Suomi valmistautuu sotaan

 

                                                                                                 

                                                                                                            

                                                                                                                                              2.1.2026

Presidentti vakuutteli uudenvuodenpuheessaan rakkaille suomalaisille, ettei tarvitse olla huolissaan, suomalaiset ovat turvassa. Useampaan otteeseen. Minulle ainakin sanoman vaikutus oli päinvastainen. Ei taidakaan kaikki olevan hyvin ja maailma on näköjään poikkeuksellisen levottomassa tilanteessa. Samaten ministeri Häkkänen lausui kiireesti, ettei kaapelinkatkaisija laivan haltuunotto ollut sotilaallinen operaatio, vaan poliisi- ja rajavartiolaitoksen suorittama laivan ohjaaminen satamaan Kirkkonummelle. Ei tarvitse olla huolissan. Niin tai näin, Suomi valmistautuu sotatilaan monipuolisesti.

Maanpuolustuskyky on paljon muutakin kuin aseitten kalistelua ja hankintaa. Kaikki lähtee tietenkin yksilöistä ja velvollisuudesta puolustaa maata. Ei sellaisella sotilaalla tee mitään, joka ensimmäisen tilaisuuden tullen pötkii pakoon. Kansalaisilla täytyy olla motivaatio ja tahto ryhtyä aseelliseen vastarintaan puolustamaan maata osana isompaa kokonaisuutta. Yksilöillä pitää olla riittävä koulutus, henkinen ja fyysinen kunto, aseet ja kyky kurinalaisuuteen. Yleinen asevelvollisuusarmeija on Suomen puolustuksen selkäranka. Toistaiseksi sotilaskoulutukseen halukkaita ja kyvykkäitä on ollut riittävästi. Rauhan aikana vahvuus on pieni, mutta tarpeen tullen reservi on suuri.

Suomessa on ollut johtavana ajatuksena, että maanpuolustus ei ole vain armeijan asia, vaan siihen osallistuvat kaikki, viranomaiset, elinkeinoelämä, järjestöt ja jokainen kansalainen. Vähintä, mitä kansalainen voi tehdä kriisitilanteessa, on huolehtia itsestään. Poikkeusoloihin saimme esimakua koronakriisissä. Lainsäädäntö poikkeusoloihin on säädetty jo etukäteen. Sen nojalla viranomaisilla on poikkeuksellisia valmiuksia säännöstellä hyödykkeitä ja rajoittaa liikkumista. Aivan kuten näimme pandemiassa.

Nato tuo tietenkin uuden ulottuvuuden Suomen puolustukseen. Lisäksi Suomella on kahdenvälisiä sopimuksia, mm. Yhdysvaltojen kanssa. Meillä ei ole kokemusta sitten 2. maailmansodan tilanteesta, jossa maassa olisi vieraita joukkoja muussa kuin harjoitusmielessä.

Meillä on sotien jälkeenkin ollut pääprinsiippinä pitää yllä huoltovarmuutta. Viranomaistehtävää suorittaa Huoltovarmuuskeskus. Suomella on poikkeuksellisen isot viljavarastot, polttoaineita ja lääkkeitä. Jokainen meistä on varmaan joskus tutustunut oman alueensa tai talonsa väestönsuojaan. Niitä on paljon, yli 50 000 suojaa eli melkein jokaiselle sitä tarvitsevalle suoja löytyy. On muuten harvinaista Euroopassa. Suomussalmella harjoiteltiin äskettäin kokonaisen kylän evakuoimista. Eli evakuointeja harjoitellaan ihan käytännössä. Tähän liittyy keskeisesti viranomaisten suunnitelmat väestön siirtämiseksi turvaan. Kansalaisilta toivottaisiin ja suositellaan kolmen vuorokauden selviytymistä ilman viran- viranomaisten apua. Kotivarana pitäisi olla patteriradio, vettä ja ruokaa.

Yhteistyö yritysten kanssa liittyy keskeisesti maanpuolustuskykyyn. Yritysten kanssa sovitaan etukäteen tuotannon jatkumisesta kriisitilanteessa. Tehdas voi tarvittaessa keskittyä vain yhteen armeijan tarvitsemaan tuotteeseen. Huoltovarmuuden kannalta kriittiset yritykset voivat varata puolustusvoimilta etukäteen henkilöstöä tarvitsemaansa tuotantoon. Tyypillisiä aloja ovat kuljetukset ja varastointi, rakentaminen ja esimerkiksi vesi- ja jätevedenpuhdistamot. Myös tietoliikenne ja energia-ala hoitavat omat tehtävänsä puhumattakaan energiasta ja polttoaineista. Tätä yhteistyötä myös harjoitellaan ja suunnitellaan. Yritykset yrittävät pitää kriisissä yhteiskunnan käynnissä.

Kuten tuossa aiemmin totesin, kansakunnan tärkein ase on kiväärin sijasta korvienväli. Mielenterveys on koetuksella, kun arkirutiinit ja turvallisuudentunne menee päreiksi. Silloin pitää pystyä luottamaan siihen, että viranomaiset ovat oikealla asialla eikä lähdetä jokaisen huhun perään juoksemaan. Tähän en luota ihan, rauhanoloissakin leviävät salaliittoteoriat ja esimerkiksi roketevastaisuus ovat tästä esimerkkejä. Kriisitilanteissa niin kuin monessa muussakin asiassa auttaa hyvät verkostot ja sosiaaliset suhteet. Lapset ja vanhukset tulee muistaa haavoittuneimpina yhteisön jäseninä. Valtio tekee, mitä sodassa voi, kolhuitta sotatilasta ei kukaan selviä.

Maailma tällä hetkellä on enemmän tai vähemmän turvaton ja henkinen huoli levottomista ajoista on perusteltu. Lohdutan itseäni realismilla. Puolustus on pitkäjänteisesti rakennettu, emme ole kädettömiä. Natonkin ja yhteistyösopimusten pitäisi tuoda apua ja amissioonia. Lähes kaikkeen on varauduttu ja harjoiteltu. Miksi murehtia sellaista, johon ei Suomi eikä mikään mahti voi muuttaa. Venäläinen on venäläinen ja Putin on diktaattori, joka on aggressiivinen imperialisti. Siksi kannattaa henkisesti varautua silta suunnalta tuleviin kaikenlaisiin ilkeyksiin. Ja näyttäähän noita Euroopan ulkopuolisia konflikteja riittävän ihan omiksi tarpeiksi. Näissä pettymyksissä auttaa selviämiseen keskittämällä omat ajatukset lähimmäisistä huolehtimiseen ja nuorempien tarpeisiin, iän tuomalla kokemuksella. Antaa hevosten merehtia, nillä on iso pää!

Esa Kanerva

Hyvää uutta vuotta!

Hyvät lukijat!

Toivon teille rauhallista uutta vuotta, terveisin Esa Kanerva 

Hyvää Joulua!

                                                                                                                                    23.12.2025                                                  

                                                    ARVOISAT LUKIJANI!

              KIITÄN TEITÄ TÄSTÄ VUODESTA, TOIVOTAN RAUHALLISTA JOULUA 

                  JA TERVEYTTÄ ENSI VUODELLEKIN! TERVEISIN ESA KANERVA.

                     

                                               

                                                      

Vähä-älyistä toimintaa

                                                                                                          

                                                                                                       

                                                                                                                                     19.12.2025

Seurasin eilen valtionvarainministeri Purran vaivautunutta kiemurtelua ja vastauksia eduskunnan kyselytunnilla. Hän ei myöntänyt kahden puolueen kansanedustajan silmien vääntelyä rasismiksi missään vaiheessa. Päinvastoin hän puolusti kahta puolueen kansanedustajaa todeten heidän toimineen ”vilpittömässä” huumorimielessä ja somepäivitysten olleen lähinnä vitsi. Varsinkin kansanedustajan pitäisi muistaa, että maailma on nykyisin pieni. Maailman tiedonvälitys ei elä enää paperilehtien varassa, vaan sähköiset viestit leviävät salamannopeasti ympäri maailmaa. Tekisi mieli sanoa, valitettavasti. Kaksi suomen kansan edustajaa ja yksi europarlamentaarikko osoittavat keskisormea aasialaisille. Kysymys on vakava ja kansanedustajien harkitsemattomat some-päivitykset ovat muuttaneet tilanteen Suomen maakuvan riskienhallinnaksi. Kaikki kiitos ministeri Sakari Puistolle, hän oli ymmärtänyt, ettei kysymys ole vitsistä, vaan mainehaitasta myös vientiteollisuudellemme.

