Saksanmaalla

                                                                                                                          12.2.2019

Olen käymässä Saksassa Berliinissä syntymäpäiviä viettämässä. Matkaan vierähtää tämä viikko. Kirjoitan sitten taas ensi viikolla. Terveisin Esa Kanerva

Vaarien ja mummujen asiat kuntoon!


 

                                                                                                                          10.2.2019

Mitenköhän tähän jeesusteluun ja keskusteluun vanhustenhoidossa tulisi suhtautua tai osallistua? Vanhuksia on kohdeltu huonosti, se on selvää. Monet keskusteluun osallistuvat omaiset ovat omakohtaisesti kokeneet subjektiivisesti ikäviä kokemuksia ja ovat niitten kautta tulleet kokemusasiantuntijoiksi. Työntekijät ovat omalta osaltaan todistamassa tilannetta. Yrityksen omistajat ovat tuoneet keskusteluun omistajan näkökulmaa. Hoidon kohteet ovat kertoneet, miten he ovat kokeneet oman hoitonsa. Vanhusten hoidon viitekehykseen kuuluvat tietenkin myös valtio ja kunta, joka hoidon järjestää.

Julkinen sektori hyödynsi huonosti etsikkoaikansa 1990-luvun alussa pitämällä yllä sairaaloissa asumista ja sellaisia rakenteita, että mikään ei saisi muuttua. Tuolloin oli vireillä ajatuksia yksikköjen erilaistumisesta ja taloudellisesta itsenäisyydestä. Ne kaatuivat riitoihin siitä, kuka näissä yksiköissä rahapussin päällä viime kädessä istuu. Jos nämä tulosvastuussa olevat osastokokonaisuudet olisivat toteutuneet, ei olisi tarvittu tätä nykyistä bisnesmallia väliin. Yhteiskunnallinen yritys Koukkuniemessä toteuttaa nyt tätä ideaa.

Tämä nykyinen vanhusten ”huutokauppa” halvimmalle hoidon tarjoajalle on vihonviimeisintä, mitä vanhuksille voi toivoa. Kuvio on raaka. Sijoittaja ostaa täältä hoitoalan yrityksen, antaa sille hinnan mukaisen velan ja velalle törkeän suuruisen koron. Vaikka korkoja ei vähennettäisiin verotuksessa, korkean koron vuoksi yritys ei tuota voittoa ja maksaa yrityksen hankintahintaa sijoittajalle ylihinnoitellulla korolla. Vanhukset ovat muuttuneet voitontuottamisen välikappaleiksi, ei asia muuksi muutu, puhui Orpo mitä hyvänsä.

Työyhteisöissä on aina hyviä ja asiansa hoitavia työntekijöitä. Ollessani esimiehenä Kaupin sairaalassa 1990-luvulla kuulin työntekijöitten narinaa siitä, että meitä ei ole riittävästi. Vaikka siihen aikaan oli hyvä työvoimavahvuus. Nyt tullaan johtamiskysymyksiin ja esimiehen velvollisuuksiin. Huono esimies pilaa koko työyhteisön. Hänellä pitää olla kanttia kohdella kaikkia työntekijöitä yhdenvertaisesti ja käskeä kaikkia töihin tasapuolisesti. Kaikilla tulee olla perustehtävä hallussa ja yhteiset pelisäännöt kunnossa. Kyllä työyhteisötkin voivat olla kriittisiä itseään kohtaan. Toisaalla on onnistettu paremmin kuin toisaalla. Timantti on se työnjohtaja, joka ottaa porukan mukaan ja vie sen kohti tavoitteita.

Rahaa tarvitaan jatkossa enemmän hoitamaan vanhuksiamme paremmalla tolalla. Onko sekään oikein, että hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö ja varakas henkilö lahjoittavat juuri ennen laitokseen joutumistaan omaisuutensa lapsilleen, jolloin hän on laitokseen joutuessaan varaton. Hänen maksurasituksensa on yhteiskunnan näkökulmasta sama kuin muittenkin, vaikka hänellä olisi sijoittaa omaan hoitoonsa enemmänkin ilman omaisuusjärjestelyjä.

Mikään asia, vanhustenhoitokysymyskään, ei ole simppeli ja yksinkertainen asia hoidettavaksi. Sipilän hallituksen ajama markkinamallinen sote-uudistus ei tuo helpotusta vanhustemme hoidon ongelmiin. Kolmen miljardin leikkaukset ja valinnanvapaus vievät vanhustemme kannalta asioita juuri päinvastaiseen suuntaan. Vastuu vanhuksistamme on nyt äänestäjillä!

Esa Kanerva

Silakkalaatikon tekoa




                                                                                                                           3.2.2019

Meillä on pieni porukka, muutamia vuosia sitten eläkkeelle jääneitä vanhoja ukkoja, jotka kokoonnumme kerran kuukaudessa kokkaamaan ja parantamaan maailmaa. Tuo maailman menon ”viisastelu” ja kaikkitietävyys ei ole suinkaan tapaamisten päätarkoitus. Hyvää ruokaa me halutaan tehdä ja mielellään vielä vanhan ajan reseptejä muistellen. Ja hauskaa olla pitää! Läskisoosia, silakkalaatikkoa ja muuta sen sellaista on listalla. Ja sitten sen lomassa pohdimme elämän loppuaikaa ja yritämme saada mielekkyyttä loppupätkälle. Olemme siinä tilanteessa, että työelämä on takanapäin ja kovin suuria aineellisia tavoitteitakaan ei kellään voi olla haaveissa tässä iässä. Itse elämä ja terveys voi tässä  lopahtaa nopsastikin, todennäköisyys on ainakin kuoleman suhteen noussut kuin entisen miehen omakehu. ”Aina olen itseäni kehunut ja sitä kehumista on piisannut”. Ei saa jäädä tuleen makaamaan, hyvä elämää pitää itsekin tehdä. Ei enää suorittamalla ja kilpailemalla niin kuin nuorena tuli tehdyksi. Seuraa ja kaveruutta kaivataan nyt entistä enemmän

Viimeksi meillä oli ruokana silakkalaatikko. Yksi osti siansiivut hallista, toinen suolasi silakat, kolmas toi muuten vain itsensä paikalle. Vuorotellen kutsutaan porukka kylään. Alkukahveitten aikana nousi tietysti tämä vanhusten hoiva keskusteluun. Markkinatalous, sotkeutuupa se sitten mihin tahansa yhteiskunnan peruspalveluun, siitä ei hyvää seuraa. Italiassa markkinatalous tai mafia on sotkenut jätehuollon niin, että Napolissakin uhkaavat hukkua paskaan. Vielä parempi esimerkki on engelsmannien yksityistämiset, vedentuotannon ja rautateitten myyminen markkinoille. Hommasta ei ole tullut yhtään mitään, hinnat ovat nousseet, toimintavarmuus heikentynyt oleellisesti, laatu on huono ja hinnat ovat nousseet. Vähän niin kuin Bernerin taksiuudistuksessa on käynyt. Vanhusten hoivassa on oltu naiiveja ja hyväuskoisia. Kunnat ovat kilpailuttaneet vanhuspalvelut hinta edellä ja hoidon tasosta ei ole ollut niinkään väliä. On ostettu palveluja ja sitten pistetty silmät kiinni sekä toivottu parasta. Markkinatalous toimii ja on toiminut juuri siten, miten sen pitääkin toimia. Osakeyhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa osakkaille. Todettiin, että Attendon toimitusjohtaja Pertti Karjalainen puhuu paskaa ja tuomaskuonaa ”rikkaruohoista” yhtiön palveluissa. Hänen olisikin parasta siirtyä puutarha-alalle. Oltiin yksimielisiä siitä, että tällainen meininki ei saa jatkua. Pitää vaikuttaa ja äänestää vanhusten tulevaisuudesta ja saada se paremmalle tolalle. Ei tässä hääppöiseltä omankaan elämän ehtoopuoli näytä.

Sitten laatikon tekoon. Siankyljet leikataan pieniksi palasiksi, sipulit hienonnetaan, ja silakat palastellaan. Aineet sekoitellaan massaksi ja maustetaan pippurilla. Perunan kuorintatalkoot alkavat. Tuotantolinjan loppupää siivuttaa perunat ohuiksi siivuiksi. Sitten alkaa voideltuun vuokaan perunasiivujen ladonta sen pohjalle. Perunoitten päälle ropsutellaan maun mukaan suolaa. Niitten päälle liha, - kala- ja sipulimassa. Sitten taas pannaan perunoita kerros. Päällimmäiseksi ladotaan sian siivuviipaleita. Munamaitoseos on keskeinen ainesosa ja se tehdään 4 kananmunasta ja maidosta. Toki kermaakin voi lurauttaa sekaan. Määrä on paistoastian ja annoksen suuruudesta riippuen vajaa litra. Laatikkoaineet saavat peittyä munamaitoseokseen. Sitten tuotos pannaan uuniin pariin sataan asteeseen. Tuo lämpö saa ruskistaa pinnan ja sitten lämpötilaa voi alentaa 175 asteeseen. Uunissa laatikko saa olla puolestatoistatunnista pariin tuntiin, kuitenkin niin kauan että neste on hyytynyt.

Ruoka on uunissa ja sitten odotellaan. Aina se keskustelu jossakin vaiheessa kääntyy menneitten muisteluun. Muisti on armollinen ja sen lokeroista palaavat mieleen vain hauskat ja mukavat muistot. Enimmäkseen toilailut ja kömmähdykset. Ja varsinkin muille ihmisille tapahtuneet mokat kuin itselle. Parissa tunnissa keritään käydä saunassakin ja porista niin maailmanpolitiikkaa kuin kotimaan tulevia vaaliasetelmia. Huolestuttaa, kovasti huolestuttaa sapelien kilistely, maailma on kohta kylmän sodan tilanteessa ja uhkaava. Lasten asemaa surkuteltiin, meitä peloteltiin 60-luvulla ydinsodalla, nyt lapsia uhkaillaan ilmastonmuutoksella. Muutoksesta oltiin sitä mieltä, että kannattaisi nyt rauhoittua ja laskea kymmeneen. Soisi pahimpien vouhottajien käyvän ekskursiolla Venäjällä, Kiinassa tai Intiassa. Siellä paskaa syydetään taivaalle ja vesistöihin sellaista tahtia, ettei meidän toimenpiteillä ole muuta kuin esimerkin voima. Jos sitäkään.

Saunakaljojen jälkeen otetaan laatikko uunista ulos ja aletaan herkutella. Lisukkeeksi tarjoillaan punajuuria, suolakurkkuja ja hillosipuleita. Hyvää on ja laatikko maittaa. Osaisi vain nuoretkin laittaa tällaista kurmeeta. Ei tarvittisi syödä riisiä ja tonnikalaa nälkään. Sitten jo suunnitellaan seuraavaa kertaa, voisiko listalla olla vaikka kunnon vanhan ajan aladobia. Lihat otettaisiin oikeasta keitetystä sian päästä ja vasikasta. Mietitään, mietitään, oikeastaan tillilihakin olisi maukasta!

