Sometähtien uskottavuus koetuksella

                                                                                         

                                                                                

                                                                                                          31.1.2026

Olen ihmetellyt ennen vaaleja demarienkin kiimaa saada ehdokkaiksi näitä niin sanottuja julkkiksia ja sometähtiä. Koska olen tavannut ja useita heistä  kohtuullisen läheltä seurannut, uskallan kirjoittaa heistä jokusen sanan. Näitä armon julkkiksia on valittuina edustajina niin paikallisesti kuin eduskunnassa. Ajatukseni voivat olla konservatiivisia ja kielteisesti värittyneitä, koska en henkilökohtaisesti näitä somessa kannuksensa hankkineita juuri arvosta. Somessahan jokainen on saamansa julkisuusarvon mittainen. Hänen valuuttansa on huomio, saavutetaan se sitten millä tavalla tahansa. Ura on rakennettu minä edellä ja monella tähdellä julkisuus nousee päähän. Miten tällainen persoona, usein heikolla asiaosaamisella, kykenee poliittiseen perustyöhön, jonottamaan puheenvuoroa ja istumaan aluksi takarivissä?

Poliittista perustyötä vuosikymmeniä tehneenä osaan vastata edellä esittämääni kysymykseen. Ei millään, ei sitten millään! Perusyhdistyksissä oppii tekemään politiikkaa, oppii poliittiset pöytätavat ja sietämään arjen työn tylsyyttä. Jos poliitikolla jää tämä vaihe uralla kokonaan kokematta, tuloksena on poliitikkona epäkypsä sooloilija. Poliittisissa ryhmissä loistavat ne henkilöt, jotka pystyvät tekemään vuodesta toiseen näkymätöntä taustatyötä, lukemaan satasivuisia esityslistoja ja perehtymään niihin.                        

Eduskunnassa on superahkeria työmyyriä, pitkän linjan kansanedustajia, esimerkkejä löytyy. Nämä edustajat ovat helmiä, kiinnostuneita naapurinkin ajatuksista ja rehdisti antavat toverillekin myönteistä palautetta. Kiitoksen antamisella en tarkoita empatiaa näyttelevää, kauniisti hymyilevää ja ulkoa opittuja fraaseja toistavaa ”poliitikkonäyttelijää”. Heistä poiketen nämä ahertajat auttavat koko joukkuetta selviytymään ahtaissakin paikoissa ja auttavat muitakin ”kukkia” kukkimaan.

Sitten näihin somestaroihin. Eduskunnassa on noudatettu sitten vuoden 1917 tiukkoja sääntöjä ja tapoja. Somekuuluisuus ei paljon paina, eduskunnassa sinut istutetaan ensimmäisellä kaudella takariviin ja sillä siisti. Puheenvuoron saat, jos jaksat pitää sen ilta-aikaan ja tyhjälle salille. Kokeneemmat puhuvat ensin. Eduskuntaryhmä määrää säännöt ja ryhmyri komentaa. Voihan se olla näille somettajille ylitsepääsemätön shokki. Somessa tulee palaute heti, politiikassa vuosien päästä, jos silloinkaan.

Kun et ole eduskunnassa vain oman itsesi brändääjä, takapulpetissa turhaudutaan. Aletaan syyttelemään, hakemaan julkisuutta ja helpoiten sitä saa puukottamalla omia. Kun on päässyt takaisin julkisuuden keskipisteeksi, voi sitten omille some- seuraajille esiintyä voittajana. Politiikassa ilmiötä kutsutaan populismiksi. Kai nämä ryhmän somevaikuttajat kuvittelevat ja asemoivat itsensä jonkin sortin ryhmän pelastajiksi, jotka yksin voivat pelastaa heidän mielestään byrokraattisen ja hierarkisen järjestelmän. Minä tai me olemme hyviä ja Tytti ja muut ovat pahoja. Oman minäkuvan yliarviointia ja suuruudenhulluutta, sanon minä.

Demareille ja Suomen kansalle tämä on vakava paikka. Kaikki näkevät ja kokevat, että seuraavissa vaaleissa tarvitaan suunnan muutosta. Tavallinen kansa ei kestä toista vastaavan kaltaista hallituskautta. Suomalaiset tavikset on imetty kuiviin ja rikkaat kiittelevät veronalennuksista. Tähän hätään ei olisi tarvittu tämän kaltaista turhaa julkisuutta ja huomion kääntämistä eduskunnan varsinaisesta työstä. Kymmenet tuhannet uudet köyhät lapsiperheet tappelevat arjesta selviämisen kanssa ja media on vain kiinnostunut poliitikkojen kiusaamiskysymyksestä. Eihän nämä kaksi asiaa ole missään suhteessa toisiinsa. Eikö lasten aseman parantamisessa olisi ollut riittävästi kansanedustajille tehtävää? Pitikö ryhmän valtasuhteet tuoda valokeilaan juuri nyt muustakin syystä kuin itsekkäästä julkisuudenkipeydestä? Onko kansa halunnut valita sellaisen kansanedustajan, jonka pääagenda näyttää olevan laittaa eduskuntaryhmissä kiusaaminen kuriin? Tuskin!

Kyllä sitä populismia esiintyy paikallisestikin. Aluevaltuustossa on sooloiltu ja esiinnytty moraalin pelastajina mm. tässä palkkiokysymyksessä. Enpä halua itse palkkaan tai palkkion suuruuteen ottaa kantaa, olen sitä mieltä, että työmies on palkkansa ansainnut. Jos Pirhan hallituksen puheenjohtaja työskentelee kokopäivätoimisesti, olisi minun mielestäni hänelle maksettava siitä korvaus, ottaen huomioon sen suuruutta mitatessa työn vastuullisuus ja osaaminen. Oli populisti sitten mitä mieltä tahansa.

Kansa valitsee seuraavissakin vaaleissa edustajansa. Haluaako se eduskuntaan osaavaa ja koeteltua yleispoliitikkoa vai jonkun yhden asian asiamiehen ja somejulkkiksen. Puolueenkin kannatta miettiä, mitä vaatimuksia ehdokkaille asetetaan. Ohittaako jonkun ehdokkaan näkyvyys somessa ja äänet sen riskin, että tällainen henkilö saattaa ”yksilöbrändillään” kuitenkin vaarantaa koko puolueen menestyksen.