Väkisinkin tuli eilen mieleeni jonkun filosofin ajatus, että jokaisella kansalla on sellainen hallitus, jonka se ansaitsee. Ajatus on fiksu. Jos nyt Eerolan ja kumppanien toilailu harmittaa, kannattaa palauttaa mieleen, ketä ja mitä puoluetta tuli viime eduskuntavaaleissa äänestettyä. Demokratiassa on mahdollista tehdä valintoja toisin kuin diktatuureissa. Astuitko populismin miinaan ja uskoit päättäjiä, jotka lupaavat helppoja ratkaisuja. Riittikö sinulle lupaus bensan hinnan alennuksesta, mutta ihmettelet nyt hallituksen tekemää ja perussuomalaisten hyväksymää historiallisen suurta tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille?

Historiasta muistan ruotsalaisen valtiomiehen Oxenstiernan tokaisseen joskus 1600-luvulla kyvykkyydestään epäilevälle pojalleen lähettäessään hänet rauhanneuvotteluihin, ”Etkö tiedä, poikani, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan!” Lause on mielestäni virkistävä muistutus poliitikoille. Kansan keskuudesta päättäjämme valitaan ja politikointi ei ole rakettitiedettä. Päättäjän ei tarvitse olla täydellinen, mutta harkinnan soisi olevan kunnossa. Päättäjät saavat tehdä virheitä, jos päätös perustuu vakavaan harkintaan ja riittävään tietoon. Suuretkin päätökset joudutaan usein tekemään epävarmuudessa ja lopputuloskin voi olla enemmän onnea kuin partaveitsen terävää älyä. Mutta lapsellisilla ulostuloilla leikkiminen ja irtopisteiden poimiminen on moraalitonta. Varsinkin jos teosta seuraa vahinkoa omalle maalle.

Demokratia ei ole valmis. Meillä äänestäjillä on vastuu valinnoistamme. Miten vahvistaisimme demokratian toimivuutta ja samalla korjaisimme ajatusta ”vähästä järjestä” ja "kansan ansaitsemista päättäjistä"? Digitaalisella aikakaudella demokratian suurin uhka on totuuden hämärtyminen. Perussuomalaiset osaavat tiktokata ja manipuloida heihin uskovien maailmankuvaa. Faktat ja fiktiot menevät sekaisin. Suomen taloutta ei todellakaan hoideta kuntoon vastustamalla maahanmuuttoa ja kyykyttämällä duunaria. Woken varjolla ja vastustamisella ei pysty perustelemaan järjettömiä somepäivityksiä, kuten Eerola teki. Woke-käsite on alkuaan merkinnyt pyrkimystä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja rasismin vastustamiseen. Perussuomalaisille se on haukkumasana ja poliittinen ase. Heille se merkitsee ihmisten vaientamista, mielensä pahoittamista pikkuasioista ja hysteriaa. Silmien vääntely oli vähä-älyistä ja rasisitista, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Kansanedustajalla pitäisi olla sen verran sydämen sivistystä, että hän ymmärtää eleen historiallisen taustan ja merkityksen aasialaisille.

Keskisormen heiluttelulla ei vauhditeta kauppaa eikä edistetä matkailua maahamme.

Esa Kanerva

Pääsy Amerikkaan jäänee haaveeksi

                                                                                         

                                                                                    

                                                                                                      12.12.2025

Monella ihmisellä on haaveena päästä Amerikkaan, edes turistina. Itse en ole koskaan sinne oikeastaan isosti halunnut, uusien viisumisääntöjen mukaan en varmaan sinne pääsisikään. Yhdysvaltain viranomaiset ovat nimittäin alkaneet vaatia sosiaalisen median käyttö- ja tilitietoja ulkomaisilta viisuminhakijoilta. Tämä koskee myös suomalaisia. Paitsi some-tietojen antamista, maahan pyrkivän on kerrottava viiden viime vuoden aikana käyttämänsä puhelinnumerot ja kymmenen viime vuoden aikana käyttämänsä sähköpostiosoitteet. Mihin muuten amerikkalaiset tarvitsevat tällaista tietomäärää ulkomaisesta maahanpyrkijästä? Kaikki voidaan tietenkin perustella turvallisuussyillä, itse otaksun taustalla olevan monia muitakin syitä.

Ilmeisesti tämä tietojen haaliminen liittyy Trumpin harjoittamaan politiikkaan estää maahanmuuttoa yleensä. Turistien esittämät mielipiteet voivat olla maga-kriittisiä eikä heitä siksi haluta maahan. Diktatuureilla on yleensä tapana sulkea rajojaan tai rajoittaa kansainvälistä liikkumista. Siihen suuntaanhan Trump on maataan viemässä. Trumpin eliitti suojelee mustasukkaisesti omaa valtaansa eikä halua maahan eurooppalaisia vaikutteita ja "hapatusta". Joku suomalainen saattaisi avata jenkille suunsa ja kertoa demokratiasta. Tai ihmisoikeuksista ja sananvapaudesta.

Amerikkalainen tiedonvälitys on nykyisin hyvin polarisoitunutta ja politisoitunutta. Vain hyvin pieni osa kansasta luottaa sanomalehtiin, radioon ja televisioon. Hallinto haluaa heikentää riippumattoman median uskottavuutta levittämällä niistä ”valeuutisia”. Vääristelty twiittailu säilyy uskottavana vain, jos tarpeeksi iso osa kansaa niitä lukee ja pitää ainoana totuutena. Ulkomaisia turisteja ei haluta kyseenalaistamaan virallista totuutta ja häiritsemään hallintoa poikkeavilla mielipiteillään. Trump haluaa tehdä itsestään valtakunnan ”totuudenkertojan”, jonka sanomaa ei kyseenalaisteta. Meillä paljon haukuttua Yleisradiota ei ole ja muu tiedonvälitys pelaa kaupallisin ehdoin maksajien ehdoilla.

Ihmisten tietojen laajamittainen kerääminen ja seulonta niin ulkomaalaisilta kuin kotimaan kansalaisilta sopii hyvin Trumpin hallintotapaan venyttää perustuslain rajoja ja keskittää valtaa presidentille. Ehkä presidentti onkin tosissaan haaveissaan kolmannesta kaudesta. Nykyisen kautensa lopussa ennen seuraavia vaaleja hänellä olisi näpissään ja kontrollissaan sellainen tietomäärä, että sen avulla hän voisi käytännössä ottaa haltuunsa koko kansallisen tiedotuskentän ja kansalliseen turvallisuuteen vedoten syitä oppositiojohtajien pidätyksille löytyisi kyllä. Ulkomaisen viisuminhakijan antamista puhelinnumeroista voisi hyvinkin löytyä pidätettäväksi halutun kongressiedustajan nimi ja numero.

Viimeistään tämän blogin kirjoittamisen jälkeen taitaa olla aika turhaa hommaa hakea viisumia Amerikkaan. En ole kiitellyt Trumpia ja Amerikassa nykyisin harjoitettavaa politiikkaa aikaisemminkaan. Se epäjohdonmukaista ja poukkoilevaa suurvaltapolitiikkaa. Suurvallat tekevät, mitä lystäävät ja pienet valtiot tai jopa Eurooppa seuraavat sivusta. Sopimusperusteita maailmaa ei enää ole eikä tule. Minkä naapurimaan kimppuun tahansa saa hyökätä ja pitää sitä etupiirinään. Suomen idea on maailmassa selviytyä, kuten presidentti Koivisto asian kiteytti.

Esa Kanerva 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

 Hyvät lukijani!

Olemme itsenäinen maa, Paasikiven toteamalle asialle maantieteestä Venäjän naapurina emme voi mitään, suurvaltojen politiikka ei ota huomioon penempien tarpeita ja se on aina voimapolitiikkaa, näillä reunaehdoilla voimme iloita omasta itsenäisestä Suomesta. 