Esa Kanerva

Eilisestä valtuustosta poimittua




                                                                                                                                                                                     


                                                                                                                                            29.1.2019

Tampereen tilinpäätösennuste nostattaa hiukset pystyyn

Talouden tilanteella on yleensä pitkä häntä. Talouden nykyinen surkea tilanne ja tilinpäätösennusteen vakavat faktat ovat toki useampien valtuustokausien ansiota. Nyt ollaan kuitenkin korvia myöten savessa. Mistä nykyinen tilanne johtuu?

Näitä juurisyitä on jankattu valtuustossakin mennen tullen. Kertaus on kuitenkin paikallaan. Valtionosuudet kohtelevat Tamperetta kaltoin. Seuraavaan hallitusohjelmaan olisi saatava lobattua valtionosuusjärjestelmän muutos.

Miksi verotulot eivät nouse, vaikka elämme noususuhdanteessa ja nyt jo taantuman kynnyksellä. Kaupungin tehokas veroaste junnaa paikallaan. Valtion veronalennuspäätökset ovat suurin syyllinen tähän. Veropohjaa on murennettu. Vuosisuunnitelmakin verotulojen osalta meni aika paljon pieleen ja todellinen kasvu on vaatimaton 100.000 euroa.

Kasvukeskusalueilla keskuskaupungit kantavat suurta sosiaalista vastuuta, enemmän kuin ympäryskunnat. Kaupunkiin muuttaa luontaisesti myös väestöryhmiä, joiden oma taloudellinen kyky rahoittaa tarvitsemiaan palveluita on keskimääräistä heikompi. Ympäristökunnat nappaavat hyvät veronmaksajat. Lisääntynyt asukasmäärä merkitsee lisää palveluita ja se maksaa. Toisaalta parempi kasvaa kuin kuihtua.

Nettomenot kasvoivat 4,3 prosenttia, josta inflaation osuus 1,1 prosenttia. Kuntien työntekijöitten palkkapaineet purkautuivat, kuitenkin maltilla. Henkilöstömenot kasvavat 4,5 prosenttia mm. palkkaratkaisun ja henkilötyövuosien kasvun johdosta.

Investoinnit olivat korkealla tasolla, 238,5 miljoonaa euroa. Investointien tulorahoitus on heikko 18,9 prosenttia eli investoinnit rahoitetaan velalla. Nykymenoa ei voida jatkaa. Lainaa on 2018 vuoden lopussa 3000 per asukas. Lainaa voidaan tietenkin aina ottaa lisää kun pystytään lainojen takaisin maksuun ja korkomenojen hallittavuudesta. Pää siinäkin tulee vetävän käteen. Tase on onneksi toistaiseksi vahva, mutta hupenemaan päin.

Säästöohjelmia on tehty. Jos ne eivät pure ja efektiivinen verotuotto ei kasva, edessä on veronkorotus.

¤¤¤¤¤¤¤¤


Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma

Lasten- ja nuorten hyvinvointisuunnitelma on poikkeuksellisen huolellista työtä ja se nostaa aivan keskeisiä pohdinnan arvoisia asioita esiin-

Ensinnäkin mistä kunnan on huolehdittava ja mitä on edistettävä lasten ja nuorten parhaaksi?                                                                                                                          

Ensiksi aivan pienimpien osalta meidän tulee pitää äitiys- ja lastenneuvolatoiminnat siinä kunnossa, että lapsi saa osaltaan sieltä kasvulleen tarvittavat kasvun ja kehityksen eväät. Perhepalveluiden eräs keskeinen osa on perheiden kotipalvelu, joilla tuetaan perheen arkielämän sujumista. Perhepalvelutyöntekijä näkee myös vanhemmuuden ongelmat läheltä. Eroperheet ovat yleisiä ja sen myötä perheen vaikeuksien kirjo on moninainen. Riittävällä perheiden kotipalvelulla voidaan estää syntymässä olevia lastensuojelutarpeita.

Päiväkodit ja varhaiskasvatus tarjoaa hoitoa, vuorovaikutusta ja kasvatusta. Kunnan tehtävä on tehdä poliittisia ratkaisuja lasten hyväksi. Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen laatu on pidettävä hyvänä järjestämällä palvelut siten, että hoitajamitoitus on riittävä joka tilanteessa päivää. Henkilöstöpoliittisesti on onnistuttava rekrytoimaan oikean henkilöstörakenteen mukaiset työntekijät.

Tampereella on 6-12 vuotiaita koulukkaita liki 15.000 nuorta. Kaupungin rooli on järjestää opetus turvallisessa ja mitoitukseltaan järkevissä ryhmissä. Harrastusmahdollisuudet ovat tärkeitä. Kaupungin on tarjottava mahdollisuus jokaiselle ainakin yhteen harrastukseen. Tuon ikäisillä lapsilla on monia ongelmia, jotka vielä saattavat kasaantua samoille lapsille. Puutteelliseen vanhemmuuteen liittyy usein yksinäisyys ja turvattomuus. Sitä paetaan some-maailmaan ja peleihin. Lapset olisi saatava mielekkäiden ja taloudellisesti mahdollisten liikuntaharrastusten pariin. Perhetyö on tässäkin ikäluokassa aivan keskeinen työmuoto.

Teini-ikä on nuorelle suurten muutosten aikaa. Niin se on myös perheelle ja vanhemmuudelle. Lapsi vetää itseään perheestä eroon ja pyrkii itsenäistymään. Jos vanhemmuus on ollut hukassa tähän asti, tilanne todennäköisesti vain pahenee, ellei asioiden kulkuun puututa. Koulu ja perhepalveluiden tuki on tärkeää. Näitten palveluiden toimintaedellytyksistä on kaupungin pidettävä kiinni. Myös näitten nuorten kohdalla törmätään moniongelmaisuuteen ja mielenterveyden häiriöihin. Huumeet saattavat tulla mukaan kuvioihin ja koulupinnaus ovat arkea. Monien eri viranomaisten nopea reagointi ja yhteistyö voivat pelastaa nuoren. Tämä toimintatapaa on kannustettava ja edistettävä.

Yli 16-vuotiaitten nuorten olisi onnistuttava itsenäistymään ja hakemaan paikkansa yhteiskunnassa. Kaupungin on huolehdittava siitä, ettei kukaan jäisi koulutuksen ulkopuolelle ja syrjäydy. Opiskeluhuoltopalvelujen voimavaroista olisi pidettävä kiinni samalla muistaen oppilaitosten suuri rooli tämän ikäisten nuorten hyvinvoinnissa.

Kaupunginvaltuusto voisi seurata lasten ja nuorten tilannetta useamminkin kuin kerran valtuustokaudessa.


Esa Kanerva






















Vuoden ensimmäinen valtuuston kokous


                                                                                                                                  

                                                                                                                     26.1.2019

Maanantaina pidetään vuoden 2019 ensimmäinen kokous. Se alkaa kyselytunnilla. Perussuomalaisten Sakari Puisto kysyy alaikäisiin kohdistuneista seksuaalirikosepäilyistä Tampereella. Vihreitten Olli-Poika Parviainen on vailla tietoa kaupungin päiväkotien henkilöstöpolitiikasta ja lapsiryhmistä. Kokoomuksen Matti Höyssä on huolissaan kaupungin länsipuolen kauppojen lopettamisista ja siirtymisistä muualle kaupunkiin. Vasemmistoliiton Minna Minkkinen kysyy kehitysvammaisten palveluiden perään. Kokoomuksen ryhmänjohtaja Sasi on harmissaan aurauksen aiheuttamista haitoista kiinteistöille. Pormestari Lyly ja apulaispormestarit Loukaskorpi sekä Jäntti vastaavat.

Sitten mennään varsinaisiin lista-asioihin. Puhutuin aihe lienee kaupungin vuoden 2018 tilinpäätösennuste. Pahalta näyttää. Ennuste kertoo 68 miljoonan euron alijäämästä. Ennuste on parantunut vuoden loppua kohti mentäessä 8,2 miljoonaa euroa. Tulosta on pakko kutsua heikoksi. Talous ui syvällä noususuhdanteesta ja työttömyyden vähentymisestä huolimatta. Menot ovat kasvaneet edellisvuodesta 4,3, prosenttia. Verorahoitus on kuitenkin jäämässä vuoden 2017 tasolle. Kunta-alan palkkaratkaisu maksoi 10 miljoonaa euroa lisää palkkamenoihin eli 2 %.

Ylityksiä menoissa on eniten sotepuolella. Summa on 5,5 miljoonaa euroa. Syynä sanotaan olevan Sairaanhoitopiirin voimakas hoitopäivien määrän nousu. Sivistys- ja kulttuurilautakunnan tilinpäätösennuste ylittää suunnitellun 3,8 miljoonalla eurolla. Lasten määrä on kasvanut ja perusopetuksessa on ollut oppilaita enemmän.

Liikelaitoksista saatiin tuottoja 1,9 miljoonaa suunniteltua enemmän. Talonrakennusinvestoinnit ovat lykkääntyneet ja rahaa on säästynyt 35,1 miljoonaa euroa. Lainakanta nousee 707,5 miljoonaan euroon. Asukaskohtainen lainamäärä nousee 3003 euroon per asukas vuoden 2018 lopussa.

Nyt on odotettava säästöohjelmien toimeenpanoa ja vaikutusta. Verotulojenkin luulisi kasvavan. Mihinkään hötkyilyyn ei ole aihetta, vaikka talousluvut viime vuodelta ovat karmeat. Palvelut on turvattava.

Paljon puhuttanee myös lasten- ja nuorten hyvinvointisuunnitelma. Sen avulla ohjataan, johdetaan ja kehitetään lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointityötä kunnissa. Lasten- ja nuorten hyvinvointisuunnitelma noudattaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen keskeisiä tavoitteita eli pyrkii turvaamaan osaltaan lapsen oikeuden erityiseen suojeluun ja hoivaan. Arviointini mukaan suunnitelman laadinnassa on onnistettu ja se on varsin kattava.

Kokouksessa käsitellään Keskustan aloitetta tehdä Tampereesta muovinkierrätyksen kärkikaupunki. Pirkanmaan Jätehuollosta tiedän, että kiinteistökohtainen muovinkeräys aloitettiin vuonna 2018 Tampereen ja Pirkkalan taajamissa. Vuoden 2019 alusta Pirkanmaan Jätehuolto kerää pakkausmuovia kiinteistökohtaisesti Kangasalan, Nokian, Pirkkalan, Tampereen ja Ylöjärven taajamissa. Suunnitelmissa on myös kokeilu kaiken muovin keräämiseksi. Muovin kerääminen on siksi hankalaa, että muovi täyttää jäteastiat nopeasti ja useat noutokerrat hukkaavat ympäristöhyödyt nopeasti. Keräystä on kokeiltu vain taajamissa, koska diesel-käyttöiset roska-autot ovat ympäristön kannalta hyödyttömiä muovia kaukaa haettaessa.