Esa Kanerva

  

Jääpala Trumpin cola-lasiin

                                                                                                 

                                                                                  

                                                                                                          25.1.2026

Simo Puupposen kirjassa ”Siunattu hulluus” päähenkilöt Ana ja Filippus keskustelevat, tunnetko sinä ketään viisasta miestä. Kaveripiistä ei oikein tahtonut löytyä ketään, sitten he päättelivät, että kylän opettaja on varauksin saattanut olla viisas mies. Tämä keskustelu tuli mieleen pohtiessani tätä Grönlannin tilannetta. Minä tunnen Suomesta ainakin kaksi viisasta miestä, jotka ovat osanneet päätellä jo kymmeniä vuosia sitten arktisen alueen merkityksen. He ovat presidentti Niinistö ja pääministeri Lipponen.

Sekä Niinistö että Lipponen ovat nähneet arktisen alueen strategisen tärkeyden. Kun Niinistö painotti pohjoisten alueitten turvallisuuspoliittista ja ympäristönsuojelullista tärkeyttä, Lipponen toi voimakkaasti esiin alueen taloudellisen ja geopoliittisen merkityksen. Niinistö toi esiin kyllästymiseen asti ns. ”mustan hiilen” torjunnan. Jos peitämme noella pohjoisen pallonpuoliskon valkoiset hanget, menetämme jään sulaessa arktisen alueen. Ja sitä kautta koko maailman.                                                                           

Lipponen ajoi voimakkaasti ns. EU:n pohjoista ulottuvuutta. Muistan erilaiset tapaamiset ja kokoukset, joissa hän joka kerta muisti tuoda tämän asian esille, jo 1990-luvulta asti. Siinä hän meni metsään Venäjän kanssa, että se voitaisiin sitoa eurooppalaiseen yhteistyöhön energian ja kaupan kautta. Lipponen näki arktisen alueen logistiset mahdollisuudet jo tuolloin. Koillisväylä tulee avautumaan ja silloin kannattaisi panostaa esimerkiksi Jäämeren rataan. Ja myydä arktista osaamistamme, kuten jäänmurtajia. Alueellahan on valtavat luonnonvarat.

Ajatellen näitä kahta suomalaista valtiomiestä, Trumpin hallintoa voi pitää myöhäisheränneenä. Toki jenkkien Grönlanti-mielenkiinnon takana voi olla puhtaasti taloudelliset ja turvallisuuspoliittiset motiivit, mutta siellä saattaa olla myös muuta. Siinä, missä Roland Reagan rakensi ”Tähtien sota”-järjestelmää ja uuvutti Neuvostoliiton sotilaallisessa kilpailussa, Trump on lanseerannut toisella kaudellaan valtavan sotilaallisen hankkeen. Tällä valtavan kalliilla, jopa biljooniin dollareihin hintaan nousevalla ohjuspuolustusjärjestelmällä, on tarkoitus suojata Amerikka lähes 100-prosenttisesti ohjuksia, hypersoonisia aseita ja drooneja vastaan. Tämä ”Golden dome”-hanke tarvitsee Grönlantia, joka sijaitsee maantieteellisesti tärkeällä alueella.

Toisten asiantuntijoitten mielestä tämä on samaa, teknisesti mahdotonta ”Tähtiensota” -fantasiaa kuin Reaganilla. Mahdotonta tietää, koska maallikolle avaruuspohjainen ja avaruuteen sijoitettavien sensoreitten maailma on käsittämätöntä tähtitiedettä. Väistämättä tämä tietää toteutuessaan kuitenkin avaruuden aseistamista, koska sinnekin ollaan sijoittamassa torjuntajärjestelmiä. Huolestuttavaa!

On selvää, että Kiina tulee vastaamaan Trumpin haasteeseen myös sotilaallisesti. Kiinalla on tekniset kyvykkyydet kehittää entistä parempaa ohjustekniikkaa ja satelliitteja. Poliittisesti Kiina pyrkii lähentymään uusia toimijoita, esimerksi Kanadaa. Kiina on tarjonnut maalle edullisia kauppasopimuksia ja Trump löi heti kiilaa Kanadan ja Kiinan lähentymiselle. Joka tapauksessa Kiina investoi arktisen alueen merireittien hyödyntämiseen ja Amerikka ei voi estää Koillisväylän hyödyntämistä.

Suomi on osa arktista aluetta ja Naton jäsen. Suomen pohjoisosan puolustusjärjestelmät ovat keskeisiä uudessa turvallisuussuunnittelussa. Toivoa sopii, ettei Suomea sakotettaisi näihin uusiin ja mielikuvituksellisiin hankkeisiin. Rovaniemeltä etäisyys Grönlantiin on sotilaallisesti hyvinkin lyhyt. Nykyaikaisille järjestelmille ne sijaitsevat operointialueella. Haluja liittää Suomi näihin hankkeisiin on varmasti ihan käytännön syistä. Lähentymisyritykset olisi torjuttava, kieltäytyminen vaatii varmasti mielen lujuutta.

Esa Kanerva

 

"Vanhat hyvät ajat"

                                                                                                       

                                                                                                      

                                                                                                               

                                                                                                                           17.1.2026

Katselin Areenasta Pirkko Saision romaanin pohjalta kirjoitetun, televisioteatterin esittämän kolmiosaisen näytelmän  ”Elämän menoa”. Sarja kertoi suomalaisen työläisperheen tarinaa hieman ennen sotaa edeltävästä ja sodan jälkeisestä ajasta. Sarjan katseleminen herätti minussa vahvoja tunteita. Olen kiitollinen, että olen saanut elää tuon ajan, kaikesta puutteesta ja kurjuudesta huolimatta. Tuossa ajassa oli jotakin sellaista arvokasta, mikä nykymaailmasta puuttuu. Varon "aika kultaa muistot"-tyyppistä menneitten aikojen ihannointia. Puute ei muutu muuksi muutu ja nälkä on kivulias tunne. Merkittävä ero nykyhetkeen on tuon ajan arvoissa. Ne ovat kantaneet suomalaista yhteiskuntaa tähän hetkeen.

Olihan elämä kaupungeissa ja maalla riisuttua ja hidasta. Tavaraa ei ollut, joten tavarataivaan haikailu ei täyttänyt elämää. Jokapäiväinen arki selätettiin työnteolla, kekseliäisyydellä ja yhteisöllisyydellä. Radioita oli harvassa ja painettu lehti tuli, jos tuli. Oliko tuo elämän vaatimattomuus lopulta puutetta, mielestäni ei ollut. Se korvautui monin tavoin ihmisten rikkaampana elämän laatuna kuin nykyisin.

