Mitalit ovat silmänlumetta

                                                                                                 

                                                                                                                             

                                                                                                                                         22.3.2026

Terveiset reippaalta kävelylenkiltä. Olen intohimoinen liikunnan ystävä. Sitä vastoin kilpaurheilu on minulle punainen vaate. Näen sen kulissien taakse. Mitalien taakse piiloutuu raha ja valta. Kansallisaatteet ja ihmisten herkät tunteet. Kaikki osaset, millä ihmistä voidaan manipuloida. Areenalla huutavat jääkiekkofanit ja jalkapallohuligaanit ovat näyttelijöitä isojen poikien ja rahapiirien johtamassa näytelmässä. Tähän isoon kuvioon liittyvät miljardit ja mafiat. Mitali on symboli ja lume lahjonnalle ja korruptiolle, rakennushankkeille ja tv-oikeuksille. En halua olla mukana tässä mädännäisyydessä.  

Miten huippu-urheiluun liittyy valta? Valtiot käyvät jatkuvasti kamppailua paremmuusjärjestyksestä. Heti tulee mieleen entinen Itä-Saksan ja Länsi-Saksan järjestelmien välinen kamppailu. Siinä ei keinoja ja ihmishenkiäkään kaihdettu. Nuorukaiset pumpattiin steroideja täyteen, naisista tuli miehiä ja joistakin miehistä naisia. Huippu-urheilun avulla Kekkosesta alkaen ovat halunneet poseerata urheilutähtien rinnalla. Se tuo ”pehmeää” valtaa. Olympiakultamitali tuo kansakuntaan muutamaksi hetkeksi täydellistä yhtenäisyyttä ja me-henkeä. Oikeisto ja vasemmisto ovat yhtä puuta. Velat muuttuvat saataviksi ja valtionvelkaan saatiin särkylääkettä. Meillä suomalaisilla menee lujaa!

Paikallisella tasolla poliitikot hakeutuvat urheiluseurojen taustajoukkoihin, koska sieltä saadaan ääniä ja valtaa. Kun saadaan valtaa, voidaan aloittaa suhmurointi ja ns. betonipolitiikka. Urheilu yhdistää rakennusliikkeet, kiinteistökehittäjät ja poliitikot. Rakennusliikkeet sponsoroivat mielellään huippu-urheilua, koska se tuo kuntapäättäjät heidän syliinsä. Sadat perheet ovat äänestäneet urheilussa mukana olevia poliitikkoja valtuustoon. Huippu-urheilu on liimaa näille verkostoille. Toisaalta kuka ehdokas uskaltaa arvostella tällaista kaverikapitalismia julkisesti, vaikka kalliiden urheiluinvestoitien kylkiäisenä on kaavoitettu muutama grynderille edullinen asuntorakentamisprojektikin. Huippu-urheilu toimii eräänlaisena mahdollistajana rakenteelliselle korruptiolle.

Fanit ovat hyödyllisiä idiootteja. Ihminen on sosiaalinen eläin ja on varmaan ihana tunne kuulua yhteen muutaman muun tuhannen ihmisen joukon kanssa. Ihminen on yhtä sokea kuin rakastunut ihminen. Tunteet ovat aitoja, koetaan iloa ja surua. Ympärilleen on vaikea nähdä, vaikka todellisuudessa joukkueen kasöörit laskevat rahoja takahuoneessa. Ja pääseepä hetkeksi eroon arjesta ja nalkuttavasta akasta. On mukavaa elää fanien yhteistä illuusiota ja seurarakkautta.

Huippu-urheilusta saavat leipänsä monet tahot. Toimittajat ja media käsikirjoittavat joka pelin jälkeen näytelmän uudestaan ja työllistyvät. Lehdet saavat otsikoista mainostuloja ja klikkejä sosiaalisessa mediassa. Televisioyhtiöt maksavat miljardeja esitysoikeuksista. Miksi? Koska huippu-urheilu myydään tunteilla ja kiimalla. Sirkus kiinnostaa ja siinä sivussa rapsahtavat mediayhtiöille muhkeat mainostulot. Laillinenkin peliteollisuus ja vedonlyönti tuottaa miljardeja toisensa perään. Ala on leipäpuu tuhansille pelkästään Suomessa.

Huippu-urheiluun liittyy harmaa talous ja rikollisuuttakin. Heti tulee mieleen Harkimon tapaus. Harkimolla on yhteyksiä tamperelaisiin jääkiekkopiireihin. Harkimo myi Jokerit ja hallinsa venäläisille miljardööreille. Lieneekö heidän rikkautensa hankittu aivan rehellisellä pelillä? Suomen jääkiekkoliitto kuitenkin hyväksyi Jokereiden lähdön SM-liigasta. Harkimo kumppaneineen on tuonut Suomeen amerikkalaistyylisen, modernin urheiluviihdebisneksen. Kiinteistökehitys, tv-oikeudet ja poliittinen vaikutusvalta kietoutuvat yhteen. Harkimo on päässyt politiikan huipulle urheilubrändinsä avulla. Poliittinen osaaminen ei ole vakuuttanut, mutta eihän sitä näköjään tarvitakaan. Riittää alkupääoma suvulta, suomenruotsalaiset juuret ja suvun status.  Huippu-urheilu on hoidellut loput.

Loppuun voisi lisätä vielä huippu-urheiluun liittyvän doping-rikollisuuden. Tässä leikitään nuorten ihmisten terveydellä. Taustalla toimi järjestäytynyt rikollisuus ja laiton lääkekauppateollisuus. Ja taas puhutaan rahasta ja miljardeista.

Huippu-urheilu on kansalaisten ”huijaamista”. Mitali on vain sirkuskolikko, jolla ostetaan viihdettä, poliitikoille ääniä ja bisnekselle rahaa. Niin kauan kuin Tappara- ja Ilvesfanit jaksavat karjua katsomoissa, näytelmä jatkuu.

Esa Kanerva

Kotisi laillinen ryöstö

                                                                                                                      

                                                                                                                      

                                                                                                                                            14.3.2026

Olen viettänyt Suomussalmella pari viikkoa ”talvilomaa”. Tietysti olen kuullut täällä menneitten vuosikymmenten sotajuttuja, onhan maineikas Raatten tie tuossa muutaman kymmenen kilometrin päässä. Näistä taisteluista en aio kertoa, koska paikkakunnalla ja itärajan kunnissa riehuu nyt tuoreempia taisteluita. Niitä voisi kutsua kotien ryöväämisiksi. Etelän herrat ovat perustaneet yhtiöitä, joiden toimialana on muka kiinteistöjen omistaminen, jalostaminen ja hallinnointi. Yhtiöillä tilinpäätökset näyttävät yleensä 0-tulosta tai tappiota. Ne ovat varattomia. Toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana toimii sama henkilö. Ja nämä yhtiöt on perustettu todellisudessa saalistamaan muuttotappiokuntien asunto-osakeyhtiöitä. Suomussalmella ja muilla syrjäseuduilla on käynnissä toisenlainen, hiljainen ja ruma sota näitä roistoyhtiöitä vastaan.

Näiden uuden ajan ”kiinteistösijoittajien” ja nurkanvaltaajien liikeidea on tyhjentää vakavaraisia ja taloudellisesti tyydyttävästi hoidettuja asunto-osakeyhtiöitä, joissa talo on hiljentynyt ja asunnot eivät mene kaupaksi. Yhtiössä olevat liiketilat kiinnostavat erityisesti, koska ne ovat helpommin edelleen vuokrattavissa halvemmalla kuin aikaisemmin. Halvalla siksi, koska uusi omistaja ei maksa yleensä vastikkeita taloyhtiölle, ainakaan säännöllisesti ja vuokrat ovat puhdasta tuloa huijarille.

Koko kuvio on se, että nurkanvaltaaja alkaa keräämään osakkeita eli asuntoja perikunnilta, jotka ovat kyllästyneet maksamaan vastikkeita, ikään kuin turhaan asumatta välttämättä edes paikkakunnalla. Eikä asunto käy kaupaksi, ei millään hinnalla. Erityisesti liiketilojen osalta tiedetään perikunnan jopa maksaneen asunnon ”ostamisesta”. Tietysti pimeästi, koska valtaajan yhtiöön ei haluta liikevaihtoa ja tulosta, koska ulosottomies on perässä.

Valtaajan ensimmäinen tavoite on osakkeiden 33,4 prosentin määrävähemmistö. Sillä hän pystyy halvaannuttamaan päätöksenteon yhtiökokouksessa ja hallituksessa. Hän estää remontit ja lainapäätökset, jotka vaatisivat 2/3 enemmistön. Talo pääsee rapistumaan ja pihat jäävät auramatta lumista. Tarkoituksena on uuvuttaa loput osakkaat ja saada heidät myymään omat kotinsa.

Lopullinen tavoite on saavuttaa yli 50 % osake-enemmistö. Siitä alkaa asunto-osakeyhtiön uusi ”Raatten tie”, tuhon tie. Alkaa rahan kuppaus ja asukkaiden häätö. Vastikkeita nostetaan rajusti, valtaajaa se ei haittaa, koska hänen yhtiönsä ei niitä maksa omistamistaan osakkeista. Yhtiön kassa tyhjennetään ”laillisesti” tilaamalla palveluita valtaajan omilta firmoilta samalla kun roskalaatikot ovat tyhjentämättä maksamattomien laskujen vuoksi.