Valtuustoterveisin Esa Kanerva



Aleksovski eroaa



                                                                                                                                 21.1.2019


Valtuustoryhmän tiedote/Aleksovski ilmoittaa eroavansa kaupunginhallituksesta

Tampereen Sdp:n valtuustoryhmä ja Atanas Aleksovski ovat käsitelleet hyvässä yhteisymmärryksessä Aleksovskin asemaa Pirkanmaan käräjäoikeuden antaman tuomion jälkeen. Aleksovski on ilmoittanut eroavansa kaupunginhallituksen ja sen konsernijaoston luottamustehtävistä. Hän on tehnyt ratkaisunsa puolueen edun vuoksi. Kaupunginvaltuusto täyttää avautuvat luottamustehtävät aikaisintaan helmikuun kokouksessa.

Aleksovski on ilmoittanut tyytymättömyytensä käräjäoikeuden tuomioon ja valittaa päätöksestä hovioikeuteen. Oikeusprosessi on kesken, joten tällä hetkellä ei ole lainvoimaista päätöstä. Vasta lainvoimaisen päätöksen jälkeen valtuustoryhmä arvioi Aleksovskin asemaa kaupunginvaltuutettuna. Aleksovski jatkaa kaupunginvaltuutettuna.
 

Totuus taitetusta indeksistä




                                                                                                                                   20.1.2019

Eläkeläiset ovat ahkeria äänestäjiä ja ovat tentanneet politiikkoja vuodesta 1996 asti taitetusta indeksistä. Taitettu indeksi on laskentakaava, jonka perusteella eläkkeitä korotetaan vuosittain. Taitetussa indeksissä elinkustannukset huomioidaan 80 prosenttia ja palkkaindeksiä 20 prosenttia. Ennen taitettua indeksiä oli käytössä ns. puoliväli-indeksi, jossa vastaavat prosentit olivat 50 ja 50 prosenttia.

Taitetun indeksin käyttöön otosta sovittiin kolmikannassa ns. Puron työryhmän esityksestä osana Esko Ahon hallituksen säästöjä. Vaikka kansliapäällikkö Kari Puron työryhmällä ei ollut mitään virallista mandaattia, sillä oli kolmikannan hyväksyntä ja oikeutus. Kolmikannassa työntekijä, - työnantajajärjestöt ja hallitus sopivat keskenään asioista, mm. eläkepolitiikasta. Tuohon aikaan se suvereenisti sopi näistä asioista ohi eduskunnan. Kansanedustajat eivät yleensä muuttaneet pilkkuakaan sovitusta..

Tosi asia myös se, että Esko Ahon hallitukselta loppui aika ja se ehtinyt antaa valmista lakiesitystä eduskunnan käsittelyyn. Paavo Lipposen hallitus toi ko. lakiesityksen sitten eduskuntaan 1995, koska siitä oli kolmikannassa sovittu. Taitetun indeksin henkiset juuret ovat Ahon hallituksen kolmikannassa sopimasta eläke- ja säästöpaketista eikä sitä ole poistaneet mitkään seuraavat hallitukset, olivatpa ne minkävärisiä tai kenen johtamia tahansa. Lipponen on vain saanut "kunnian" olla indeksin isä ja eläkeläisten kepittämä.

Näin muistelee myös EK:n entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen kirjassaan ”Kolmikannan kulisseissa.” Sanatarkasti hän sanoo: ”Taitettu indeksi otettiin käyttöön Esko Ahon hallituksen aikana osana hallituksen säästöpakettia.”

Esa Kanerva

Maailman menoa ihmetellessä







                                                                                                                                         16.1.2019


Maailma ympärillämme muuttuu ja kai meidän pitäisi uudistua sen mukana. Maailman meno on kyllä sen verran käsittämätöntä, ettei kaikkia ilmiöitä voi mitenkään kakistelematta niellä. Jatkuva markkinameiniki ja – häly häiritsee keskittymistä ja pakkosyöttää mieliin kuluttamisen autuutta. Kuluttajan osa on olla ”tyhmä” kohde, jota voi huijata mielin määrin. Markkinoilla jaetaan osuuksia, reviirejä ja kilpaillaan. Varallisuuserot kasvavat ja pääomat keskittyvät harvoille. Veroja pakoillaan ja teollisuus vaatii julkista rahaa pitääkseen tuotantonsa maassa. Työelää hallitaan suruttomasti omistajan oikeudella keinoja kaihtamatta. Päätöksenteossa tarjoillaan vain yhtä totuutta markkinatalouden ylivoimaisuudesta. Tietotekniikan kuvitellaan ratkaisevan kaikki ongelmat, mutta kansalaisten yksityisyydestä ei ole niin väliä. Miten tämmöiseen maailmaan on tultu ja mihin ollaan menossa?

Ärsyttävimmän propagandan ja markkinamelun aiheuttajista ovat radio ja televisio. Yritykset panostavat aivojemme täyttämiseen mainoksilla valtavasti rahaa. Kuluttajan näkökulmasta se raha on pois tuotteen jalostusarvosta, joka olisi voitu laittaa sen työstämiseen entistä paremmaksi ja kestävämmäksi. Entistä nuoremmat ovat manipuloinnin kohteena. Muoti määrää ja jotakin tyylisuuntaa on noudatettava. Vaatteet pitää olla viimeisen päälle trendikkäät ja kännykkä tietyn merkkinen. Pikaluottofirmat käyttävät hyväksi varattomuutta ja harkitsemattomuutta. Miksi köyhäilet kun voit ottaa yhdellä viestillä muutaman tonnin makeaan elämään. Korko vain on laillistettua kiskontaa. Lapsiakaan ei jätetä rauhaan. Eihän tällaista ostoyllykkeiden pakkosyöttöä voi hyväksyä!

Yksi merkillisimpiä nykymaailman ilmiöitä on tuotteiden suunnittelu sellaisiksi, että niiden kestävyys on etukäteen mietitty. Jokin osa tai komponentti tuotetaan kestämään esimerkiksi vain viisi vuotta. Tai kännyköissä ohjelmien päivitystä ei tehdä kolmen vuoden jälkeen. Tämä on käsittämätöntä tuhlausta ja luonnon varojen haaskausta. En ole veljien vihreältä puolelta nähnyt kovinkaan usein tarttuvan tähän seikkaan. Miksi hallitukset eivät puutu tähän ilmiselvään ongelmaan. Ovatko yhteiskunnat suuryritysten juoksupoikia, koska sallivat tämmöisen. Autoissa tätä osien epäilyttävää peukalointia kohtaa usein. Jokin osa rikkoutuu, laite on kiinteä paketti, johon ei voi vaihtaa osia. On ostettava kokonaan uusi laitekokonaisuus. Ajatteleeko autoteollisuus tässä kohtaa ekologisuutta ja kuluttajien oikeusturvaa? Pääasia näyttää olevan se, että tuotteita menee kaupaksi ja kassakone raksuttaa. Tähän pitäisi voida puuttua!

Spekulanttien, rahalla pelaajien ja sijoittajien varallisuus kasvaa nopeammin kuin tavallisen kansan tulot. Siitä johtuu, että pääomat keskittyvät yhä harvempien käsiin. Taloudellinen eliitti pyrkii lobbaamaan ja vaikuttamaan rahan voimalla yhteiskunnan päätöksentekoon. Rahalla saa radiosta ja TV:sta mainosaikaa vaikka kuinka paljon. Tai sitten vaikutetaan yleiseen mielipiteeseen ostamalla koko televisiokanava. Perustamalla tutkimuslaitoksia saa varmasti haluamiaan tutkimustuloksia. Eu-parlamentin ja eduskunnankin käytävät ovat täynnä yritysten ja elinkeinoelämän helppoheikkejä. Heiltä edustajien voiteleminen käy rutiinilla. Demokratia on liian arvokas uhrattavaksi taloudellisen vallan karvaisiin käsiin!

Yritykset kilpailuttavat valtioita vaatimalla veroetuja ja investointitukia. Verokilpailuun on valitettavasti lähdetty. Se tien päässä on yhteiskunnan köyhtyminen ja velkaantuminen niin kuin Suomenkin kohdalla on nähty. Palveluja on ollut pakko ajaa alas. Yritykset pystyvät verokikkailuillaan minimoimaan veronsa. Yritysten toiminnan sääntelyä on Suomessakin purettu ja mm. laivateollisuudelle annetaan mittavaa julkista tukea. Suuryritysten todellinen maksama vero voi olla prosentin luokkaa. Ns. yhteiskuntavastuuta ei tässä mielessä kanneta, vaikka yhteiskunta tarjoaa hyvät puitteet liiketoimintaan. Ei voi millään hyväksyä suuryritysten ja Sipilän hallituksen huutoa Suomen puuttuvasta hintakilpailukyvystä ja sen myötä palkkojen alennusvaatimuksista.

Suomalaisessa työelämässä puhuu omistajan valta. ”Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.” Osakeyhtiölaki sanoo, että osakeyhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen ja piste. Työntekijöitten mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon ovat pienet. Yhteistoimintalain mukaan heitä kuultava heitä koskevissa asioissa. Työnantaja kuitenkin päättää, mitä tehdään. Tarkoituksensa on tietenkin tälläkin. Työntekijöitten pitäminen päät matalana juoksuhaudoissa tekee heistä helpommin hallittavia ja nöyriä. Yhteistoimitalain uudistaminen palkansaajaystävällisemmäksi on tärkeä tavoite. Tässä työantajien asenneilmastossa se on äärimmäisen vaikeaa ja työntekijätkin ovat hukanneet haaveensakin työelämän taloudellisesta demokratiasta.

Tietotekniikka lonkeroituu kaikkialle elämäämme. Emme edes tiedä, ketkä ja missä laajuudessa, keräävät tietoa meistä. Tuntuu inhottavalta, että kauppias tietää, mitä muroja syön aamiaispöydässäni. Liiketoiminta ei kuulu kotiini ja yksityisyyttäni loukataan. ”Isovelikin” valvoo ja kontrolloi. Poliisi profiloi ja tulli tekee etukäteen arvioinnin astuessani kotimaan kamaralle. En ole vapaa ja haluan irti pakkopaidastani! Minulla on oikeus, ei minulla oli joskus oikeus yksityisyyteeni. Onko joku kysynyt lupaa tietojeni yhdistämiseen ja henkilöhistoriani läpivalaisemiseen? EU-parlamentti voisi säätää jonkin direktiivin, joka pistäisi tietojen kalastelun kuriin. Muuten vapaan maan vapaa kansalainen on vitsi!



