Hyvää Joulua ja Uutta vuotta!



 

HYVÄÄ JA RAHALLISTA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLENI

JA MENESTYKSEKÄSTÄ TULEVAA VUOTTA 2016!

 

 

PALAAN BLOGINI PARIIN JÄLLEEN LOPPIAISEN JÄLKEEN.

 

ESA KANERVA



Jumalasta seuraava

                                                                                                                                     21.12.2015

Olen seurannut kolmisen kymmentä vuotta lääkärikunnan työskentelyä ja heitä ihmisinä. Yhä edelleen olen sitä mieltä, että jotkut heistä pitävät itseään Jumalasta seuraavina, ylöspäin.

Kaikesta ja lääketieteestä huolimatta ihminen on omasta terveydestään vastuussa itse. Valinnoillaan, tekemisillään ja tekemättä jättämisillään, ihminen valitsee oman terveytensä tulevaisuuden. Totta kai perintötekijät ja kasvuympäristö ratkaisevat osan kokonaisuudesta, mutta jokainen on oman onnensa seppä. Niinkin pienillä asioilla, kuin montako kertaa peset hampaasi päivässä, liikutko, tupakoitko, juotko kohtuuttomasti viinaa tai syötkö tasapainoisesti, on merkitystä elämäsi pituuteen.

Kun sairastut, astuu lääkäri mukaan elämääsi. Hänen pitäisi asiantuntijana kuunnella sinua ja lääketieteellisin keinoin parantaa sinut. Sinä ostat palvelua, jota antaa alalle koulutettu henkilö. Lääkäri toimii konsulttina sinun terveyttä koskevassa asiassa.

Lääkärin työtä on mystifioitu ja siitä on luotu sankaritarinoita. Ala on hyvin säädelty ja lääkärin oikeudet perustuvat lakiin. Mutta ei se kuitenkaan ole muuta työtä kummempaa. Kohtuullisen hyvin näkyivät ns.valelääkäritkin pärjänneen.

Lääkäriliitto on saanut ajettua koulutusmäärät alhaisiksi. Siten lääkärit ovat voineet käytännöllisesti katsoen sanella oman palkkatasonsa. Ja käyttäytyä ammatissaan ylhäältä alas-asenteella. Hoitopäätöksen pitäisi tapahtua hyvässä ja tasa-arvoisessa vuorovaikutuksessa. Lääkäri neuvoo, mutta sinä itse teet päätöksen hoidostasi. Kuinka usein näin tapahtuu?

Hatanpään sairaalan kuvantamisen siirtyessä sairaanhoitopiirin Apteekki- ja kuvantamisliikelaitokseen, lääkäreiden suurin huoli oli se, että seuraavaksi liikelaitos yhtiöitetään. Silloin yhtiö voi antaa lääkäreilleen työsopimuslain mukaisen kilpailukiellon toimia lääkäreinä yhtiön kanssa kilpailevissa yrityksissä. Nimittäin suurin osa Hatanpään röntgenlääkäreitä joko omistavat yksityisiä kuvantamisyrityksiä tai ovat osakkaina niissä. Pitäisi osata päättää, kumpaako herraa palvelet, julkista sektoria vai markkinoita. Tällä hetkellä lääkäreille julkinen työ on sivutoimi, jota hoidetaan vasemmalla kädellä ja rahat kauhotaan omista yrityksistä. Kaikki koulutus- seminaarimatkat haetaan tietysti kaupungin kustantamina.

Privaattiin siirryttäessä jo hyvissä ajoin ennen virkatyöajan loppua, kaikki onnistuu ja ollaan joustavia. Ei tarvita ”passaria” eikä konekirjoittajaa. Homma luistaa kummasti 15 minuutissa per potilas, mikä ei tulisi kuuloonkaan julkisella puolella.

Joku lääkäri sanoi vitsinä tai puolitotuutena, että jos vastaanotolla päästät potilaan istumaan, peli on menetetty. Tässä tulee mieli kysyä lääkäreitten moraalin perään. Ehkä Jumalasta seuraavien ei tarvitse noudattaa samoja moraalitotuuksia kuin tavallisen kansan. Koska hoitohenkilökunnalta vaaditaan psykologiset testit ennen alalle pääsyä, soisi käytännön siirtyvän myös lääketieteelliseen tiedekuntaan. Ei älykäs, mutta henkisesti kipeä ja tasapainoton ihminen voi hoitaa ketään muutakaan.


Vaatikaa omalta lääkäriltänne ihmisarvoista ja tasavertaista kumppanuutta hoitosuhteessanne. Käytä harkiten oman terveytesi hoidossa toisen ihmisen apua ja luota omaan järkeesi!

Esa Kanerva

 

Mihin politiikkaa tarvitaan?

                                                                                                                                      18.12.2015     Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa yhdessä. Toki yksittäisellä valtuutetulla tai kansanedustajalla on valtaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon, mutta isot asiat vaativat yhteistyötä ja isoa porukkaa. Niin pahalta kuin ihmisille ns. ryhmäkuri näyttäytyy, se on ainoa keino viedä isoja asioita eteenpäin ja on kaiken poliittisen toiminnan perusta. Poliittinen ryhmä on juuri niin vahva kuin se kykenee tekemään ja toimimaan yhdessä.

Kuntalaisten hyvän edistäminen edellyttää politiikkaa ja yhteisten asioiden hoitoa. Politiikkaa tekevillä pitäisi olla terveet arvot ja tietty sosiaalinen sekä tiedollinen pääoma. Toisen toverin kunnioittaminen ihmisenä ja hänen mielipiteittensä kuunteleminen on oltava lähtökohta.