Tuleva vuosi olkoon maailman rauhan kannallta otollinen ja Suomen lippu liehukoon korkealla!

Terveisin Esa Kanerva

Tunnista oma potentiaalisi pahuuteen!

                                                                                                                                        

 

                                                                                                                                                                                                                                                                                      

                                                                                          1.12.2025

Eilen vietettiin 1. adventtia. Kristityt valmistautuvat jouluun, Jeesuksen syntymäjuhlaan. Jeesuksen elämä päättyi kiduttavaan kuolemaan ristiinnaulittuna. Ihmiskunta on ihmetellyt tuon ajan julmuutta ja raakalaismaisia teloitustapoja. Luin pari viikkoa sitten Ylen verkkosivuilta ohimennen otsikon italialaisista ”sotaturisteista”. Aluksi ajattelin kysymyksessä olevan turisteille järjestettävistä pyssyn paukutteluista. Palasin tutkimaan tarkemmin juttua ja kauhistuin. Siinä kerrottiin italialaisten syyttäjien etsivän ”sotaturisteja”, jotka osallistuivat siviilien ampumiseen piiritetyssä Sarajevossa Balkanin sodan aikana 1990-luvulla. Lapsen ampumisesta joutui maksamaan korotetun hinnan. Voiko tämä olla totta! Tunsin syyllisyyttä, eikö ihmisellä ja ihmislajilla ole kollektiivinen vastuu ihmiskunnan moraalisesta toimijuudesta ja teoista?

Muistan hyvin tv-klipit vettä hakevista juoksevista ihmisistä Sarajevossa. Ihmiset juoksivat kiireellä rakennusten suojista kuolemanvaarasta huolimatta vesipisteille hakemaan välttämätöntä vettä. Piiritys kesti 4 vuotta ja vedenpuutteeseen kuolee nopeasti. Kaikista synkintä tässä oli se, että vanhemmat kuvittelivat tarkka-ampujien säälivän lapsia ja panivat heitä vedenhakureissuille. Eivät säälineet, noin kuusikymmentä lasta kuoli tarkka-ampujien tai ”turistien” luoteihin. Sarajevon pääbulevardi oli nimetty Sniper Alleyksi eli tarkka-ampujien kaduksi, koska ampujat pystyivät läheisiltä korkeilta kukkuloilta ampumaan saaliitaan koko kadun pituudelta.

Nyt italialaisyyttäjät jäljittävät omia maanmiehiään, joiden epäillään syyllistyneen raskaisiin rikoksiin. Siviilejä ammuttiin vain huvin vuoksi. Kaikki tämä onnistui rahalla. Serbit järjestivät asiakkailleen lentokuljetuksia rikkaille Sarajevon läheisille kukkuloille. Profiloinnin mukaan asiakkaat olivat usein äärioikeistolaisia aseharrastajia ja Lähi-Idän rikkaita.Tapahtumille on onneksi silminnäkijöitä, jotka voivat todistaa julmuuksista ja syytteet voidaan näyttää toteen.

Mitä ajatella ihmisestä ja ihmisyydestä yleensä. Jeesuksen ajoista nykypäivään inhimillinen moraali ja välipitämättömyys toisen ihmisen elämänarvoa kohtaan ei ole kehittynyt tai jalostunut mitenkään. Ihmisellä on aina pimeä puoli. Sopivissa olosuhteissa egoismi ja täydellinen empatian puute voivat lehahtaa kukkaan, varsinkin painostettuna ja kidutettuna. Maailmanhistoria tuntee vain harvoja, johtotehtävissä olleita poikkeuksia, joilla on ollut poikkeuksellinen moraalinen kestävyys. Nelson Mandela ja Mahatma Gandhi kenties lukeutuvat heihin.

Tuntuu hirvittävän pahalta tunnustaa ja tunnistaa itsessä ja meissä jokaisessa oleva pimeä puoli, piilevä aggressiivisuus, kateus ja välinpitämättömyys. Toivoa antaa se, että ihmisellä on vapaus Suomessa, ei kaikkialla, valintoihin. Hyvään tai pahaan. Maassamme toteutettavat oikeusperiaatteet ja ihmisoikeudet ovat elintärkeitä perusasioita, joiden suojissa kansalaisilla on vapaus valintojen kautta kantaa vastuuta. Laillisuusperiaatteella pyritään asettamaan rajat ihmisen luontaiselle aggressiivisuudelle ja itsekeskeisyydelle.

Mutta kyllä minä häpeän ja kiroan tätä maailmaa, jossa voi tänä päivänä lukea lehtiotsikon ”Rikostutkinta käynnistyi Italiassa: ”sotaturistien” epäillään maksaneen lisähintaa lapsien ampumisesta Sarajevossa.

Ironista tai ei, yritetään hiljentyä joulun viettoon tässä väkivaltaisessa maailmassa!

Esa Kanerva

 

Euroopan kohtalonhetket ovat käsillä

                                                                                                                    

                                                                                                                                                

                                                                                                      21.11.2025

Viime päivät on Euroopassa ihmetelty ja lehdistössä revitelty jenkkien ja Venäjän neuvottelemasta rauhansopimuksesta. Sopimuksen törkeät ehdot Ukrainalle muistuttavat Suomelle annettuja rauhanehtoja 1944. Miten Trumpin kelkka on kääntynyt tähän suuntaan? Suunnitelmista lähettää Ukrainan armeijalle Tomahawk-ohjuksia, on linja muuttunut Euroopalle ja Ukrainalle ehdotettavaan nöyryyttävään pakkorauhaan. Paasikiven totuudet pitävät edelleen paikkansa. Suurvalloilla ei ole moraalia pikkuvaltioita kohtaan. Mutta mitä tuo rauhansopimus tai Ukrainan tappio merkitsisivät maailmalle?

Maailmanjärjestystä ylläpitäneellä ns. kansainvälisen oikeudella voisi pyyhkiä takalistoa. Millään valtiolla, paitsi suurvalloilla, ei olisi mitään takuuta alueellisesta koskemattomuudesta. Tapaus Ukraina päästäisi valloilleen kaikki autoritaariset valtiot toimimaan vastaavanlaisesti. Hyökkäily toisiin maihin valloitusaikeissa normalisoituisi maailmassa. ”Oikeus on vahvemman puolella” ajatustapa leviäisi. Mitä tekisi Kiina Taiwanin suhteen?

Euroopan kannalta Ukrainan murtuminen olisi katastrofi. Venäjän kannalta Ukrainan tappio olisi suuri voitto ja Putin nousisi kansallissankariksi. Seuraavina vuosikymmeninä ei Euroopassa olisi rauhantilaa eikä vakautta. Turvattomuus turvottaa asevarustelua ja kaikki rahat sijoitettaisiin puolustusbudjetteihin. Euroopassa alkaisi kansallisvaltioitten välinen syntipukkien etsintä, mikä johtaisi erimielisyyksiin niin taloudessa kuin yhtenäisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Ääriliikkeet saattaisivat onnistua kampeamaan itsensä valtaan ja se taas murtaisi loppujakin Euroopan yhteisestä linjasta.

Suomella on hyvin paljon hävittävää epäreilun rauhan vuoksi Ukrainassa. Suomen ja Ruotsin kiusaksikin ja kostoksi Venäjä järjestelisi armeijaansa uusiksi ja sijoittaisi uusia joukkoja itärajamme läheisyyteen. Itärajallamme vallitsisi kylmä sota ja toinen ”Berliinin muuri”. Suomi on toivonut paljon taloudellisia mahdollisuuksia Ukrainan jälleenrakentamisessa, mutta ne voi unohtaa pakkorauhan jälkeen toiveajatteluksi. Venäjä ei halua länsirajalleen hyvinvoivaa kansallisvaltiota näyteikkunaksi omille kansalaisilleen. Suomen taloudellinen kestävyys olisi joutumassa äärimmilleen lisääntyvien puolustusmenojen johdosta ja se vaikuttaisi kielteisesti elintasoomme.