Talo tehdään siis asumiskelvottomaksi. Viimeistenkin osakkeiden omistajien on muutettava, kun lämmöt katkeavat, koska maksut ovat rästissä. Harva jättää myymättä osakkeitaan huijarille, joka nyt suostuu niistä maksamaan edes jotakin. Hän on saanut kiinteistön tyhjäksi melkein ilmaiseksi ja saanut kaupan päälle yhtiön omaisuuden ja kuuliaisten osakkaiden siihen asti maksamat vastiketulot.

Mitä huijariosakeyhtiö tekee tyhjällä kerrostalolla? Paljon on vielä kupattavaa. Valtion purkuavustukset, kaiken kiinteän arvokkaan irrottaminen, keittiökoneet jne. Tontin myynti purkamisen jälkeen. Tai jos ei pureta, aletaan harjoittamaan hämärää majoitustoimintaa reppumiehille ja osoitemyyntiä erilaisten tukien ja oleskelulupien kalastelussa.

Tämä on siis tänä päivänä mahdollista ja muutama vuosi sitten tällaiset asuntoyhtiölain porsaanreiät eivät olisi tulleet kenelläkään mieleen. Täällä asuvien usein iäkkäiden asunto viedään alta ja elämän työkin, oma asunto, menee huijareitten taskuihin. Hävyttömyydelläkin pitäisi olla jotkut rajat, näillä nurkanvaltaajahuijareilla ei ole omaa tuntoa. Siksi yhteiskunnan lainsäädännön pitäisi pysyä näitten rosvojen mielikuvituksen vauhdissa ja laittaa tällaisille bisneksen tekijöille stoppi ja luu kurkkuun.

Esa Kanerva

Viestinnällisiä emävalheita

                                                                                                                                   

                                                                       

                                                                                                                                          6.3.2026

Tiedättekö, että joka lehdessä työskentelee ”sisäänheittäjä”. Hän paketoi vaatimattomaankin uutiseen huomiota herättävän ja ”klikkauksen” arvoisen otsikon. Kaikki mitataan huomioarvolla ja sen synnyttämällä sosiaalisen median keskustelulla. Ihmisen uteliaisuus toimii taustalla. Otsikkotoimittaja lupaa paljon, mutta ei anna vastausta. Myös pelottelu toimii, ”Jos et toimi näin, menetät paljon rahaa”. Vastakohtiin ja yllätyksiin törmää päivittäin. Esimerkkinä Aamulehden otsikot ”Ratikalla voi matkustaa ilmaiseksi”. Joukkoliikenne halusi viestiä, että lipuntarkastajien käytännöt eivät muutu, pippurisumutteita ja käsirautoja ei tarvita.

Paitsi otsikkotasolla juttujen sisältöjä ja faktoja etäännytetään lukijoista. Vääristelyä tapahtuu päivittäin. Varmistin pitää poistaa aina, kun lukee toimintamallin tai päällekkäisyyksien poistamisesta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että samat työt on tehtävä vähemmällä rahalla ja ihmisillä. Sotessa keskitetään palveluja. Toisin sanoen palvelut ajetaan alas pienemmillä paikkakunnilla. Palvelujen yhdenmukaistaminen on viestinnällinen keino kertoa, että tästä eteenpäin jokaisella paikkakunnalla palvelut ovat yhtä hyvät tai huonot. Yleensä tarkoitetaan heikennyksiä, koska missään kunnassa ei voi olla paremmat palvelut kuin toisessa.

Valtion hallinnon työntekijät varmaan voisivat suomentaa meille paremmin, mitä merkitsee termit sopeuttaminen, tuottavuusloikka ja priorisointi. Se on tarkoittanut tuhansille valtion työntekijöille potkuja ja keskittämistä.

Orpo ja Grahn-Laasonen ovat kielellisten vippaskonstien käytössä mestareita. He paikkaavat kestävyysvajetta, sillä luodaan kuvaa, että heillä on suorastaan moraalinen velvollisuus leikata köyhiltä. Kuinka usein olette nähneet Orpon nöyränä kertovan tämän päätöksen olevan kivuliaan, mutta täysin välttämätön ja vaihtoehtoja ei ole. Nämä veropäätökset on pakko tehdä. Näettekö, minä olen vastuullinen aikuinen ja teen pahaa vain siksi, että on pakko. Suomen kilpailukyky vaatii tätä leikkausta, koska se on sijoitus tulevaisuuteen. Tosiasiassa hän tekee poliittisen sumuverhon ideologisille päätöksilleen.

Kyllä tätä viestinnällistä valkopesua osataan tehdä työntekijäpuolellakin. Yt-neuvottelujen edellä luemme juttuja työntekijöiden huolesta, milloin asiakaspalvelun laadusta, milloin huoleksi tuotannon onnistumisesta väkeä vähennettäessä. Hoitopuolella väen vähentäminen käännetään huoleksi jaksamisesta ja potilasturvallisuudesta. Sinänsä ymmärrettäviä inhimillisiä reaktioita. Myyviä otsikoitakin tästä saadaan, ”Sairaanhoitaja kysyy, saanko ensi kuussa palkkaa?”.

Johtopäätös on se, että eduskunnan kyselytunnista päivittäiseen mediaviestintään on kysymys viestinnällisestä teatterista. Poliitikot suoltavat viestintäavustajien keksimää jargonia, koska sen avulla ei tarvitse sanoa mitään. Se on turvallista kansalaisten linssiin viilaamista. Lehdistön tehtävä on ehdottomasti suomentaa lukijoille, mistä tässä lakiuudistuksissa on kysymys. Mutta koska lehtienkin täytyy myydä ja markkinoida itseään, otsikkotoimittajat keksivät raflaavia otsikoita. Iso joukko ei lue lehdistä muuta kuin lööpit, valitettavaa. Minusta työntekijätkin voisivat reilusti kertoa, että olemme huolissamme leivästämme eikä kiertää ongelmaa asiakas kilpenään. Voisi vaihteeksi toimia uudenlaisena ja pelottavan inhimillisenä viestinä.

Poliittisen pupun syöttö on vallankäyttöä pahimmillaan. Se on kehno tapa välttää vastuuta, ehkä Kokoomus on herännyt huomaamaan, ettei se kannatuslukujen perusteella toimi kovin hyvin. Kärjistynyt työmarkkinaviestintä on osaltaan ehkä seurausta nykyisestä syvästä epäluottamuksesta osapuolten kesken. Ei uskalleta puhua luottamuksellisesti ja suoraan, jargon on työnantajan hallintatyökalu, mutta myös työntekijät voisivat puhua peloistaan kiertelemättä. Lopetetaan tämä kielellinen pelleily! Myös lehdistössä.

Esa Kanerva

Kyläyhteisö takaisin kasvattamaan

                                                                                                                        

                                                                                                                                            

                                                                                                          28.2.2026

Olen pohdiskellut monesti elämän loppupäätä. Mitä kuuluu lapsille, kuinka lapsiystävällinen tämänhetkinen yhteiskuntamme on heitä kohtaan.

Monia hyviä perheuudistuksia on tehty vuosikymmenten saatossa. Päiväkodit, koulu-uudistukset, lapsilisien tason nosto ja harrastusten monipuolistuminen jne. Yhteiskunta on tullut perheitä vastaan, mutta toisaalta tavallisten ihmisten sosiaalinen turvaverkko on ympäriltä hävinnyt. Tarkoitan naapuriapua ja yhteisön seurantaa lasten tekemisistä. Aikuisen ihmisen aiemmin odotettiin puuttuvan lasten pöljyyksiin. Siinä, missä lapset viettivät menneinä vuosikymmeninä ulkona suurimman osan vapaa-ajastaan, nyt askarrellaan yksinään digilaitteiden kanssa. Perheet vierailivat kylässä, vanhemmat tukivat toisiaan ja lastenhoitoapua sai aina tarvitessa. Yhteisöllisyys oli suuri voimavara. Tänään ihmiset ovat omissa oloissaan ja sukua tavataan lähinnä merkkipäivinä ja hautajaisissa,

Millaista on lapsuus tänään? Suomalaisia väitetään onnellisiksi. Monelle lapsiperheelle arjen kokemus on päinvastainen. Lapsia ei haluta synnyttää, nuoret tuskailevat mielensä kanssa ja lapsi ylipäätään koetaan häiriöksi. Huutava tenava bussissa kerää paheksuvia katseita ja lapsien leikki ravintolassa koetaan häiritseväksi. Emme ole asenteiltamme lapsimyönteisiä ja suvaitsevia.

Työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen koetaan edelleen vaikeaksi. Totta on, että on tehty lainsäädännöllisiä uudistuksia vanhempien elämää helpottamaan. Vaikka on olemassa monenlaisia perhevapaita, työnantajan tai työyhteisön asenteet voivat olla niiden käyttäjiin kielteiset. Tiedetään, että lapsen saaminen hidastaa urakehitystä.

Uutena kysymyksenä on tullut työttömyys ja taloudellinen epävarmuus. Vanhempien työttömyys ja sosiaaliturvaleikkaukset heijastuvat heti lapsiin ja perheen arkeen. Vanhempien huomio keskittyy elämästä selviämiseen eikä välttämättä lapsiin. Lapsilisien taso on noussut, mutta niiden reaaliarvo on laskenut vuosikymmenten saatossa. Yksinhuoltajat varsinkin ovat yksinäisiä, meillä ei enää ole ”kylä kasvattaa” -kulttuuria ja yhteiskunnan palvelut tulevat jälkijättöisinä. Sosiaalitoimi puuttuu vasta silloin, kun ongelmia on syntynyt.