Järjestötoiminta on yksi päätöksenteon ja sosiaalisen pääoman ulottuvuus. Järjestötyö kanavoi kansalaisten mielipiteet. Demokratiassa kansa voi aina luottaa siihen, että luottamushenkilöt ovat kontrolloitavissa ja voidaan vaihtaa. Päättäjien on siis lunastettava työllään äänestäjien luottamus ja olla sen luottamuksen arvoisia. Kansalaiset äänestävät aina oikein!

Politiikassa puhutaan hyvin usein minä-muodossa omista tekemisistä ja ansioista. Oman itsensä kunnioittaminen on tervettä. Jo ei kunnioita omaa itseään, ei voi arvostaa toisen ihmisen työtä. Mielestäni on moraalisesti ala-arvoista elämässä yleensä ja varsinkin politiikassa käyttää yleistä tietoista minän ylikorostamista ja muitten saavutusten aliarvioimista.

Sosiaalinen pääoma on myös toimivia ihmissuhteita ja verkostoja. Avainsana on luottamus. Kuntalaisilla ja kansalaisilla tulee olla poliittisiin päättäjiin  tietty usko. Päättäjän vastuu on suuri ja vallankäytön lähtökohtana tulee olla edustettavien hyvä ja tarpeet.

Jokaisella toverilla on vastuu sosialidemokraattisen liikkeen tulevaisuudesta. Toimintamme tulee perustua yhdistystasolta Arkadianmäelle siihen periaatteeseen, että puolue puolustaa heikompiosaisia, korostaa solidaarisuutta, työtä, oikeudenmukaisuutta ja yhteisvastuuta.

Sosialidemokraattisen puolueen äänestäjät, jäsenet ja puolueaktiivit, olkaa valmiit vastuuseen ja vastuunkantoon. Hallitus voi vaihtua pikemmin kuin uskottekaan! Kannatusluvutkin alkavat olla kohdillaan!

 Esa Kanerva

Pirkanmaan Jätehuollon joululahja

Pirkanmaan Jätehuollon tiedote 17.12.2015

Pirkanmaan Jätehuolto kääräisee joululahjaksi maksuttoman metallin- ja lasinkeräyksen taloyhtiöille

Pirkanmaan Jätehuolto aloittaa vuoden 2016 tarjoamalla taloyhtiöille maksuttoman metallin- ja lasinkeräyksen. Keräys koskee niitä kiinteistöjä, joilla on sekajätteen lisäksi myös biojätekeräys. Yhtiö toimittaa kiinteistöille jäteastiat ja tarjoaa maksuttomat tyhjennykset.

- Vuosi 2016 on monella tapaa jätehuollossa historiallinen. Tammervoiman hyötyvoimala käynnistyy vuoden vaihteessa Tarastenjärvellä. On yhä tärkeämpää, että lajitellut hyötyjätteet saadaan materiaalikiertoon ennen voimalaa. Tammervoimassa hyödynnetään energiaksi lajittelun jälkeen jäävä sekajäte. Erityisesti lasia ja metallia ei kannata ohjata kuormittamaan voimalaa, kertoo toimitusjohtaja Harri Kallio.

- Keräys on kiinteistöille vapaaehtoinen, mutta pyrimme maksuttomuudella kannustamaan taloyhtiöitä mukaan lajitteluun. Asukkaat ovat tärkeä osa jätehuollon toimivuutta, ilman innokkaita lajittelijoita järjestelmä ei toimisi, kertoo Kallio.

Maksuton metallin- ja lasinkeräys ei ala kiinteistöllä automaattisesti, vaan taloyhtiön tulee ottaa yhteyttä Pirkanmaan Jätehuollon asiakaspalveluun. Keräystä aletaan järjestellä vuoden vaihteessa arjen alettua. Tarkemmista toimintaohjeista voi lukea silloin verkosta: http://www.pirkanmaan-jatehuolto.fi/metallilasi Toimintaohjeet postitetaan myös isännöitsijöille tammikuun alussa.

Jäteastioiden tyhjennyshinnat laskevat

Myös jäteastioiden tyhjennyshinnat laskevat vuoden vaihteessa useimmissa tapauksissa. Mikään jäteastian tyhjennyshinta ei nouse. Myös pientuojahinnat jäteasemilla ja jätteenkäsittelykeskuksissa pysyivät ennallaan.

Kuntalaisten kukkarossa näkyy nyt 17 kunnan välinen yhteistyö ja onnistuneet jätteenkäsittelyn investoinnit, kuten Tammervoiman hyötyvoimala. Pirkanmaalla jätekuljetuksiin on saatu keskitetyllä kilpailutuksella tehokas logistiikka ja sen tuoma kustannushyöty on siirtynyt suoraan asukkaille. Lisätietoa tyhjennyshinnoista 2016: http://www.pirkanmaan-jatehuolto.fi/pjoy/taksaehdotus

Jätetaksan päätti alueellinen jätehuoltojaosto 16.12.2015.

Leikkauksillako lisää työllisyyttä?

 

                                                                                                                                       16.12.2015

Hallituksen keinot kasvun ja työllisyyden edistämiseksi ovat talouden sopeuttaminen eli leikkaukset, rakenteelliset uudistukset kuten sote-uudistus ja kilpailukyky- eli pakkolakipaketti.

Kaikkein eniten on julkisuutta saanut ns. pakkolakikokonaisuus. Se kuitenkin kaikkein vähiten lisää työllisyyttä. Omalla alallani sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla työttömyys päinvastoin lisääntyy ratkaisevasti. Arkipyhiin, väheneviin lomiin ja vuorotteluvapaaseen liittyvät sijaisuudet vähenevät oleellisesti. Kysymys on myös koulutusleikkauksesta, koska alan opiskelijat ovat työllistyneet näitten poissaolojen paikkaajina. Se on ollut osana heidän koulutustaan ja keino päästä työelämään sisään.