Arki täyttyi konkreettisesti siitä, mistä saadaan tämänpäiväinen ruoka. Vettä saatettiin hakea kaivosta, maito ostettiin kaupasta ”hinkkeihin” ja vaatteet paikattiin niin pitkään kuin kangas kesti. Ulkohuussi ei ollut harvinaisuus -50-luvulla. Mieleen on painunut se suuri yhteiskunnallinen ja taloudellinen murros 1960-luvulla. Olen saanut istua aitiopaikalla. Suomalaiset kotitaloudet alkoivat sähköistyä, TV oli tuloillaan ja emännät alkoivat saada pulsaattoripesukoneita. Niistä iloittiin aidosti, kun arki pikkuisen helpottui. Omakotitalobuumi suorastaan räjähti, talkoilla rakennettiin valtava määrä rintamamiestaloja, tehtaan antamille tai kaupungin vuokraamille tonteille oma talo. Moni uuden ja tilavamman kodin saanut koki elämäsä täyttymyksen. Jaksettiin iloita siitäkin, kun ei tarvinnut tulitikulla hellaa sytytellä.

Selkeä ero elämämenossa nykypäivään oli valtava innostus urheiluun, seuratoimintaan ja mm. poliittisiin järjestöihin. Kun viihdettä ei tullut joka tuutista, keksittiin ajanviete itse. Juhlaruokaa sai vain juhlapäivinä, jolloin ne maistuivat todellakin juhlalta. Ylipäätään vaatimattomuus ei ollut vain taloudellinen välttämättömyys, se loi kontrastia ja ymmärrystä iloita pienemmistäkin asioista. Muistan vieläkin ensimmäisen syömäni appelsiinin 50-luvulla.

Kyllähän muistot noilta ajoilta antavat perspektiiviä, ymmärrän arvostaa lämmintä vettä, hyvää arkiruokaa, kotia ja lastenlasten koulutusmahdollisuuksia. Keskikouluun mentiin -60-luvulla, jos perheellä oli rahaa. Messukylässä asuvana ei minulla ollut mahdollisuutta mennä lähikouluun, koska se oli yksityinen koulu. Sain kuitenkin paikan valtion koulusta, Klasusta. Lukuvuoden hinnat olivat halvemmat. Suoraan sanoen nykyinen kouluruoka keskustelu hymyilyttää ja harmittaa. Ei voinut arvostella kouluruokaa, koska sitä ei silloin keskikoulussa tarjottu.

Tämä tällainen menneitten aikojen muistelo saattaa ärsyttää monia. En minä noihin vuosikymmeniin kaipaa. Kyllä tämä on pikemminkin arviointia siitä, mitä tämä nykyinen aikakausi kaipaisi. Arvostan 50- ja 60-lukujen oppeja edelleen. Tai kantaisivat, jos niitä arvostettaisiin. Pitkäjänteisyys on hyve, jonka tunnistan itsessäni. Yksinkertaisesti kannattaa tehdä pitkäntähtäimen suunnitelmia, kaikkea ei voi saada heti. Työelämässä opin, että kannattaa kunnioittaa toisen ihmisen tekemää työtä ja parhaimmillaan muistaa kiittää häntä siitä. Arvostus luontoa kohtaan on peräisin noilta ajoilta, luonnon ehdoilla on elettävä tai muuten sieltä tulee vastaisku. Elämässä ei ole sellaista ongelmaa, josta ei selviäisi, hyvin tai huonosti. Suurena tukena on aina ystävät ja yhdessä tekeminen.

Ennen jonotettiin ruokaa kaupan edessä. Nyt jonotetaan bittijonojen perässä. Talkootyötä ei ole, nyt brändätään omaa itseä. Suomen asia ei ole minun asiani, selviän yksin tässä globaalissa maailmassa, mielellään mahdollisimman vähin vastuin.

Voi kuinka väärässä olet, ihminen tarvitsee hädän hetkellä toista ihmistä enemmän kuin kuvittelet!

Esa Kanerva

 

Kansan kosto

 

                                                                                 

 

                                                                                      

                                                                                                        9.1.2026

Orpo manailee, mikä tätä kansaa oikein riivaa. Olemme tehneet kymmeniä uudistuksia politiikan joka lohkolle, mutta kansa säästää, ei kuluta eikä osta asuntoja. Työttömyys vain kasvaa, kapitalisti kiittää hallitusta ”uudistuksista”, jarruttaa investointeja ja irtisanoo ihmisiä. Hallitus säästää, yritykset säästävät ja kansalaiset säästävät. Miten hallitus onnistui luomaan tällaisen kansalaisten ja elinkeinoelämän säästövimman, joka pysäytti talouden pyörät.  

Mietitään nyt alkuun kuluttajien eli tavallisten ihmisten kulutushaluttomuutta. Yksinkertaisin selitys on se, ettei ole rahaa kuluttamiseen. Pienituloisten ostovoima on laskenut kuin lehmän häntä. Inflaatiopiikin jälkeen hinnat jäivät pysyvästi korkealla tasolle, sosiaaliturva on riisuttu ja työttömyyskorvauksetkin leikattu. Kaikki sisään tuleva raha menee niukkaan elämiseen. Hallituksen mielestä köyhät auttakoot toisiaan, hallitus auttaa vain rikkaita.

Työllisillä tohtorista työmieheen on työpaikan menetys aina mahdollinen. Esimerkkinä korkeasti koulutettujen lemput valtionhallinnosta. Epävarmuus tulevaisuudesta tulppaa hyvin patoutuneetkin ostohalut vähänkin kalliimpiin hyödykkeisiin. Eläkekeskustelu käy kuumana ja pelkkä eläketasojen heikennysten väläyttely julkisuudessa suitsii kulutusintoa.

Alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen selitti eilen uutisissa, miksi ihmisiä irtisanotaan nyt niin paljon vertailumaihin nähden. Suomessa yritykset etsivät kannattavuutta irtisanomalla henkilöstöä. Yritysten hallitukset eivät vaivaudu miettimään yrityksen laajenemismahdollisuuksia ja tuotekehityksen monipuolistamista ja sitä kautta parempaa kasvua. Eli kyllä yritysten käyttäytymiselläkin on osaa tähän massatyöttömyyteen. Hallitus on luonut myös epävarmuutta yrityksille luomalla riskin nopeisiin muutoksiin verotuksessa, sääntelyssä ja tukipolitiikassa, kiitos persujen mukanaolon hallituksessa. Esimerkkinä voi mainita case datakeskusten tuet ja verohelpotukset. Yritykset eivät selvästi luota Orpon hallitukseen.

Toki kyllä kulttuuriimme kuuluu vähän masokistinen säästäväisyyskulttuuri. Laihialaisvitsit eivät ole jääneet elämään tyhjästä. Suomeen ei ole syntynyt kovin laajasti sijoittamisen kulttuuria, joka on mm. Ruotsissa vahvaa. Suomalaiset sijoittavat huonosti ja makuuttavat rahojaan säästötileillä. Suomalaisten 115 miljardin säästöt odottavat nyt parempia päiviä, joita ei tule. Entiseen turvalliseen maailmaan ei ole paluuta. Kriiseissä raha on huono hyödyke ja hengissä selviämisen väline.