Koska elämä on monimutkaistunut ja koulutuksella on vieläkin keskeinen merkitys ihmisen elämässä pärjäämiseen, kodin tarjoama henkinen pääoma on tullut entistä keskeisemmäksi. Pelkän peruskoulun varassa ei pärjää ja ilman ammattia ei ole olemassa työtä tarjolla. Köyhyysloukussa kamppailevilla vanhemmilla ei useimmiten ole voimavaroja tuupata ja tukea lasta kouluttautumaan. Kuulemma paljon lukevien kotien lapset ovat kielellisesti edellä jopa useita vuosia kouluun mennessä. Aivan myrkkyä on digitaalinen vanhemmuus. Tabletin kasvattama lapsi altistuu kaikenlaisille mielenterveyden häiriöille.

Erittäin huolestuttavaa on lasten eriarvoistuminen ja terveydenhuollon kastijako. Varakkaiden vakuutetut lapset saavat kaiken mahdollisen erikoislääkäriavun usein samalta lääkäriltä. Julkinen puoli jonotuttaa ja hoitaa sitten kun hoitaa. Lapsen kehitykseen ja oppimiseen vaikuttavat ongelmat saattavat jäädä piiloon ja fyysisesti sairas lapsi jäädä ilman tarvittavaa hoitoa. Yhteiskunnan kannalta nykyinen systeemi on järjetön ja kallis. Meidän tulevaisuutemme kannalta keskeinen ”investointi” jätetään hoidotta ja säästöt kostautuvat myöhemmin.

Olisiko paluu -60-luvun elämäntyyliin, lasten kannalta vapaampaan malliin ja yhteisöllisyyteen ratkaisu sekä vastaus nykyhetken kipupisteisiin? Ainakin syntyvyys oli korkealla. Yleensä se heijastelee ihmisten tulevaisuudenuskoa ja toivoa. Yhteiskunta rakentui lasten ympärille, koska heitä oli kaikkialla. Nyt lapsi on harvinaisuus. Yhteiskunnan arvot ja rakenteet eivät ehkä ole lasten näkökulmasta mennet parempaan suuntaan. Meidän kaikkien tulee miettiä omia mielipiteitämme ja suhtautumistamme lapsiin. Eriarvoisuus ei lopu poliitikkojen kauniilla puheilla. Yhteiskunnan tulee tasata ensimmäiseksi terveydenhuollon ja koulun ongelmat. Kaikille lapsille on järjestettävä sataprosenttinen hoitotakuu ja rahaa siihen siirrettävä jostakin muualta. Vaikka meikäläisen palveluista. Koulu tasoittaa oppimis- ja hyvinvointieroja, jos vanhemmat eivät siihen syystä tai toisesta kykene. Koska oppimistulokset eriytyvät perhetaustan mukaan voimakkaimmin kuin vuosikymmeniin, on kierre katkaistava. Miten, sen pohdinta vaatisi uuden blogin, mutta on se mahdollista.

Esa Kanerva

Eläkemiljardit kuumottavat

                                                                                           

  

                                                                               

                                                                                                                21.2.2026

Olen aikaisemminkin kirjoittanut eläkkeistä ja esimerkiksi Talouden arviointineuvoston puhtaan matemaattisesta käsityksestä eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuudesta. En tiedä, kenen aloitteesta julkista keskustelua käydään ja eläkkeitä vaaditaan leikattavaksi. Nuoret vihreät ovat kunnostautuneet. Oletan, että lukijoitani kiinnostaa vielä muutama lause aiheesta. Pelkään, että jossakin vaiheessa pidäkkeet tai lukot murtuvat, 250 miljardin euron eläkerahastot syyhyttävät poliitikkojen hyppysiä ja houkuttelevat käymään kohteen kimppuun. Kun valtion kassa on tyhjä, katse kääntyy sinne, missä rahaa toistaiseksi on.

Leikkausvaatimukset ovat perusteettomia ja epäoikeudenmukaisia. Työeläkejärjestelmä on ainoa sosiaaliturvan lohko, jonka asiat ovat kunnossa ja rahoitus tasapainossa. On olemassa sosiaaliturvan kolme päälohkoa, vuosittain päätettävä ja valtion maksama eläkejärjestelmä, sosiaali- ja terveyspalvelut ja Kelan rahoittama perusturva. Nämä jäljempänä mainitut sektorit ovat enemmän tai vähemmän taloudellisesti rempallaan. Rahapulassa aletaan itkemään ja vaatimaan, että päättäjät, ”leikatkaa nyt sieltä työeläkkeistä meille rahaa.”

Nämä armon taloustieteilijät näkevät rahastoidut eläkevarat yhteiskunnan yhteisenä ”kansallisena” säästönä. Toisaalta Orpon hallitus päätti kansallisesti, että näitä eläkerahastoja ei lasketa julkisen talouden taseessa. Tämä todistaa, että Orpokin ymmärtää, etteivät eläkerahat ole osa julkista kassaa. Miksi hän kuitenkin halusi tehdä tämän muutoksen. Hallituksen motiivi on, että Suomen velka saadaan näin näyttämään pahemmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Eurostat eli Unionin tilastoviranomainen ja IMF (Kansainvälinen valuuttarahasto) luokittelevat Suomen työeläkerahastot edelleen osaksi julkisyhteisöjä ja EU-komissio tarkastelee Suomen alijäämää eläkerahastot mukaan lukien. Lisäksi isot luottoluokittajat ymmärtävät asiat kuten komissio. Eläkerahastot ovat vain laskennallisesti julkista rahaa, mutta järjestelmänä erillään ja erillinen lohko, eivätkä säästetyt miljardit ole valtion omaisuutta ja käytettävissä olevaa varantoa. 

Keskustelun taustalla saattaa olla sekin ajatus, että eläkkeitä leikkaamalla saatettaisiin saada ns. verokiilaa alemmaksi. Palkansaajalle ja työnantajalle on se ja sama, maksaako hän sivukuluina eläkemaksua tai veroa. Eläkkeistä leikatuilla rahoilla voitaisiin alentaa nykyistä eläkemaksua, joka on muuten pysynyt vuodesta 2014 täysin samana toisin kuin yleisesti väitetään. Palkansaajan verotusta voitaisiin alentaa eläkemaksun pienennyksen verran ja palkansaajalle jäisi siten enemmän rahaa käteen. Tämä voisi väitetysti vaikuttaa myönteisesti talouskasvuun. Vastaavasti eläkeläinen kuluttaisi vähemmän. Ehkä palkansaajan käyttämä raha on parempaa kulutusta kuin eläkeläisen ostokset ?

Leikkauslinjan kannattajilla voi olla piilomotiiveja, joita ei haluta sanoa ääneen. Tarkoitan lähinnä ns. kateuspykälää ja ideologisia perusteita. Eläkeläisten elämän kuvitellaan olevan auvoista ja taloudellisesti turvattua. Heitä ei koske lakot eikä lomautukset. Jutut Espanjan Aurikorannoilla makaavista eläkeläisistä ja ympäri maailmaa reissaavista hyvinvoivista ja sporttisista vanhuksista ovat enemmän naisten lehtien tarua kuin totta. Vihreille tämä eläkeläiskysymys on ideologinen sukupolvivääryys. Kuovitellaan nykyisten eläkeläisten syövän nuorten tulevaisuuden ja eväät.

Meillä on tehty itse asiassa työeläkejärjestelmään koko sen historian ajan etuja leikkaavia uudistuksia. Minäkin muistan omalta työuraltani monia, alkaen vuodelta 1989. Työeläkerahastot ovat meillä rahastoivia. Tulevien eläkeläisten eläkkeitä hoidetaan noista rahastoista saatavien tuottojen avulla eikä järjestelmässä ole eläkemaksujen nostamisen tarvetta näköpiirissä. Inflaatiopiikkien varaltakin on sovittu indeksileikkurista.

Sodanjälkeiset sukupolvet rakensivat Suomen nykyisen hyvinvoinnin hyvin vaatimattomissa oloissa. Työt olivat fyysisesti raskaita ja työpäivät pitkiä. Sosiaaliturva oli olematon ja lomat lyhyitä. Minusta on loukkaus vaatia näitten sukupolvien eläkeläisiltä leipää suusta. Minä uskon 18 vuotta Eläketurvakeskuksessa työskennelleen ja nykyisin Eläketurvakeskuksen johtajan Mikko Kauton Helsingin sanomien haastattelussa 6.2.2026 toteamiin tosiasioihin, ”Työeläkejärjestelmän rahoitustasapaino on kunnossa. Maksu ei ole nousemassa tästä näin, jos maailma suinkin jotenkuten kohtuullisesti menee, vaikka nytkään meillä ei ole ollut kovin hienoa talouskehitystä. Mä en näe mitään syytä sille, että tässä olisi joku valtava uhka sille, että tulevaisuudessa ei eläkkeitä maksettaisi.”

Tiivistäen, näpit irti työeläkejärjestelmästä ja nuoret lopettakaa vouhkaaminen nykyisten eläkeläisten ahneudesta. Saatte eläkkeenne aikanaan, tosin töitä pitää tehdä ensin nelisenkymmentä vuotta.