Jos Putin saisi omalla invaasiollaan merkittäviä alueellisia valloituksia ilman lännen puuttumista, olisihan tämä esimerkki ja vaarallinen viesti Kiinalle. Ainakin kynnys lähteä hyökkäykseen Taiwanin valloittamiseksi laskisi. Ja olisihan Zelenskin tappio osoitus lännen heikkoudesta ja kyvystä puuttua sotilaallisesti mihinkään. Amerikan olisi pakko suunnata strategista painopistettä edelleen pois Euroopasta ja vahvistaa läsnäoloaan Tyynenmeren alueella suojellakseen liittolaisiaan Japania, Koreaa ja Australiaa.

Kaikesta pahinta olisi asevarustelukierteen käynnistyminen. Ydinaseet astuisivat voimakkaasti esiin ja valtioitten retoriikkaan. Kiinan ja Taiwanin kriisi johtaisi mahdollisesti konfliktin ydinasein käytäväksi sodaksi. Kolmannen maailmansodan syttymisen uhka on ihan relevantti mahdollisuus, mikäli Kiina luottaa Ukrainan tilanteen vaikutuksesta omiin laskelmiinsa.

Saa nähdä, herääkö Eurooppa vastustamaan Amerikan ja Venäjän välistä suhmurointia. Olisi viimeiset hetket koota voimat Brysselissä ja herätä geopoliittiseen todellisuuteen. Luotan Saksaan, vaikka se tällä hetkellä makaa kanveesissa johtuen naivista energiariippuvuudestaan Venäjään. Macron on rampa ankka poliittisesti, sieltä suunnalta ei löydy Euroopan johtajuutta. Mutta kun saksalaiset heräilevät todellisuuteen ja joutuvat selkä seinää vasten, eiköhän sieltä suunnalta ala kuulua sotilaallisia komentoja ja aleta panna joukkoja ojennukseen.

Esa Kanerva

Soittamisen iloa

                                                                                                                            

                                                                                                 

                                                                                                        11.11.2025

Soittelen hanuria Ahjolan harmonikkaorkesterissa. Sinne pääsemineni oli pudasta sattumaa ja onnea. Kurssi tai orkesteri oli äkillisen poisjäännin seurauksena jäämässä vajaaksi ja minua haluttiin tietysti täyttämään tyhjä paikka. Soitonopettajani suositteli ja kysyi mukaan ensimmäiseksi. Osa soittajista on soitellut keskenään kymmenet vuodet eri kokoonpanoissa. Nykyisellä porukalla olemme harjoitelleet kolmisen vuotta. Aluksi oli vaikeaa, pikkuhiljaa yhteen soittamiseen tottui ja mukaan pääsi. Orkesterisoittaminen ei ole millin tarkkaa työtä, se on millisekuntien tarkkaa työskentelyä. Aloitukset, tauot, soolot ja lopetuksen on mentävä tarkalleen yhteen, muuten seuraa äänten kakofonia.

Yhtyeessämme soittaa 9 henkeä. Meillä on laulusolisti, viulu, basso, rummut ja viisi harmonikkaa. Kaikki ovat vuosikymmeniä soittaneita pelimanneja ja soittaminen sujuu teknisesti hyvin. Yhtyesoittamisessa on tärkeintä tietenkin ehjä kokonaisuus. Tietysti hyvä sovitus ja kappaleen johtaminen. Johtajana ja sovittajana toimii ammattilainen, harmonikkataiteilija Tapani Luojus. Eri soittimilla on eri stemmat eli oma melodinen linja ja nuotti. Siitä syntyy moniääninen musiikki, jonka sovittaja luo.

Nyt harjoittelemme Ahjolan kansalaisopiston 90-vuotisjuhlakonserttiin lauantaina 22.11. Se pidetään Tampereen konservatorion Pyynikki-salissa. Konsertin nimi on ”Kaikuja matkan varrelta”. Yleisölle lienee kutsuvieraiden lisäksi mahdollisuus tulla seuraamaan esityksiä.

Valitsimme ohjelmistostamme esitettäväksi kaksi kappaletta. Ensimmäinen on Erik Lindströmin säveltämä ”Ranskalaiset korot”. Sävellys on viisikymmentäluvun lopulta. Kappale on tunnettu tiiviistä, jazz-vaikutteisesta tunnelmastaan.

Toisena esityksenämme meillä on Mariano Moresin 1943 säveltämä argentiinalainen tango ”Uno”. Uno on erittäin dramaattinen ja tunteellinen tango, joka on yksi Argentiinan kulta-ajan mestariteoksista.

Olemme harjoitelleet kappaleita toista vuotta. Soittamisessa on tärkeintä toistot ja sitten toistot. Joitakin kohtia hiotaan kymmeniä, ellei satoja kertoja. Nuotit toimivat tietenkin muistin tukena. ”Kapellimestarin” panos on ratkaiseva. Tunnelma, fraseeraukset, voimakkuudet, painotukset ja oikea-aikaisuus on hänen vastuullaan ja tietenkin kokonaisuus.

Kaikilla on ensiluokkaiset ja ammattimaiset soittimet käytössään. Musiikin äänentoistolaitteet ovat nykyään välttämättömiä hyvän äänen laadun takaamiseksi.

Mikään soittaminen ei muutu laadukkaaksi, ellei orkesterilla ole hyvää yhteishenkeä, motivaatiota ja kaikilla mukavaa soitella. Kysymyshän on harrastuksesta ja sen pitää olla kivaa. Mutta kyllä soittaminen on myös aina soittajille vakava asia, siihen sitoudutaan ja se on henki ja elämä. Ja sen lisäksi aivot saavat työtä ja jumppaa!

Esa Kanerva  

 

Kouluruoka on minulle pyhä asia

                                                                                                                                     

                                                                                                                                                       

                                                                                                           2.11.2025

Tämän päivän kouluruokailukeskustelu kertoo nyky-yhteiskunnan potevan ruoan saatavuuden ylitarjontaa ja pahoja ilmavaivoja. Nuoret itse on päästetty julkisuuteen kertomaan viime aikoina mielipiteensä kouluruosta niin lehdistössä kuin televisiossa. Ja tietenkin somessa leviää kielteinen suhtautuminen ja negatiiviset trendit. Kouluruoka on pahaa ja epämiellyttävän näköistä mössöä. Ruoka jätetään syömättä ja poiketaan lähikaupassa ostamassa vanhempien rahoilla herkkuja. Nuorten terveydestä vastaavat tahot ja opettajat ovat käsi päässä. Ilmiö ei ole missään tapauksessa yksinkertaisesti selitettävissä, vaan on laajasti yhteiskunnallinenkin kysymys. Otan tässä blogissa vapauden tuoda ikääntyneen ihmisen näkökulman kouluruokakeskusteluun ja oman kokemuksen minulle melkein ”pyhästä” asiasta.

Ymmärrän, että olosuhteet ovat erilaiset 1950- ja 60-luvulla kuin nyt. Varsinkin viisikymmentäluvulla kärsittiin kaupungeissa vielä suoranaista puutetta, jopa nälkää. Ruokaa arvostettiin ja täysi maha oli suuri ilon aihe. Ei ollut ruoan hävikkiongelmaa eikä ruokaa jätetty lautaselle. Yksipuolistakin ruoka, varsinkin kouluruoka, oli perunaa ja kastiketta, vaihteluksi erilaisia keittoja. Silakkaa syötiin melko usein, koska se oli halpaa. Joulu oli poikkeus arkeen, kinkku hankittiin ja laatikot tehtiin. Kansakoulussa ruokana oli aikanani velli tai puuro, ei sen kummempaa. Keskikoulussa piti olla omat eväät. Vasta viimeisinä vuosina lukiossa alettiin tarjoilemaan lämmin ateria koulun keittiöstä. Ja me pojathan Clasussa olimme nälkäisiä kuin sudet ja meinattiin mennä oven läpi ennen ovien aukaisua ruokailutilaan. Ei puhettakaan, että joku olisi jättänyt syömättä tarjotun. Ruoka oli hyvää ja se tuntui maittavan kaikille.