Kaikki odottavat, kuluttajat eivät kuluta, yritykset eivät investoi -ja päinvastoin. Myrkyllinen noidankehä on nyt päällä. Luottamusta ei lisää Orpon ja Purran puheet lisäleikkauksista, jos tarve vaatii. Kukaan ei puhu, miten saataisiin talouden kasvuun vauhtia. Totuus taitaa olla se, ettei luottamusta myydä missään eikä sitä voi ostaa. Noidankehä ei katkea kuin vaihtamalla veturia, nykyinen hallitus on eväänsä syönyt.

Esa Kanerva

 

Suomi valmistautuu sotaan

 

                                                                                                 

                                                                                                            

                                                                                                                                              2.1.2026

Presidentti vakuutteli uudenvuodenpuheessaan rakkaille suomalaisille, ettei tarvitse olla huolissaan, suomalaiset ovat turvassa. Useampaan otteeseen. Minulle ainakin sanoman vaikutus oli päinvastainen. Ei taidakaan kaikki olevan hyvin ja maailma on näköjään poikkeuksellisen levottomassa tilanteessa. Samaten ministeri Häkkänen lausui kiireesti, ettei kaapelinkatkaisija laivan haltuunotto ollut sotilaallinen operaatio, vaan poliisi- ja rajavartiolaitoksen suorittama laivan ohjaaminen satamaan Kirkkonummelle. Ei tarvitse olla huolissan. Niin tai näin, Suomi valmistautuu sotatilaan monipuolisesti.

Maanpuolustuskyky on paljon muutakin kuin aseitten kalistelua ja hankintaa. Kaikki lähtee tietenkin yksilöistä ja velvollisuudesta puolustaa maata. Ei sellaisella sotilaalla tee mitään, joka ensimmäisen tilaisuuden tullen pötkii pakoon. Kansalaisilla täytyy olla motivaatio ja tahto ryhtyä aseelliseen vastarintaan puolustamaan maata osana isompaa kokonaisuutta. Yksilöillä pitää olla riittävä koulutus, henkinen ja fyysinen kunto, aseet ja kyky kurinalaisuuteen. Yleinen asevelvollisuusarmeija on Suomen puolustuksen selkäranka. Toistaiseksi sotilaskoulutukseen halukkaita ja kyvykkäitä on ollut riittävästi. Rauhan aikana vahvuus on pieni, mutta tarpeen tullen reservi on suuri.

Suomessa on ollut johtavana ajatuksena, että maanpuolustus ei ole vain armeijan asia, vaan siihen osallistuvat kaikki, viranomaiset, elinkeinoelämä, järjestöt ja jokainen kansalainen. Vähintä, mitä kansalainen voi tehdä kriisitilanteessa, on huolehtia itsestään. Poikkeusoloihin saimme esimakua koronakriisissä. Lainsäädäntö poikkeusoloihin on säädetty jo etukäteen. Sen nojalla viranomaisilla on poikkeuksellisia valmiuksia säännöstellä hyödykkeitä ja rajoittaa liikkumista. Aivan kuten näimme pandemiassa.

Nato tuo tietenkin uuden ulottuvuuden Suomen puolustukseen. Lisäksi Suomella on kahdenvälisiä sopimuksia, mm. Yhdysvaltojen kanssa. Meillä ei ole kokemusta sitten 2. maailmansodan tilanteesta, jossa maassa olisi vieraita joukkoja muussa kuin harjoitusmielessä.

Meillä on sotien jälkeenkin ollut pääprinsiippinä pitää yllä huoltovarmuutta. Viranomaistehtävää suorittaa Huoltovarmuuskeskus. Suomella on poikkeuksellisen isot viljavarastot, polttoaineita ja lääkkeitä. Jokainen meistä on varmaan joskus tutustunut oman alueensa tai talonsa väestönsuojaan. Niitä on paljon, yli 50 000 suojaa eli melkein jokaiselle sitä tarvitsevalle suoja löytyy. On muuten harvinaista Euroopassa. Suomussalmella harjoiteltiin äskettäin kokonaisen kylän evakuoimista. Eli evakuointeja harjoitellaan ihan käytännössä. Tähän liittyy keskeisesti viranomaisten suunnitelmat väestön siirtämiseksi turvaan. Kansalaisilta toivottaisiin ja suositellaan kolmen vuorokauden selviytymistä ilman viran- viranomaisten apua. Kotivarana pitäisi olla patteriradio, vettä ja ruokaa.

Yhteistyö yritysten kanssa liittyy keskeisesti maanpuolustuskykyyn. Yritysten kanssa sovitaan etukäteen tuotannon jatkumisesta kriisitilanteessa. Tehdas voi tarvittaessa keskittyä vain yhteen armeijan tarvitsemaan tuotteeseen. Huoltovarmuuden kannalta kriittiset yritykset voivat varata puolustusvoimilta etukäteen henkilöstöä tarvitsemaansa tuotantoon. Tyypillisiä aloja ovat kuljetukset ja varastointi, rakentaminen ja esimerkiksi vesi- ja jätevedenpuhdistamot. Myös tietoliikenne ja energia-ala hoitavat omat tehtävänsä puhumattakaan energiasta ja polttoaineista. Tätä yhteistyötä myös harjoitellaan ja suunnitellaan. Yritykset yrittävät pitää kriisissä yhteiskunnan käynnissä.

Kuten tuossa aiemmin totesin, kansakunnan tärkein ase on kiväärin sijasta korvienväli. Mielenterveys on koetuksella, kun arkirutiinit ja turvallisuudentunne menee päreiksi. Silloin pitää pystyä luottamaan siihen, että viranomaiset ovat oikealla asialla eikä lähdetä jokaisen huhun perään juoksemaan. Tähän en luota ihan, rauhanoloissakin leviävät salaliittoteoriat ja esimerkiksi roketevastaisuus ovat tästä esimerkkejä. Kriisitilanteissa niin kuin monessa muussakin asiassa auttaa hyvät verkostot ja sosiaaliset suhteet. Lapset ja vanhukset tulee muistaa haavoittuneimpina yhteisön jäseninä. Valtio tekee, mitä sodassa voi, kolhuitta sotatilasta ei kukaan selviä.