Esa Kanerva

Oman kylän palvelut

                                                                                                                     

                                                                                                                                                                      

                                                                                                                                           14.2.2026 

Miksi suomalaista hallintoa uudistetaan vastavirtaan? Läheisyysperiaate on EU:n tärkeimpiä oikeudellisia periaatteita. Kansalaisia koskevat päätökset pitäisi tehdä aina mahdollisimman lähellä heitä. Mutta mitä tehdään meillä? Keskitetään ja tehdään uusia mammuttivirastoja, esimerkiksi juuri Tampereella aloittanut Lupa- ja valvontavirasto. Sote-uudistus painii tietysti omassa sarjassaan keskittämisen kukkasena. Toisaalta pirstaloidaan, työllisyyspalvelut vietiin kuntiin. Se on yhtäältä hyvä asia, mutta koska mielenterveys- ja päihdepalvelut hallinnoidaan sote-alueilla, on suuri vaara, että työllisyyspalveluiden ja mielenterveyspalveluiden välille syntyy tiivis ja läpipääsemätön rajapinta. Vastuuta voidaan silloin pallotella palveluntuottajalta toiselle. Pitää muistaa, että mielenterveyden ongelmat ovat kuitenkin suurin syy pitkittyneeseen työttömyyteen.

Kansalaisilla on oikeus kysyä, pitääkö kaiken kattava tehokkuusvaatimus ja keskittäminen olla palveluiden järjestämisen perusperiaate. Onko meillä Suomessa historiallista taakkaa Venäjän vallan ajoilta? Uskommeko yhä vahvaan virkakoneistoon ja tsaarinaikaiseen keskusjohtoiseen toimintatapaan. Oletetaanko, että kaikki hyvä pitää valuttaa kansalaisille ylhäältä niin kuin Venäjällä tapahtuu tälläkin hetkellä. Putin istuu rahasäkin päällä ja jakaa ruplat maakuntiin. Osa menee tietenkin omaan taskuun.

Suomessa on valittu poliittisesti linja, joka on päinvastainen, miten esimerkiksi Saksalla ajatellaan hallinnosta. Siellä läheisyysperiaate on kirjattu perustuslakiin. Siellä toimitaan hallinnollisesti lähes päinvastaisesti kuin Suomessa. Jos asia voidaan hoitaa kunnissa, osavaltio ei saa puuttua siihen. Myös valtion rooli on pysyä erossa ja väistyä kansalaisyhteiskunnan tieltä.

Mitä ikävyyksiä keskusjohtoisuus aiheuttaa kansalaisille? Elävä esimerkki on meillä tietysti hyvinvointialueet ja sote-uudistus. Vaikka palveluita yritetään Lapissa ja Pirkanmaalla puristaa samaan matopurkkiin, huonolta näyttää. Suomi on iso maa ja erilaiset olosuhteet. Jo väestön rakenne ja maantieteelliset tosiasiat ovat niin suuria muuttujia, ettei palveluiden yhteismitallisuus ole mahdollista. Lapissa on toisenlaiset välimatkat ja olosuhteet kuin Tampereella.

Mitä hyvää menetetään läheisyysperiaatteen hylkäämisellä? Paikallinen todellisuus on usein erilainen kuin etäältä katsottuna. Menetämme kyvyn nopeisiin päätöksiin. Kun tarvittaisiin joustavuutta, pitää paikallisesti noudattaa Helsingin määräyksiä. Kärjistäen, Hämeenkyrössä ei saa leipoa vanhuksille pullaa, koska Pirhan keskushallinnossa ei nähdä sitä tarkoituksenmukaiseksi.

Tampereella työllisyysjohtaja Regina Saari on keskitetyissä työllisyyspalveluissa käsi päässä tilanteissa, joissa he arvioivat asiakkaan tarvitsevan ensi sijassa psykiatrista hoitoa eikä työtä. Sitten työllisyyspalvelut ohjaavat kyllä työttömän rutiinisti hyvinvointialueelle hoitoon. Siellä taas todetaan, että oikea lääkitys, kuntouttava työtoiminta ja arjen rutiinien opettelu olisi heidän potilaalleen parasta. Seuraavaksi tapahtuu kuuluisa asiakkaan väliinputoaminen. Kumpikaan toimija, ei työllisyyspalvelut eikä hyvinvointialue ota vastuuta asiakkaasta. Odottaessaan palvelua, työtön soittelee työllisyyspalveluihin kertoakseen, mitä lääkäri sanoi. Sieltä neuvotaan pyytämään lääkäriltä lausuntoa, ettei ole työkykyinen. Tämä pompottelu ja ns. häiriökysyntä saattaa kestää iät ja ajat. Lopputulos on yhteiskunnan ja inhimillisestä näkökulmasta huonoin mahdollinen. Työtön masentuu ja syrjäytyy.

Käytämme valtavasti rahaa hallintoon, kokouksiin ja lausuntoihin. Niiden avulla ei potilas parane eikä kuntalainen saa, mitä tarvitsee. Rahat menevät sinne kuuluisaan ”Kankkulan kaivoon”. Tiukasta keskusjohtoisesta, valtion johtamasta mallista pitäisi siirtyä täysin päin vastaiseen suuntaan. 

Suunnitelmataloudesta, työllisyyssuunnitelmista, hoitosuunnitelmista ja kuntoutussuunnitelmista olisi siirryttävä yksilön, ihmisen asioitten hoitamiseen ja yhden luukun malliin. Tähän mullistukseen ei riittäne poliittista rohkeutta eikä tahtoa. Suomeen on julistettu sotatila ja pyssylinja vie kaiken yhteiskunnan huomion. Enkä ole nähnyt tätä käsitystä kovin paljon moitittavan. Mutta jos sitten ”rauhan” aikana uskallettaisiin antaa vapautta paikallistasolle ja Helsingin pomojen laskea irti suitsista.

Esa Kanerva

 

 

Sankari vai petturi

                                                                                                                      

                                                                                                         

                                                                                                           7.2.2026

Amerikan sisäpolitiikka on hyvin kahtiajakautunut. Presidentti on epävakaa persoonallisuus. Yhteiskunnassa on käynnissä ”kulttuurisota tai -vallankumous”, jossa keinoja ei kaihdeta. Kun suomalainen kansanedustaja Räsänen matkustaa Amerikkaan ja todistaa edustajainhuoneen oikeusvaliokunnassa, sitä ei siellä ymmärretä yksittäisen kansanedustajan huvimatkana. Hän on suomalaisen yhteiskunnan päättäjä, joka antaa vahvan tukensa maga-liikkeelle Hän väitti ja kuvaili amerikkalaisen valiokunnan kuulemisessa Eurooppaa ja Suomea maana, jossa sananvapaus ja ihmisoikeudet ovat vaarassa. Minä puolestani en ole huolissani maamme sananvapaudesta, vaan kristillisestä oikeistosta. Kristillisdemokraatit eivät ole enää suomalainen pienpuolue, vaan puolue on hakeutunut joukkoon, joka haastaa eurooppalaista perinteistä demokratiaa ja on osa kansainväliseen, kristilliseen diktatuuriin pyrkivää liikettä.

Minulle tulee koko puolueesta kokemus kaksinaismoralismista. Kristillisyyttä käytetään vallanhimon ja syrjinnän oikeuttamiseen. Tämä hallituskausi on paljastanut perussuomalaisten ja kristillisten arvojen ja politiikan ytimen. Onko köyhien sortaminen lähimmäisen rakkautta? Kristilliset ovat myyneet hallituspeleissä vähäosaiset, ajaakseen uskonnollisia kristillisiä arvokysymyksiä, kuten eutanasian ja abortin vastustamista. Koulujen uskonnonopetusta puolustetaan kiivaasti ja kaikille yhteistä elämänkatsomustietoa vastustetaan. Liberaali alkoholipolitiikka on punainen vaate. Räsänen puhuu rakkaudesta ja perhearvoista, samalla hän hyväksyy köyhiin lapsiperheisiin kohdistuvat leikkaukset.

Kristilliset vaativat lapsilisien korotusta, koska suuri lapsimäärä on heille tärkeä arvo. Raamattu käskee lisääntymään ja täyttämään maan. Toisaalta korostetaan yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnista ja työn tekemistä. Työ on parasta sosiaaliturvaa. Mutta koska lapsia ei uskalleta hankkia ja työtä ei ole, on tämä tavoite tuuleen huutamista. On valtava moraalinen ristiriita korostaa Raamattua kaikkien ongelmien ratkaisijana ja hyväksyä kasvavat leipäjonot. Ohjaako Raamattu sulkemaan silmät perheiden lisääntyvältä köyhyydeltä? Miksi Räsänen vastustaa tasa-arvoista avioliittoa? Oliko tarpeellista mennä Yhdysvaltoihin haukkumaan Suomen oikeuslaitosta ja antaa tukensa Euroopankin turvallisuutta hajottaville voimille.

Kristilliset eivät ole ainoa kristillisoikeistolainen puolue Suomessa. Osa perussuomalaisista on lähentynyt uskonnollista oikeistoa, ehkä Trumpin politiikan innoittamana. Heistä ehkä kuuluisin poliitikko on ulkomaankauppaministeri Ville Tavio. Kuuluu järjestelleen rukoushetkiä ministerikabinetissaan ja kertonut osallistuvansa Trumpin rukousaamiaiselle. Hän tulee hallituksessa hyvin toimeen Räsäsen kanssa. Arvomaailma yhdistää. Heidät molemmat voidaan nähdä osana tätä kansalliskonservatiivista aatetta ja liikehdintää. Kuri ja järjestys olla pitää ja homot eivät saa edetä yhteiskunnassa. Siinä, missä Trump ei kaihda hyökätä Venetzuelaan, itsenäiseen maahan ja tappaa maan kansalaisia, voivat nämä kiihkoilijat toteuttaa Suomessakin valtaan päästyään jonkinlaista voimapolitiikkaa esimerkiksi omia poliittisia vastustajiaan kohtaan. Moraali ei näytä olevan pidäke käyttää väkivaltaa. 

