11.11.2025
Soittelen hanuria Ahjolan harmonikkaorkesterissa. Sinne pääsemineni oli pudasta sattumaa ja onnea. Kurssi tai orkesteri oli äkillisen poisjäännin seurauksena jäämässä vajaaksi ja minua haluttiin tietysti täyttämään
tyhjä paikka. Soitonopettajani suositteli ja kysyi mukaan ensimmäiseksi. Osa
soittajista on soitellut keskenään kymmenet vuodet eri kokoonpanoissa.
Nykyisellä porukalla olemme harjoitelleet kolmisen vuotta. Aluksi oli vaikeaa, pikkuhiljaa
yhteen soittamiseen tottui ja mukaan pääsi. Orkesterisoittaminen ei ole millin
tarkkaa työtä, se on millisekuntien tarkkaa työskentelyä. Aloitukset, tauot,
soolot ja lopetuksen on mentävä tarkalleen yhteen, muuten seuraa äänten
kakofonia.
Yhtyeessämme soittaa 9 henkeä. Meillä on laulusolisti,
viulu, basso, rummut ja viisi harmonikkaa. Kaikki ovat vuosikymmeniä
soittaneita pelimanneja ja soittaminen sujuu teknisesti hyvin. Yhtyesoittamisessa
on tärkeintä tietenkin ehjä kokonaisuus. Tietysti hyvä sovitus ja kappaleen
johtaminen. Johtajana ja sovittajana toimii ammattilainen, harmonikkataiteilija
Tapani Luojus. Eri soittimilla on eri stemmat eli oma melodinen linja ja nuotti. Siitä syntyy moniääninen musiikki, jonka sovittaja luo.
Nyt harjoittelemme Ahjolan kansalaisopiston 90-vuotisjuhlakonserttiin
lauantaina 22.11. Se pidetään Tampereen konservatorion Pyynikki-salissa. Konsertin
nimi on ”Kaikuja matkan varrelta”. Yleisölle lienee kutsuvieraiden lisäksi mahdollisuus tulla seuraamaan esityksiä.
Valitsimme ohjelmistostamme esitettäväksi kaksi kappaletta. Ensimmäinen on Erik
Lindströmin säveltämä ”Ranskalaiset korot”. Sävellys on viisikymmentäluvun
lopulta. Kappale on tunnettu tiiviistä, jazz-vaikutteisesta tunnelmastaan.
Toisena esityksenämme meillä on Mariano Moresin 1943 säveltämä
argentiinalainen tango ”Uno”. Uno on erittäin dramaattinen ja tunteellinen tango,
joka on yksi Argentiinan kulta-ajan mestariteoksista.
Olemme harjoitelleet kappaleita toista vuotta. Soittamisessa
on tärkeintä toistot ja sitten toistot. Joitakin kohtia hiotaan kymmeniä, ellei
satoja kertoja. Nuotit toimivat tietenkin muistin tukena. ”Kapellimestarin”
panos on ratkaiseva. Tunnelma, fraseeraukset, voimakkuudet, painotukset ja
oikea-aikaisuus on hänen vastuullaan ja tietenkin kokonaisuus.
Kaikilla on ensiluokkaiset ja ammattimaiset soittimet käytössään.
Musiikin äänentoistolaitteet ovat nykyään välttämättömiä hyvän äänen laadun
takaamiseksi.
Mikään soittaminen ei muutu laadukkaaksi, ellei
orkesterilla ole hyvää yhteishenkeä, motivaatiota ja kaikilla mukavaa soitella. Kysymyshän on
harrastuksesta ja sen pitää olla kivaa. Mutta kyllä soittaminen on myös aina
soittajille vakava asia, siihen sitoudutaan ja se on henki ja elämä. Ja sen
lisäksi aivot saavat työtä ja jumppaa!
Esa Kanerva