Yksi mörkö lisää on hallituksen valmistelema hankintalain uudistus. Elinkeinoelämän Keskusliiton painostuksesta hallitus tullee esittämään kunnallisten osakeyhtiöitten palveluitten ulosmyynnin rajoittamista alle 10 prosentin, jopa yhteen prosenttiin. EU-direktiivi sallii 20 prosentin myynnin markkinoille. Jos tuo 0 tai 1 prosenttia hyväksytään, Suomi ampuu itseään jalkaan. Muille kuin kuntaomisteisille yhtiöille ulosmyynti on elintärkeää. Sidosyksikön toiminnan rajoittamisella olisi siksi konkreettisia vaikutuksia terveydenhuollon puolelle, esimerkiksi työterveyshuollon sekä sairaanhoitopiirien toimintaan. Sairaanhoitopiirit tuottavat tukipalveluita, joita yksityisten toimijoiden ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista ylläpitää, kuten kiireellisiä tai ilta- tai yöaikaisia tutkimuspalveluja ja verikeskuspalveluja. Mikäli toimintaa rajoitetaan, olisi tämä palvelumyynti yksityisille lopetettava. Julkisyhteisöille tämän palvelun tuottaminen olisi siten mahdotonta  yksityisille toimijoillekin niilläkin alueilla, jossa markkinaehtoista toimintaa ei ole lainkaan tarjolla.

Hankintalain ulosmyynnin leikkaus tietäisi kunnallisille osakeyhtiöille mittavia yt-neuvotteluja ja irtisanomisia. Näinkö hallitus edistää työllisyyttä? Vakava puute on se, että hallituksen esityksissä ei ole toimia, joilla työpaikkoja luotaisiin juuri nyt, vaan tunnutaan aika ideologisesti uskovan siihen, että esimerkiksi hankintalain kokonaisuudistus ja markkinaehtoisuus ratkaisisi jollakin tapaa työttömyysongelmaa.

Erityisesti Keskustapuolue on ansioitunut palkansaajien kurittamisessa ja toteuttaa Matti Vanhasen veljen, Raunon, aikoinaan tuottamaa työreformia. Kertaakaan en ole kuullut Keskustan mainitsevan kasvurahastosta, joka edellisellä hallituskaudella oli ihmelääke kaikkeen ja kaikkiin talousongelmiin. Surkeinta tässä on se, että ”työväenpuolue” Perussuomaliset unohtavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Otetaan esimerkiksi työttömät. Työvoimapalveluista leikataan, työttömyysetuuksista leikataan, päivärahakautta lyhennetään.

On päivänselvää, että leikkauspolitiikka syö tavallisen kansan ostovoimaa. Ostovoima vähenee, keskituloisten säästövimma pahenee ja kasvun oraatkin hyytyvät.

Sote-uudistuksen eteenpäin vieminen eli hallituksen rakenteelliset uudistukset takkuavat ja aika harva uskoo enää sen toteuttamisen aikatauluun, saati realisoitumiseen. Säästökeinoista hallituksen käteen jää Mustapekka, pakkolait ja leikkaukset. Ja tietysti sokea usko ja luottamus siihen, että jos sattuma sittenkin puuttuisi peliin ja jostakin ihmeen syystä Suomen talous lähtisikin nousuun, hallituksesta huolimatta. Kannattaa tavallisen kansan miettiä, äänestetäänkö uudestaan nämä vekkulit valtaan.

 

Esa Kanerva

 

Saiturin joulu

                                                                                                                                  14.12.2015

Kävin perjantaina katsomassa Tampereen teatterissa Charles Dickensin 1840-luvulla kirjoittaman näytelmän erään kitupiikin joulusta. Saiturin elämä oli ollut tietenkin itsekästä ja paatunutta kaiken aikaa myös ennen joulua. Kuten aina, hyvät tarinat päättyvät onnellisesti. Päähenkilö muuttuu henkien riivaamana hyväksi ja oikeudenmukaiseksi.

Mikä saa ihmisen saidaksi. Säästäminenhän on hyve. Miten on eroteltavissa sairaalloinen nuukuus ja terve taloudenpito? Mikä saattaa olla täysin hyväksyttyä käyttäytymistä Laihialla, voi olla Helsingin popparipiireissä täysin perverssiä. Eli kysymys on arvoista ja asian määrittelystä. Katson asiaa niin, että kysymykseen ei ole todellisuudessa edes oikeaa, absoluuttista vastausta olemassakaan. Joitakin ihmismielen ominaisuuksia nuukuuteen kuitenkin liittyy.

Pahimmillaan nuukuus johtaa elämättömään elämään. Ihminen on niin itsekäs, että kieltää jopa omalta itseltään kaiken. Pahinta ahneus ja nuukuus ovat silloin, kun ihminen ei suo eikä salli mitään edes itselleen. Pankkitilin saldo tai tallelokerossa makaavat timantit ja arvopaperit tuovat tyydytyksen.

Karkeasti kuvaten, saituri jyrsii kovaa leipää kynttilänvalossa ja nauttii suunnattomasti. Ei kulu rahaa. Rahasta ja omaisuudesta on tullut ihmiselle pakkomielle. Itsekäs ihminen ei edes ota huomioon, kuinka paljon hän haavoittaa läheisiään.

