytiin eri
aikana ja olosuhteissa. Ajallisesti ei ole eroa kuin kymmeniä vuosia.
Vihollinen on sama maa, Venäjä tai aikaisemmin Neuvostoliitto. Sekä Suomen että Ukrainan
kimppuun hyökättiin. Molemmissa tapauksissa on kysymys aggressiosta ja Venäjän
ikiaikaisista laajentumishaluista.
Ukrainalla ja Suomella on historiassa samankaltaisuuksia,
mutta enimmäkseen suomalaisten ja ukrainalaisten tiet ovat olleet erilaisia.
Suomi on päässyt Venäjän syleilystä Ukrainaan verraten kuin koira veräjästä.
Tällä hetkellä Suomi on Ukrainan liittolainen, olemme olleet myös sotarintaman
vastakkaisilla puolilla, Stalin lähetti Ukrainan neuvostotasavallasta joukkoja
taistelemaan suomalaisia vastaan toisessa maailmansodassa. Tuskin ne
taistelujoukot olisivat lähteneet sieltä vapaaehtoisesti, Stalin ei kysynyt mielipidettä.
Neuvostoliiton teot Ukrainaa kohtaan ovat olleet kautta vuosisatojen verisiä ja
imperialistisia. Jätän Venäjän ja Ukrainan pitkän 900-luvulle ulottuvan syntyhistorian
sikseen, pitäydyn 1900-lukuun ja Venäjän vallankumouksen jälkeiseen aikaan sekä
näitten valtioitten keskinäiseen, alisteiseen suhteeseen. Ukraina yritti moneen
kertaan 1. maailmasodan jälkeen rypistellä itsenäiseksi valtioksi, mutta alue
joutui bolsevikkien hallintaan. Suomi onnistui sitä vastoin irtaantumaan
Venäjästä vallankumouksen pyörteissä ja itsenäistyi 1918.
Ukrainalaiset saivat maistaa oikeastaan kaikki Stalinin, myös
omaa kansaansa kohtaan käyttämät ja keksimät brutaalit, terroristiset keinot. Viljelysmaat
kollektivisoitiin 1920-luvun lopulla ja vähänkin isommat maanomistajat
menettivät maansa. Jos hyvin kävi, heidät siirrettiin maan sisäisesti, jonkun
pahaisen ja huonolaatuisen pellon viljelijäksi. Suurin osa lähetettiin Uralin
taakse pakkotyöhön, gulakkeihin. Miljoonia ammuttiin summittaisissa joukkoteloituksissa
näytösoikeudenkäyntien jälkeen. Papit ja muu sivistyneistö oli likvidoitu jo
aiemmin.
Stalin halusi 1930-luvulla teollistaa maan. Siihen tarvittiin
länsimaista teknologiaa, eli koneita ja laitteita. Maksuksi oli tarjota viljaa,
jota länsimaat halusivat ostaa. Viljaa oli saatavilla Ukrainasta, jossa kolhoosien
vastustus oli suurta ja viljan pakkoluovutuksia yritettiin vältellä viimeiseen
asti. Ryssät veivät siemenviljatkin ja takavarikoivat viimeiset leivänpalat. 1932–1933
miljoonat kuolivat nälkään, Holodomorissa, joka merkitsee ”nälkään tappamista”.
Ns. kulakkien luokka haluttiin hävittää tyystin. Taustalla oli yritys murtaa
ukrainalainen talonpoikaisväestö ja kansallinen identiteetti.
Ukrainan kansan kärsimyksen sinetöi II maailmansota, jossa
alue oli sotatantereena ja eri miehittäjien hallussa. Venäläinen terrori
vaihtui välillä saksalaiseen, julmaan komentoon. Ja päinvastoin.
Ukraina itsenäistyi Neuvostoliiton hajottua 1991. Venäjä
tai Putin ei koskaan hyväksynyt tosiasiallisesti Ukrainan itsenäisyyttä. Se
yritti saada omaa miestä maan hallintoon, mutta kansa nousi vuonna 2014 vallankumoukselliseen
vastarintaan ja venäjämielisen Janukovitsyn oli siirryttävä maanpakoon Moskovaan.
Kostoksi Venäjä miehitti Krimin ja hyökkäsi Itä-Ukrainaan. Kuten hyvin
muistamme, 24.2.2022 Putin aloitti täysimittaisen sodan Ukrainaa vastaan.
