21.11.2025
Viime päivät on Euroopassa ihmetelty ja lehdistössä
revitelty jenkkien ja Venäjän neuvottelemasta rauhansopimuksesta. Sopimuksen
törkeät ehdot Ukrainalle muistuttavat Suomelle annettuja rauhanehtoja 1944. Miten
Trumpin kelkka on kääntynyt tähän suuntaan? Suunnitelmista lähettää Ukrainan
armeijalle Tomahawk-ohjuksia, on linja muuttunut Euroopalle ja Ukrainalle
ehdotettavaan nöyryyttävään pakkorauhaan. Paasikiven totuudet pitävät edelleen
paikkansa. Suurvalloilla ei ole moraalia pikkuvaltioita kohtaan. Mutta mitä tuo
rauhansopimus tai Ukrainan tappio merkitsisivät maailmalle?
Maailmanjärjestystä ylläpitäneellä ns. kansainvälisen
oikeudella voisi pyyhkiä takalistoa. Millään valtiolla, paitsi suurvalloilla,
ei olisi mitään takuuta alueellisesta koskemattomuudesta. Tapaus Ukraina
päästäisi valloilleen kaikki autoritaariset valtiot toimimaan
vastaavanlaisesti. Hyökkäily toisiin maihin valloitusaikeissa normalisoituisi
maailmassa. ”Oikeus on vahvemman puolella” ajatustapa leviäisi. Mitä tekisi
Kiina Taiwanin suhteen?
Euroopan kannalta Ukrainan murtuminen olisi katastrofi. Venäjän
kannalta Ukrainan tappio olisi suuri voitto ja Putin nousisi
kansallissankariksi. Seuraavina vuosikymmeninä ei Euroopassa olisi rauhantilaa
eikä vakautta. Turvattomuus turvottaa asevarustelua ja kaikki rahat
sijoitettaisiin puolustusbudjetteihin. Euroopassa alkaisi kansallisvaltioitten
välinen syntipukkien etsintä, mikä johtaisi erimielisyyksiin niin taloudessa
kuin yhtenäisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Ääriliikkeet saattaisivat
onnistua kampeamaan itsensä valtaan ja se taas murtaisi loppujakin Euroopan yhteisestä
linjasta.
Suomella on hyvin paljon hävittävää epäreilun rauhan vuoksi
Ukrainassa. Suomen ja Ruotsin kiusaksikin ja kostoksi Venäjä järjestelisi
armeijaansa uusiksi ja sijoittaisi uusia joukkoja itärajamme läheisyyteen.
Itärajallamme vallitsisi kylmä sota ja toinen ”Berliinin muuri”. Suomi on
toivonut paljon taloudellisia mahdollisuuksia Ukrainan jälleenrakentamisessa,
mutta ne voi unohtaa pakkorauhan jälkeen toiveajatteluksi. Venäjä ei halua
länsirajalleen hyvinvoivaa kansallisvaltiota näyteikkunaksi omille
kansalaisilleen. Suomen taloudellinen kestävyys olisi joutumassa äärimmilleen lisääntyvien puolustusmenojen johdosta ja se vaikuttaisi kielteisesti elintasoomme.
Jos Putin saisi omalla invaasiollaan merkittäviä alueellisia
valloituksia ilman lännen puuttumista, olisihan tämä esimerkki ja vaarallinen
viesti Kiinalle. Ainakin kynnys lähteä hyökkäykseen Taiwanin valloittamiseksi
laskisi. Ja olisihan Zelenskin tappio osoitus lännen heikkoudesta ja kyvystä
puuttua sotilaallisesti mihinkään. Amerikan olisi pakko suunnata strategista
painopistettä edelleen pois Euroopasta ja vahvistaa läsnäoloaan Tyynenmeren
alueella suojellakseen liittolaisiaan Japania, Koreaa ja Australiaa.
Kaikesta pahinta olisi asevarustelukierteen käynnistyminen.
Ydinaseet astuisivat voimakkaasti esiin ja valtioitten retoriikkaan. Kiinan ja
Taiwanin kriisi johtaisi mahdollisesti konfliktin ydinasein käytäväksi sodaksi.
Kolmannen maailmansodan syttymisen uhka on ihan relevantti mahdollisuus, mikäli
Kiina luottaa Ukrainan tilanteen vaikutuksesta omiin laskelmiinsa.
Saa nähdä, herääkö Eurooppa vastustamaan Amerikan ja Venäjän
välistä suhmurointia. Olisi viimeiset hetket koota voimat Brysselissä ja herätä
geopoliittiseen todellisuuteen. Luotan Saksaan, vaikka se tällä hetkellä makaa
kanveesissa johtuen naivista energiariippuvuudestaan Venäjään. Macron on rampa
ankka poliittisesti, sieltä suunnalta ei löydy Euroopan johtajuutta. Mutta kun saksalaiset
heräilevät todellisuuteen ja joutuvat selkä seinää vasten, eiköhän sieltä
suunnalta ala kuulua sotilaallisia komentoja ja aleta panna joukkoja
ojennukseen.
Esa Kanerva