Pihtaaminen ja nuukuus siirtyvät valitettavan usein talousasioista myös muille elämän aloille. Kun kaikesta säästää ja pihtaa voi helposti käydä niin, ettei osaa nauttia ja kuluttaa enää ilmaisiakaan iloja. Yhteiskunnalliset asiat tai lähimmäiset eivät kiinnosta. Pahimmillaan nuukuus kääntyy negativismiksi. Kaikki niin sanottu tavanomainen käyttäytyminen on ”paskaa” ja tuhlausta. Itsekeskeinen ihminen kohdentaa omat sielunelämänsä ratkaisemattomat ongelmat lähimmäistensä niskaan syyllistämällä tai vieläkin alkeellisemmin kaatamalla ”sontaämpärin” lähimmäisen niskaan.

Vähempiosaisten auttaminen ja tukeminen, on myös kristinuskon ytimessä. Itsekkyys ja oman navan ympärillä eläminen on tuomittavaa. En kuulu kirkkoon, mutta Raamattu on minulle oppikirja ja moraalikoodiston viitekehys. 

Niin kauan kuin säästäminen on väline elämänlaadun parantamiseen, se toimii oikein, mutta kun säästämisestä itsestään tulee hyve, ei se enää tarjoa muuta kuin uuden suorittamisen kohteen ja on itsekeskeisyyden ilmenemismuoto.

Esa Kanerva

 

Paikallinen sopiminen on julkisen alan palkkagiljotiini

  

                                                                                                                                           10.12.2015

Hallitus on vienyt kolmikantaan valmisteltavaksi maaliskuun puoliväliin mennessä paikallista sopimista koskevat pelisäännöt. Markkinointikikkana toimeksiannossa on henkilöstön edustuksen vahvistaminen yritysten päätöksenteossa.

Olen ymmärtänyt, ellei yhteistä tahtotilaa löydetä, paikallista sopimista lisätään lainsäädännöllä. Erityisen vaarallinen on vaatimus ns. kriisilasekkeesta julkiselle sektorille.                       

Valtionosuuksien osuutta on muutettu Tampereen osalta siten, että lainsäädännöllisten tehtävien toteuttamiseen saatava rahasumma määrä vähenee vuodesta 2011 vuoteen 2016 200 miljoonaa €. Muutettaessa se veroprosenteiksi, tulisi sitä nostaa n. 6 prosenttiyksiköllä eli 25,75:een vuonna 2016. Mikäli kriisilausekkeet olisivat olemassa sopimusteitse tai lainsäädännössä, se tietäisi takuuvarmasti yhteistoimintaneuvotteluja ja työntekijöitten palkanalennuksia.

Toinen seikka, mikä pelottaa, on se, että valtuustolta menee viimeisimmätkin pidikkeet olla paisuttamatta käyttötaloutta, koska takataskussa olisivat aina paikallinen sopiminen ja viime kädessä työehtojen muuttaminen alaspäin. Henkilöstö maksaisi selkänahastaan ja palkoistaan budjettivajaukset.

Tälläkin hetkellä ensi vuoden talousarviossa lukee mahdollisuus yt-menettelyyn lomautusten tai irtisanomisten takia, mikäli talous näin edellyttää. Vuosi vuoden perään on ollut säästöohjelmia, jotka pääsääntöisesti joko suoraan tai välillisesti ovat kohdistuneet henkilöstömenoihin. Mahdollisuus paikallisen sopimisen pakkoon ja siten palkkojen leikkaamiseen ovat enemmän kuin todennäköisiä tulevaisuudessa.

Tämän lisäksi tulee muistaa, että hallituksen valmistelemat ”pakkolait” iskevät suoraan julkisen sektorin ytimeen, pienipalkkaisiin naisiin. Tarvitaanko tässä vielä paikallisen sopimisen ”pakkolait?” palkkojen alentamiseen. Hallituksen linja on selvä. Murskataan julkinen sektori ja tuodaan tilalle Kokoomuksen haluama yksityistäminen ja firmojen alipalkatut työntekijät, jotka saavat osan toimeentulostaan toimeentulotukena kunnilta.

Työnantajat elävät tällä hetkellä jossakin arvotyhjiössä. Tulokset ja raha ovat keskiössä, työntekijät ja heidän toimeentulonsa on samantekevää!

Esa Kanerva

Uskallanko jäädä eläkkeelle?

                                                                                                                                      8.12.2015

Eläkeläisen asema on Suomessa tällä hetkellä tyly. Vaikka eläke vaikuttaisi heti eläkkeelle jäädessä kohtuulliselta, toisin kuin palkansaajalla, tulokehitys on eläkeläisellä vuosi vuodelta laskeva. Vanheneminen korreloi suoraan köyhtymisen kanssa. Täytettyäsi 65 vuotta, siirryt vähitellen pienempituloisten joukkoon.

Eläkkeitten pitäisi olla ihmiselle myöhennettyä palkkaa ja se on ansiosidonnainen etuus. Alunalkaen työeläkkeet sidottiin indeksein yleiseen palkkakehitykseen. Kansaneläkkeet jäivät tästä syystä jälkeen ja niitä oli korotettava tasokorotuksilla. Vuoden 1977 alusta otettiin käyttöön ns. puoliväli-indeksi, jossa indeksin määritteli 50 prosenttisestin palkat ja toisen 50 prosenttia elinkustannusten nousu. Vuonna 1996 kansaneläke tuli täysin työeläkevähenteiseksi. Toisin sanoen kansaneläkkeen pohjaosaakaan ei maksettu työeläkkeensaajille. Samalla otettiin käyttöön Ahon hallituksen valmistelema ja Lipposen hallituksen siunaama taitettu indeksi, jossa indeksin tason määräävät hintojen nousu 80 prosenttisesti ja palkkojen kehitys enää 20 prosenttia.