Suomen itsenäisyyden ajan traagisin vaihe oli sisällissota.
Venäjä vallankumouksen innoittamana ja syvän luokkayhteiskunnan kannustamana
punainen työväenluokka lähti taisteluun porvarillisia hallituksen joukkoja
vastaan. Taistelu oli lyhyt ja päättyi punaisten häviöön. Perintönä valkoisesta
terrorista ja teloituksista jäi kansakuntaan syvät haavat. Se oli kuitenkin
sisäpoliittinen sota saksalaisten sotilaallista tukea valkoisille ja maassa olleita venäläisiä sotilaita lukuun
ottamatta.
Suomi pystyi vakiinnuttamaan asemansa tasavaltana sisäpoliittisesti
ja ulkopoliittisesti. Meitä ei sortanut mikään ulkopuolinen valtio ja saatoimme
opetella demokratiaa itsenäisesti. Selvisimme köyhyydestä pikkuhiljaa ja
sisäisistä kuohunnoista. Oikeisto ei saanut diktatuuria eikä sosialismi
jalansijaa.
Ukraina ja Suomi ovat kokeneet Venäjän hyökkäyksen ja maahan
tunkeutumisen. Stalin halusi alistaa vuonna 1939 Suomen nopeasti ja auta armias, jos se
olisi onnistunut. Suomen kansaa olisi kohdannut Ukrainan historiasta tietämämme
kauhut. Pohjalaiset olisi ensimmäisenä lastattu härkävaunuihin ja rahdattu
Uralin taakse pakkotyöhön. Hämäläiset olisi jääräpäinä ammuttu ja savolaiset
sutkina ihmisinä, etenkin naiset olisivat saaneet palvella herrakansaa. Mielikuvitus sijansa saakoon!
Suomi pääsi EU:iin ja Natoon. Näihin seuroihin Ukrainakin
haluaisi päästä, mutta Putin on valmis tapattamaan tuhat sotilasta päivässä
estääkseen tämän. Suomalaiset taistelivat velivenäläistä vastaa lähes viisi vuotta.
Tilanne Ukrainan rintamalla on kestänyt nyt yli kolme vuotta. Suomalaiset
saivat vihdoin katkeran makuisen rauhansopimuksen, miten käynee Ukrainalle, riittääkö
viisi vuotta sotimista rauhansopimuksen solmimiseen?
Suomella ja Ukrainalla on yhteinen vihollinen. Maiden historian
kulku tai oikut eivät ole kuitenkaan samankaltaiset. Tänään elämme rauhanaikaa ja elintasomme on hyvä. Meidän kohdallamme
menneisyydessä on ollut onnea, silkkaa sattumaa ja johdatusta, ehkä hyviä
valintoja. Tuntuu siltä, että Ukrainalle maailma on kääntänyt selkänsä kautta
historian. Tätä kansaa kidutettu, tapettu, raiskattu ja vainottu, pääasiallinen
vainoaja on ollut Venäjä, venäläinen imperialismi ja panslavismi. Ei Suomikaan ole Venäjän
kanssa päässyt helpolla, on tarvittu vuosikymmenien nöyristelyä, tukahdutettuja tunteita ja
hammastenkiristelyä. Mutta olemme itsenäisiä, Venäjän mielipiteistä riippumattomia
ainakin -90-luvulta alkaen.
Voiko Venäjä muuttua? Vastaan, ei meidän eikä meidän
lapsiemme elinaikana, tuskin ennen nykymaailman perusteellista romahdusta ja sen
jälkeistä mahdollista jälleenrakennusta. Rauhaa Ukrainaan tuskin saadaan ennen
kuin Trump poistuu näyttämöltä, jos poistuu, Yhdysvaltojen seuraavien vaalien
jälkeen. Hän on pikemminkin rauhan este kuin rauhannobelisti!
Esa Kanerva
Orpon vakuuttelut
17.9.2025
Petteri Orpo on ollut erilaisissa ministerinpesteissä
kohtuullisen kauan, sisäministeri jo Sipilän hallituksessa v. 2015. Olisi
olettanut, että hän olisi tuolla ministerikokemuksella ymmärtänyt luottamuksen
merkityksen niin bisneksessä kuin yhteiskunnassa yleensä. Tuon henkisen pääoman
voi menettää helposti, mutta sen takaisin saaminen ei monesti onnistu edes
kovalla työllä. Vaikuttaa jopa ironiselta hänen julkisuudessa esittämänsä vakuuttelut
edessä olevasta taloutemme selkeästä käänteestä tai että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa.