Suomi on harvoja poikkeuksia maailmalla, jossa koululaisille tarjotaan ilmainen ateria. Halvallahan kouluruoka valmistetaan nykyäänkin, mutta käsittääkseni ihan kelvollista arkiruokaa se on. Arvostelu kohdistuu ruoan mauttomuuteen ja teolliseen massatuotantoon. Pitäisi saada itse valita useammasta vaihtoehdosta ja makumaailmasta. Valitettavasti elämä on enemmän arkea kuin juhlaa. Ravintolamaista tarjontaa yhteiskunta ei pysty kouluissa tarjoamaan. Olen sitä mieltä, että nälkäiselle maistuu kaikki ruoat. Koska nuoret kertovat olevansa nykyään tiedostavia, miksi ei maailman nälkäpesäkkeet tuo yhtään perspektiiviä nähdä tämä suomalainen yltäkylläisyys. Puuttuuko empatiakyky tai kokemus nälästä?

Luulen, että valistus ja maailman nälästä saarnaaminen ei auta meidän joillekin nirppanokille teineille. Kouluruokailu on yhteiskunnallisesti tärkeää, eikä sitä ei voi lopettaa, koska suurimmalle osalle kouluruoka maistaa ja on ainoa kunnollinen ateria päivässä. Köyhien perheiden lapsia on tässä maassa riittämiin. Ruokailuun osallistumisen pitää tietenkin olla pakollista ja kaikkien on osallistuttava yhteisölliseen tilanteeseen. Se on osa opetusta ja kasvatusta. Sitten voisi kokeilla vähän keppiäkin, ruoan syömättä jättäneeltä evätään oikeus ruokailuun seuraavalla viikolla yhtä monena päivänä kuin hän on kuluneella viikolla ”kronklannut” ruokaa jättämällä sen väliin. Ja järjestelystä tieto kotiin, totta kai. Järkevät vanhemmat jättäisivät nuoren taskurahat väliin ja kokemus yhden päivän syömättömyydestä voisi olla kasvattava. Tiedän, että ehdotukseni todetaan ”järkyttäväksi” ja nuorta sortavaksi. Eikä se tule koskaan toteutumaan. Esitetty, mikä esitetty, se tuli kuitenkin suoraan sielusta ja ärtyisyydestä.

Tämä yhteiskunnallinen ”ongelma” on peräisin kotien kasvatuksellisen otteen puuttumisesta. Päivän yhteisiä ruokahetkiä ei järjestetä. Perhe syö kukin eri aikaan ja napostelee välipaloja. Kotiruokaakaan eivät kaikki vanhemmat osa valmistaa. Ja yleinen ruuan kunnioitus ei siirry lapsille samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ruokaa haaskataan ja sitä heitetään surutta roskiin. Lasten ei tarvitse syödä lautastaan tyhjäksi, jos ruoka ei ole mieleistä. Some pursuaa kaikenmoista roskaa ja ohjeita. Uudet ruokavaliot, laihuus, vihreä vegaanisuus ja ihanteet leviävät siellä kuin kirput sirkuksessa.

Minulle isä opetti, ettei lahjahevosen suuhun saa katsoa. Neuvo voisi päteä myös kouluruokailuun. On suuri kädenojennus yhteiskunnalta tarjota ilmaisen opetuksen lisäksi vielä ilmainen lounas kaupan päälle. Ei sen tarjoaminen ole kiveen hakattua nyt, kun on alkuun päästy hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen purkamisesta. Muistakaa tämä seuraavalla kerralla ottaessanne ruokaa koulun linjastolta.

Esa Kanerva

Vaviskaa eläkeläiset!

                                                                                                                                

                                                                                                             

     24.10.2025

Taloudellisen tutkimuslaitoksen asiantuntija kertoi tv-uutisissa eläkejärjestelmään puuttumisen välttämättömyydestä julkisen talouden tasapainottamiseksi. Suomen talous on kuulemma niin heikossa hapessa, että eläkkeisiin kajoaminen on aivan välttämätöntä mm. puolustushankintojen rahoituksen varmistamiseksi. Täsmennykseksi kysyttiin vielä, että koskeeko leikkaukset jo maksussa olevia eläkkeitä. Vastaus oli kyllä. Olin tyrmistynyt!

Olen varmaan ymmärtänyt väärin koko joukon asioita. Olen luullut, että maksussa olevat eläkkeet nauttivat perutuslain turvaa. Ymmärsin, että tänä vuonna sovittu eläkejärjestelmän sopeutus olisi voimassa pitkälle tulevaisuuteen, aina vuoteen 2035. Neuvotteluissahan sovittiin mm. inflaatiovakauttajasta, joka merkitsee sitä, ettei poikkeuksellisten inflaatiopiikkien takia eläkkeitä koroteta palkkoja enemmän.

Eläkeikä nousee jo nykyisen (vuoden 2017) eläkeuudistuksen mukaisesti ja alin vanhuuseläkeikä on sidottu elinajanodotteen kasvuun. Tämä automaattinen sopeutusmekanismi on pysyvä ja jatkaa eläkeiän nostamista asteittain myös tulevaisuudessa. Siis tulevien eläkeläisten eläkeikä tulee nousemaan.

Maksussa oleviin eläkkeisiin voidaan toki suorien leikkausten sijaan puuttua muillakin tavoilla. Yksi keino on heikentää eläkkeiden ostovoimaa leikkaamalla eläkeindeksejä. Viimeksi Jyrki Kataisen hallitus menetteli näin, pienentämällä työeläkeindeksiä määräajaksi. Koska suoraan eläkkeiden leikkaamiseen vaadittaisiin eduskunnassa 5/6 osa enemmistö perustuslain muuttamiseksi, on indeksileikkaukset todennäköisin vaihtoehto työeläkkeiden leikkaamiseksi. Puhun siis työeläkkeistä. Muut eläkkeet maksetaan suoraan valtion budjetista.

Kysyn, miten käy sopeutuksissa eläkejärjestelmän luotettavuudelle? Miten eläkeläinen suunnittelee elämäänsä edes lyhyellä tähtäimellä? Tuntuu suorastaan irvokkaalta Orpon toivomukset kulutuksen lisäämisestä. Ei tässä vanhoilla päivillä haluaisi enää alkaa nälkääkään näkemään. Tulevaisuuden näkymät eivät muutenkaan ole hääppöiset, hoivaa ei ole tarjolla kaikille eikä nuorempaa sukupolveakaan haluaisi sillä rasittaa.

Valoa ei ole näköpiirissä. Suomi kasvattaa puolustusmenoja, käytännössä kaksinkertaistaa menot vuoteen 2035 mennessä. Koko summa on lähes 14 miljardia euroa. Tässä hetkellä hyvinvointialueiden koko rahoitus on 26,2 miljardia. Jostakin tuo puolustusbudjetin rahat on löydettävä. Summa on niin iso, ettei oikeastaan muuta kohdetta ole kuin sosiaaliturvamenot ja hyvinvointialueitten määrärahat. Muilta lohkoilta ei ole saatavissa sellaisia rahoja. Maksussa olevat eläkkeiden leikkaus on mielestäni poissuljettu vaihtoehto. Niin pieniä ovat suomalaisten keskimääräiset työeläkkeet, puhumattakaan kansaneläkkeestä ja takuueläkkeestä.

Näin viime yönä painajaisunia. Kiersin pankkiautomaatteja eläkepäivänä eikä yhdessäkään niissä ollut minulle rahaa. Viimein yksi kone sylkäisi minulle kaksikymppisen, kaiken mitä saldo antoi myöten. Heräsin siihen ahdistuneena ja surullisena. Lieneekö syy uniin eilen illalla ollut pitkä, Tampereen taloutta käsitellyt kokous vai olenko kokenut käynnissä olevan eläkeleikkauskeskustelun ”traumareaktiona”, mene ja tiedä.

Toivoa sopii, että eläkejärjestelmä pitää lupauksensa ja hallitus lopettaa eläkeläisten pelottelut. Nykyiseen velkaan eivät vanhemmat sukupolvet ole syyllisiä, käsittääkseni olemme omat velkamme maksaneet aina sotakorvauksia myöten. Suurelta osalta olemme omat eläkkeemme säästäneet ja rahastoineet.