Työeläkeindeksin tehtävänä on turvata eläkkeiden ostovoima. Vuonna 2005 päädyttiin iän mukaan taittuvasta indeksistä, jossa aktiiviväestön puoliväli-indeksi säilytettiin ja toisaalta vanhuuseläkkeisiin jätettiin taitettu indeksi. Siinä on vain pieni 20 prosenttia palkkakehitystä seuraava reaaliosa.

Toisin sanoen vanhuuseläkkeelle ”jouduttuasi” alkaa palkanalennuksesi. Suomalainen eläkejärjestelmä on systemaattisesti kurmuuttanut eläkeläisiä ja ajanut suurimman osan pitkäikäisistä kansalaisista köyhyyteen. Toivottavasti en elä sata vuotiaaksi, jolloin hyväkin eläke on leikattu tonnin pintaan. Eläkkeensaajat ovat yliedustettuina pienituloisten joukossa, joka Suomessa tällä hetkellä vain kasvaa. Myönnetty eläke on ja pysyy sekä suhteellisesti pienenee koko ajan. Köyhyyden riski kasvaa koko ajan, mitä vanhemmaksi elät.

Hyvinvointivaltion kansalaisilleen rakentama vene vuotaa. Paitsi huonontuva talous, vanhusta uhkaa yksinäisyys, puutteelliset palvelut ja arvostuksen puute. Tämä on hävytöntä Suomen sotien jälkeen kukoistukseen nostaneelle sukupolvelle. Jos demarit ovat tulevassa hallituksessa, ikäihmisten kaltoin kohtelun on loputtava. Ensimmäiseksi tulee aloittaa eläkkeitten ostovoiman palauttaminen oikeudenmukaisilla indekseillä. Sitten on huolehdittava Sote-uudistuksen huumassa palveluitten tason ja laadun säilyttämisestä. Kokoomuksen yksityistämislinja on torpattava ja julkinen sektorin pitää kantaa edelleen päävastuu ikäihmisistä.

Kysymys siitä, uskallanko jäädä eläkkeelle, on järkevä. Lisäksi suurin osa työtätekevistä joutuu tahtomattaan nykyajan ”huutolaisiksi” saneerausten tai työkyvyttömyyden johdosta. Työntekijän pelko eläkeläisen elämästä ja toimeentulosta on todellinen ja häpeäksi Suomelle.


Esa Kanerva

 

Mitä päässäni nyt liikkuu?

 

  

                                                                                                                                       7.12.2015

Olen yleensä valoisa ihminen, joka ei turhista murehdi. Elämä menee eteenpäin ja ikää karttuu. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä rauhallisemmaksi koen elämäni. Huolimatta siitä, että monia kymmeniä vuosia elämää ei ole edessä. Olen työstänyt kuolemaa. Kuolema sinänsä on ollut minulle itsestäänselvyys. Olin Kaupin sairaalassa osastonhoitajana yksikössä, jossa hoidettiin kuolevia potilaita. Osasto oli jonkinlainen hoitokodin esiaste aikoinaan. Pyrittiin kouluttautumaan ja ymmärtämään ihmiselämää. Elämä alkaa ja se päättyy. Tärkein hoitajan pätevyyden mittari on se, että on itse jollakin lailla sinut kuoleman kanssa. Ei ihminen, joka ahdistuu elämän päättyessä, voi auttaa ketään.

Kaikkein tärkein tehtävä ihmisen tehdessä kuolemaa, on omaisten tuskan huomioiminen. Omaisten ahdistus ilmenee monimutkaisesti. Vanhus, jota ei ole käyty katsomassa vuosiin, herättää läheisissä kuoleman lähestyessä äärimmäisen tuskan. Omaa tuntoa soimaa ja syyllisiä omaan ahdistukseen on löydettävä. Alkavat vaatimukset äidin tai isän tehohoidosta ja henkilökunnan syyttely. Vaatii erinomaista työntekijän ammatillista pätevyyttä vastaanottaa tuota ihmisen omantunnon aiheuttamaa ahdistusta ja sielunelämän puolustusmekanismia. 

Omassa työssäni koen tuolloin onnistuneeni siinä, että hyvissä ajoin valmistelin omaisia tulevasta. Kysyin, miten haluatte omaistanne hoidettavan elämän päättyessä ja haluatteko olla läsnä äidin tai omaisen kuoleman hetkellä. Vaikean asian esille ottaminen tuotti sillä hetkellä tuskaa, mutta helpotti tulevaa ja antoi aikaa kuoleman käsittelyyn. Syyttely jäi vähemmälle ja joskus jopa kiiteltiin ”varoittelusta”.

Olen elämässäni saattanut satoja ihmisiä taivaaseen. Kaikki kuolemat ovat olleet erilaisia. Raastavinta on ollut kuoleva, joka kokee jääneensä elämässä kaikesta paitsi. Elämä on mennyt ja kokematta on jäänyt kaikki. Rajan yli vietäväksi on jäänyt ainoastaan katkeruus elämättömästä elämästä. Olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä sekä elää toisin. Olen myös kokenut ihmisiä, joille on tullut väistämättömän lähestyessä kiitollisuus eletystä elämästä. Olen kokenut, saanut ja olen tuottanut iloa lähimmäisilleni. Nyt on minun aikani lähteä ja olen iloinen elämäntaipaleestani. Muistan hyvin erään vanhan rouvan, joka pikemmin lohdutti minua ottaen kädestä kiinni ja sanoi, että elä sinäkään pelkää tulevaa.