Kristillinen oikeisto ei ole vielä tällä hetkellä Suomessa merkittävä poliittinen voima, puhumattakaan sen muuttumisesta radikaaliksi massaliikkeeksi. Mutta kyllä sen propaganda heikentää kansalaisten luottamusta poliittista järjestelmää kohtaan. Suomessa on satojatuhansia herätysliikkeiden jäseniä, jotka äänestävät johtajiensa määräyksen perusteella, esimerkiksi Päivi Räsästä, Mika Niikkoa tai Laura Huhtasaarta. Tämä uskonnollinen kannattajajoukko on lisääntyessään määrällisesti uhka suomalaiselle demokratialle ja äänestämisen vapaudelle.                               

Uskonnollisen oikeiston voima perustuu herätysliikkeisiin ja he ovat vakaan kannatuksensa vuoksi suhteettoman suurella mandaatilla eduskunnassakin. Suomessa olisi tärkeätä vahvistaa uskonnon ja politiikan erottamista toisistaan. Valtionkirkkojärjestelmä tulisi purkaa ja kirkko muutettava tavalliseksi yhdistykseksi. Tämä merkitsisi tietysti kirkon verotusoikeuden poistamista. Kirkon erityisaseman poistaminen vaikuttaisi tietenkin koko yhteiskuntaan, mutta Raamatulla ei voisi enää perustella poliittisia päätöksiä tai sillä olisi sama todistusarvo kuin joka lukisi eduskunnassa Aku-ankkaa.

Esa Kanerva

 

 

Sometähtien uskottavuus koetuksella

                                                                                         

                                                                                

                                                                                                          31.1.2026

Olen ihmetellyt ennen vaaleja demarienkin kiimaa saada ehdokkaiksi näitä niin sanottuja julkkiksia ja sometähtiä. Koska olen tavannut ja useita heistä  kohtuullisen läheltä seurannut, uskallan kirjoittaa heistä jokusen sanan. Näitä armon julkkiksia on valittuina edustajina niin paikallisesti kuin eduskunnassa. Ajatukseni voivat olla konservatiivisia ja kielteisesti värittyneitä, koska en henkilökohtaisesti näitä somessa kannuksensa hankkineita juuri arvosta. Somessahan jokainen on saamansa julkisuusarvon mittainen. Hänen valuuttansa on huomio, saavutetaan se sitten millä tavalla tahansa. Ura on rakennettu minä edellä ja monella tähdellä julkisuus nousee päähän. Miten tällainen persoona, usein heikolla asiaosaamisella, kykenee poliittiseen perustyöhön, jonottamaan puheenvuoroa ja istumaan aluksi takarivissä?

Poliittista perustyötä vuosikymmeniä tehneenä osaan vastata edellä esittämääni kysymykseen. Ei millään, ei sitten millään! Perusyhdistyksissä oppii tekemään politiikkaa, oppii poliittiset pöytätavat ja sietämään arjen työn tylsyyttä. Jos poliitikolla jää tämä vaihe uralla kokonaan kokematta, tuloksena on poliitikkona epäkypsä sooloilija. Poliittisissa ryhmissä loistavat ne henkilöt, jotka pystyvät tekemään vuodesta toiseen näkymätöntä taustatyötä, lukemaan satasivuisia esityslistoja ja perehtymään niihin.                        

Eduskunnassa on superahkeria työmyyriä, pitkän linjan kansanedustajia, esimerkkejä löytyy. Nämä edustajat ovat helmiä, kiinnostuneita naapurinkin ajatuksista ja rehdisti antavat toverillekin myönteistä palautetta. Kiitoksen antamisella en tarkoita empatiaa näyttelevää, kauniisti hymyilevää ja ulkoa opittuja fraaseja toistavaa ”poliitikkonäyttelijää”. Heistä poiketen nämä ahertajat auttavat koko joukkuetta selviytymään ahtaissakin paikoissa ja auttavat muitakin ”kukkia” kukkimaan.

Sitten näihin somestaroihin. Eduskunnassa on noudatettu sitten vuoden 1917 tiukkoja sääntöjä ja tapoja. Somekuuluisuus ei paljon paina, eduskunnassa sinut istutetaan ensimmäisellä kaudella takariviin ja sillä siisti. Puheenvuoron saat, jos jaksat pitää sen ilta-aikaan ja tyhjälle salille. Kokeneemmat puhuvat ensin. Eduskuntaryhmä määrää säännöt ja ryhmyri komentaa. Voihan se olla näille somettajille ylitsepääsemätön shokki. Somessa tulee palaute heti, politiikassa vuosien päästä, jos silloinkaan.

Kun et ole eduskunnassa vain oman itsesi brändääjä, takapulpetissa turhaudutaan. Aletaan syyttelemään, hakemaan julkisuutta ja helpoiten sitä saa puukottamalla omia. Kun on päässyt takaisin julkisuuden keskipisteeksi, voi sitten omille some- seuraajille esiintyä voittajana. Politiikassa ilmiötä kutsutaan populismiksi. Kai nämä ryhmän somevaikuttajat kuvittelevat ja asemoivat itsensä jonkin sortin ryhmän pelastajiksi, jotka yksin voivat pelastaa heidän mielestään byrokraattisen ja hierarkisen järjestelmän. Minä tai me olemme hyviä ja Tytti ja muut ovat pahoja. Oman minäkuvan yliarviointia ja suuruudenhulluutta, sanon minä.

Demareille ja Suomen kansalle tämä on vakava paikka. Kaikki näkevät ja kokevat, että seuraavissa vaaleissa tarvitaan suunnan muutosta. Tavallinen kansa ei kestä toista vastaavan kaltaista hallituskautta. Suomalaiset tavikset on imetty kuiviin ja rikkaat kiittelevät veronalennuksista. Tähän hätään ei olisi tarvittu tämän kaltaista turhaa julkisuutta ja huomion kääntämistä eduskunnan varsinaisesta työstä. Kymmenet tuhannet uudet köyhät lapsiperheet tappelevat arjesta selviämisen kanssa ja media on vain kiinnostunut poliitikkojen kiusaamiskysymyksestä. Eihän nämä kaksi asiaa ole missään suhteessa toisiinsa. Eikö lasten aseman parantamisessa olisi ollut riittävästi kansanedustajille tehtävää? Pitikö ryhmän valtasuhteet tuoda valokeilaan juuri nyt muustakin syystä kuin itsekkäästä julkisuudenkipeydestä? Onko kansa halunnut valita sellaisen kansanedustajan, jonka pääagenda näyttää olevan laittaa eduskuntaryhmissä kiusaaminen kuriin? Tuskin!

Kyllä sitä populismia esiintyy paikallisestikin. Aluevaltuustossa on sooloiltu ja esiinnytty moraalin pelastajina mm. tässä palkkiokysymyksessä. Enpä halua itse palkkaan tai palkkion suuruuteen ottaa kantaa, olen sitä mieltä, että työmies on palkkansa ansainnut. Jos Pirhan hallituksen puheenjohtaja työskentelee kokopäivätoimisesti, olisi minun mielestäni hänelle maksettava siitä korvaus, ottaen huomioon sen suuruutta mitatessa työn vastuullisuus ja osaaminen. Oli populisti sitten mitä mieltä tahansa.

Kansa valitsee seuraavissakin vaaleissa edustajansa. Haluaako se eduskuntaan osaavaa ja koeteltua yleispoliitikkoa vai jonkun yhden asian asiamiehen ja somejulkkiksen. Puolueenkin kannatta miettiä, mitä vaatimuksia ehdokkaille asetetaan. Ohittaako jonkun ehdokkaan näkyvyys somessa ja äänet sen riskin, että tällainen henkilö saattaa ”yksilöbrändillään” kuitenkin vaarantaa koko puolueen menestyksen.

Esa Kanerva

  

Jääpala Trumpin cola-lasiin

                                                                                                 

                                                                                  

                                                                                                          25.1.2026

Simo Puupposen kirjassa ”Siunattu hulluus” päähenkilöt Ana ja Filippus keskustelevat, tunnetko sinä ketään viisasta miestä. Kaveripiistä ei oikein tahtonut löytyä ketään, sitten he päättelivät, että kylän opettaja on varauksin saattanut olla viisas mies. Tämä keskustelu tuli mieleen pohtiessani tätä Grönlannin tilannetta. Minä tunnen Suomesta ainakin kaksi viisasta miestä, jotka ovat osanneet päätellä jo kymmeniä vuosia sitten arktisen alueen merkityksen. He ovat presidentti Niinistö ja pääministeri Lipponen.

Sekä Niinistö että Lipponen ovat nähneet arktisen alueen strategisen tärkeyden. Kun Niinistö painotti pohjoisten alueitten turvallisuuspoliittista ja ympäristönsuojelullista tärkeyttä, Lipponen toi voimakkaasti esiin alueen taloudellisen ja geopoliittisen merkityksen. Niinistö toi esiin kyllästymiseen asti ns. ”mustan hiilen” torjunnan. Jos peitämme noella pohjoisen pallonpuoliskon valkoiset hanget, menetämme jään sulaessa arktisen alueen. Ja sitä kautta koko maailman.                                                                           

Lipponen ajoi voimakkaasti ns. EU:n pohjoista ulottuvuutta. Muistan erilaiset tapaamiset ja kokoukset, joissa hän joka kerta muisti tuoda tämän asian esille, jo 1990-luvulta asti. Siinä hän meni metsään Venäjän kanssa, että se voitaisiin sitoa eurooppalaiseen yhteistyöhön energian ja kaupan kautta. Lipponen näki arktisen alueen logistiset mahdollisuudet jo tuolloin. Koillisväylä tulee avautumaan ja silloin kannattaisi panostaa esimerkiksi Jäämeren rataan. Ja myydä arktista osaamistamme, kuten jäänmurtajia. Alueellahan on valtavat luonnonvarat.