Maailma tällä hetkellä on enemmän tai vähemmän turvaton ja henkinen huoli levottomista ajoista on perusteltu. Lohdutan itseäni realismilla. Puolustus on pitkäjänteisesti rakennettu, emme ole kädettömiä. Natonkin ja yhteistyösopimusten pitäisi tuoda apua ja amissioonia. Lähes kaikkeen on varauduttu ja harjoiteltu. Miksi murehtia sellaista, johon ei Suomi eikä mikään mahti voi muuttaa. Venäläinen on venäläinen ja Putin on diktaattori, joka on aggressiivinen imperialisti. Siksi kannattaa henkisesti varautua silta suunnalta tuleviin kaikenlaisiin ilkeyksiin. Ja näyttäähän noita Euroopan ulkopuolisia konflikteja riittävän ihan omiksi tarpeiksi. Näissä pettymyksissä auttaa selviämiseen keskittämällä omat ajatukset lähimmäisistä huolehtimiseen ja nuorempien tarpeisiin, iän tuomalla kokemuksella. Antaa hevosten merehtia, nillä on iso pää!

Esa Kanerva

Hyvää uutta vuotta!

Hyvät lukijat!

Toivon teille rauhallista uutta vuotta, terveisin Esa Kanerva 

Hyvää Joulua!

                                                                                                                                    23.12.2025                                                  

                                                    ARVOISAT LUKIJANI!

              KIITÄN TEITÄ TÄSTÄ VUODESTA, TOIVOTAN RAUHALLISTA JOULUA 

                  JA TERVEYTTÄ ENSI VUODELLEKIN! TERVEISIN ESA KANERVA.

                     

                                               

                                                      

Vähä-älyistä toimintaa

                                                                                                          

                                                                                                       

                                                                                                                                     19.12.2025

Seurasin eilen valtionvarainministeri Purran vaivautunutta kiemurtelua ja vastauksia eduskunnan kyselytunnilla. Hän ei myöntänyt kahden puolueen kansanedustajan silmien vääntelyä rasismiksi missään vaiheessa. Päinvastoin hän puolusti kahta puolueen kansanedustajaa todeten heidän toimineen ”vilpittömässä” huumorimielessä ja somepäivitysten olleen lähinnä vitsi. Varsinkin kansanedustajan pitäisi muistaa, että maailma on nykyisin pieni. Maailman tiedonvälitys ei elä enää paperilehtien varassa, vaan sähköiset viestit leviävät salamannopeasti ympäri maailmaa. Tekisi mieli sanoa, valitettavasti. Kaksi suomen kansan edustajaa ja yksi europarlamentaarikko osoittavat keskisormea aasialaisille. Kysymys on vakava ja kansanedustajien harkitsemattomat some-päivitykset ovat muuttaneet tilanteen Suomen maakuvan riskienhallinnaksi. Kaikki kiitos ministeri Sakari Puistolle, hän oli ymmärtänyt, ettei kysymys ole vitsistä, vaan mainehaitasta myös vientiteollisuudellemme.

Väkisinkin tuli eilen mieleeni jonkun filosofin ajatus, että jokaisella kansalla on sellainen hallitus, jonka se ansaitsee. Ajatus on fiksu. Jos nyt Eerolan ja kumppanien toilailu harmittaa, kannattaa palauttaa mieleen, ketä ja mitä puoluetta tuli viime eduskuntavaaleissa äänestettyä. Demokratiassa on mahdollista tehdä valintoja toisin kuin diktatuureissa. Astuitko populismin miinaan ja uskoit päättäjiä, jotka lupaavat helppoja ratkaisuja. Riittikö sinulle lupaus bensan hinnan alennuksesta, mutta ihmettelet nyt hallituksen tekemää ja perussuomalaisten hyväksymää historiallisen suurta tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille?

Historiasta muistan ruotsalaisen valtiomiehen Oxenstiernan tokaisseen joskus 1600-luvulla kyvykkyydestään epäilevälle pojalleen lähettäessään hänet rauhanneuvotteluihin, ”Etkö tiedä, poikani, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan!” Lause on mielestäni virkistävä muistutus poliitikoille. Kansan keskuudesta päättäjämme valitaan ja politikointi ei ole rakettitiedettä. Päättäjän ei tarvitse olla täydellinen, mutta harkinnan soisi olevan kunnossa. Päättäjät saavat tehdä virheitä, jos päätös perustuu vakavaan harkintaan ja riittävään tietoon. Suuretkin päätökset joudutaan usein tekemään epävarmuudessa ja lopputuloskin voi olla enemmän onnea kuin partaveitsen terävää älyä. Mutta lapsellisilla ulostuloilla leikkiminen ja irtopisteiden poimiminen on moraalitonta. Varsinkin jos teosta seuraa vahinkoa omalle maalle.

Demokratia ei ole valmis. Meillä äänestäjillä on vastuu valinnoistamme. Miten vahvistaisimme demokratian toimivuutta ja samalla korjaisimme ajatusta ”vähästä järjestä” ja "kansan ansaitsemista päättäjistä"? Digitaalisella aikakaudella demokratian suurin uhka on totuuden hämärtyminen. Perussuomalaiset osaavat tiktokata ja manipuloida heihin uskovien maailmankuvaa. Faktat ja fiktiot menevät sekaisin. Suomen taloutta ei todellakaan hoideta kuntoon vastustamalla maahanmuuttoa ja kyykyttämällä duunaria. Woken varjolla ja vastustamisella ei pysty perustelemaan järjettömiä somepäivityksiä, kuten Eerola teki. Woke-käsite on alkuaan merkinnyt pyrkimystä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja rasismin vastustamiseen. Perussuomalaisille se on haukkumasana ja poliittinen ase. Heille se merkitsee ihmisten vaientamista, mielensä pahoittamista pikkuasioista ja hysteriaa. Silmien vääntely oli vähä-älyistä ja rasisitista, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Kansanedustajalla pitäisi olla sen verran sydämen sivistystä, että hän ymmärtää eleen historiallisen taustan ja merkityksen aasialaisille.

Keskisormen heiluttelulla ei vauhditeta kauppaa eikä edistetä matkailua maahamme.

Esa Kanerva

Pääsy Amerikkaan jäänee haaveeksi

                                                                                         

                                                                                    

                                                                                                      12.12.2025

Monella ihmisellä on haaveena päästä Amerikkaan, edes turistina. Itse en ole koskaan sinne oikeastaan isosti halunnut, uusien viisumisääntöjen mukaan en varmaan sinne pääsisikään. Yhdysvaltain viranomaiset ovat nimittäin alkaneet vaatia sosiaalisen median käyttö- ja tilitietoja ulkomaisilta viisuminhakijoilta. Tämä koskee myös suomalaisia. Paitsi some-tietojen antamista, maahan pyrkivän on kerrottava viiden viime vuoden aikana käyttämänsä puhelinnumerot ja kymmenen viime vuoden aikana käyttämänsä sähköpostiosoitteet. Mihin muuten amerikkalaiset tarvitsevat tällaista tietomäärää ulkomaisesta maahanpyrkijästä? Kaikki voidaan tietenkin perustella turvallisuussyillä, itse otaksun taustalla olevan monia muitakin syitä.