Miksi tämä meni nyt kuoleman pohdiskeluksi. Synkkyyttä tuo mahdollisesti suomalaisen yhteiskunnan tila. Missä on kansakunnan yksimielisyys ja solidaarisuus. Elämässä on syvää itsekkyyttä, mutta ei vähäistäkään nöyryyttä tai ihmisen eläessä vähäisintäkään kuoleman ajatusta. Kauppahallissa kronklataan paistista ja minkkihattu päässä keljuillaan kalakauppiaalle. Torimyyjää haukutaan, että kananmunat ovat pieniä. Itsekkyys ja oman minän esilletuominen ovat muodissa. Kiukuttelevan ja koppavan herrasrouvankin elämä päättyy. Kuolema on tasapuolinen ja torimyyjän hapan huomautus rouvalle sopii tähän lopuksi oikein hyvin. Se kuuluu Väinö Linnaa vapaasti lainaten: ”Eivät ne meidän kanat sinunkaan takiasi ala persettään repiä.”

Esa Kanerva

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

                                                                                                                                           4.12.2015


Ylihuomenna sunnuntaina Suomi täyttää 98 vuotta ja kahden vuoden päästä kunnioitettavat sata vuotta.


Toivotan kaikille blogini lukijoille hyvää Itsenäisyyspäivää. Vapaassa maassa kansa valitsee päättäjät ja voi myös halutessaan ne vaihtaa! Sinivalkoisin terveisin ja punaisin ajatuksin, Esa Kanerva

Hallitus on kohta selkä seinää vasten

                                                                                                                               3.12.2015

Odotan hetkeä, jolloin Jyri Häkämies soittaa Etelärannasta pääministeri Sipilälle ja ehdottaa, että voisimmeko jatkossa hoidella nämä työmarkkina-asiat ihan kaksistaan? Eihän tässä palkansaajia tarvita asioita hämmentämässä. Tältä hallituksen työmarkkinasekoilut ainakin näyttävät ulospäin. Ja että tuo puhelu voisi olla ihan todellinen.


Hallitus on nyt tosi pahassa pulassa. Paitsi että valtionvarainministeri 1, 2, 3- Stubbin kieroilut ja valehtelut heiluttavat hallituksen perustaa, niin yhteiskuntasopimuksen kiville meno on hallitukselle suuri tappio.  Kun Elinkeinoelämän Keskusliitto piti jääräpäisesti kiinni siitä, että AKT:n on oltava mukana sopimuksessa, lopputuloksen me tiedämme. Työnantajille näytti olevan mieluisampaa parlamentaariset työelämäheikennykset kuin sopiminen. EK:lla olisi ollut mahdollisuus jatkaa muitten kanssa ja katsoa kortit loppuun.

Sipilän pelisilmä on pettänyt. Hän olisi voinut lähettää viestin neuvotteluosapuolille, että palkkamaltin lisäksi sopimuksessa pitää olla osinkokatto. Yhteiskuntasopimus olisi varmaan voinut syntyä näillä eväillä. Täytyy muistaa, että SAK:n historiallinen tarjous kolmikannassa jäädyttää palkat, alentaa työnantajamaksuja ja neuvotella jatkossa vientialojen ehdoilla, on voimassa enää vajaan viikon. Ei tasapainoinen sopimus voi sisältää vain heikennyksiä palkansaajille ja rusinat työnantajille

Tosiasiassa sopeutustarpeesta, leikkausten määrästä, veronkevennysten tasosta tai mistään muusta ei tiedetä kokonaisuutena yhtään sen enempää. Yhteiskuntaneuvottelijat joutuivat ratkomaan asioita puutteellisilla tiedoilla. Kansalaistenkin olisi hyvä tietää, mitä vaihtoehtoja ja laskelmia hallituksella on tarjolla. Hallitusohjelma on niin epämääräinen keitos, että sen perusteella johtopäätösten tekeminen on vaikeaa. Eikä tietenkään tiedetä, mitä terveisiä ulkomaailma lähettää lähivuosina

Hallitus joutuu toteuttamaan pakkolakinsa. Siinäkin on yksi iso mutta. Mitä sanoo Perustuslakivaliokunta. Pakkolakien valmisteluissa ei ole kuultu Stubbin väitteistä huolimatta riittävästi asiantuntijoita eikä asioitten perustuslaillisuutta ole selvitetty niin perusteellisesti kuin on annettu ymmärtää. Lakien läpimeno ei ole läpihuutojuttu. Se kuitenkin tiedetään, että työmarkkinoilla koittaa epävarmat ja tuuliset ajat. Työnantaja ei saa palkkoihin nollakorotuksia vuodelle 2017, vaan työmarkkinoilla aloitetaan liittokohtaiset neuvottelut jo syksyllä 2016. Liittokohtaiset neuvottelut eivät menisi Ruotsin mallin mukaan. Todennäköisesti vahvat liitot yrittäisivät ulosmitata pakkolakipaketin vuoksi kunnon palkankorotukset, ja heikommille liitoille olisi luvassa entistä huonommat sopimukset.

Palkansaajille on vaikea hyväksyä ajatusta, että heiltä otetaan enemmän kuin työnantajilta. He eivät myöskään pidä siitä, että hallitus sanelee työmarkkinoille kuuluvien päätösten kuten työehtojen reunaehdot ja vieläpä uhkailemalla lisäleikkauksilla.

Yllätyksenä tulleessa pakolaispolitiikassakin on hallitus kompuroinut pahasti. Se johtuu siitä, että valtion hallinnossa asioiden hoito on ollut huteralla pohjalle. Edellisissä hallituksissa maahanmuutto- ja poliisiasiat oli erotettu toisistaan. Jäljet näkyvät siinä, että vastaanottokeskusten perustamisessa ei ole ajateltu turvallisuuskysymyksiä. Kiinteistöjobbarit ovat perustaneet hujan hajan keskuksia syrjäisiin paikkoihin ja nuoria miehiä on keskitetty samoihin paikkoihin. Seuraukset ovat nyt kaikkien nähtävissä.