Ajatellen näitä kahta suomalaista valtiomiestä, Trumpin hallintoa voi pitää myöhäisheränneenä. Toki jenkkien Grönlanti-mielenkiinnon takana voi olla puhtaasti taloudelliset ja turvallisuuspoliittiset motiivit, mutta siellä saattaa olla myös muuta. Siinä, missä Roland Reagan rakensi ”Tähtien sota”-järjestelmää ja uuvutti Neuvostoliiton sotilaallisessa kilpailussa, Trump on lanseerannut toisella kaudellaan valtavan sotilaallisen hankkeen. Tällä valtavan kalliilla, jopa biljooniin dollareihin hintaan nousevalla ohjuspuolustusjärjestelmällä, on tarkoitus suojata Amerikka lähes 100-prosenttisesti ohjuksia, hypersoonisia aseita ja drooneja vastaan. Tämä ”Golden dome”-hanke tarvitsee Grönlantia, joka sijaitsee maantieteellisesti tärkeällä alueella.

Toisten asiantuntijoitten mielestä tämä on samaa, teknisesti mahdotonta ”Tähtiensota” -fantasiaa kuin Reaganilla. Mahdotonta tietää, koska maallikolle avaruuspohjainen ja avaruuteen sijoitettavien sensoreitten maailma on käsittämätöntä tähtitiedettä. Väistämättä tämä tietää toteutuessaan kuitenkin avaruuden aseistamista, koska sinnekin ollaan sijoittamassa torjuntajärjestelmiä. Huolestuttavaa!

On selvää, että Kiina tulee vastaamaan Trumpin haasteeseen myös sotilaallisesti. Kiinalla on tekniset kyvykkyydet kehittää entistä parempaa ohjustekniikkaa ja satelliitteja. Poliittisesti Kiina pyrkii lähentymään uusia toimijoita, esimerksi Kanadaa. Kiina on tarjonnut maalle edullisia kauppasopimuksia ja Trump löi heti kiilaa Kanadan ja Kiinan lähentymiselle. Joka tapauksessa Kiina investoi arktisen alueen merireittien hyödyntämiseen ja Amerikka ei voi estää Koillisväylän hyödyntämistä.

Suomi on osa arktista aluetta ja Naton jäsen. Suomen pohjoisosan puolustusjärjestelmät ovat keskeisiä uudessa turvallisuussuunnittelussa. Toivoa sopii, ettei Suomea sakotettaisi näihin uusiin ja mielikuvituksellisiin hankkeisiin. Rovaniemeltä etäisyys Grönlantiin on sotilaallisesti hyvinkin lyhyt. Nykyaikaisille järjestelmille ne sijaitsevat operointialueella. Haluja liittää Suomi näihin hankkeisiin on varmasti ihan käytännön syistä. Lähentymisyritykset olisi torjuttava, kieltäytyminen vaatii varmasti mielen lujuutta.

Esa Kanerva

 

"Vanhat hyvät ajat"

                                                                                                       

                                                                                                      

                                                                                                               

                                                                                                                           17.1.2026

Katselin Areenasta Pirkko Saision romaanin pohjalta kirjoitetun, televisioteatterin esittämän kolmiosaisen näytelmän  ”Elämän menoa”. Sarja kertoi suomalaisen työläisperheen tarinaa hieman ennen sotaa edeltävästä ja sodan jälkeisestä ajasta. Sarjan katseleminen herätti minussa vahvoja tunteita. Olen kiitollinen, että olen saanut elää tuon ajan, kaikesta puutteesta ja kurjuudesta huolimatta. Tuossa ajassa oli jotakin sellaista arvokasta, mikä nykymaailmasta puuttuu. Varon "aika kultaa muistot"-tyyppistä menneitten aikojen ihannointia. Puute ei muutu muuksi muutu ja nälkä on kivulias tunne. Merkittävä ero nykyhetkeen on tuon ajan arvoissa. Ne ovat kantaneet suomalaista yhteiskuntaa tähän hetkeen.

Olihan elämä kaupungeissa ja maalla riisuttua ja hidasta. Tavaraa ei ollut, joten tavarataivaan haikailu ei täyttänyt elämää. Jokapäiväinen arki selätettiin työnteolla, kekseliäisyydellä ja yhteisöllisyydellä. Radioita oli harvassa ja painettu lehti tuli, jos tuli. Oliko tuo elämän vaatimattomuus lopulta puutetta, mielestäni ei ollut. Se korvautui monin tavoin ihmisten rikkaampana elämän laatuna kuin nykyisin.

Arki täyttyi konkreettisesti siitä, mistä saadaan tämänpäiväinen ruoka. Vettä saatettiin hakea kaivosta, maito ostettiin kaupasta ”hinkkeihin” ja vaatteet paikattiin niin pitkään kuin kangas kesti. Ulkohuussi ei ollut harvinaisuus -50-luvulla. Mieleen on painunut se suuri yhteiskunnallinen ja taloudellinen murros 1960-luvulla. Olen saanut istua aitiopaikalla. Suomalaiset kotitaloudet alkoivat sähköistyä, TV oli tuloillaan ja emännät alkoivat saada pulsaattoripesukoneita. Niistä iloittiin aidosti, kun arki pikkuisen helpottui. Omakotitalobuumi suorastaan räjähti, talkoilla rakennettiin valtava määrä rintamamiestaloja, tehtaan antamille tai kaupungin vuokraamille tonteille oma talo. Moni uuden ja tilavamman kodin saanut koki elämäsä täyttymyksen. Jaksettiin iloita siitäkin, kun ei tarvinnut tulitikulla hellaa sytytellä.

Selkeä ero elämämenossa nykypäivään oli valtava innostus urheiluun, seuratoimintaan ja mm. poliittisiin järjestöihin. Kun viihdettä ei tullut joka tuutista, keksittiin ajanviete itse. Juhlaruokaa sai vain juhlapäivinä, jolloin ne maistuivat todellakin juhlalta. Ylipäätään vaatimattomuus ei ollut vain taloudellinen välttämättömyys, se loi kontrastia ja ymmärrystä iloita pienemmistäkin asioista. Muistan vieläkin ensimmäisen syömäni appelsiinin 50-luvulla.

Kyllähän muistot noilta ajoilta antavat perspektiiviä, ymmärrän arvostaa lämmintä vettä, hyvää arkiruokaa, kotia ja lastenlasten koulutusmahdollisuuksia. Keskikouluun mentiin -60-luvulla, jos perheellä oli rahaa. Messukylässä asuvana ei minulla ollut mahdollisuutta mennä lähikouluun, koska se oli yksityinen koulu. Sain kuitenkin paikan valtion koulusta, Klasusta. Lukuvuoden hinnat olivat halvemmat. Suoraan sanoen nykyinen kouluruoka keskustelu hymyilyttää ja harmittaa. Ei voinut arvostella kouluruokaa, koska sitä ei silloin keskikoulussa tarjottu.

Tämä tällainen menneitten aikojen muistelo saattaa ärsyttää monia. En minä noihin vuosikymmeniin kaipaa. Kyllä tämä on pikemminkin arviointia siitä, mitä tämä nykyinen aikakausi kaipaisi. Arvostan 50- ja 60-lukujen oppeja edelleen. Tai kantaisivat, jos niitä arvostettaisiin. Pitkäjänteisyys on hyve, jonka tunnistan itsessäni. Yksinkertaisesti kannattaa tehdä pitkäntähtäimen suunnitelmia, kaikkea ei voi saada heti. Työelämässä opin, että kannattaa kunnioittaa toisen ihmisen tekemää työtä ja parhaimmillaan muistaa kiittää häntä siitä. Arvostus luontoa kohtaan on peräisin noilta ajoilta, luonnon ehdoilla on elettävä tai muuten sieltä tulee vastaisku. Elämässä ei ole sellaista ongelmaa, josta ei selviäisi, hyvin tai huonosti. Suurena tukena on aina ystävät ja yhdessä tekeminen.

Ennen jonotettiin ruokaa kaupan edessä. Nyt jonotetaan bittijonojen perässä. Talkootyötä ei ole, nyt brändätään omaa itseä. Suomen asia ei ole minun asiani, selviän yksin tässä globaalissa maailmassa, mielellään mahdollisimman vähin vastuin.

Voi kuinka väärässä olet, ihminen tarvitsee hädän hetkellä toista ihmistä enemmän kuin kuvittelet!

Esa Kanerva

 

Kansan kosto

 

                                                                                 

 

                                                                                      

                                                                                                        9.1.2026

Orpo manailee, mikä tätä kansaa oikein riivaa. Olemme tehneet kymmeniä uudistuksia politiikan joka lohkolle, mutta kansa säästää, ei kuluta eikä osta asuntoja. Työttömyys vain kasvaa, kapitalisti kiittää hallitusta ”uudistuksista”, jarruttaa investointeja ja irtisanoo ihmisiä. Hallitus säästää, yritykset säästävät ja kansalaiset säästävät. Miten hallitus onnistui luomaan tällaisen kansalaisten ja elinkeinoelämän säästövimman, joka pysäytti talouden pyörät.  

