Ukraina-illan synkkä palaute

                                                                                                  12.09.2022

Maailma makaa tällä hetkellä kovasti vinksallaan. Harvoin tutkijat avoimessa yleisötilaisuudessa tarjoavat yleisölle niin pessimististä sanomaa kuin Toveriseuran ja Kunnallisjärjestön Ukraina-illassa 8.9.2022. Werstaan auditoriossa. Alustajat arvioivat maailmantilannetta mustin värein. Iltaan tullut väki oli pääsääntöisesti ikääntynyttä ja hyvä niin, koska nuorilla täytyy olla uskoa tulevaisuuteen eikä sitä saa viedä heiltä pois. Tai sentään, rauhantutkija Unto Vesa yritti keventää tilaisuutta presidentti Mauno Koiviston fundeerauksella, ”Ellei varmasti tiedetä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, olettakaamme kaikki käy hyvin.”

Kirjoitan tässä niitä johtopäätöksiä, mitä illasta syntyi alustusten ja yleisön kanssa käydyssä keskustelussa. En nosta ketään alustajaa erikseen esiin, vaan vedä yhteen illan tuotoksen niiltä osin kuin itse sen kokosin. Alustajat olivat professori emer. Osmo Apunen, rauhantutkija emer. Unto Vesa ja evl, erikoistutkija Petteri Lalu Suojelupoliisista.

Ensinnäkin Ukrainan sodassa ei ole kysymys yksittäisestä sodasta, vaan meneillään on systeeminen kriisi. Nyt tuijotetaan liikaa sodan yksityiskohtiin, pitäisi katsoa kokonaisuutta. Globaali maailmanjärjestys on menossa uusiksi. Taloudellisia ja poliittisia siteitä ollaan systemaattisesti katkomassavaltioitten välillä. Tällaiset murrokset ovat kautta historian olleet väkivaltaisia. Analogisesti voidaan katsoa I maailmansodan jälkeistä Versaillesin rauhaa, jossa voittajavaltiot sanelivat rauhanehdot ja II maailmansodan jälkeistä Pariisin rauhaa, joka oli voittajavaltioiden etukäteen Jaltassa sopima maailmanjako.

Kylmä sota johti Neuvostoliiton hajoamiseen. On ollut harhaa uskoa, että Venäjällä oltaisiin oltu tyytyväisiä lopputulokseen. Jo 90-luvulla orasti siellä kapinamieli ja revanssihalu. Panslavismi ei ollut kuihtunut. Vuosisadan vaihteessa putkahti valtaan Putin, joka systemaattisesti alkoi toteuttaa Venäjän suurvalta-aseman palauttamista. Johtopäätöksiä Putinin ajattelulle voi vetää jopa Ribbentrop-sopimuksen lisäpöytäkirjasta. Siinä sovittiin etupiirijaosta siten, että suurvallat keskenään sopivat pienempien valtioitten rajat. Ei siis kummallekaan luvattu vapaita käsiä, esimerkiksi Neuvostoliitolle Suomen suhteen. Toisin kuitenkin kävi, mitä Stalin ei saanut Saksan kanssa sopia, päätti diktaattori ottaa asein. Kuten Putin tekee nyt Ukrainassa ja Krimillä.

On todennäköistä, että Ukrainan sotaa seuraa uusi maailmanjärjestys, uutta kylmän sodan kaltaista tilannetta ei ole odotettavissa. Korkeintaan voidaan arvioida todennäköisyyksiä, millainen maailmankartta voisi olla. Venäjän totaalinen eristäminen ei ole järkevää. Kaupallisia pakotteita tulisi miettiä toiseenkin kertaan. Pakotteista nimittäin seuraa tyhjiö, jonka Kiina ja Intia tulevat täyttämään. Intialla on Venäjän tarvitsemaa tietotekniikan insinööriosaamista, samoin Kiinalla on resursseja puolijohteista avaruusteknologiaan.  Minne ikinä Kiina menee, se ei enää sieltä poistu. Onko Euroopan etu se, että Kiina tulee lähemmäksi Euroopan rajoja? Kiinan maailmanvalloitusta kannattaa muutenkin seurata tarkkaan. Se pyrkii maailmanykköseksi ja supermahdiksi. Kiinan tuhatvuotisessa historiassa sata vuotta on lyhyt aika. Sillä riittää kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä tavoitella tätä asemaa pikkuhiljaa.

Suhteet Venäjän, Euroopan ja Suomen välillä eivät palaudu ennalleen tai parane nykyisestä ydintalvesta kymmeniin vuosiin tai sukupolviin. Luottamusta ei ole eikä sitä synny hetkessä.

Ydinaseita sivuttiin keskustelussa. Tähänkään asti ydinaseet eivät edes pelotteellaan ole olleet rauhan tae, vaikka toisin väitetään. Kuten yksi alusta totesi, että maailma on säilynyt tuholta pikemminkin hyvällä onnella kuin ydinasepelotteen avulla. Niin monia läheltä piti tilanteita on ollut vuosikymmenten aikana. Venäjä tietää, ettei ydinasesodassa ole voittajia, todennäköisyys niiden käyttöön on pieni, muttei sitäkään voida täysin sulkea pois.

Sitten mantereen takainen tilanne Yhdysvalloissa. Usa on tällä hetkellä niin kahtiajakautunut, että sisällissodan mahdollisuus on todellinen, joku totesi, että Yhdysvallat on sisällissodan partaalla. Jos Trump pääsee presidentinvaaliehdokkaaksi, on se huono vaihtoehto maailmantilanteen kannalta, jos häntä ei valita, se vielä huonompi tilanne. Täytyy muistaa, että Usa on Naton johtava jäsen sotilaallisesti ja taloudellisesti. Ajatelkaa, Suomen tärkein Nato-kumppani on sisällissodan partaalla!

Tässä lyhyesti illan anti. Kiitos alustajille ja yleisölle, jota oli tupa täysi, hajapaikkoja lukuun ottamatta.

Terveisin Esa Kanerva