Finanssikapitalismi se vasta on kummallista. Maailmassa on enemmän velkaa kuin rahaa. Raha ei siis ole enää vaihdannan väline. Sillä ei ole mitään konkreettista vakuutena niin kuin aikaisemmin. Rahan
vakuutena oli maan keskuspankkiin säilötty kulta. Maailmantalous on täynnä velkasuhteita ja vain mielikuvitus rajoittaa erilaisten rahoitusvälineiden myyntiä. Enää ei tarvitse myydä mitään, utopiakin kelpaa tuotteeksi. Rahamaailma on kuplia täynnä ja taantumakin taitaa hetken perästä odottaa ovella. Siitäkin on varmaan jotkut ja jossakin sovittu. Tähän sekasotkuun tarvittaisiin globaalia lainsäädäntöä ja sääntelyä!

Lapseni lauloivat aikanaan ”Se hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa.” Nyt voin itse palata tuon samaisen laulun hyräilyyn, hämmästeltävää riittää. Yhtä ihmeellinen tämä maailma ympärilläni on varmaan nyt kuin lapsilleni päiväkodin ympäristö muutama kymmenen vuotta sitten.

Esa Kanerva


Kolmikantaa haikaillessa


                                                                                                                         10.1.2019

Palkansaajien työehtoja on pyritty heikentämään viimeiset neljä vuotta hallituksen runnomisella ja käskytyksillä. Tulokset eivät ole mairittelevia. Varsinkin jos verrataan kolmikannan muutama vuosikymmen sitten saavuttamiin menestystarinoihin ja hyvinvointivaltion rakentamiseen. Näistä onnistumisista voisi mainita monet tulopoliittiset keskitetyt ratkaisut. Ne ovat olleet eriväristen hallitusten keskeinen talouspolitiikan väline. Myös monet sosiaali- ja eläkepoliittiset ratkaisut on kyetty sopimaan niiden kylkiäisenä tai erikseen. Tätä ei tietenkään ole katsottu suopeasti poliittisessa päätöksenteossa, etenkään oikealla, ja kulmakarvoja nostelematta.

Kolmikannan historian juuret voisi istuttaa talvisodan aikaiseen kuuluisaan tammikuun ”kihlaukseen”, jossa SAK ja työnantajaliitto STK antoivat julkilausuman. Siinä tunnustettiin työntekijäpuoli neuvotteluosapuoleksi ja kummatkin sopimuksen allekirjoittajat lupasivat neuvotella luottamuksellisesti työelämään liittyvissä kysymyksissä. Alku oli vaatimaton. Lopussa seisoo kiitos ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Ensimmäinen varsinainen tulopoliittinen ratkaisu oli valtakunnansovittelija Keijo Liinamaan 1968 neuvottelema tupo, Liinamaa-ykkönen. Suomi eli tuolloin levottomia aikoja ja konsensusta tarvittiin pitämään ääriryhmät ”hallinnassa”. Sipilän hallitus on sitä vastoin halunnut purkaa sitä, mitä silloin rakennettiin, mm. työehtosopimusten yleissitovuutta ja työntekijöitten irtisanomissuojaa.

Esimerkiksi 1970-luvulla tehtiin kolmikantaisesti monia poliittisiakin ratkaisuja. Liinamaassa sovittiin mm. hinta- ja vuokrasääntelystä. Nämä asiathan tosiasiallisesti olisivat kuuluneet hallitukselle. Yleensä politiikka ei muuttanut piiruakaan järjestöjen sopimasta paketista. Tämä oli tietysti varsinkin oikeistolle kova pala nieltäväksi. Ammattiyhdistysliikkeen kannalta Liinamaa-sopimukseen tuli niiden kannalta merkittävä parannus. Työnantajat alkoivat periä palkanmaksun yhteydessä ay-jäsenmaksut suoraan palkasta ja niistä tuli verovähennyskelpoisia. Tätä uudistusta ovat työnantajat varmasti monesti katuneet ja monet hallitukset ovat tuoneet työpöydälle, varsinkin verovähennysoikeudesta luopumisen.

Muita kuuluisia sopimuksia olivat UKK-sopimus ja vuoden 1972 tupo. Niissä sovittiin mm. lapsilisien korottamisesta ja ns. lomaltapaluurahasta. Vuosilomien pidentäminen oli mukana useissa tupoissa. Työnantajille lähes kirosana ovat ns. Pekkasvapaat. Valtakunnansovittelija Matti Pekkasen johdolla sovittiin kaksi keskitettyä sopimusta, vuosina -81 ja 84. Ne olivat kaksivuotisia. Työaikaa vähennettiin 32 tuntia vuodessa ja työttömyysturvaa parannettiin. Kolmikannan perusmallihan oli se, että järjestöt ensin sopivat ja sen jälkeen käynnistyi lakivalmistelu. Tämän jälkeen eduskunta kuittasi sovitun ja hyväksyi asiaa koskevan lain.

Kriiseissä laaja konsensus ja sopiminen ovat parhaimmillaan. Kolmikanta näytti voimansa myös 1990-luvun lamassa, Vuonna 1992 kaksivuotisessa Ihalainen-Kahri-sopimuksessa sovittiin jopa palkkojen jäädyttämisestä. Toisaalta hallitus lupasi säilyttää työttömyysturvan tason.

EK teki sääntömuutoksen, joka tuli voimaan vuonna 2016. Sen seurauksena EK ei enää tee keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja. EK ei myöskään voi olla osapuolena keskusjärjestösopimuksissa, jotka liittyvät sääntömuutoksen alaan kuuluviin työmarkkinakysymyksiin. Se oli sitten loppu Suomen selviytymis- ja menestystarinalle. Kolmikantaa olisi Sipiläkin tarvinnut monet kerrat viimeisen neljän vuoden aikana. Se olisi toiminut takuuvarmasti paremmin kuin pakkolaeilla uhkaaminen. Hallituksen tavoite ei ollut mielestäni kuin osin työttömyyden ja kilpailukyvyn hoitaminen. Pääpointti oli ammattiyhdistysliikkeen paneminen saappaan alle ja toteuttaa Keskustan pitkään haikailema työreformi. Eikä Kokoomus tietenkään ole ajatusta vastaan pannut.

Kevyt mullat kolmikannalle!

Esa Kanerva

 

Hallituksen päättötodistuksen valmistelua




                                                                                                                        3.1.2019

Sipilän hallitus hengittää vielä, mutta muutamista julkiparahteluista ja toiminnan apaattisuudesta voi päätellä, että elinaikaa alkaa olla vähän. Hallituksia tulee ja menee. Näinhän se demokratiassa menee. Harvoin kansa muistaa mitään ministeristöä kiitoksilla. Jotkut hallitukset muistetaan historian kirjoissakin. Sipilän porukka tulee kuitenkin saamaan nimensä historiaan, halusipa se sitä tai ei. Nimittäin se on ollut kansalaisia kohtaan teoiltaan ja arvoiltaan historiallisen julma hallitus. Suomen vahvuuksia ovat olleet vahva tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja reilu tulosten jakaminen kaikille. Kaikkien edellä mainittujen hyveitten yllä pitämisessä ja edistämisessä saa hallitus mielestäni hylätyn arvosanan. Toinen käsi on antanut niille, joilla jo on, toinen on köyhistä köyhimmille tarjonnut vain mielikuvia paremmasta huomenesta. Mielikuvapuheen lomassa hallitus on sitten kertonut, että nyt uudistetaan, kehitetään ja jäädytetään. Toisin sanoen suomeksi leikataan rahaa sieltä, mistä ei olisi mitään otettavaa. Kun eduskuntavaalit lähestyvät, on syytä tehdä arviointia tämän hallituskauden ”saavutuksista”. Ettei totuus vain unohtuisi.

Työllisyys on kohentunut ja viime vuodet kansantalous on ollut laukalla. Köyhyys ei vain vähene, eriarvoisuus lisääntyy. Jotakin on päätöksenteossa ollut pahasti vialla. Köyhyyden syyt toki tiedetään. Työtunteja ei kerry tarpeeksi, perheissä on vain yksi palkkatyöläinen, palkat ovat alhaalla, hinnat kohoavat ja sosiaalietuuksia on karsittu. Vaikka vähäosaisuuden syyt ovat siis olleet tiedossa, juuri näitä köyhyyden juurisyitä hallitus on tahallaan tai taitamattomuuttaan ruokkinut niistämällä toimeentuloa paitsi työväestöltä niin eläkeläisiltä, opiskelijoilta, lapsiperheiltä ja jopa varusmiehiltä. Ai niin, unohdin listasta vielä vammaiset ja sairaat. Heidän tukiaan on leikattu. Sairastaminen ylipäätään on tullut kalliimmaksi, mm. lääkkeitten 50 euron vuotuinen lisäomavastuu. Eikä tässäkään vielä kaikki, kunnilta leikattiin valtionosuuksia. Tämäkin vaikuttaa köyhyyteen takaoven kautta. Kunnat joutuvat karsimaan palveluja ja parsimaan omaa talouttaan valtion rahahanojen kiristyessä.

Täytyy muistuttaa myös hallituksen alkutaipaleesta. En millään voi unohtaa tulevaisuuspanostusten leikkauksia. Koulutuksesta vietiin 600 miljoonaa euroa ja mitä siitä seurasi. Ammattiin opiskelevat ovat nyt heitteillä ja maleksivat osan kouluviikkoa kaduilla opiskellen elämää omaehtoisesti. Kai heistäkin sitten tulee ammatti-ihmisiä kun laaturimaa kylliksi lasketaan. Lopulta viime vuonna onneksi ymmärrettiin se, että hoitajille täytyy tehdä jonkinmoiset testit ennen opiskelua, etteivät kaikki seinähullut ja narkkarit vanhuksiamme hoitele.