Ilmeisesti tämä tietojen haaliminen liittyy Trumpin harjoittamaan politiikkaan estää maahanmuuttoa yleensä. Turistien esittämät mielipiteet voivat olla maga-kriittisiä eikä heitä siksi haluta maahan. Diktatuureilla on yleensä tapana sulkea rajojaan tai rajoittaa kansainvälistä liikkumista. Siihen suuntaanhan Trump on maataan viemässä. Trumpin eliitti suojelee mustasukkaisesti omaa valtaansa eikä halua maahan eurooppalaisia vaikutteita ja "hapatusta". Joku suomalainen saattaisi avata jenkille suunsa ja kertoa demokratiasta. Tai ihmisoikeuksista ja sananvapaudesta.

Amerikkalainen tiedonvälitys on nykyisin hyvin polarisoitunutta ja politisoitunutta. Vain hyvin pieni osa kansasta luottaa sanomalehtiin, radioon ja televisioon. Hallinto haluaa heikentää riippumattoman median uskottavuutta levittämällä niistä ”valeuutisia”. Vääristelty twiittailu säilyy uskottavana vain, jos tarpeeksi iso osa kansaa niitä lukee ja pitää ainoana totuutena. Ulkomaisia turisteja ei haluta kyseenalaistamaan virallista totuutta ja häiritsemään hallintoa poikkeavilla mielipiteillään. Trump haluaa tehdä itsestään valtakunnan ”totuudenkertojan”, jonka sanomaa ei kyseenalaisteta. Meillä paljon haukuttua Yleisradiota ei ole ja muu tiedonvälitys pelaa kaupallisin ehdoin maksajien ehdoilla.

Ihmisten tietojen laajamittainen kerääminen ja seulonta niin ulkomaalaisilta kuin kotimaan kansalaisilta sopii hyvin Trumpin hallintotapaan venyttää perustuslain rajoja ja keskittää valtaa presidentille. Ehkä presidentti onkin tosissaan haaveissaan kolmannesta kaudesta. Nykyisen kautensa lopussa ennen seuraavia vaaleja hänellä olisi näpissään ja kontrollissaan sellainen tietomäärä, että sen avulla hän voisi käytännössä ottaa haltuunsa koko kansallisen tiedotuskentän ja kansalliseen turvallisuuteen vedoten syitä oppositiojohtajien pidätyksille löytyisi kyllä. Ulkomaisen viisuminhakijan antamista puhelinnumeroista voisi hyvinkin löytyä pidätettäväksi halutun kongressiedustajan nimi ja numero.

Viimeistään tämän blogin kirjoittamisen jälkeen taitaa olla aika turhaa hommaa hakea viisumia Amerikkaan. En ole kiitellyt Trumpia ja Amerikassa nykyisin harjoitettavaa politiikkaa aikaisemminkaan. Se epäjohdonmukaista ja poukkoilevaa suurvaltapolitiikkaa. Suurvallat tekevät, mitä lystäävät ja pienet valtiot tai jopa Eurooppa seuraavat sivusta. Sopimusperusteita maailmaa ei enää ole eikä tule. Minkä naapurimaan kimppuun tahansa saa hyökätä ja pitää sitä etupiirinään. Suomen idea on maailmassa selviytyä, kuten presidentti Koivisto asian kiteytti.

Esa Kanerva 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

 Hyvät lukijani!

Olemme itsenäinen maa, Paasikiven toteamalle asialle maantieteestä Venäjän naapurina emme voi mitään, suurvaltojen politiikka ei ota huomioon penempien tarpeita ja se on aina voimapolitiikkaa, näillä reunaehdoilla voimme iloita omasta itsenäisestä Suomesta. 

Tuleva vuosi olkoon maailman rauhan kannallta otollinen ja Suomen lippu liehukoon korkealla!

Terveisin Esa Kanerva

Tunnista oma potentiaalisi pahuuteen!

                                                                                                                                        

 

                                                                                                                                                                                                                                                                                      

                                                                                          1.12.2025

Eilen vietettiin 1. adventtia. Kristityt valmistautuvat jouluun, Jeesuksen syntymäjuhlaan. Jeesuksen elämä päättyi kiduttavaan kuolemaan ristiinnaulittuna. Ihmiskunta on ihmetellyt tuon ajan julmuutta ja raakalaismaisia teloitustapoja. Luin pari viikkoa sitten Ylen verkkosivuilta ohimennen otsikon italialaisista ”sotaturisteista”. Aluksi ajattelin kysymyksessä olevan turisteille järjestettävistä pyssyn paukutteluista. Palasin tutkimaan tarkemmin juttua ja kauhistuin. Siinä kerrottiin italialaisten syyttäjien etsivän ”sotaturisteja”, jotka osallistuivat siviilien ampumiseen piiritetyssä Sarajevossa Balkanin sodan aikana 1990-luvulla. Lapsen ampumisesta joutui maksamaan korotetun hinnan. Voiko tämä olla totta! Tunsin syyllisyyttä, eikö ihmisellä ja ihmislajilla ole kollektiivinen vastuu ihmiskunnan moraalisesta toimijuudesta ja teoista?

Muistan hyvin tv-klipit vettä hakevista juoksevista ihmisistä Sarajevossa. Ihmiset juoksivat kiireellä rakennusten suojista kuolemanvaarasta huolimatta vesipisteille hakemaan välttämätöntä vettä. Piiritys kesti 4 vuotta ja vedenpuutteeseen kuolee nopeasti. Kaikista synkintä tässä oli se, että vanhemmat kuvittelivat tarkka-ampujien säälivän lapsia ja panivat heitä vedenhakureissuille. Eivät säälineet, noin kuusikymmentä lasta kuoli tarkka-ampujien tai ”turistien” luoteihin. Sarajevon pääbulevardi oli nimetty Sniper Alleyksi eli tarkka-ampujien kaduksi, koska ampujat pystyivät läheisiltä korkeilta kukkuloilta ampumaan saaliitaan koko kadun pituudelta.

Nyt italialaisyyttäjät jäljittävät omia maanmiehiään, joiden epäillään syyllistyneen raskaisiin rikoksiin. Siviilejä ammuttiin vain huvin vuoksi. Kaikki tämä onnistui rahalla. Serbit järjestivät asiakkailleen lentokuljetuksia rikkaille Sarajevon läheisille kukkuloille. Profiloinnin mukaan asiakkaat olivat usein äärioikeistolaisia aseharrastajia ja Lähi-Idän rikkaita.Tapahtumille on onneksi silminnäkijöitä, jotka voivat todistaa julmuuksista ja syytteet voidaan näyttää toteen.