Suomalaisten ei tarvitse olla talouden suhteen epätoivoisia, kaikki tulee
menemään parempaan päin, känne on ovella, hän kehuu. Meillä on vahvat puolustusvoimat, olemme hyvin varustautuneita, meitä ei uhkaa mikään, hän toistaa. Mielipidemittauksissa Orpon hallituksen luottamus on kuitenkin alamaissa ja suomalaisten usko hallituksen kykyihin hiipuu.
Suomalaiset eivät ole tyhmiä tai lukutaidottomia. Työttömyys-
ja velkaluvut puhuvat puolestaan. Hallitus on omilla toimenpiteillään luonut talouden
ahdingon, eikä suhdanteet voi selittää kaikkea. Työpaikkansa menettämistä
pelkäävä ihminen ei kuluta eikä yrittäjä investoi. Edelliseltä hallitukselta Orpo
sai ennätystyöllisyyden, nyt työttömyys kasvaa. Julkinenkin sektori irtisanoo,
rakennusala on edelleen stopissa eikä vapaita työpaikkoja ole ainakaan
julkisessa haussa. Ihmiset näkevät tulevaisuutensa valottomana, yhteiskunnasta puuttuu rasva. Hallitus on vain parissa vuodessa tehnyt sopimusyhteiskunnasta
sanelupolitiikkaa harjoittavan komentotalouden. Vuosikymmeniä rakennetut työelämän
pelisäännöt eivät kelvanneet eikä luottamusyhteiskunta ollut sellainen arvo,
jota olisi haluttu vaalia.
Yhtä falskilta tuntuu höpötys turvallisuuskysymyksissä. Kai
jokainen ymmärtää, että maailma on tällä hetkellä sekaisin. Pelimerkkejä jaetaan
uudelleen ja uusia kumppanuuksia etsitään. Amerikka
on sisällissodan partaalla ja naapurissa vallitsevat mafian lait. Ranska on sisäpoliittisesti
umpikujassa ja Macron rampa ankka. Äärioikeisto odottaa mahdollisuutta vallankaappaukseen. Saksa yrittää kammeta itseään energia-alan vihreästä
sokeudesta reaalimaailmaan. Lähi-Idässä tehdään kansanmurhaa ja Israel
pommittaa kaiken lisäksi ketä lystää. Iran rakentelee vuorten onkaloissa omaa ydinpommia, tuottaa
Venäjälle drooneja ja ohjuksia. Kiinan hautomista suunnitelmista ei tiedä
kukaan. Kaiken tämän jälkeen Orpo tunkeutuu iltaisin olohuoneisiimme ja kertoo,
että Suomen turvallisuustilanne on vakaa ja olemme hyvin varustautuneita. Ei hätää,
pikkukansalaiset!
Onneksi Suomessa on vielä demokratia vakaissa käsissä ja ihmisten
luottamus poliisiin, oikeuslaitokseen ja verottajaankin on suhteellisen hyvässä
kunnossa. Ulkopolitiikkaan voimme vaikuttaa rajoitetusti näissä olosuhteissa. Sisäpolitiikka
on suomalaisten omissa käsissä ottaen huomioon EU:sta tulevat pelisäännöt. Ei
hallituksen huonoihin tuloksiin tarvitse tyytyä, hallitus voidaan vaihtaa. Yhteiskuntaan
on palautettava toivo ja valoisampi tulevaisuudennäkymä. Seuraavan
hallituksen on muistettava, että aitaa voi kaataa helposti, mutta sen
pystyttäminen on yhteiskunnassa vaikeaa. Luottamus kun on talouden ja yhteiskunnan
toiminnan perusta.
Esa Kanerva
Graffiittiraiskaukset
11.9.2025
Koirilla on luonnostaan tarve merkata virtsallaan reviiriään
ja lähettää viestejä lajitovereilleen. Samanlaiseksi ihmisen alkeelliseksi viestittelyksi
koen joka paikan sotkemisen spraymaaleilla. Se on ilkivaltaa ja sikailua. Sitä
ei voi tulkita taiteeksi millään tavalla, taiteesta puhuminen on kaiken ymmärtävien,
höynäytettävien aikuisten paskapuhetta. Tämä taide kuvastaa laajemmaltikin
yhteiskunnan nykyistä sallivuutta. Auktoriteetteja ei tarvitse kunnioittaa ja pahanteko
hyvitetään pään silityksellä. Tämä sallivuus nakertaa oikeusvaltion oikeutusta
ja lain kunnioitusta. Kysymyksessä on ilkivalta ja rikos.