Mietitään nyt alkuun kuluttajien eli tavallisten ihmisten kulutushaluttomuutta. Yksinkertaisin selitys on se, ettei ole rahaa kuluttamiseen. Pienituloisten ostovoima on laskenut kuin lehmän häntä. Inflaatiopiikin jälkeen hinnat jäivät pysyvästi korkealla tasolle, sosiaaliturva on riisuttu ja työttömyyskorvauksetkin leikattu. Kaikki sisään tuleva raha menee niukkaan elämiseen. Hallituksen mielestä köyhät auttakoot toisiaan, hallitus auttaa vain rikkaita.

Työllisillä tohtorista työmieheen on työpaikan menetys aina mahdollinen. Esimerkkinä korkeasti koulutettujen lemput valtionhallinnosta. Epävarmuus tulevaisuudesta tulppaa hyvin patoutuneetkin ostohalut vähänkin kalliimpiin hyödykkeisiin. Eläkekeskustelu käy kuumana ja pelkkä eläketasojen heikennysten väläyttely julkisuudessa suitsii kulutusintoa.

Alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen selitti eilen uutisissa, miksi ihmisiä irtisanotaan nyt niin paljon vertailumaihin nähden. Suomessa yritykset etsivät kannattavuutta irtisanomalla henkilöstöä. Yritysten hallitukset eivät vaivaudu miettimään yrityksen laajenemismahdollisuuksia ja tuotekehityksen monipuolistamista ja sitä kautta parempaa kasvua. Eli kyllä yritysten käyttäytymiselläkin on osaa tähän massatyöttömyyteen. Hallitus on luonut myös epävarmuutta yrityksille luomalla riskin nopeisiin muutoksiin verotuksessa, sääntelyssä ja tukipolitiikassa, kiitos persujen mukanaolon hallituksessa. Esimerkkinä voi mainita case datakeskusten tuet ja verohelpotukset. Yritykset eivät selvästi luota Orpon hallitukseen.

Toki kyllä kulttuuriimme kuuluu vähän masokistinen säästäväisyyskulttuuri. Laihialaisvitsit eivät ole jääneet elämään tyhjästä. Suomeen ei ole syntynyt kovin laajasti sijoittamisen kulttuuria, joka on mm. Ruotsissa vahvaa. Suomalaiset sijoittavat huonosti ja makuuttavat rahojaan säästötileillä. Suomalaisten 115 miljardin säästöt odottavat nyt parempia päiviä, joita ei tule. Entiseen turvalliseen maailmaan ei ole paluuta. Kriiseissä raha on huono hyödyke ja hengissä selviämisen väline.

Kaikki odottavat, kuluttajat eivät kuluta, yritykset eivät investoi -ja päinvastoin. Myrkyllinen noidankehä on nyt päällä. Luottamusta ei lisää Orpon ja Purran puheet lisäleikkauksista, jos tarve vaatii. Kukaan ei puhu, miten saataisiin talouden kasvuun vauhtia. Totuus taitaa olla se, ettei luottamusta myydä missään eikä sitä voi ostaa. Noidankehä ei katkea kuin vaihtamalla veturia, nykyinen hallitus on eväänsä syönyt.

Esa Kanerva

 

Suomi valmistautuu sotaan

 

                                                                                                 

                                                                                                            

                                                                                                                                              2.1.2026

Presidentti vakuutteli uudenvuodenpuheessaan rakkaille suomalaisille, ettei tarvitse olla huolissaan, suomalaiset ovat turvassa. Useampaan otteeseen. Minulle ainakin sanoman vaikutus oli päinvastainen. Ei taidakaan kaikki olevan hyvin ja maailma on näköjään poikkeuksellisen levottomassa tilanteessa. Samaten ministeri Häkkänen lausui kiireesti, ettei kaapelinkatkaisija laivan haltuunotto ollut sotilaallinen operaatio, vaan poliisi- ja rajavartiolaitoksen suorittama laivan ohjaaminen satamaan Kirkkonummelle. Ei tarvitse olla huolissan. Niin tai näin, Suomi valmistautuu sotatilaan monipuolisesti.

Maanpuolustuskyky on paljon muutakin kuin aseitten kalistelua ja hankintaa. Kaikki lähtee tietenkin yksilöistä ja velvollisuudesta puolustaa maata. Ei sellaisella sotilaalla tee mitään, joka ensimmäisen tilaisuuden tullen pötkii pakoon. Kansalaisilla täytyy olla motivaatio ja tahto ryhtyä aseelliseen vastarintaan puolustamaan maata osana isompaa kokonaisuutta. Yksilöillä pitää olla riittävä koulutus, henkinen ja fyysinen kunto, aseet ja kyky kurinalaisuuteen. Yleinen asevelvollisuusarmeija on Suomen puolustuksen selkäranka. Toistaiseksi sotilaskoulutukseen halukkaita ja kyvykkäitä on ollut riittävästi. Rauhan aikana vahvuus on pieni, mutta tarpeen tullen reservi on suuri.

Suomessa on ollut johtavana ajatuksena, että maanpuolustus ei ole vain armeijan asia, vaan siihen osallistuvat kaikki, viranomaiset, elinkeinoelämä, järjestöt ja jokainen kansalainen. Vähintä, mitä kansalainen voi tehdä kriisitilanteessa, on huolehtia itsestään. Poikkeusoloihin saimme esimakua koronakriisissä. Lainsäädäntö poikkeusoloihin on säädetty jo etukäteen. Sen nojalla viranomaisilla on poikkeuksellisia valmiuksia säännöstellä hyödykkeitä ja rajoittaa liikkumista. Aivan kuten näimme pandemiassa.

Nato tuo tietenkin uuden ulottuvuuden Suomen puolustukseen. Lisäksi Suomella on kahdenvälisiä sopimuksia, mm. Yhdysvaltojen kanssa. Meillä ei ole kokemusta sitten 2. maailmansodan tilanteesta, jossa maassa olisi vieraita joukkoja muussa kuin harjoitusmielessä.

Meillä on sotien jälkeenkin ollut pääprinsiippinä pitää yllä huoltovarmuutta. Viranomaistehtävää suorittaa Huoltovarmuuskeskus. Suomella on poikkeuksellisen isot viljavarastot, polttoaineita ja lääkkeitä. Jokainen meistä on varmaan joskus tutustunut oman alueensa tai talonsa väestönsuojaan. Niitä on paljon, yli 50 000 suojaa eli melkein jokaiselle sitä tarvitsevalle suoja löytyy. On muuten harvinaista Euroopassa. Suomussalmella harjoiteltiin äskettäin kokonaisen kylän evakuoimista. Eli evakuointeja harjoitellaan ihan käytännössä. Tähän liittyy keskeisesti viranomaisten suunnitelmat väestön siirtämiseksi turvaan. Kansalaisilta toivottaisiin ja suositellaan kolmen vuorokauden selviytymistä ilman viran- viranomaisten apua. Kotivarana pitäisi olla patteriradio, vettä ja ruokaa.

Yhteistyö yritysten kanssa liittyy keskeisesti maanpuolustuskykyyn. Yritysten kanssa sovitaan etukäteen tuotannon jatkumisesta kriisitilanteessa. Tehdas voi tarvittaessa keskittyä vain yhteen armeijan tarvitsemaan tuotteeseen. Huoltovarmuuden kannalta kriittiset yritykset voivat varata puolustusvoimilta etukäteen henkilöstöä tarvitsemaansa tuotantoon. Tyypillisiä aloja ovat kuljetukset ja varastointi, rakentaminen ja esimerkiksi vesi- ja jätevedenpuhdistamot. Myös tietoliikenne ja energia-ala hoitavat omat tehtävänsä puhumattakaan energiasta ja polttoaineista. Tätä yhteistyötä myös harjoitellaan ja suunnitellaan. Yritykset yrittävät pitää kriisissä yhteiskunnan käynnissä.

Kuten tuossa aiemmin totesin, kansakunnan tärkein ase on kiväärin sijasta korvienväli. Mielenterveys on koetuksella, kun arkirutiinit ja turvallisuudentunne menee päreiksi. Silloin pitää pystyä luottamaan siihen, että viranomaiset ovat oikealla asialla eikä lähdetä jokaisen huhun perään juoksemaan. Tähän en luota ihan, rauhanoloissakin leviävät salaliittoteoriat ja esimerkiksi roketevastaisuus ovat tästä esimerkkejä. Kriisitilanteissa niin kuin monessa muussakin asiassa auttaa hyvät verkostot ja sosiaaliset suhteet. Lapset ja vanhukset tulee muistaa haavoittuneimpina yhteisön jäseninä. Valtio tekee, mitä sodassa voi, kolhuitta sotatilasta ei kukaan selviä.

Maailma tällä hetkellä on enemmän tai vähemmän turvaton ja henkinen huoli levottomista ajoista on perusteltu. Lohdutan itseäni realismilla. Puolustus on pitkäjänteisesti rakennettu, emme ole kädettömiä. Natonkin ja yhteistyösopimusten pitäisi tuoda apua ja amissioonia. Lähes kaikkeen on varauduttu ja harjoiteltu. Miksi murehtia sellaista, johon ei Suomi eikä mikään mahti voi muuttaa. Venäläinen on venäläinen ja Putin on diktaattori, joka on aggressiivinen imperialisti. Siksi kannattaa henkisesti varautua silta suunnalta tuleviin kaikenlaisiin ilkeyksiin. Ja näyttäähän noita Euroopan ulkopuolisia konflikteja riittävän ihan omiksi tarpeiksi. Näissä pettymyksissä auttaa selviämiseen keskittämällä omat ajatukset lähimmäisistä huolehtimiseen ja nuorempien tarpeisiin, iän tuomalla kokemuksella. Antaa hevosten merehtia, nillä on iso pää!