Esa Kanerva

 

Velkajarru ja lapsiköyhyys

 

                                                                                                     

                                                                      

                                                                                                   15.10.2025

Mitä yhteistä eilen hyväksytyllä ns. velkajarrulla ja lapsiköyhyydellä on keskenään. Velkajarru eli ylivaalikautinen talouden tavoiteasetanta on yksi keino Suomen talouden sopeuttamisessa ja velkaantumisen vähentämisessä. Mitä kireämpää talouspolitiikkaa maassamme harjoitetaan, sitä suuremassa leikkausvaarassa ovat sosiaaliturva ja peruspalvelut. Tämä vaalikausi osoittaa, että kun leikataan pienituloisilta, heijastuu se vähävaraisiin perheisiin ja näissä eläviin lapsiin. Tehdyt sopeutukset ovat lisänneet pienituloisissa perheissä elävien lasten määrää 31000 lapsella. Yhteensä heitä on jo yli 150 000. Suomessa elää siis tällainen valtava määrä pieniä lapsia vakavassa aineellisessa puutteessa eikä tilanne ole parantumassa, päinvastoin leikkauksia aiotaan jatkaa.

Hallitus vetoaa numeroihin ja talouslukuihin puhuessaan Suomen velkaantuneisuudesta. Samalla tavalla kuin tilastotieteessä, numerot kertovat sitä tarinaa, mitä niiden halutaan esittävän. Vanha sanonta ”valhe, emävalhe, tilasto” pitää paikkansa. Tämä johtuu siitä, että vain harvat ymmärtävät tilastotiedettä. Sama pätee budjettilukuihin.

Suomi ei ole niin velkaantunut kuin luvuilla annetaan ymmärtää. Kun Suomi haki EU-jäsenyyttä 1994, maan lähentymiskriteerissä ja julkisen velan laskennassa työeläkerahastot otettiin huomioon. Suomen työeläkerahastot olivat suuruudeltaan tuolloin n. 15 miljardia euroa. Vuonna 2024 Suomi itse pyysi kiristystä EU:lta velkojensa mittaamiseen siten, että nykyistä eläkerahastojen n. 275 miljardin pääomaa ei lasketa mukaan julkista velkaa laskettaessa. Tätä menettelyä voi pitää hallituksen erikoisena ja tarkoitushakuisena toimenpiteenä. Useimmiten jäsenmaat haluavat päinvastaista, nyt Suomi halusi itse kaventaa talouspoliittista liikkumavaraansa. Jos eläkevarat huomioitaisiin nettovelkaa laskettaessa, Suomen velkatilanne kääntyisi jopa negatiiviseksi eli Suomella olisi enemmän rahaa kuin velkaa. Kysymys on siis tilastoinnista. Suomessa on tehty poliittinen valinta laskea EU-velkalaskennassa korkealta näyttävää bruttovelkaa kuin esimerkiksi mitä Suomen Pankki käyttää arvioidessaan Suomen talouden kestävyyttä. Pitihän hallituksen saada talousluvut näyttämään rumilta ja tilastointikikkailulla se näköjään onnistuu. Eikä tyhmä kansa ymmärrä mitään!

Hallitus halusi etsiä ja löytää muitakin perusteita leikkauslistoilleen. Yksi isoimmista muutoksista oli vuonna 2022 tehty tilastointimuutos, jossa valtion takaukset ns. Ara-lainoissa alettiin laskea mukaan julkiseen velkaan. Täysin hölmöä, koska takaukset eivät ole oikeaa velkaa, jota valtion pitäisi maksaa takaisin. Valtio takaa lainat, mutta rahoituksen myöntää pankki tai esimerkiksi Kuntarahoitus. Valtiolle koituu maksettavaa vain, jos lainaa ottanut vuokrataloyhtiö kaatuisi eli riski on olematon. Tilastoinnin muuttaminen oli kansallinen valinta. Velkasuhde pomppasi kerralla lähes 6 prosenttiyksikköä.

Mitä pitäisi sanoa eilen eduskuntapuolueiden enemmistön hyväksymästä ns. velkajarrusta? Käytännössä sen avulla säädetään lailla puolueitten ennen vaalikautta sopiman velkasuhteen velvoittavuudesta ja tavoitteista. Jos velkasuhde ylittyy, velkajarru aktivoituu. Käytännössä tämä tietää vuosikymmeniksi sopeutuksia julkiseen talouteen. Riskit sosiaaliturva- ja peruspalveluleikkauksille ovat suuret. Demareille lienee päätös ollut kova pala, sitä kuvastaa puoluejohdon erimielisyys velkajarruun suhtautumisessa. Poliittinen paine oli kova. Mikä meteli olisi syntynyt, jos puolue olisi jättäytynyt sen ulkopuolelle. Syytökset puolueen talouspoliittisesta vastuuttomuudesta olisi ollut suoraa huutoa. Siksi puolue halusi olla mieluummin mukana vaikuttamassa sääntöjen sisältöön kuin antaa muitten määrittää säännöt. Puolueet kuitenkin päättävät sopeuttamisen keinoista ja oikeastaan demareitten hallituksessa mukana oleminen tuli entistä tärkeämmäksi, sopeuttamisen keinoilla on kansalle suuri merkitys, mihin väestöosaan sopeutukset kohdistuvat ja miten.

Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää, eikä talouden tunnusluvut niin synkkiä kuin hallitus propagoi. Talouden hoidossa pätee samankaltaiset lait kuin sodankäynnissä. Aseitten tai miesten lukumäärä ei ratkaise aina sodan lopputulosta. Kansakunnan moraali ja puolustustahto ratkaisevat enemmän kuin tykit ja raketit. Samoin leikkauksilla ja köyhää kurittamalla ei talous oikene, yhteiskuntaan tarvitaan toivoa ja luottamusta. Ja moraalia huolehtia köyhistä ja heikompiosaisista.

Esa Kanerva

Terveiset Kroatiasta!

                                                                                                               

                                                                                                              

                    

                                                                                                                           10.10.2025

                                                             

                              Näkymä Mlinin kylän rannalta merelle päin.

                                             

 Viimeiset lomapäivät ovat käsillä. Ensi viikolla palaan syksyiseen Suomeen ja kirjoittelemaan       kotimaan politiikasta. 

 Esa Kanerva

Hetki ulkomailla

                                                                                                                                    

                                                                                                           

                                                                                                                                         

                                                                                                                           3.10.2023

Matkasin vaimoni kanssa pariksi viikoksi Kroatiaan, ulkomaille pitkästä aikaa.  EU-jäsenyys on tehnyt tälle maalle pikaisesti arvioiden ihmeitä. Olosuhteet vastaavat omiamme niin siisteyden kuin hanaveden juomakelpoisuuden ja hintojen suhteen. Paitsi, että graffiitteja ei ole missään. Sää on lämmin ja kesäinen. Autokalusto on hyvää, enimmäkseen polttomoottoreita.

Ihmiset ovat ystävällisiä ja palvelualttiita. En ole juuri nähnyt "myrtsiturpia". Kalaa syödään paljon ja Italian läheisyys näkyy menuissa, paljon pasta- ja pizza-ruokia.

Lomallakin pelästytti tieto Trumpin kutsuessa kenraalinsa koolle ympärimaaailmaa. Asia oli tyrmistyttävä. Hän lienee pyytäneen tukea, mikäli hän kaappaa "vallan" kolmen vuoden päästä. Sanon asian suoraan. Ei meillä näytä olevan mitään takeita siitä, että Yhdysvallat on demokratia maailman tappiin. Maailman pelätyimmät asevoimat yhden miahen tai pienen klikin hallussa on kriittistä meille kaikille. 

Luin lomalla Anne Appelbaumin kirjan "Ukrainan nälkä". Se on yksityiskohtainen kuvaus miljoonien ukrainalaisten tappamisesta ja kiduttamisesta nälkään vuosina 1932-1933. Kannattaisi lukea rehellinen kirja kommunistivallan tunteettomuudesta tappaa, kiduttaa ja murhata. Ukrainan kansan nujertaminen ei onnistunut silloin eikä onnistu tänään. 

Palaan kirjoittamiseen 13.10. alkavalla viikolla. Aurinkoisia syksyisiä päiviä!