Tamperelaisille sotkujen poisto maksaa vuosittain satoja
tuhansia euroja. Poliisi puuttuu asiaan, jos sattuu näkemään rysän päältä
jonkun ”taiteilijan” tai ilmoituksesta sattuu olemaan siinä ”huudeilla”. Yksityiset
kiinteistöjen omistajat maksavat siivous- ja korjauskuluja moninkertaisesti eli
puhutaan valtavista summista turhaan poltettua rahaa. Rahamäärä ei ole tässä
tärkein pointti. Se on kansalaisille opetettava malli, ettei toisen omaisuudella
tai säännöillä ole tässä yhteiskunnassa minkäänlaista painoarvoa. Lasta ei saa
kovistella tai kieltää, nuori saa tehdä melkoisen rikoskierteen joutumatta ehdollista
ankarampaan tuomioon.
Tampere on kaunis kaupunki. On surullista, että keskustan
ja Pispalan kaupunkikuvaa tarkoituksellisesti pilataan sotkuilla ja
maalauksilla rakennusten seiniin ja aitoihin. Aina maalaaminen ei auta, toisinaan
otetaan mukaan astalo kuvien naarmuttamiseksi pintoihin ja bussikatoksiin. Ai
että pistää vihaksi! Herkimmät kokevat olonsa turvattomaksi, koska tällaista
laittomuutta sallitaan.
Yhteiskunnan naiiviutta kuvastaa perustaa ns. laillisia graffiittiseiniä
ja luoda illuusiota katutaiteesta. Töhryistä ei saa taidetta verbaaliakrobatialla
eikä alakulttuurien kapinoinnin hyväksynnällä. Jos yhteiskunta tai oman itsensä
saamattomuus keljuttaa, mieltään saa osoittaa ihan laillisilla keinoilla. Pikkulapsi
hajottaa turhautuessaan legorakennelmansa, yhteisen omaisuuden tuhoaminen ei voi
olla sallittua käyttäytymistä yli 15-vuotiaille, rikosvastuussa olevalle
ihmisille.
Onko yhteiskunnan hyvinvointi muuttumassa pahoinvoinniksi? Yhteiskunnan
vastaista kapinointia ja omaa pahaa oloa ilmaistaan rikkomalla, sotkemalla ja roskaamalla. Syitten oletan löytyvän yhteiskunnan arvojen muuttumisesta.
Yksilökeskeisyys, auktoriteettien kunnioituksen vähentyminen ja sosiaalisen
median propagandan tarjoamat mallit. Täytyyhän yhteiskuntaan kuitenkin saada järjestys,
hyvällä tai pahalla. Vain oikeusvaltiota ja lakeja kunnioittavassa
yhteiskunnassa on kylliksi resilienssiä selvitä kriisiaikojen olosuhteista. Graffiitit
näyttävät olevan meillä hyväksyttyjä, vaikka niiden tekeminen on rikollista
toimintaa. Mikä on seuraava hyväksyttävä alakulttuuri? Huumeiden käyttö,
jengit, pikku- ja vähän isommat rötökset? Yhteiskunnan tehtävänä on asettaa
rajat, nyt tästä on lipsuttu pahemman kerran.
Esa Kanerva
Syksyn alkaisiksi
5.9.2025
Pidän kesästä ja lämpimästä. Kesäiset kelit ja kaikki hyvä loppuu aikanaan. Syksyn viileys ja sen myötä arki alkaa politiikassakin. Ennen vaaleja me demarit lupasimme, että kaiken voi tehdä reilummin. Vaalien jälkeen silloinen demariryhmän vetäjä ja yhdistyksemme jäsen Atanas Aleksovski totesi naulan kantaan, että demareitten hyvänvaalituloksen on syytä näkyä hyvinvointialueen ja kaupungin päätöksenteossa. Muuten ”ei hyvä heilu” eduskuntavaaleissa.