Rohkeimmat veikkaavat hallituksen elinkaaren loppuvan jo tämän vuoden puolella. Itse uskon siihen, että tämä hallitus toimii tämän kansan riesana vielä pitkään ensi vuoden puolelle. Demareitten on kuitenkin syytä olla valmiina uusiin vaaleihin.

Esa Kanerva

Onko nykyinen massakoulutus vain korvike palkkatyölle?

                                                                                                                                    2.12.2015

Meillä on Suomessa kymmenittäin ammatillisia aikuiskoulutuskeskuksia ja aikuisoppilaitoksia, jotka tarjoavat satoja erilaisia tutkintoja. Onko koulutuksesta tullut yhteiskunnan tapa säilöä joutoväkeä ja kaduilla kulkijoita odottamaan parempia aikoja. Koulutus on ikään kuin hyväksytty korvikkeeksi katoavalle palkkatyölle. Yhteiskuntarauha säilyy ja se on moraalisesti hyväksyttävämpää kuin kotona jouten maaten. Samalla se toimii valtion vallankäytön välineenä. Rahallista tukea ei tipu, ellet osallistu tietokoneen ajokorttikoulutukseen tai suorita hygieniapassia.

Työntekijöiltä odotetaan tänä päivänä mahdottomia vaatimuksia. Akateemista koulutusta, analyyttisyyttä, monipuolista työkokemusta, tuloksellisuutta, kielitaitoa, esiintymiskykyä ja joustavuutta. Ellet suoriudu näistä työsi edellytyksistä, seuraavan kvartaalin kehityskeskusteluissa saat varoituksen ja seuraavissa mahdollisesti potkut. Työttömänä tarvitset taas lisää koulutusta koulutuksen päälle. Onko tässä mitään järkeä?

Tietoyhteiskunta sisältää monia ristiriitaisuuksia. Ihmisellä on saatavilla tietoa enemmän kuin koskaan muutamalla napin painalluksella. Kirjautumalla johonkin hakuohjelmaan voi saada silmiensä eteen tuhansia artikkeleita mistä tahansa aiheesta. Voi aidosti lisätä omaa sivistystään ja oppia itsenäisesti. Oikean tiedon ja oppimisen sijasta on kuitenkin hauskempaa chattailla jonninjoutavia erilaisissa keskusteluryhmissä, räiskiä erilaisissa sotapeleissä ja hyppiä päämäärättömästi eri puolilla nettiä.

Jos Suomi on sitten koulutuksen mallimaa, miksi tutkimusten mukaan 35 % suomalaisista uskoo lentäviin lautasiin ja moni vannoo vaihtoehtoisen lääketieteen nimiin.

 
Koulutus nähdään avainratkaisuna kaikkiin kuviteltavissa oleviin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Osaamisen lisäämisen tarpeellisuuteen vannotaan jopa työmarkkinaneuvotteluissa. Sellaista pohdintaa näkee harvoin, että meillä on suuret osaamiserot kansalaisten keskuudessa. Jos ei nyt juuri olla lukutaidottomia, niin lukemansa ymmärtämisen taidossa ja tekstin pohdinnassa on suuria eroja. Puhumattakaan vaikeuksista tuottaa mitään ymmärrettävää tekstiä. Minä en osaa lukea sitä suomea, jota nuoriso käyttää twiitatessaan tai käyttäessään WhatsAppeja. Tähän kielen käytön köyhyyteen, tietomassojen analysointiin ja informaation erittelyyn kannattaisi jollakin tavalla puuttua. Peruskoulu ja vanhemmat lienevät avainasemassa.

Samalla kun toiset laukkaavat työllisyyskurssilta toiselle, työssä olevat painivat liian suuren työtaakan alla. Yhä useammalla ei normaali työaika riitä ja sitten uuvutaan. Sitten työllistyvät eri alojen ihmissuhdeasiantuntijat, lääkärit, terapeutit ja jos jonkinlaiset ennustaja-astrologit.

Koulutus ei saa olla yhteiskunnan silmänkääntötemppu. Sen tulee olla yksilölle hyödyllistä, tavoitteellista ja työhön pääsyä edistävää. 

 Esa Kanerva

Biojätelaitos Nokialle

Tiedote 11/15 1.12.2015

Biolaitos rakennetaan Koukkujärvelle

Pirkanmaan Jätehuolto Oy rakentaa Nokian Koukkujärvelle uuden biolaitoksen, jossa tullaan käsittelemään 17 kunnan biojätteet sekä Nokian jätevedenpuhdistamolla syntyvät lietteet. Laitos kytkeytyy osaksi Kolmenkulman alueelle kehittyvää bio- ja kiertotalouden ekosysteemiä.

Biolaitos perustuu kuivamädätystekniikkaan ja siellä tullaan käsittelemään vuodessa 25 000 tonnia biojätteitä ja 12 000- 24 000 tonnia lietteitä.

Mädätysprosessissa syntyy biokaasua, jota voidaan käyttää sähkön- ja lämmöntuotannossa tai jalostaa vähäpäästöiseksi liikennepolttoaineeksi. Prosessi tuottaa myös maanparannusainetta, jota voidaan jatkojalostaa erilaisiksi lannoitevalmisteiksi. Lannoitetuotanto varmistaa typen ja fosforin korkeatasoista ravinnekiertoa.