Mitä ajatella ihmisestä ja ihmisyydestä yleensä. Jeesuksen ajoista nykypäivään inhimillinen moraali ja välipitämättömyys toisen ihmisen elämänarvoa kohtaan ei ole kehittynyt tai jalostunut mitenkään. Ihmisellä on aina pimeä puoli. Sopivissa olosuhteissa egoismi ja täydellinen empatian puute voivat lehahtaa kukkaan, varsinkin painostettuna ja kidutettuna. Maailmanhistoria tuntee vain harvoja, johtotehtävissä olleita poikkeuksia, joilla on ollut poikkeuksellinen moraalinen kestävyys. Nelson Mandela ja Mahatma Gandhi kenties lukeutuvat heihin.

Tuntuu hirvittävän pahalta tunnustaa ja tunnistaa itsessä ja meissä jokaisessa oleva pimeä puoli, piilevä aggressiivisuus, kateus ja välinpitämättömyys. Toivoa antaa se, että ihmisellä on vapaus Suomessa, ei kaikkialla, valintoihin. Hyvään tai pahaan. Maassamme toteutettavat oikeusperiaatteet ja ihmisoikeudet ovat elintärkeitä perusasioita, joiden suojissa kansalaisilla on vapaus valintojen kautta kantaa vastuuta. Laillisuusperiaatteella pyritään asettamaan rajat ihmisen luontaiselle aggressiivisuudelle ja itsekeskeisyydelle.

Mutta kyllä minä häpeän ja kiroan tätä maailmaa, jossa voi tänä päivänä lukea lehtiotsikon ”Rikostutkinta käynnistyi Italiassa: ”sotaturistien” epäillään maksaneen lisähintaa lapsien ampumisesta Sarajevossa.

Ironista tai ei, yritetään hiljentyä joulun viettoon tässä väkivaltaisessa maailmassa!

Esa Kanerva

 

Euroopan kohtalonhetket ovat käsillä

                                                                                                                    

                                                                                                                                                

                                                                                                      21.11.2025

Viime päivät on Euroopassa ihmetelty ja lehdistössä revitelty jenkkien ja Venäjän neuvottelemasta rauhansopimuksesta. Sopimuksen törkeät ehdot Ukrainalle muistuttavat Suomelle annettuja rauhanehtoja 1944. Miten Trumpin kelkka on kääntynyt tähän suuntaan? Suunnitelmista lähettää Ukrainan armeijalle Tomahawk-ohjuksia, on linja muuttunut Euroopalle ja Ukrainalle ehdotettavaan nöyryyttävään pakkorauhaan. Paasikiven totuudet pitävät edelleen paikkansa. Suurvalloilla ei ole moraalia pikkuvaltioita kohtaan. Mutta mitä tuo rauhansopimus tai Ukrainan tappio merkitsisivät maailmalle?

Maailmanjärjestystä ylläpitäneellä ns. kansainvälisen oikeudella voisi pyyhkiä takalistoa. Millään valtiolla, paitsi suurvalloilla, ei olisi mitään takuuta alueellisesta koskemattomuudesta. Tapaus Ukraina päästäisi valloilleen kaikki autoritaariset valtiot toimimaan vastaavanlaisesti. Hyökkäily toisiin maihin valloitusaikeissa normalisoituisi maailmassa. ”Oikeus on vahvemman puolella” ajatustapa leviäisi. Mitä tekisi Kiina Taiwanin suhteen?

Euroopan kannalta Ukrainan murtuminen olisi katastrofi. Venäjän kannalta Ukrainan tappio olisi suuri voitto ja Putin nousisi kansallissankariksi. Seuraavina vuosikymmeninä ei Euroopassa olisi rauhantilaa eikä vakautta. Turvattomuus turvottaa asevarustelua ja kaikki rahat sijoitettaisiin puolustusbudjetteihin. Euroopassa alkaisi kansallisvaltioitten välinen syntipukkien etsintä, mikä johtaisi erimielisyyksiin niin taloudessa kuin yhtenäisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Ääriliikkeet saattaisivat onnistua kampeamaan itsensä valtaan ja se taas murtaisi loppujakin Euroopan yhteisestä linjasta.

Suomella on hyvin paljon hävittävää epäreilun rauhan vuoksi Ukrainassa. Suomen ja Ruotsin kiusaksikin ja kostoksi Venäjä järjestelisi armeijaansa uusiksi ja sijoittaisi uusia joukkoja itärajamme läheisyyteen. Itärajallamme vallitsisi kylmä sota ja toinen ”Berliinin muuri”. Suomi on toivonut paljon taloudellisia mahdollisuuksia Ukrainan jälleenrakentamisessa, mutta ne voi unohtaa pakkorauhan jälkeen toiveajatteluksi. Venäjä ei halua länsirajalleen hyvinvoivaa kansallisvaltiota näyteikkunaksi omille kansalaisilleen. Suomen taloudellinen kestävyys olisi joutumassa äärimmilleen lisääntyvien puolustusmenojen johdosta ja se vaikuttaisi kielteisesti elintasoomme.

Jos Putin saisi omalla invaasiollaan merkittäviä alueellisia valloituksia ilman lännen puuttumista, olisihan tämä esimerkki ja vaarallinen viesti Kiinalle. Ainakin kynnys lähteä hyökkäykseen Taiwanin valloittamiseksi laskisi. Ja olisihan Zelenskin tappio osoitus lännen heikkoudesta ja kyvystä puuttua sotilaallisesti mihinkään. Amerikan olisi pakko suunnata strategista painopistettä edelleen pois Euroopasta ja vahvistaa läsnäoloaan Tyynenmeren alueella suojellakseen liittolaisiaan Japania, Koreaa ja Australiaa.

Kaikesta pahinta olisi asevarustelukierteen käynnistyminen. Ydinaseet astuisivat voimakkaasti esiin ja valtioitten retoriikkaan. Kiinan ja Taiwanin kriisi johtaisi mahdollisesti konfliktin ydinasein käytäväksi sodaksi. Kolmannen maailmansodan syttymisen uhka on ihan relevantti mahdollisuus, mikäli Kiina luottaa Ukrainan tilanteen vaikutuksesta omiin laskelmiinsa.

Saa nähdä, herääkö Eurooppa vastustamaan Amerikan ja Venäjän välistä suhmurointia. Olisi viimeiset hetket koota voimat Brysselissä ja herätä geopoliittiseen todellisuuteen. Luotan Saksaan, vaikka se tällä hetkellä makaa kanveesissa johtuen naivista energiariippuvuudestaan Venäjään. Macron on rampa ankka poliittisesti, sieltä suunnalta ei löydy Euroopan johtajuutta. Mutta kun saksalaiset heräilevät todellisuuteen ja joutuvat selkä seinää vasten, eiköhän sieltä suunnalta ala kuulua sotilaallisia komentoja ja aleta panna joukkoja ojennukseen.