Miten päätöksenteko muutetaan nykyistä politiikkaa oikeudenmukaisemmaksi ja tasapuolisemmaksi. Tiedämme, että varsinkin hyvinvointialueilla eurot ovat tiukoilla, koska valtion talous sakkaa ja alueiden rahoitus on riittämätöntä tarpeisiin nähden. Kaupungin taloudessa on kymmenien miljoonien pysyvä aukko. Demareitten reiluusslogan viittaa säästöihin, joita eritoten hallitus on tehnyt velkaantumisen hillitsemisen nimissä. Hallituksen kohdennukset ovat olleet epäreiluja vähätuloisia kohtaan.
Demarit ovat olleet nyt johtava koalitio kaupungissa, että hyvinvointialueiden hallinnossa muutaman kuukauden. Tässä vaiheessa ei voi arvioida, miten on onnistuttu. Pormestariohjelman perustella voi tehdä päätelmiä ja oletuksia politiikan suunnasta. Helppoa ei tule olemaan. Tavoitteena on etenkin työllisyyden hyvä hoito tilanteessa, jossa etenkin pitkäaikaistyöttömyys kasvaa ja kunnan vastuut sen hoidossa taloudellisesti kasvavat. Purra suunnittelee merkittäviä leikkauksia valtionosuuksiin ja kunnan perustehtäviin kohdentuvia leikkauksia. Kaupungin talous muodostuu tuloista, menoista ja investoinneista. Tulopuolta voidaan vahvistaa verojen korotuksilla, nostamalla maksuja ja taksoja. Pormestariohjelman mukaan verotuksen kiristäminen on viimesijainen vaihtoehto. Jäljelle jää toisin sanoen menojen leikkaukset, toiminnan tehostaminen, henkilöstökulujen vähentämien, maksujen korotukset, palvelutason heikentäminen tai investointien uudelleenarviointi.
Kun pormestariohjelmaa aletaan toteuttamaan, ollaan päätöksenteon oikeudenmukaisuuden ytimessä. Miten maksujen ja taksojen korotuksia kohdennetaan niin, että kuntalaisia kohdellaan tasapuolisesti ja kuinka ne kohdentuisivat kuitenkin niihin ihmisiin, joilla on varaa maksaa esimerkiksi bussilipusta enemmän kuin köyhien. Tai miten henkilöstövähennykset hoidetaan ilman irtisanomisia. Kaupungilla on ollut vuoiskymmeniä periaate olla irtisanomatta työntekijöitä taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Kaupunki investoi joka vuosi n. 200 miljoonaa euroa pääsääntöisesti kouluihin ja päiväkoteihin. Miten vähentää tätä rahoitusta oikeudenmukaisemmin? Homekoulut eivät voi odottaa peruskorjausta. Vaikeita kysymyksiä ja vaikeita asioita päätettäviksi. Nämä säästöpohdinnat voitaisiin jättää toki vähemmälle huomiolle, jos talous alkaisi toipua ja maailmanlaajuinen talouden heikko kysyntä helpottaisi. Hallituksen kasvupolitiikalta en odota suuria. Tampere ja Pirkanmaa tarvitsisivat kuitenkin uusia työpaikkoja, uusia investointeja, rakentamista, houkuttelevaa elinkeinopolitiikkaa ja hyvää seudullista yhteistyötä. Toivon, että hallitus saisi aikaan Tamperetta reilummin kohtelevan valtionosuusuudistuksen.
Hyvinvointialueille hallitus on taipumassa antamaan lisäaikaa talouden tasapainottamiseen vuoteen 2028 mennessä, kuitenkin tiukin kriteerein. Pirkanmaa lienee saamassa lisäaikaa, mikä helpottanee hitusen alueen ja demareitten tuskaa. Sen avulla voitaneen lunastaa annettuja vaalilupauksia, esimerkiksi Kotitorien säilyttämisestä ja vanhusten päivätoiminnasta. Mutta hankalaa tulee kokonaisuudessaan olemaan ja paluuta entiseen ”hyvään” aikaan ei ole. Erityisesti vanhusten hoidosta ja nuorten mielenterveys- ja huumeongelmien hoidosta olen huolissani. Näitä ei ratkaista virkamiesten kirjoituspöytäteorioilla eikä vippaskonsteilla.
Näillä ajatuksilla avasin puolueyhdistykseni syksyn toiminnan.
Esa Kanerva
Jukka Gustaffsonin analyysi persujen yle-vihasta
23.8.2025
MISTÄ PERUSSUOMALAISTEN YLE- VIHA KUMPUAA?
