15.10.2025
Mitä yhteistä eilen hyväksytyllä ns. velkajarrulla ja
lapsiköyhyydellä on keskenään. Velkajarru eli ylivaalikautinen talouden
tavoiteasetanta on yksi keino Suomen talouden sopeuttamisessa ja velkaantumisen
vähentämisessä. Mitä kireämpää talouspolitiikkaa maassamme harjoitetaan, sitä suuremassa
leikkausvaarassa ovat sosiaaliturva ja peruspalvelut. Tämä vaalikausi osoittaa,
että kun leikataan pienituloisilta, heijastuu se vähävaraisiin perheisiin ja näissä
eläviin lapsiin. Tehdyt sopeutukset ovat lisänneet pienituloisissa perheissä
elävien lasten määrää 31000 lapsella. Yhteensä heitä on jo yli 150 000. Suomessa
elää siis tällainen valtava määrä pieniä lapsia vakavassa aineellisessa
puutteessa eikä tilanne ole parantumassa, päinvastoin leikkauksia aiotaan
jatkaa.
Hallitus vetoaa numeroihin ja talouslukuihin puhuessaan
Suomen velkaantuneisuudesta. Samalla tavalla kuin tilastotieteessä, numerot
kertovat sitä tarinaa, mitä niiden halutaan esittävän. Vanha sanonta ”valhe,
emävalhe, tilasto” pitää paikkansa. Tämä johtuu siitä, että vain harvat ymmärtävät
tilastotiedettä. Sama pätee budjettilukuihin.
Suomi ei ole niin velkaantunut kuin luvuilla annetaan
ymmärtää. Kun Suomi haki EU-jäsenyyttä 1994, maan lähentymiskriteerissä ja julkisen velan laskennassa työeläkerahastot otettiin huomioon. Suomen työeläkerahastot
olivat suuruudeltaan tuolloin n. 15 miljardia euroa. Vuonna 2024 Suomi itse
pyysi kiristystä EU:lta velkojensa mittaamiseen siten, että nykyistä eläkerahastojen
n. 275 miljardin pääomaa ei lasketa mukaan julkista velkaa laskettaessa. Tätä
menettelyä voi pitää hallituksen erikoisena ja tarkoitushakuisena
toimenpiteenä. Useimmiten jäsenmaat haluavat päinvastaista, nyt Suomi halusi
itse kaventaa talouspoliittista liikkumavaraansa. Jos eläkevarat huomioitaisiin
nettovelkaa laskettaessa, Suomen velkatilanne kääntyisi jopa negatiiviseksi eli
Suomella olisi enemmän rahaa kuin velkaa. Kysymys on siis tilastoinnista. Suomessa
on tehty poliittinen valinta laskea EU-velkalaskennassa korkealta näyttävää bruttovelkaa
kuin esimerkiksi mitä Suomen Pankki käyttää arvioidessaan Suomen talouden
kestävyyttä. Pitihän hallituksen saada talousluvut näyttämään rumilta ja
tilastointikikkailulla se näköjään onnistuu. Eikä tyhmä kansa ymmärrä mitään!
Hallitus halusi etsiä ja löytää muitakin perusteita leikkauslistoilleen.
Yksi isoimmista muutoksista oli vuonna 2022 tehty tilastointimuutos, jossa
valtion takaukset ns. Ara-lainoissa alettiin laskea mukaan julkiseen velkaan. Täysin
hölmöä, koska takaukset eivät ole oikeaa velkaa, jota valtion pitäisi maksaa takaisin.
Valtio takaa lainat, mutta rahoituksen myöntää pankki tai esimerkiksi
Kuntarahoitus. Valtiolle koituu maksettavaa vain, jos lainaa ottanut
vuokrataloyhtiö kaatuisi eli riski on olematon. Tilastoinnin muuttaminen oli
kansallinen valinta. Velkasuhde pomppasi kerralla lähes 6 prosenttiyksikköä.
Mitä pitäisi sanoa eilen eduskuntapuolueiden enemmistön
hyväksymästä ns. velkajarrusta? Käytännössä sen avulla säädetään lailla puolueitten
ennen vaalikautta sopiman velkasuhteen velvoittavuudesta ja tavoitteista. Jos velkasuhde
ylittyy, velkajarru aktivoituu. Käytännössä tämä tietää vuosikymmeniksi sopeutuksia
julkiseen talouteen. Riskit sosiaaliturva- ja peruspalveluleikkauksille ovat
suuret. Demareille lienee päätös ollut kova pala, sitä kuvastaa puoluejohdon erimielisyys
velkajarruun suhtautumisessa. Poliittinen paine oli kova. Mikä meteli olisi
syntynyt, jos puolue olisi jättäytynyt sen ulkopuolelle. Syytökset puolueen
talouspoliittisesta vastuuttomuudesta olisi ollut suoraa huutoa. Siksi puolue
halusi olla mieluummin mukana vaikuttamassa sääntöjen sisältöön kuin antaa muitten määrittää
säännöt. Puolueet kuitenkin päättävät sopeuttamisen keinoista ja oikeastaan
demareitten hallituksessa mukana oleminen tuli entistä tärkeämmäksi, sopeuttamisen keinoilla on kansalle suuri merkitys, mihin väestöosaan sopeutukset kohdistuvat ja miten.
Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää, eikä talouden tunnusluvut
niin synkkiä kuin hallitus propagoi. Talouden hoidossa pätee samankaltaiset
lait kuin sodankäynnissä. Aseitten tai miesten lukumäärä ei ratkaise aina sodan
lopputulosta. Kansakunnan moraali ja puolustustahto ratkaisevat enemmän kuin tykit
ja raketit. Samoin leikkauksilla ja köyhää kurittamalla ei talous oikene, yhteiskuntaan tarvitaan toivoa ja
luottamusta. Ja moraalia huolehtia köyhistä ja heikompiosaisista.
Esa Kanerva