- Tällä hetkellä biojätteet käsitellään Tarastenjärvellä kompostointilaitoksessa ja lietteet kompostoidaan Koukkujärvellä. Nykyiseen kompostointikäsittelyyn verrattuna uusi ratkaisu tuo merkittäviä etuja, koska laitoksessa pystytään hyödyntämään myös biojätteen ja lietteiden energia, kertoo kehityspäällikkö Esa Nummela Pirkanmaan Jätehuollosta.

- Koukkujärven valintaa laitoksen sijoituspaikaksi puoltaa tuotetun kaasun monipuolisemmat hyödyntämismahdollisuudet sekä valmiit jälkikompostointikentät ja mahdollisuudet multatuotteiden jatkojalostukseen. Myös Nokian jätevedenpuhdistamon sijoittuminen Koukkujärven alueelle on synergiaetu. Koukkujärvestä on kehittymässä seudullinen materiaalihallintakeskus, kertoo Nummela.

Bioratkaisun eri vaihtoehdoista tehtiin jätehuollon elinkaaritarkastelu, joka tuki päätöksentekoa sijoituspaikan valinnassa. Seuraavaksi tehdään laitoksen ympäristövaikutusten arviointi. Laitoksen kustannusarvio on 7-10 miljoonaa euroa. Tavoitteena on tuotannollisen toiminnan käynnistyminen loppuvuonna 2017.

Koukkujärven jätteenkäsittelykeskuksessa toiminta jatkuu edelleen vilkkaana, vaikka pakkaavilla jäteautoilla kerättävät sekajätteet ajetaankin jo Tarastenjärven ja Tammervoiman suuntaan. Koukkujärvellä otetaan jatkossakin vastaan muun muassa pientuojien jätteitä, vaihtolavakuormia ja maa-aineksia. Lisäksi keskuksesta löytyy muun muassa lietteen kompostointikentät sekä vihermullan myyntiä.

Lisätietoja: Pirkanmaan Jätehuolto Oy
kehityspäällikkö Esa Nummela, puh. 040 570 0965

Olenko onnellinen?

    

                                                                                                                                  1.12.2015

Olen. Saan tehdä työkseni sitä mitä rakastan tehdä ja koen pärjääväni siinä kohtuullisen hyvin. Minulla on lukuisia hyviä ihmissuhteita ja rakastava perhe ympärilläni. Koen myös pystyväni antamaan läheisilleni ja yhteisöille, joissa toimin, ylipäänsä jotakin oman toimintani kautta.

Mitä onni ja onnellisuus ovat? Suomalaisten perusongelmina on nähty totisuusvammaisuus ja onnellisuusestoisuus. Onnellisuus on kuitenkin parasta, mitä ihminen voi saada toiminnallaan aikaan. Jokaiselle ihmiselle onnellisuus ei tarkoita ihan samaa asiaa. Joka tapauksessa se tarkoittaa myönteisiä tunnereaktioita, tyytyväisyyttä elämään ja tavoiteltavaa elämää. Hyvä ja menestyksellinen elämä ei tarkoita vain materiaalista hyvinvointia. Tarvitsemme terveyttä, energiaa ja innostusta sekä hyviä ihmissuhteita, tunne-elämän tasapainoisuutta ja mielenrauhaa.

Pitääkö ihmisen rakastaa omaa itseään? Jos vihaan itseäni, vihaan muitakin. Jos rakastan itseäni, rakastan muitakin. On erotettava itserakkaus itsekkyydestä, johon aina liittyy neuroottisia omien tarpeiden tyydytystä. Sekä itsevihan että itsekkyyden siemenet ovat ihmisen kehityksen vääristymiä. Viha synnyttää aina vihaa, rakkaus rakkautta.

Olen onnellinen hyvästä marja- tai sienisaaliista. Osaan iloita uusista kengistä. Olen onnellinen pienistä asioista. Ne ovat elämän pieniä ja hetkellisiä iloja. Onnellisuus-sana taitaa kuitenkin tarkoittaa vähän pitempikestoista suhtautumista elämään. Eihän siinä mitään väärää kuitenkaan ole, jos on onnellinen elämän pienistä palasista.

Joudumme tekemään elämässämme koko ajan valintoja. Niitä tehtäessä kannattaisi kysyä itseltään: ”Tuoko tämän valinnan tekeminen onnellisuutta minulle ja kaikille, joita päätös koskee?” Jos vastaus on myönteinen, voimme tehdä päätöksen ja edetä toiminnassa. Jos vastaus on kielteinen, olisi viisasta olla tekemättä tuota valintaa.

Elämän vaikeissa tilanteissa voimme kysyä itseltämme: ”Mitä voin oppia tästä? Miksi tämä tapahtuu juuri minulle ja minkä viestin elämä yrittää nyt tämän tilanteen kautta välittää minulla?” Kun menettelemme tällä tavalla, käännämme vaikean tilanteen eduksemme ja etsimme siitä myönteisten mahdollisuuksien oraita. Kaikki ihmissuhteemme ovat vuorovaikutussuhteita, joissa annetaan ja vastaanotetaan. Mitä enemmän annamme, sitä enemmän saamme. Yksi osa elämisen taitoa on kiitollisuus niistä lahjoista, joita elämä antaa meille päivittäin. Kiitollinen asenne vahvistaa kykyämme saada lisää.

Ihmisen onnellisuuteen vaikuttavia asioita ovat suurin piirtein tasapainossa olevat asiat eli terveys, työ, rakkaus, ystävät, perhe, taloudellinen tilanne ja harrastukset sekä vahva itsetunto. Terveys on varmasti tärkein. Ilman sitä ei ole fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Rakkaus on myös tärkeä asia. Rakkaus, joka tukee toisen ihmisen omaa kasvua eikä pyri omistamiseen. Puolisostaan kannattaa olla ylpeä!

Esa Kanerva