Kysymys on tärkeä ja vastaus kertoo paljon
jostain syvällisemmästäkin asiasta. - Tammikuussa pressavaalien alla ehdokas
Halla- Aho sanoi, että Yleisradion menoista voisi leikata neljänneksen!
Puheenjohtaja Purra pani vielä paremmaksi kertomalla eduskuntavaalien alla
kuinka ” Kulttuuri on luksuspalvelu, johon tällä hetkellä valitettavasti
Suomessa menee liikaa rahaa”.
Muistan kolmen vuoden takaa
Eduskunnassa olleena, kuinka persut budjettivaihtoehdossaan oppositiossa
ollessaan esittivät noin 130 miljoonan euron leikkausta Ylen toimintamenoihin.
siis Halla- ahon ja Purran linjauksen mukaisesti. Iso yllätys oli se että
Kokoomus ei jäänyt paljon jälkeen.
Todennäköisesti RKP: n ansiota oli se, että
oikeistohallituksen ohjelmaan tuli ” vain” yli kymmenen prosentin leikkaukset,
vuodelle 2027 yhteensä 66 miljoonaa euroa. Leikkaukset iskevät lastenohjelmiin,
viihde- ja ajankohtaisohjelmiin, suoraan ja välillisesti kotimaiseen
kulttuuriin ja sen tekijöihin.
Rinnastan Yleisradion merkitykseltään
kirjastoihimme ja peruskouluumme. Kansallisen sivistyksen peruskiviä.
Miksi persut yleä vihaavat?
Lähden lähihistoriasta. Persuthan on
kansallismielinen, oikeistopopulistinen puolue.
Arvostettu historioitsija Michael Burleigh
toteaa kirjassaan ” Kolmas valtakunta” kuinka Hitlerin mukaan” poliittinen
viesti piti suunnata massoille ja olla sävyltään kansanomaista ja vastata
älyllisellä tasoltaan vastaanottajista yksinkertaisempia”.
Uskaltaisin väittää niin että suomalainen
yleisradio kunnioittaa kansalaisia henkisesti ja eettisesti kestävällä arvoilla
tehdyillä ohjelmilla, joissa ainakin keskimäärin kohtuullisen hyvin toteutuu
poliittinen ja yhteiskunnallinen tasa- arvo ja erilaiset näkemykset.
Vastuullista lehdistö menettää lukijoitaan.
Yleisradion merkitys vain kasvaa. Jaan historioitsija Noah Hararin näkemyksen:
Demokratia voi onnistua vain, jos julkinen keskustelu onnistuu. Ja sehän
ei palvele populistipuoluetta!
Oikeistopopulistinen toiveuni
olisi, että ylekin antaisi yksinkertaisia vastauksia, ei faktatietoon
perustuvia ohjelmia ja uutisia.
Persulaisen populismin
retoriikan olennainen osa on hakea yksittäisiä epäkohtia.
Siksikin Yle on sopinut hyvin
maalitauluksi. Yksittäisiä epäkohtia laajasta ohjelmatarjonnasta aina löytyy.
Ylen toimintamenot yli 500 milj. euroa vuodessa kuulostaa tietysti suurelta.
Vastaava summa Ruotsissa 800 ja Norjassa 600 ja Tanskassa vähän alle. Yle on
siis keskimääräistä tasoa tai sen alle.
Oikeistopopulismi perustuu maahanmuuton ja
monikulttuurisuuden vastustamiseen. Tällä hetkellä EU- vastaisuus on piilossa,
kun se näyttäytyisi nyt entistäkin tyhmempänä. Yhtenäinen Eurooppa on nyt pop.
Persujen ohjelmissa on - luin niitä
tarkasti - koppavaa tekstiä suomalaisen kulttuurin tukemisesta, mutta teot
vievät aivan toiseen suuntaan. Ylen supistukset iskevät kotimaiseen
viihteeseen, elokuvaan, liikuntaan ja sanalla sanoen kulttuuriin, koskevat
museoita, teattereita ja kansalaisjärjestöjen omaehtoista kulttuuritoimintaa.
Oikea ja relevantti tieto ja tiedonvälitys ei
palvele persuja. Päinvastoin.
Siksi niitä pitää vastustaa.
Jukka Gustafsson
Valtiopäiväneuvos
Tilaa:
Kommentit (Atom)