Työttömät ovat olleet tämän hallituskoplan erityisessä ”suojeluksessa”. He ovat olleet silmätikkuina ja malkoina työministeri Lindströmin aivokurkiaisessa. Ajattelu on mennyt niin, että työtön on laiska ja syyllinen omaan ahdinkoonsa. Ihmisellä ei saa olla omaa ajattelua ja itsemääräämisoikeutta siihen, mikä olisi hänelle itselleen parasta. Lindströmin ihmiskäsityksen mukaan ihminen voidaan pakottaa tekemään mitä tahansa  ja missä tahansa oman elantonsa ansaitsemiseksi. Suomen ilmasto-olosuhteissa ei työttömällä juuri ole muuta vaihtoehtoa elättää itseään kuin alistuminen yhteiskunnan tahtoon tai kuoleminen syrjäytyneenä ja unohdettuna. Siis hallitukselle pääasia on se, että maisteri työllistyy vaikka lattiaa luuttuamalla, kunhan kaunistaa tilastoja. Ennen tätä kutsuttiin orjuudeksi, nyt aktiivimalliksi. Ja aktiivimalli on myös kaunisteltu työttömän kurinpitotoimi ja taloudellinen ahdistelu. Sopii hyvin työministerin ihmiskäsitykseen. Jari pohtii varmaan mielessään, että eihän sitä ministeriksi muuten olisi päässytkään, ellei olisi tuota jämäkkyyttä ja luovia ajatuksia! Ja toisaalta, onhan se mukavaa joskus komentaa muitakin ihmisiä kun on aina itse ollut tähän asti herrojen kusitolppa ja pääluottona omien mielestä vellihousu. Ja Orpokin jo sentään kaveeraa ja kysyy asiantuntijamielipidettä, ”hei Jari, mitä mieltä olet tästä työttömyysturvan indeksileikkauksesta?”

Työllisiä on Sipilän konklaavi yrittänyt parhaansa mukaan kyykyttää. En jaksa toistaa niitä monia työelämän heikennyksiä ja palkkaleikkauksia, mitä tämä reposakki on tehnyt, mutta kyllä työläiset ja pienipalkkaiset hoitajat sen muistavat. Pakko- ja irtisanomislait tässä nyt tulevat päällimmäisenä mieleen. Vaaleissa tavataan, sitä saa, mitä tilaa!

Siunatuksi lopuksi, Andy on kuulemma sairastunut keuhkokuumeeseen. Toivottelen hänelle ja vaimolle pikaista paranemista!

Vielä yksi uuden vuoden lupaus ja oikeastaan se ainoa, tulee nyt julki. Lupaan olla mukana osaltani tekemässä töitä Viitasen Pian uudelleen valitsemiseksi eduskuntaan. Pirkanmaa tarvitsee vihdoinkin ministerin. Ja se ei onnistu, ellei häntä valita kansanedustaksi suurella äänimäärällä. Äänimäärästä tässä on nyt kysymys, osaamista, taitoa ja tietoa hänellä kyllä on. Takuulla, sano tamperelainen!

Esa Kanerva



Menestystä uudelle vuodelle 2019!





                                                                                                                      31.12.2019



Hyvät lukijani!

Yksi eletty vuosi on takanapäin. Joillakin se on mennyt vähän paremmin, toisilla epäonnekkaammin.

Vuosi 2018 muistetaan varmasti kesän lämpöisyydestä. Ja siitä, että ilmastonmuutospuheet ovat lisääntyneet ja oikeastaan kilpaillaan, kuka kehtaa synkimmät arviot heittää pöytään. Otetaan asia vakavasti, mutta ei pelotella nuorisoa toivottomuuteen. Toimitaan kukin osaltaan vastuullisesti ja odotetaan taas kaunista kesää 2019!

Hyvää uutta vuotta 2019, Esa Kanerva



Hyvää joulua!

                                                                                                                               23.12.2018


Hyvät blogini lukijat!




Ensinnäkin haluan  olla kiitollinen teille. Te olette käyneet lukemassa tekstejäni yli 26000 kertaa. Se kannustaa jatkamaan kirjoittamista. Aamulehdessä olleeseen teemaan liittyen olen kirjoittanut myös Kiinasta ja sen vaikutusvallan kasvusta. Jos asia kiinnostaa, kaivakaa se esiin aikaisemmista teksteistä.


Toivon lukijoilleni rauhallista joulua ja tavataan ensi vuonna!


Esa Kanerva

Esan kirje joulupukille




                                                                                                                    15.12.2018

Näin joulunaikaan on tapana kirjoitella kirjeitä joulupukille. Siispä tuumasta toimeen, pistetään kirje Korvatunturille menemään. En ajatellut mitään konkreettisia lahjatoiveita lähetellä, tässä iässä ei niillä ole enää merkitystä. Sain seuraavan laisen listan aikaiseksi. En tiedä, mitä pukki tuumaa brexitistä tai terrorismista, olen kuitenkin toiveikas, kyllä pukilla ainakin oma mielipide asiasta on.

Ensimmäinen toivomus minulla on ehdottomasti, että kaikilla suomalaisilla olisi työtä. Työn kautta löytyy elämän tarkoitus ja mielekkyys. Taloudellinen asema parantuu ja hyvinvointi lisääntyy. Ei tarvitse perheessä aina rahasta riidellä.

Toiseksi voisi Ruotsin kuningaskunta saada viimein pääministerin. Stefan Löfven olisi passeli henkilö siihen tehtävään. Uudet vaalit olisivat kauhistus, ruotsindemokraatithan siinä voittaisivat.

Brexitin voisi perua. Pukki voisi lähettää henkisiä voimia Theresalle pakittaa. Pysykää unionissa!  Suurvaltaimperiumi meni jo ja sitä on turha haikailla.

Venäjän soisi rauhoittuvan ja pullistelun loppuvan. Ei maailma aseilla ja valloituksilla muutu. Pää jää vetävän ja Venajänkin käteen.

Jenkkien äänestäjille toivoisi vakaata harkintaa ja tietoa seuraavissa presidentin vaaleissa. Nykyinen Twitter-politiikka tuo rauhattomuutta ja turvattomuutta maailmaan.

Kiinalta haluaisin malttia maailman alistamisessa. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Kiina on jo ostanut Afrikan, nyt hankitaan valtaa muualta. Myös Suomi on ostoslistalla. Esimerkkejä riittää. Koska se huomaa meidän vesivarantomme?

Euroopalle toivoisin vahvaa johtajaa ja Urpilaisen lähettäisin komissioon. Demarikansanedustajaehdokkaille haluan hyvää menestystä ja valituksi tulemista. Ainakin kuusi kansanedustajaa Pirkanmaalta olisi loistava vaalitulos.

Kävin syömässä Paavo Lipposen ja tovereitten kanssa. Paavolle toivon pitkää ikää ja jaksamista kirjoittamiseen. Maailma tarvitsee hänen viisauttaan ja ymmärrystä.

Kauan eläköön joulupukki! Ja maailman lasten toiveet ja haaveet!

Esa Kanerva
 

Tesoman kaupunginosa uudistui ja loi nahkansa




                                                                                                                      7.12.2018

Käsityksemme kaupunkilähiöistä ovat yleensä hyvin stereotyyppisiä, ne ovat ankeita, uneliaita ja kasarmimaisia betonilaatikoita täynnä olevia alueita. Varsinkin 1970-luvulla Suomea rakennettiin ja kaupungeissa ihmisiä asutettiin kiireellä rakennettuihin elementtitaloihin ja persoonattomiin kaupunkiympäristöihin. Tampereelta hyviä esimerkkejä tästä toimintamallista ovat olleet Hervanta ja Tesoma. Siis ovat olleet. Tänä päivänä kummatkin ovat kuin uudesti syntyneitä kaupunginosia. Paras esimerkki kaupunkikehittämisestä on mielestäni Tesoman kaupunginosa lännessä. Alue kärsi pitkään ikävästä julkisuuskuvasta eikä kaupunki juuri siihen panostanut. Sosiaaliset ongelmat korostuivat ja Tesomaa pidettiin asukkaiden eriarvoistumisen esimerkkinä.

Tesomalla tarkoitetaan Länsi-Tampereella sijaitsevaa Tohlopin, Ikurin, Ristimäen, Tesomajärven, Haukiluoman, Lamminpään ja Epilänharjun kaupunginosien muodostamaa asuin- ja palvelualuetta. Sen vahvuuksia on luonnonläheisyys ja hyvät liikuntamahdollisuudet. Viitisen vuotta sitten kaupunki ymmärsi alueen potentiaalin ja siitä tuli strateginen kehittämiskohde. Päättäjät halusivat kaventaa hyvinvointieroja ja ennalta ehkäistä ongelmia pureutumalla juurisyihin. Niitä olivat puutteelliset asunto-, palvelu-, harrastus ja koulutusmahdollisuudet. Lisäksi kiinnitettiin huomiota alueen suureen työttömyyteen. Tesomaa kehittämään perustettiin Oma-Tesoma-hanke, alueen asukkaat ja yhdistykset, yrittäjät ja toimijat otettiin mukaan parantamaan oman asuinalueensa palveluja, toimintamalleja ja ratkaisuja.

Palveluiden kehittämisessä olennaista oli palvelukonseptien ja palveluiden sisältöjen käyttäjälähtöinen uudistaminen. Tätä periaatetta sovellettiin Tesoman yhtenäiskoulun ja päiväkodin, palloiluhallin, ikäihmisten asumispalveluiden sekä kirjaston, terveydenhuollon ym. julkisten ja kaupallisten palveluiden muodostaman hyvinvointikeskuksen rakennushankkeiden yhteydessä. Kaupunki on Tesoman hyvinvointikeskuksessa Keskon vuokralaisena ja palvelut hoidetaan tällä hetkellä yhteistyössä allianssimallilla Mehiläisen kanssa uusissa tiloissa.

Pitää muistaa, että alueelle rakennettiin n. 1000 ihmisen työpaikka, Mediapolis, joka tuki kaupunginosanparemman imagon rakentamista. Mediapoliksessa annetaan myös media-alan koulutusta ja tehdään tutkimusta.

Tampereella on edelleen asuinalueita, jotka tarvitsevat lisää palveluja, viihtyisämpää rakentamista ja parempaa arvostusta. Heti tulee mieleen Peltolammi ja Lentävänniemi. Tesomalla onnistuminen kannustaa. Läntisen kaupungin helmi on luonut kuorensa ja saatu palaute on ollut pääosin myönteistä. Työttömyysluvutkin ovat kaunistuneet.

Alueen maineella on suuri merkitys vetovoimalle ja halukkuudelle muuttaa sinne. Tesomallakin tapahtunut koulushoppailu on yleensä ensimmäinen merkki siitä, että kaikki ei ole kaupunginosassa kunnossa. Jotkut vanhemmat halusivat lapsensa keskustan "parempiin" kouluihin. Yleensä kyse on joko opetuksen laadusta, alueen palvelujen heikennemisestä, alueen rauhattomuudesta tai siitä, että asukkaiden mielipiteitä ei kuunnella. Ehkä Tesomalla oli aiemmin kysymys kaikista näistä, maine oli pitkään kielteinen. Tesoman esimerkki osoittaa päättäjille, että näihin asioihin voidaan ja pitää vaikuttaa.

Esa Kanerva

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

                                                                                                                            5.12.2018

Toivotan kaikille blogini lukijoille oikein hyvää Itsenäisyyspäivää ja tavataan huomenna Keskustorilla!

Esa Kanerva

Voiko keljuuntumiseen kuolla?