Esa Kanerva

Hyvää uutta vuotta!

Hyvät lukijat!

Toivon teille rauhallista uutta vuotta, terveisin Esa Kanerva 

Hyvää Joulua!

                                                                                                                                    23.12.2025                                                  

                                                    ARVOISAT LUKIJANI!

              KIITÄN TEITÄ TÄSTÄ VUODESTA, TOIVOTAN RAUHALLISTA JOULUA 

                  JA TERVEYTTÄ ENSI VUODELLEKIN! TERVEISIN ESA KANERVA.

                     

                                               

                                                      

Vähä-älyistä toimintaa

                                                                                                          

                                                                                                       

                                                                                                                                     19.12.2025

Seurasin eilen valtionvarainministeri Purran vaivautunutta kiemurtelua ja vastauksia eduskunnan kyselytunnilla. Hän ei myöntänyt kahden puolueen kansanedustajan silmien vääntelyä rasismiksi missään vaiheessa. Päinvastoin hän puolusti kahta puolueen kansanedustajaa todeten heidän toimineen ”vilpittömässä” huumorimielessä ja somepäivitysten olleen lähinnä vitsi. Varsinkin kansanedustajan pitäisi muistaa, että maailma on nykyisin pieni. Maailman tiedonvälitys ei elä enää paperilehtien varassa, vaan sähköiset viestit leviävät salamannopeasti ympäri maailmaa. Tekisi mieli sanoa, valitettavasti. Kaksi suomen kansan edustajaa ja yksi europarlamentaarikko osoittavat keskisormea aasialaisille. Kysymys on vakava ja kansanedustajien harkitsemattomat some-päivitykset ovat muuttaneet tilanteen Suomen maakuvan riskienhallinnaksi. Kaikki kiitos ministeri Sakari Puistolle, hän oli ymmärtänyt, ettei kysymys ole vitsistä, vaan mainehaitasta myös vientiteollisuudellemme.

Väkisinkin tuli eilen mieleeni jonkun filosofin ajatus, että jokaisella kansalla on sellainen hallitus, jonka se ansaitsee. Ajatus on fiksu. Jos nyt Eerolan ja kumppanien toilailu harmittaa, kannattaa palauttaa mieleen, ketä ja mitä puoluetta tuli viime eduskuntavaaleissa äänestettyä. Demokratiassa on mahdollista tehdä valintoja toisin kuin diktatuureissa. Astuitko populismin miinaan ja uskoit päättäjiä, jotka lupaavat helppoja ratkaisuja. Riittikö sinulle lupaus bensan hinnan alennuksesta, mutta ihmettelet nyt hallituksen tekemää ja perussuomalaisten hyväksymää historiallisen suurta tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille?

Historiasta muistan ruotsalaisen valtiomiehen Oxenstiernan tokaisseen joskus 1600-luvulla kyvykkyydestään epäilevälle pojalleen lähettäessään hänet rauhanneuvotteluihin, ”Etkö tiedä, poikani, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan!” Lause on mielestäni virkistävä muistutus poliitikoille. Kansan keskuudesta päättäjämme valitaan ja politikointi ei ole rakettitiedettä. Päättäjän ei tarvitse olla täydellinen, mutta harkinnan soisi olevan kunnossa. Päättäjät saavat tehdä virheitä, jos päätös perustuu vakavaan harkintaan ja riittävään tietoon. Suuretkin päätökset joudutaan usein tekemään epävarmuudessa ja lopputuloskin voi olla enemmän onnea kuin partaveitsen terävää älyä. Mutta lapsellisilla ulostuloilla leikkiminen ja irtopisteiden poimiminen on moraalitonta. Varsinkin jos teosta seuraa vahinkoa omalle maalle.

Demokratia ei ole valmis. Meillä äänestäjillä on vastuu valinnoistamme. Miten vahvistaisimme demokratian toimivuutta ja samalla korjaisimme ajatusta ”vähästä järjestä” ja "kansan ansaitsemista päättäjistä"? Digitaalisella aikakaudella demokratian suurin uhka on totuuden hämärtyminen. Perussuomalaiset osaavat tiktokata ja manipuloida heihin uskovien maailmankuvaa. Faktat ja fiktiot menevät sekaisin. Suomen taloutta ei todellakaan hoideta kuntoon vastustamalla maahanmuuttoa ja kyykyttämällä duunaria. Woken varjolla ja vastustamisella ei pysty perustelemaan järjettömiä somepäivityksiä, kuten Eerola teki. Woke-käsite on alkuaan merkinnyt pyrkimystä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja rasismin vastustamiseen. Perussuomalaisille se on haukkumasana ja poliittinen ase. Heille se merkitsee ihmisten vaientamista, mielensä pahoittamista pikkuasioista ja hysteriaa. Silmien vääntely oli vähä-älyistä ja rasisitista, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Kansanedustajalla pitäisi olla sen verran sydämen sivistystä, että hän ymmärtää eleen historiallisen taustan ja merkityksen aasialaisille.

Keskisormen heiluttelulla ei vauhditeta kauppaa eikä edistetä matkailua maahamme.

Esa Kanerva

Pääsy Amerikkaan jäänee haaveeksi

                                                                                         

                                                                                    

                                                                                                      12.12.2025

Monella ihmisellä on haaveena päästä Amerikkaan, edes turistina. Itse en ole koskaan sinne oikeastaan isosti halunnut, uusien viisumisääntöjen mukaan en varmaan sinne pääsisikään. Yhdysvaltain viranomaiset ovat nimittäin alkaneet vaatia sosiaalisen median käyttö- ja tilitietoja ulkomaisilta viisuminhakijoilta. Tämä koskee myös suomalaisia. Paitsi some-tietojen antamista, maahan pyrkivän on kerrottava viiden viime vuoden aikana käyttämänsä puhelinnumerot ja kymmenen viime vuoden aikana käyttämänsä sähköpostiosoitteet. Mihin muuten amerikkalaiset tarvitsevat tällaista tietomäärää ulkomaisesta maahanpyrkijästä? Kaikki voidaan tietenkin perustella turvallisuussyillä, itse otaksun taustalla olevan monia muitakin syitä.

Ilmeisesti tämä tietojen haaliminen liittyy Trumpin harjoittamaan politiikkaan estää maahanmuuttoa yleensä. Turistien esittämät mielipiteet voivat olla maga-kriittisiä eikä heitä siksi haluta maahan. Diktatuureilla on yleensä tapana sulkea rajojaan tai rajoittaa kansainvälistä liikkumista. Siihen suuntaanhan Trump on maataan viemässä. Trumpin eliitti suojelee mustasukkaisesti omaa valtaansa eikä halua maahan eurooppalaisia vaikutteita ja "hapatusta". Joku suomalainen saattaisi avata jenkille suunsa ja kertoa demokratiasta. Tai ihmisoikeuksista ja sananvapaudesta.

Amerikkalainen tiedonvälitys on nykyisin hyvin polarisoitunutta ja politisoitunutta. Vain hyvin pieni osa kansasta luottaa sanomalehtiin, radioon ja televisioon. Hallinto haluaa heikentää riippumattoman median uskottavuutta levittämällä niistä ”valeuutisia”. Vääristelty twiittailu säilyy uskottavana vain, jos tarpeeksi iso osa kansaa niitä lukee ja pitää ainoana totuutena. Ulkomaisia turisteja ei haluta kyseenalaistamaan virallista totuutta ja häiritsemään hallintoa poikkeavilla mielipiteillään. Trump haluaa tehdä itsestään valtakunnan ”totuudenkertojan”, jonka sanomaa ei kyseenalaisteta. Meillä paljon haukuttua Yleisradiota ei ole ja muu tiedonvälitys pelaa kaupallisin ehdoin maksajien ehdoilla.

Ihmisten tietojen laajamittainen kerääminen ja seulonta niin ulkomaalaisilta kuin kotimaan kansalaisilta sopii hyvin Trumpin hallintotapaan venyttää perustuslain rajoja ja keskittää valtaa presidentille. Ehkä presidentti onkin tosissaan haaveissaan kolmannesta kaudesta. Nykyisen kautensa lopussa ennen seuraavia vaaleja hänellä olisi näpissään ja kontrollissaan sellainen tietomäärä, että sen avulla hän voisi käytännössä ottaa haltuunsa koko kansallisen tiedotuskentän ja kansalliseen turvallisuuteen vedoten syitä oppositiojohtajien pidätyksille löytyisi kyllä. Ulkomaisen viisuminhakijan antamista puhelinnumeroista voisi hyvinkin löytyä pidätettäväksi halutun kongressiedustajan nimi ja numero.

Viimeistään tämän blogin kirjoittamisen jälkeen taitaa olla aika turhaa hommaa hakea viisumia Amerikkaan. En ole kiitellyt Trumpia ja Amerikassa nykyisin harjoitettavaa politiikkaa aikaisemminkaan. Se epäjohdonmukaista ja poukkoilevaa suurvaltapolitiikkaa. Suurvallat tekevät, mitä lystäävät ja pienet valtiot tai jopa Eurooppa seuraavat sivusta. Sopimusperusteita maailmaa ei enää ole eikä tule. Minkä naapurimaan kimppuun tahansa saa hyökätä ja pitää sitä etupiirinään. Suomen idea on maailmassa selviytyä, kuten presidentti Koivisto asian kiteytti.

Esa Kanerva