Esa Kanerva

Yhteinen vihollinen

                                                                                      

                                                                            

 

 

                                                                                                           25.9.2025

Ukrainan presidentti Volydimir Zelensky esiintyy harvase ilta iltauutisissa. Minulle tulee tuollon useasti mieleen Suomen oma sotahistoria ja presidentti Risto Rytin henkiset paineet. Talvi- ja jatkosotaa käytiin eri aikana ja olosuhteissa. Ajallisesti ei ole eroa kuin kymmeniä vuosia. Vihollinen on sama maa, Venäjä tai aikaisemmin Neuvostoliitto. Sekä Suomen että Ukrainan kimppuun hyökättiin. Molemmissa tapauksissa on kysymys aggressiosta ja Venäjän ikiaikaisista laajentumishaluista.

Ukrainalla ja Suomella on historiassa samankaltaisuuksia, mutta enimmäkseen suomalaisten ja ukrainalaisten tiet ovat olleet erilaisia. Suomi on päässyt Venäjän syleilystä Ukrainaan verraten kuin koira veräjästä. Tällä hetkellä Suomi on Ukrainan liittolainen, olemme olleet myös sotarintaman vastakkaisilla puolilla, Stalin lähetti Ukrainan neuvostotasavallasta joukkoja taistelemaan suomalaisia vastaan toisessa maailmansodassa. Tuskin ne taistelujoukot olisivat lähteneet sieltä vapaaehtoisesti, Stalin ei kysynyt mielipidettä. Neuvostoliiton teot Ukrainaa kohtaan ovat olleet kautta vuosisatojen verisiä ja imperialistisia. Jätän Venäjän ja Ukrainan pitkän 900-luvulle ulottuvan syntyhistorian sikseen, pitäydyn 1900-lukuun ja Venäjän vallankumouksen jälkeiseen aikaan sekä näitten valtioitten keskinäiseen, alisteiseen suhteeseen. Ukraina yritti moneen kertaan 1. maailmasodan jälkeen rypistellä itsenäiseksi valtioksi, mutta alue joutui bolsevikkien hallintaan. Suomi onnistui sitä vastoin irtaantumaan Venäjästä vallankumouksen pyörteissä ja itsenäistyi 1918.

Ukrainalaiset saivat maistaa oikeastaan kaikki Stalinin, myös omaa kansaansa kohtaan käyttämät ja keksimät brutaalit, terroristiset keinot. Viljelysmaat kollektivisoitiin 1920-luvun lopulla ja vähänkin isommat maanomistajat menettivät maansa. Jos hyvin kävi, heidät siirrettiin maan sisäisesti, jonkun pahaisen ja huonolaatuisen pellon viljelijäksi. Suurin osa lähetettiin Uralin taakse pakkotyöhön, gulakkeihin. Miljoonia ammuttiin summittaisissa joukkoteloituksissa näytösoikeudenkäyntien jälkeen. Papit ja muu sivistyneistö oli likvidoitu jo aiemmin.

Stalin halusi 1930-luvulla teollistaa maan. Siihen tarvittiin länsimaista teknologiaa, eli koneita ja laitteita. Maksuksi oli tarjota viljaa, jota länsimaat halusivat ostaa. Viljaa oli saatavilla Ukrainasta, jossa kolhoosien vastustus oli suurta ja viljan pakkoluovutuksia yritettiin vältellä viimeiseen asti. Ryssät veivät siemenviljatkin ja takavarikoivat viimeiset leivänpalat. 1932–1933 miljoonat kuolivat nälkään, Holodomorissa, joka merkitsee ”nälkään tappamista”. Ns. kulakkien luokka haluttiin hävittää tyystin. Taustalla oli yritys murtaa ukrainalainen talonpoikaisväestö ja kansallinen identiteetti.

Ukrainan kansan kärsimyksen sinetöi II maailmansota, jossa alue oli sotatantereena ja eri miehittäjien hallussa. Venäläinen terrori vaihtui välillä saksalaiseen, julmaan komentoon. Ja päinvastoin.

Ukraina itsenäistyi Neuvostoliiton hajottua 1991. Venäjä tai Putin ei koskaan hyväksynyt tosiasiallisesti Ukrainan itsenäisyyttä. Se yritti saada omaa miestä maan hallintoon, mutta kansa nousi vuonna 2014 vallankumoukselliseen vastarintaan ja venäjämielisen Janukovitsyn oli siirryttävä maanpakoon Moskovaan. Kostoksi Venäjä miehitti Krimin ja hyökkäsi Itä-Ukrainaan. Kuten hyvin muistamme, 24.2.2022 Putin aloitti täysimittaisen sodan Ukrainaa vastaan.

Suomen itsenäisyyden ajan traagisin vaihe oli sisällissota. Venäjä vallankumouksen innoittamana ja syvän luokkayhteiskunnan kannustamana punainen työväenluokka lähti taisteluun porvarillisia hallituksen joukkoja vastaan. Taistelu oli lyhyt ja päättyi punaisten häviöön. Perintönä valkoisesta terrorista ja teloituksista jäi kansakuntaan syvät haavat. Se oli kuitenkin sisäpoliittinen sota saksalaisten sotilaallista tukea valkoisille ja maassa olleita venäläisiä sotilaita lukuun ottamatta.

Suomi pystyi vakiinnuttamaan asemansa tasavaltana sisäpoliittisesti ja ulkopoliittisesti. Meitä ei sortanut mikään ulkopuolinen valtio ja saatoimme opetella demokratiaa itsenäisesti. Selvisimme köyhyydestä pikkuhiljaa ja sisäisistä kuohunnoista. Oikeisto ei saanut diktatuuria eikä sosialismi jalansijaa.

Ukraina ja Suomi ovat kokeneet Venäjän hyökkäyksen ja maahan tunkeutumisen. Stalin halusi alistaa vuonna 1939 Suomen nopeasti ja auta armias, jos se olisi onnistunut. Suomen kansaa olisi kohdannut Ukrainan historiasta tietämämme kauhut. Pohjalaiset olisi ensimmäisenä lastattu härkävaunuihin ja rahdattu Uralin taakse pakkotyöhön. Hämäläiset olisi jääräpäinä ammuttu ja savolaiset sutkina ihmisinä, etenkin naiset olisivat saaneet palvella herrakansaa. Mielikuvitus sijansa saakoon!

Suomi pääsi EU:iin ja Natoon. Näihin seuroihin Ukrainakin haluaisi päästä, mutta Putin on valmis tapattamaan tuhat sotilasta päivässä estääkseen tämän. Suomalaiset taistelivat velivenäläistä vastaa lähes viisi vuotta. Tilanne Ukrainan rintamalla on kestänyt nyt yli kolme vuotta. Suomalaiset saivat vihdoin katkeran makuisen rauhansopimuksen, miten käynee Ukrainalle, riittääkö viisi vuotta sotimista rauhansopimuksen solmimiseen?

Suomella ja Ukrainalla on yhteinen vihollinen. Maiden historian kulku tai oikut eivät ole kuitenkaan samankaltaiset. Tänään elämme rauhanaikaa ja elintasomme on hyvä. Meidän kohdallamme menneisyydessä on ollut onnea, silkkaa sattumaa ja johdatusta, ehkä hyviä valintoja. Tuntuu siltä, että Ukrainalle maailma on kääntänyt selkänsä kautta historian. Tätä kansaa kidutettu, tapettu, raiskattu ja vainottu, pääasiallinen vainoaja on ollut Venäjä, venäläinen imperialismi ja panslavismi. Ei Suomikaan ole Venäjän kanssa päässyt helpolla, on tarvittu vuosikymmenien nöyristelyä, tukahdutettuja tunteita ja hammastenkiristelyä. Mutta olemme itsenäisiä, Venäjän mielipiteistä riippumattomia ainakin -90-luvulta alkaen.                                                              

Voiko Venäjä muuttua? Vastaan, ei meidän eikä meidän lapsiemme elinaikana, tuskin ennen nykymaailman perusteellista romahdusta ja sen jälkeistä mahdollista jälleenrakennusta. Rauhaa Ukrainaan tuskin saadaan ennen kuin Trump poistuu näyttämöltä, jos poistuu, Yhdysvaltojen seuraavien vaalien jälkeen. Hän on pikemminkin rauhan este kuin rauhannobelisti!