                                                                                                                                  

                                                                                                                     2.12.2018

Meistä jokaisella on joskus ”siipi maassa”. Useammankin kerran minulta ovat asiakkaat työtilanteissa kysyneet, ehkä osin leikillään, voiko suoraan ilmaistuna v……….n kuolla. Mitähän siihen sitten vastaisi? Tosiasiallisesti kysymyksessä on totta ainakin toinen puoli. Nylpiintyneessä olotilassa ihminen on stressitilassa ja henkinen tasapainokin voi olla nyrjähtänyt. Henkilö saattaa olla vihainen ja ärsyyntynyt. Sosiaalisissa suhteissa syntyy riitaa ja eripuraa. Kaiken kaikkiaan ihmisen tilanne on epätoivottava. Pitkäkestoisesti olotila johtaa sairastumiseen fyysisesti, rasittaa henkisesti psyykkeä ja vie esimerkiksi sosiaaliseen eristäytymiseen.

Kun ihminen kokee suurta pettymystä, turhautumista ja alakuloa hänen lisämunuaisensa tuottaa lisääntyneesti adrenaliinia ja kortisolia. Nämä hormonit saavat sydämen sykkeen nousemaan ja verenpaineen kohoamaan. Tämä johtuu tahdosta riippumattoman hermoston ärsyyntymisestä. Emme itse voi näille reaktiolle mitään. Stressi vaikuttaa myös meidän immuunijärjestelmään. Sairastumme helpommin, koska puolustusjärjestelmämme on heikentynyt. Nämä ovat fyysisiä oireita.

Henkisesti pettynyt ihminen on levoton, työssä hän ei pysty keskittymään ja käyttäytyy kuin sähköjänis. Työsuoritukset laskevat ja perhe-elämä kärsii. Näkyviä oireita voi esiintyä vapinana ja hikoiluna. Pitkänaikavälin muutoksina ihminen voi uupua, masentua tai hänestä tulee sairastumisaltis. Myös stressiin liittyvä ahdistuneisuus kuormittaa mieltä. Lisäksi usein ilmenevät univaikeudet vaikeuttavat elämää.

Sosiaalisen elämän alueella stressi voi näkyä mm. perhe- ja parisuhdeongelmina tai eristäytymisenä. Stressaantunut ihminen voi olla ärsyyntynyt ja ampuu kaikkea liikkuvaa. Perheessä saattaa alkaa ”mykkäkoulu”. Näistä tilanteista ei synnyt yleensä hyvää tai mitään rakentavaa.

Mitä v…….lle voi itse tehdä? Keljuuntumisen syyn voi aina jakaa ja puhua siitä. Se helpottaa. Asian vatvominen koko ajan mielessä vain pahentaa tilannetta ja omissa mehuissa kiehuminen syö miestä tai naista. Kannattaisi tehdä sitä, mistä yleensä saa hyvän mielen. Ei niin huonoa elämäntilannetta ole, ettei sitä voisi viinalla pahentaa. Pyydä vaimolta anteeksi, jos siltä tuntuu, se helpottaa. Huumoria viljeltiin paljon rintamilla, se voi varmaan auttaa tässäkin tilanteessa. Aikansa kutakin, sano pässi kun päätä leikattiin. Eli kaikki ikävä kestää aikansa ja loppuu aikanansa. Jollekin maistuu juoksulenkki, toisille pieni kävely. Neuvominen on helppoa, asioitten toteuttaminen vaikeata.

Tässä olen muutamilla lauseilla pohtinut v……n anatomiaa. Tauti on vakava, ainakin pitkäkestoisena. Lohdullista on siinä se, että asialle voi itse tehdä jotakin ja ikävätkin elämäntilanteet kestävät yleensä vain oman aikansa.

Esa Kanerva







 

 

Pia Viitasen mietteitä



                                                                                                                                28.11.2018


Julkaisen kansanedustajaehdokkaani Pia Viitasen ajatuksia eduskunnan menosta.


¤¤¤¤¤¤¤

"Se on moro!

Vauhdikasta on meno ollut koko syksyn eduskunnassa ja tahti vain tiivistyy viimeisinä viikkoina ennen joulua, sillä hallitukselta on kasaantunut valtava määrä lakiesityksiä käsiteltäväksi ihan loppumetreille.

Viikonloppuna pääministeri Sipilä nostatti kulmakarvoja puheessaan Keskustan puoluevaltuustossa. Hän kertoi puolueensa olevan vastavoima ”ainakin kolmelle asialle: vapaavuorelais- vihervasemmistolaiselle keskittämispolitiikalle, korporaatioiden sinipunalle sekä valheellisia lupauksia antavalle populismille.”

Vai niin. En usko, että tämä yltää kovin korkeaan pistemäärään sarjassa pääministeritasoinen puhe. Eivätkä edes taiteelliset pisteet vaalipuhe-kategoriassa nouse kovin korkealle, sillä uskottavuus sanomalle taitaa olla lähellä nollaa.


 Sipilän oma hallitus on kunnostautunut miljardileikkauksilla koulutukseen, joiden seurauksena oli mm. se, että ensin on vähennetty varmasti yli tuhat ammatillista opettajaa, ja nyt keskusta esittää, että ”palkataan tuhat lisää” ...tarpeellista sinänsä, mutta mihin unohtui omien tekojen seuraukset?

Lapsiperheille luvataan nyt 50 miljoonaa lisää, kun ensin on verotusta kiristetty viemällä lapsivähennykset, lapsilisien indeksikorotukset on leikattu ja päiväkotien ryhmäkokoja on kasvatettu. Ennen eduskuntavaaleja 2015, Sipilä lupasi, että opiskelijoilta, lapsiperheiltä, työttömiltä ja eläkeläisiltä ei leikata senttiäkään. Toisin kävi.

Iloinen uutinen - Sdp:n hyvä vaihtoehtobudjetti

Hallituksen ensi vuoden budjettiesityksestä ei taaskaan löydy nyt tarvittavia uudistuksia ja tulevaisuusinvestointeja. Toimet heikommassa asemassa olevien ihmisten asemaan puuttuvat tälläkin kertaa.

Nyt kun vihdoin talous on maailman myötätuulen valossa ollut nousussa, olemme joutuneet kysymään, miksi kasvu ei kuulu kaikille. Edelleen jatketaan perusturvaan kohdistuvia indeksilaikkauksia, eikä esim. julkisen sektorin lomarahojen leikkausta ei peruutettu. Veronkevennyksiä on ”varaa” silti antaa kaikkein varakkaimmille tahoille.

Sdp:n vaihtoehtobudjetissa, jonka nyt teimme jo neljännen kerran, tehtäisiin toisenlaisia arvovalintoja. Verotuksen suhteen laskisimme pieni- ja keskituloisten palkan - ja eläkkeensaajien verotusta hieman hallitusta enemmän, mutta kaikkein suurituloisimpien osalta nostaisimme verotusta hieman. Samoin verottaisimme enemmän esimerkiksi pääomia ja ulkomaisten suursijoittajien osinkoja.

Panostaisimme ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään kasvuun, työllisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Tärkeinä ovat investoinnit osaamiseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Näin tuetaan myös tuottavuuden kasvua. Juuri näistä tulevaisuusinvestoinneista hallitus on leikannut.

Vaihtoehtobudjetissa esitetään 13 konkreettista keinoa harmaan talouden torjumiseksi ja samalla rehellisen yrittäjyyden tukemiseksi. Vahvistaisimme viennin edellytyksiä ja investointeja Suomeen. SDP näkee palvelujen, mukaan lukien matkailun, kehittämisen keskeisenä työllistävänä elinkeinopolitiikan keinona.

Yksi tärkeä avaus on ns. ”Islannin ihmeen” suomalaisen mallin kehittäminen. Islannissa oli pitkään tilanne, jossa nuoret voivat likimmiten huonoimmin Euroopassa. Tähän herättiin ja alettiin yhteisesti ja suunnitelmallisesti valtion, perheiden ja järjestöjen kesken satsaamaan nuorten hyvinvointiin, osallisuuteen ja harrastusmahdollisuuksiin.

Ihme on saatu aikaan voimaannuttamalla perheet, kannustamalla viettämään enemmän aikaa yhdessä ja varmistamalla että jokaisella nuorella on ainakin yksi harrastus. Seurauksena näistä satsauksista, Islannin nuoret ovat nyt Euroopan hyvinvoivimpia. ”Suomalaisen Islannin mallin” toteuttamiseen esitämme 50 000 000 euron määrärahaa kokeilualueille. Kolmen vuoden aikana tehdään huolelliset vaikuttavuusarviot ja kehittämisaloitteet. Onnistuessaan malli laajennetaan koko Suomeen.

Koulupäivää kehitettäisiin kytkemällä aamu- ja iltapäivätoiminta entistä laajempaan kerhotoimintaan, jolloin lapselle voidaan tarjota huolenpitoa ja harrastamismahdollisuus joustavasti, ilman suuria taloudellisia uhrauksia. Koulujen tilat tulee ottaa aktiiviseen käyttöön harrastuksiin myös iltaisin ja esim. seuroja voidaan tukea, kun he kuljettavat nuoria harrastusten pariin. Vähävaraisille perheille kohdistetaan myös tukea harrastuksiin.
Tässä linkki vaihtoehtobudjettiimme. Kannattaa kurkistaa" 


Pia Viitanen, kansanedustaja


https://sdp.fi/fi/blog/sdp-julkaisi-vaihtoehtobudjetin-vuodelle-2019-tulevaisuuden-toivoa-ja-turvaa/

Tampereen Vesi täytti 120 vuotta


                                                                                                                                  23.11.2018


Puheeni Tampereen Veden 120-vuotisjuhlissa 21.11.2018

Suomi on yksi maailman rikkaimpia maita. Siis mitä vesivarantoihin tulee. Meillä on suuria järvialtaita puhdasta vettä ja pohjavesivarantomme ovat suuret. Vesi tulee tulevaisuudessa olemaan ehtyvä luonnonvara kaikkialla maailmassa ja kansakunnat riitelevät niistä jo nyt ja tulevaisuudessa ehkä käymään jopa aseellisia selkkauksia. Suomalaisille vesi on itsestään selvyys eikä sillä ole sitä arvostusta, mikä sille oikeasti kuuluisi. Lisäksi se on halpaa verrattuna moneen muuhun maahan.                                                                                                               

Tampereen Veden perustehtävänä on hankkia Tampereen seudulle puhdasta vettä ja lisäksi puhdistaa likavedet, kunnes Keskuspuhdistamo Sulkavuoressa on valmistunut vuonna -23. Näsijärvi on Kokemäenjoen vesistön suurin järviallas. Ensi vuoden aikana valmistuu Kaupinojan vedenpuhdistuslaitoksen saneeraus Näsijärven rannalla. Tämän jälkeen aletaan peruskorjaamaan Ruskon laitosta. Sinne vesi tulee Roineesta Kangasalta. Käytämme nykyisin kolmanneksen koko tarvitsemastamme vesimäärästä pohjavettä. . Lisäksi Kangasalla ja Pälkäneellä on menossa tekopohjavesihanke. Korkein Hallinto-oikeus antoi positiivisen päätöksen hiljattain viedä laitoshanketta eteenpäin.

Ruskon laitoksen vesi otetaan siis hyvälaatuisesta Roineesta, jonka vettä käytetään vuosittain lähes 15 miljoonaa kuutiometriä. Vettä otetaan 4-5 metrin syvyydestä noin 200 metrin etäisyydellä rannasta, jolloin sen laatu on tasainen. Näsijärveä on käytetty jo 1800-luvulta lähtien raakavesilähteenä. Siitä ottavat nykyisin vetensä Kämmenniemen ja Polson vedenpuhdistuslaitokset sekä Kaupinojan vedenpuhdistuslaitos, joka on tällä hetkellä varalaitoskäytössä. 

Miksi pohjavesi ja tekopohjavesi ovat tärkeät vedenhankintalähteet? Pintavesi on herkkä ilmansaasteille ja muille onnettomuusriskeille. Järveen suistunut kemikaalirekka voi pilata pintaveden laajalti ja pitkäksi aikaa. Kriiseissä sabotaasi on mahdollinen ja ydinsaasteet todella suuri vaara. Pohjavesi sen sijaan on maaperässä paremmin turvassa edellä mainituilta vaaroilta. Mikäli Kangasalan ja mahdollisesti Pälkäneen tekopohjavesihanke toteutuu, kriisitilanteissa seutu tulee toimeen säännöstellen jopa kuukauden harjusta saatavalla vedellä. Pintavesilaitokset kestävät käytössä ilman raakaveden pumppausta vain muutaman tunnin.

Tekopohjavesi on järvestä otettavaa vettä, josta tehdään harjuun imeyttämällä pohjaveden kaltaista. Sen laatu muistuttaa luontaista pohjavettä siinä määrin, että eroa ei aistinvaraisesti huomaa. Tekopohjaveden edut ovat ilmeiset: se on taloudellinen, ympäristöystävällinen ja toimintavarma keino varmistaa laadukkaan, puhtaan juomaveden saanti tulevaisuudessa – myös kriisitilanteissa. Tekopohjavesijärjestelmässä veden puhdistaminen hoituu pääosin luonnon omin keinoin.

Jos edelliskesän kaltainen kuivuus koettelee, ei Roineesta ja Näsijärvestä vesi lopu kesken. Sieltä voidaan ammentaa, vaikka pohjavesivarannot viidellä Tampereen Veden pohjavedenottamolla uhkaisivat hiipua. Ja kun vielä saataisiin Kangasalan ja Pälkäneen tekopohjavesihanke maaliin, saisimme luonnonmukaisesti tehtyä pohjavettä riittävästi koko Tampereen seudulle. 

Lopuksi esitän vielä henkilökohtaisen mielipiteen. Nyt olisi sopiva aika SELVITTÄÄ seudullisen vedenhankintaosakeyhtiön toteuttamismahdollisuudet. Selvitystyö vie kuitenkin useita vuosia. Kun Keskuspuhdistamo valmistuu 2023, olisi veden hankinnan toimintavarmuuden parantumisen sekä mahdollisten toiminnallisten ja taloudellisten hyötyjen selvittäminen etukäteen järkevää. Tällöin meillä voisi olla mahdollisuus lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, avata iso, moderni, seudullinen jätevedenpuhdistamo ja organisoida kaikki, myös puhtaaseen veteen liittyvä toiminta yhteen seudulliseen organisaatioon.

Esa Kanerva










Talousarviovaltuuston puheenvuorojani

                                                                                                                     21.11.2018

Yleispuheenvuoro valtuustossa

Ensi vuoden talousarviosta ei löydy mikroskoopillakaan kermaa kirsikoista puhumattakaan. Se on säästöbudjetti, miksi sitä kieltämäänkään. Kiitosta sille voi reilusti antaa siitä, että valtuustoryhmien suuri enemmistö on sen tarkkaan miettinyt kuntalaisten tasapuolisen kohtelun ja oikeudenmukaisuuden kannalta. Sovun löytäminen ei ole ollut helppo tehtävä ja suuri kiitos annettakoon siitä pormestari Lauri Lylylle. Virkamiesten valmistelu on ollut monipuolista ja hyvää. Lautakuntien pohdinnat ja päätökset ovat olleet hyvin perusteltuja.

Viime metrien neuvotteluissa on hiottu pakettia. Sopu on löytynyt monista hyvistä asioista. Muutamia mainitakseni hoitajamaksun poisto, bussiliikenteen turvaaminen Pispalan harjulle, teattereilta ei leikata kahteen kertaan, lasten ryhmäkoot perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa pysyvät ennallaan sekä subjektiivinen päivähoito-oikeus säilyvät. Demareille on ollut tärkeätä panostukset päihdetyöhön, mielenterveystyöhön ja köyhyysohjelmaan. Puhumattakaan uusista avauksista maksuttomassa ehkäisyssä ja hävikkiruokajakelussa. Satsauksia on myös perusterveydenhuoltoon ja hammashoitoon.

Budjettisovussa on ollut kaikille ryhmille vaikeita asioita hyväksyä. Demareille kipeätä on tehnyt järjestöjen toiminta-avustuksen 50.000 säästö. Sekin pieneni alkuperäisestä esityksestä murto-osaan. Ikä-ihmisten hoitajamitoitukseen palaan erillisessä puheenvuorossani. Bussi-liikenteen maksujen korottaminen maistuu pahalta. Suoranaista tappiota aiheutuu työllisyyskokoilun lopettamisesta ja uudelleen organisoinnista. Tässä on muutamia poimintoja.

Mukavaa on jakaa, ikävää on säästää. Tähän tilanteeseen on tultu hulppeitten vuosien jälkeen tultu, tulot sakkaavat, menot kasvavat ja selkä on seinää vasten. Kunnossa oleva talous on kuitenkin köyhän paras ystävä.

¤¤¤¤¤¤¤¤

Puheenvuoro Tampereen Infrasta

KPMG:n tekemässä selvityksessä todetaan selkeästi, että toimintojen yhdistämisellä saavutettavia toiminnallisia hyötyjä kuten palveluiden mahdollista päällekkäisyyttä ja rajapintoja tulee kuitenkin selvittää. Ennen tätä rajapintaselvitystä ei voida kestävin perustein tehdä päätöksiä.

Mielestäni Infralaisten, kaupungin ja veron maksajien kannalta paras ratkaisu on odottaa rajapintatarkastelut Kaupunkipalvelut versus, samoin Tampereen Vesi ja liikuntapalvelut vs. Infra. Vasta tämän selvityksen jälkeen voimme arvioida tilaajatoimintoja, päällekkäisyyksiä ja prosessien sujuvuutta niin liikelaitoksessa kuin osakeyhtiössä.

Infran yhtiöittämisessä olisi tarkasteltava objektiivisesti myös seudullinen näkökulma. Mitä mahdollisuuksia ja hyötyjä osakeyhtiöittäminen toisi mukanaan.

On päivän selvää, että tällä hetkellä päällekkäisyyksiä on. Otetaan yksityistä kalustoa töihin, omaa kalustoa saa seisoa pihassa. Ratkaiseeko yhtiöittäminen tällaisen tehottomuuden, on pohtimisen arvoista.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Puheenvuoro hoitajamitoituksesta

Hoitajamitoitus_2018

Viime valtuuston kokouksessa käsiteltiin tarkastuslautakunnan arviointikertomusta. Sen käsittelyn yhteydessä toin julki huoleni vanhusten aliravitsemuksesta ja tekevien käsien puutteesta. Ryhmien välisissä neuvotteluissa päädyttiin kuitenkin ikäihmisten palveluiden hoitajamitoituksen alentamiseen 0,1:llä. Tällä säästetään 450 000 euroa. Valtakunnallisen laatusuosituksen mukainen toteutunut minimimitoitus on 0,50. Lukuna tuo näyttää pieneltä, mutta se merkitsee kymmentä henkilötyövuotta vähemmän. En tietenkään voi olla tyytyväinen, mutta nyt on käännettävä kaikki kivet, jotta vanhuksiemme hoidon laatu ei kärsisi kohtuuttomasti. Koska vanhusten hoidossa on paljon ns. avustavia tehtäviä, jossa ei välttämättä tarvita ammattipätevyyttä. Niissä pärjää hyvällä, terveellä asenteella ja tahdolla auttaa. Tällaisia avustavia tehtäviä on esimerkiksi ongelmattomien vanhusten syöttäminen ja juottaminen, vuoteen sijaaminen, kävelytysapu, lukeminen, seurustelu, ohjaaminen tai saattaminen oikeaan paikkaan. Työvuorojen suunnittelun optimointia on tehty tähänkin asti. Jotakin voisi ehkä silläkin saralla tehdä vielä paremmin. Hoitoa avustavat laitteet kehittyvät ja niitten hankinnoissa ei saa pihistellä. Hoitotyön kirjaaminen ja raportointi on välttämätöntä vanhuksen ja työntekijöitten oikeusturvan kannalta. Näitten toteuttamiseksi hyviin ja sujuviin käytäntöihin kannattaa panostaa ja benchmarkata.

Vetoankin, että nyt otettaisiin käyttöön pakon edessä vanhoja ja hyväksi havaittuja käytäntöjä. Palkkatukityöllistettyjen työpanosta on käytetty kaupungissamme aiemminkin hoitotyössä. Tarkkaan haastateltuja ja avustaviin tehtäviin sopivia henkilöitä on löytynyt. He ovat pärjänneet ammattihenkilöstön apuna ihan kohtuullisesti. Ammatti-ihmisen työpanosta he eivät tietenkään korvaa eivätkä syö ammattilaisten leipää. Apulaiset voisivat osaltaan vapauttaa ammattilaisen tekemään sitä työtä, mihin heidät on koulutettu.                                         

Nyt on huolehdittava siitä, että tähän on rahaa sekä hoivatyössä otetaan palkkatukityöllistäminen vahvemmin käyttöön. Valtuutettu Kivistö osaa varmasti kertoa tarkemmin aikaisemmista käytännöistä esimerkiksi sopivien palkkatukityöllistettyjen valinnasta.

Esa Kanerva








 
 
                                                                                                                                                                          



 

Mitä mieltä maahanmuutosta?


                                                                                                                                  

                                                                                                                   15.11.2018

Maahanmuutto puhuttaa ja on luultavasti yksi seuraavien eduskuntavaalien teemoista tai kiistelyn aiheista. Kaikilla ihmisillä tuntuu olevan asiaan jokin kanta, faktatietoa vähemmän.