Esa Kanerva

 

 

 

Orpon vakuuttelut

                                                                                                                        

                                                                                                                   

                                                                                                      17.9.2025

Petteri Orpo on ollut erilaisissa ministerinpesteissä kohtuullisen kauan, sisäministeri jo Sipilän hallituksessa v. 2015. Olisi olettanut, että hän olisi tuolla ministerikokemuksella ymmärtänyt luottamuksen merkityksen niin bisneksessä kuin yhteiskunnassa yleensä. Tuon henkisen pääoman voi menettää helposti, mutta sen takaisin saaminen ei monesti onnistu edes kovalla työllä. Vaikuttaa jopa ironiselta hänen julkisuudessa esittämänsä vakuuttelut edessä olevasta taloutemme selkeästä käänteestä tai että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Suomalaisten ei tarvitse olla talouden suhteen epätoivoisia, kaikki tulee menemään parempaan päin, känne on ovella, hän kehuu. Meillä on vahvat puolustusvoimat, olemme hyvin varustautuneita, meitä ei uhkaa mikään, hän toistaa. Mielipidemittauksissa Orpon hallituksen luottamus on kuitenkin alamaissa ja suomalaisten usko hallituksen kykyihin hiipuu.

Suomalaiset eivät ole tyhmiä tai lukutaidottomia. Työttömyys- ja velkaluvut puhuvat puolestaan. Hallitus on omilla toimenpiteillään luonut talouden ahdingon, eikä suhdanteet voi selittää kaikkea. Työpaikkansa menettämistä pelkäävä ihminen ei kuluta eikä yrittäjä investoi. Edelliseltä hallitukselta Orpo sai ennätystyöllisyyden, nyt työttömyys kasvaa. Julkinenkin sektori irtisanoo, rakennusala on edelleen stopissa eikä vapaita työpaikkoja ole ainakaan julkisessa haussa. Ihmiset näkevät tulevaisuutensa valottomana, yhteiskunnasta puuttuu rasva. Hallitus on vain parissa vuodessa tehnyt sopimusyhteiskunnasta sanelupolitiikkaa harjoittavan komentotalouden. Vuosikymmeniä rakennetut työelämän pelisäännöt eivät kelvanneet eikä luottamusyhteiskunta ollut sellainen arvo, jota olisi haluttu vaalia.

Yhtä falskilta tuntuu höpötys turvallisuuskysymyksissä. Kai jokainen ymmärtää, että maailma on tällä hetkellä sekaisin. Pelimerkkejä jaetaan uudelleen ja uusia kumppanuuksia etsitään. Amerikka on sisällissodan partaalla ja naapurissa vallitsevat mafian lait. Ranska on sisäpoliittisesti umpikujassa ja Macron rampa ankka. Äärioikeisto odottaa mahdollisuutta vallankaappaukseen. Saksa yrittää kammeta itseään energia-alan vihreästä sokeudesta reaalimaailmaan. Lähi-Idässä tehdään kansanmurhaa ja Israel pommittaa kaiken lisäksi ketä lystää. Iran rakentelee vuorten onkaloissa omaa ydinpommia, tuottaa Venäjälle drooneja ja ohjuksia. Kiinan hautomista suunnitelmista ei tiedä kukaan. Kaiken tämän jälkeen Orpo tunkeutuu iltaisin olohuoneisiimme ja kertoo, että Suomen turvallisuustilanne on vakaa ja olemme hyvin varustautuneita. Ei hätää, pikkukansalaiset!

Onneksi Suomessa on vielä demokratia vakaissa käsissä ja ihmisten luottamus poliisiin, oikeuslaitokseen ja verottajaankin on suhteellisen hyvässä kunnossa. Ulkopolitiikkaan voimme vaikuttaa rajoitetusti näissä olosuhteissa. Sisäpolitiikka on suomalaisten omissa käsissä ottaen huomioon EU:sta tulevat pelisäännöt. Ei hallituksen huonoihin tuloksiin tarvitse tyytyä, hallitus voidaan vaihtaa. Yhteiskuntaan on palautettava toivo ja valoisampi tulevaisuudennäkymä. Seuraavan hallituksen on muistettava, että aitaa voi kaataa helposti, mutta sen pystyttäminen on yhteiskunnassa vaikeaa. Luottamus kun on talouden ja yhteiskunnan toiminnan perusta.

Esa Kanerva

 

Graffiittiraiskaukset

                                                                                                       

                                                                                   

                                                                                                         11.9.2025

Koirilla on luonnostaan tarve merkata virtsallaan reviiriään ja lähettää viestejä lajitovereilleen. Samanlaiseksi ihmisen alkeelliseksi viestittelyksi koen joka paikan sotkemisen spraymaaleilla. Se on ilkivaltaa ja sikailua. Sitä ei voi tulkita taiteeksi millään tavalla, taiteesta puhuminen on kaiken ymmärtävien, höynäytettävien aikuisten paskapuhetta. Tämä taide kuvastaa laajemmaltikin yhteiskunnan nykyistä sallivuutta. Auktoriteetteja ei tarvitse kunnioittaa ja pahanteko hyvitetään pään silityksellä. Tämä sallivuus nakertaa oikeusvaltion oikeutusta ja lain kunnioitusta. Kysymyksessä on ilkivalta ja rikos.

Tamperelaisille sotkujen poisto maksaa vuosittain satoja tuhansia euroja. Poliisi puuttuu asiaan, jos sattuu näkemään rysän päältä jonkun ”taiteilijan” tai ilmoituksesta sattuu olemaan siinä ”huudeilla”. Yksityiset kiinteistöjen omistajat maksavat siivous- ja korjauskuluja moninkertaisesti eli puhutaan valtavista summista turhaan poltettua rahaa. Rahamäärä ei ole tässä tärkein pointti. Se on kansalaisille opetettava malli, ettei toisen omaisuudella tai säännöillä ole tässä yhteiskunnassa minkäänlaista painoarvoa. Lasta ei saa kovistella tai kieltää, nuori saa tehdä melkoisen rikoskierteen joutumatta ehdollista ankarampaan tuomioon.

Tampere on kaunis kaupunki. On surullista, että keskustan ja Pispalan kaupunkikuvaa tarkoituksellisesti pilataan sotkuilla ja maalauksilla rakennusten seiniin ja aitoihin. Aina maalaaminen ei auta, toisinaan otetaan mukaan astalo kuvien naarmuttamiseksi pintoihin ja bussikatoksiin. Ai että pistää vihaksi! Herkimmät kokevat olonsa turvattomaksi, koska tällaista laittomuutta sallitaan.

Yhteiskunnan naiiviutta kuvastaa perustaa ns. laillisia graffiittiseiniä ja luoda illuusiota katutaiteesta. Töhryistä ei saa taidetta verbaaliakrobatialla eikä alakulttuurien kapinoinnin hyväksynnällä. Jos yhteiskunta tai oman itsensä saamattomuus keljuttaa, mieltään saa osoittaa ihan laillisilla keinoilla. Pikkulapsi hajottaa turhautuessaan legorakennelmansa, yhteisen omaisuuden tuhoaminen ei voi olla sallittua käyttäytymistä yli 15-vuotiaille, rikosvastuussa olevalle ihmisille.

Onko yhteiskunnan hyvinvointi muuttumassa pahoinvoinniksi? Yhteiskunnan vastaista kapinointia ja omaa pahaa oloa ilmaistaan rikkomalla, sotkemalla ja roskaamalla. Syitten oletan löytyvän yhteiskunnan arvojen muuttumisesta. Yksilökeskeisyys, auktoriteettien kunnioituksen vähentyminen ja sosiaalisen median propagandan tarjoamat mallit. Täytyyhän yhteiskuntaan kuitenkin saada järjestys, hyvällä tai pahalla. Vain oikeusvaltiota ja lakeja kunnioittavassa yhteiskunnassa on kylliksi resilienssiä selvitä kriisiaikojen olosuhteista. Graffiitit näyttävät olevan meillä hyväksyttyjä, vaikka niiden tekeminen on rikollista toimintaa. Mikä on seuraava hyväksyttävä alakulttuuri? Huumeiden käyttö, jengit, pikku- ja vähän isommat rötökset? Yhteiskunnan tehtävänä on asettaa rajat, nyt tästä on lipsuttu pahemman kerran.

Esa Kanerva