Meillähän on hyvin eri perustein tapahtuvaa maahanmuuttoa. Elämme Euroopan unionissa. Se takaa kaikille Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisille vapaan liikkuvuuden maasta toiseen. Tällaisen muuttoliikkeen osuus on 30 prosenttia kokonaisuudesta. Toiseksi yleisin maahanmuuton peruste on perhesiteen perusteella tapahtuva muutto (28 %), jonka jälkeen tulevat maahanmuutto opiskelun (19 %) ja työn (12 %) perusteella. Humanitäärinen syy oli peruste vain kahdeksassa prosentissa maahanmuutosta. Nämä ovat tosiasiat. Kun arkipäivässä keskustelemme maahanmuuttoasioista, oletan, että tosiasiallisesti puhumme humanitäärisestä maahanmuutosta, jonka osuus on vähäinen. Suomessa asuu noin neljännesmiljoona ulkomaalaista eli noin 4 prosenttia väestöstä. Meillä vieraitten kansalaisten määrä on siis pieni verrattuna muihin Euroopan maihin.                                      

Lopulta humanitäärisessä maahanmuutossa on kysymys arvoista ja ihmiskäsityksestä. Kysymyksellä on kiistatta taloudellistakin merkitystä. Maahanmuuttokysymyksestä ei saa tulla kansakunnan syntipukkia ja maahanmuuttajista syyllisiä maan ongelmiin.

SDP:n eduskuntaryhmän valtiovarainvastaava Timo Harakka esittää Suomen maahanmuuttopolitiikkaan Kanadan-mallia, jossa humanitaarinen ja taloudellinen maahanmuutto erotettaisiin selkeästi toisistaan. Tarveharkintaan perustuva osaajien toivottaminen tervetulleeksi on maan etujen mukaista. Monet maahanmuuttoon kriittisestikin suhtautuvat suomalaiset ovat sitä mieltä, että töihin tulevat ihmiset ovat toki tervetulleita. Työnantajien vaatimukset kaiken työperäisen maahanmuuton harkinnanvarausuuden poistamisesta ovat utopiaa. Tai sitten heillä on ketun häntä kainalossa. Jos tarkoitus on luoda Suomeen kahdet työmarkkinat, ei onnistu.

Elinkeinoelämän keskusliitto haluaa halpatyövoimaa maahan surkeilla palkoilla ja työehdoilla. Tällaiset työntekijät eivät tule toimeen palkoillaan. He tarvitsevat yhteiskunnan tulonsiirtoja. Netto vaikutus suomalaiselle yhteiskunnalle on tappiollinen ja samalla he dumppaavat suomalaisia työehtoja sekä palkkoja. Tilanne ei voi olla niin, että yritykset korjaavat sadon ja veronmaksajat maksavat osan maahanmuuttajan toimeentulosta.

Mitä humanitäärinen maahanmuutto maksaa yhteiskunnalle. Kysymys ei ole ihan pikkusummista. Tosin tarkkojen lukujen arviointi on vaikeaa. Eri hallinnon alat vastaavat eri asioista. Työllisyys on kuitenkin kaiken A ja O. Maahanmuuton kannalta keskeinen ministeriö on sisäministeriö. Se vastaa maahanmuuttohallinnosta ja -politiikasta. Esimerkiksi vastaanottokeskukset ja karkotukset ovat sisäministeriministeriön vastuulla. Tänä vuonna julkaistusta selvityksestä käy ilmi, että tämän vuoden budjetissa sisäministeriön osuus on 364 miljoonaa euroa, kun summa viime vuonna oli 718 miljoonaa euroa. Ensi vuoden budjettiin on varattu 249 miljoonaa euroa. Vuoden 2015 ja 2016 vuoden alussa Suomi koki ennen näkemättömän maahanmuuttajavyöryn. Vuonna 2016 eri miniteriöiden yhteenlasketut kulut kaikesta maahanmuutosta olivat runsas miljardi euroa. Sittemmin kulut ovat laskeneet tämän vuoden noin 700 miljoonaan. Entiseen kulutasoon ei ole paluuta.

Dublin-järjestelmä on EU-maiden sopimus siitä, minkä maan vastuulle turvapaikanhakijat kuuluvat. Vain yksi Euroopan Unionin maa on vastuussa kustakin turvapaikanhakijasta. Jos henkilö ilmoittautuu turvapaikanhakijaksi Suomessa ja hänen sormenjälkensä rekisteröidään Suomessa, hän jää useimmiten Suomen vastuulle. Suomea sitovat siis kansainväliset sopimukset turvapaikka-asioissa. Suomi on ratifioinut Dublin-sopimuksen ja on siihen sidottu. Suomi on kuulunut tähän asti sopimuksen voittajiin. Kun Suomeen on tänä vuonna palautettu noin 150 Dublin-tapausta, on Suomi palauttanut muihin maihin kahdeksankertaisen määrän, yli 1 150 Dublin-tapausta.                                                     

Paitsi sopimuksista humanitäärisessä maahanmuutossa on kysymys ihmisoikeuskysymyksestä. Maahan muuton edellytykset on kirjoitettu tarkasti ulkomaalaislaissa. Sen 87 pykälä sanoo: ”Vainoksi katsotaan teot, jotka ovat laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi sellaisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Vainoksi katsotaan myös vakavuudeltaan vastaava kertymä sellaisia tekoja, joihin kuuluu ihmisoikeusloukkauksia.” Lyhyesti kiteytettynä ihmisen täytyy olla vakavassa hengen vaarassa, väkivallan tai muitten ihmisoikeuksiin puuttuvien loukkausten kohteena.

Suomea ja suomalaisia on hädässä autettu. Tämän toteaminen tuntuu vanhojen asioitten kaivelulta ja joitakin tahoja ärsyttävältä, sanoa. Mielestäni nyt on velkojen maksun aika. Ihmisarvo on loukkaamaton ja tässäkin asiassa on kysymys ihmisyydestä. Ei se ovellemme kolkuttava, uhattu ihminen ilkeyttään tänne kylmään ja sateeseen halua. Silloin kun on kysymys todellisesta suojelun tarpeesta, auttava käsi on ojennettava.

Esa Kanerva







Vettä, lisää vettä!


                                                                                                                                  1.11.2018


Suomi on yksi maailman rikkaimpia maita. Mitä vesivarantoihin tulee. Meillä on suuria järvialtaita puhdasta vettä ja pohjavesivarantomme ovat suuret. Vesi tulee tulevaisuudessa olemaan ehtyvä luonnonvara ja siitä tullaan riitelemään sekä käymään sotia. Suomalaisille vesi on itsestään selvyys eikä sitä osata oikein arvostaa. Lisäksi se on halpaa verrattuna moneen muuhun maahan. Tampereen Veden tehtävänä on hankkia Tampereen seudulle puhdasta vettä ja puhdistaa likavedet siihen asti, kunnes Keskusjätepuhdistamo alkaa Sulkavuoressa toimia vuonna -23. Näsijärvi on Kokemäenjoen vesistön suurin järviallas. Sen pinta-ala on noin 240 km2. Järvialtaan pituus Tampereen keskustasta Kuruun tai Muroleen sulkukanavalle on noin 47 km. Ensi vuoden aikana valmistuu Kaupinojan vedenpuhdistuslaitoksen saneeraus Näsijärven rannalla. Tämän jälkeen aletaan peruskorjaamaan Ruskon laitosta. Sinne vesi tulee Roineesta Kangasalta. Käytämme nykyisin kolmanneksen koko tarvitsemastamme vesimäärästä pohjavettä. Tampereen Veden pohjavedenottamot sijaitsevat Messukylässä, Hyhkyssä, Julkujärvellä ja Pinsiössä. Lisäksi Kangasalla on menossa tekopohjavesihanke. Korkein Hallinto-oikeus antoi positiivisen päätöksen hiljattain viedä laitoshanketta eteenpäin.

Ruskon laitoksen vesi otetaan siis hyvälaatuisesta Roineesta, jonka vettä käytetään vuosittain lähes 15 miljoonaa kuutiometriä. Vettä otetaan 4-5 metrin syvyydestä noin 200 metrin etäisyydellä rannasta, jolloin sen laatu on tasainen. Näsijärveä on käytetty jo 1800-luvulta lähtien raakavesilähteenä. Siitä ottavat nykyisin vetensä Kämmenniemen ja Polson vedenpuhdistuslaitokset sekä Kaupinojan vedenpuhdistuslaitos, joka on tällä hetkellä varalaitoskäytössä. 

Miksi pohjavesi ja tekopohjavesi ovat tärkeät vedenhankintalähteet? Pintavesi on herkkä ilmansaasteille ja muille onnettomuusriskeille. Järveen suistunut kemikaalirekka voi pilata pintaveden laajalti ja pitkäksi aikaa. Kriiseissä sabotaasi on mahdollinen ja ydinsaasteet todella suuri vaara. Pohjavesi sen sijaan on maaperässä turvassa edellä mainituilta vaaroilta. Mikäli Kangasalan ja mahdollisesti Pälkäneen pohjavesihanke toteutuvat, kriisitilanteissa seutu tulee toimeen jopa kuukauden harjusta saatavalla vedellä. Pintavesisäiliöt kestävät käytössä ilman pumppausta n. 6 tuntia.

Tekopohjavesi on järvestä otettavaa vettä, josta tehdään harjuun imeyttämällä pohjaveden kaltaista. Sen laatu muistuttaa luontaista pohjavettä siinä määrin, että eroa ei aistinvaraisesti huomaa. Tekopohjaveden edut ovat ilmeiset: se on taloudellinen, ympäristöystävällinen ja toimintavarma keino varmistaa laadukkaan, puhtaan juomaveden saanti tulevaisuudessa – myös kriisitilanteissa. Tekopohjavesijärjestelmässä veden puhdistaminen hoituu pääosin luonnon omin keinoin.

Tamperelaisten ja seutukunnan juomavesiasiat ovat paremmin kuin hyvin. Jos edelliskesän kaltainen kuivuus koettelee, ei Roineesta ja Näsijärvestä vesi lopu kesken. Sieltä voidaan ammentaa, vaikka pohjavesivarannot viidellä Tampereen Veden pohjavedenottamolla uhkaisivat hiipua. Ja kun vielä saataisiin Kangasalan tekopohjavesihanke maaliin, saisimme luomupohjavettä riittävästi koko Tampereen seudulle. Säästyisi nykyiseen verrattuna n. miljoona kiloa saostuskemikaalejakin vuodessa!

Esa Kanerva (Tampereen Veden johtokunnan puheenjohtaja)



Ps. Bloggari lomailee ja kirjoittaa seuraavan kerran 19.11. alkavalla viikolla!