Esa Kanerva

Soittamisen iloa

                                                                                                                            

                                                                                                 

                                                                                                        11.11.2025

Soittelen hanuria Ahjolan harmonikkaorkesterissa. Sinne pääsemineni oli pudasta sattumaa ja onnea. Kurssi tai orkesteri oli äkillisen poisjäännin seurauksena jäämässä vajaaksi ja minua haluttiin tietysti täyttämään tyhjä paikka. Soitonopettajani suositteli ja kysyi mukaan ensimmäiseksi. Osa soittajista on soitellut keskenään kymmenet vuodet eri kokoonpanoissa. Nykyisellä porukalla olemme harjoitelleet kolmisen vuotta. Aluksi oli vaikeaa, pikkuhiljaa yhteen soittamiseen tottui ja mukaan pääsi. Orkesterisoittaminen ei ole millin tarkkaa työtä, se on millisekuntien tarkkaa työskentelyä. Aloitukset, tauot, soolot ja lopetuksen on mentävä tarkalleen yhteen, muuten seuraa äänten kakofonia.

Yhtyeessämme soittaa 9 henkeä. Meillä on laulusolisti, viulu, basso, rummut ja viisi harmonikkaa. Kaikki ovat vuosikymmeniä soittaneita pelimanneja ja soittaminen sujuu teknisesti hyvin. Yhtyesoittamisessa on tärkeintä tietenkin ehjä kokonaisuus. Tietysti hyvä sovitus ja kappaleen johtaminen. Johtajana ja sovittajana toimii ammattilainen, harmonikkataiteilija Tapani Luojus. Eri soittimilla on eri stemmat eli oma melodinen linja ja nuotti. Siitä syntyy moniääninen musiikki, jonka sovittaja luo.

Nyt harjoittelemme Ahjolan kansalaisopiston 90-vuotisjuhlakonserttiin lauantaina 22.11. Se pidetään Tampereen konservatorion Pyynikki-salissa. Konsertin nimi on ”Kaikuja matkan varrelta”. Yleisölle lienee kutsuvieraiden lisäksi mahdollisuus tulla seuraamaan esityksiä.

Valitsimme ohjelmistostamme esitettäväksi kaksi kappaletta. Ensimmäinen on Erik Lindströmin säveltämä ”Ranskalaiset korot”. Sävellys on viisikymmentäluvun lopulta. Kappale on tunnettu tiiviistä, jazz-vaikutteisesta tunnelmastaan.

Toisena esityksenämme meillä on Mariano Moresin 1943 säveltämä argentiinalainen tango ”Uno”. Uno on erittäin dramaattinen ja tunteellinen tango, joka on yksi Argentiinan kulta-ajan mestariteoksista.

Olemme harjoitelleet kappaleita toista vuotta. Soittamisessa on tärkeintä toistot ja sitten toistot. Joitakin kohtia hiotaan kymmeniä, ellei satoja kertoja. Nuotit toimivat tietenkin muistin tukena. ”Kapellimestarin” panos on ratkaiseva. Tunnelma, fraseeraukset, voimakkuudet, painotukset ja oikea-aikaisuus on hänen vastuullaan ja tietenkin kokonaisuus.

Kaikilla on ensiluokkaiset ja ammattimaiset soittimet käytössään. Musiikin äänentoistolaitteet ovat nykyään välttämättömiä hyvän äänen laadun takaamiseksi.

Mikään soittaminen ei muutu laadukkaaksi, ellei orkesterilla ole hyvää yhteishenkeä, motivaatiota ja kaikilla mukavaa soitella. Kysymyshän on harrastuksesta ja sen pitää olla kivaa. Mutta kyllä soittaminen on myös aina soittajille vakava asia, siihen sitoudutaan ja se on henki ja elämä. Ja sen lisäksi aivot saavat työtä ja jumppaa!

Esa Kanerva  

 

Kouluruoka on minulle pyhä asia

                                                                                                                                     

                                                                                                                                                       

                                                                                                           2.11.2025

Tämän päivän kouluruokailukeskustelu kertoo nyky-yhteiskunnan potevan ruoan saatavuuden ylitarjontaa ja pahoja ilmavaivoja. Nuoret itse on päästetty julkisuuteen kertomaan viime aikoina mielipiteensä kouluruosta niin lehdistössä kuin televisiossa. Ja tietenkin somessa leviää kielteinen suhtautuminen ja negatiiviset trendit. Kouluruoka on pahaa ja epämiellyttävän näköistä mössöä. Ruoka jätetään syömättä ja poiketaan lähikaupassa ostamassa vanhempien rahoilla herkkuja. Nuorten terveydestä vastaavat tahot ja opettajat ovat käsi päässä. Ilmiö ei ole missään tapauksessa yksinkertaisesti selitettävissä, vaan on laajasti yhteiskunnallinenkin kysymys. Otan tässä blogissa vapauden tuoda ikääntyneen ihmisen näkökulman kouluruokakeskusteluun ja oman kokemuksen minulle melkein ”pyhästä” asiasta.

Ymmärrän, että olosuhteet ovat erilaiset 1950- ja 60-luvulla kuin nyt. Varsinkin viisikymmentäluvulla kärsittiin kaupungeissa vielä suoranaista puutetta, jopa nälkää. Ruokaa arvostettiin ja täysi maha oli suuri ilon aihe. Ei ollut ruoan hävikkiongelmaa eikä ruokaa jätetty lautaselle. Yksipuolistakin ruoka, varsinkin kouluruoka, oli perunaa ja kastiketta, vaihteluksi erilaisia keittoja. Silakkaa syötiin melko usein, koska se oli halpaa. Joulu oli poikkeus arkeen, kinkku hankittiin ja laatikot tehtiin. Kansakoulussa ruokana oli aikanani velli tai puuro, ei sen kummempaa. Keskikoulussa piti olla omat eväät. Vasta viimeisinä vuosina lukiossa alettiin tarjoilemaan lämmin ateria koulun keittiöstä. Ja me pojathan Clasussa olimme nälkäisiä kuin sudet ja meinattiin mennä oven läpi ennen ovien aukaisua ruokailutilaan. Ei puhettakaan, että joku olisi jättänyt syömättä tarjotun. Ruoka oli hyvää ja se tuntui maittavan kaikille.

Suomi on harvoja poikkeuksia maailmalla, jossa koululaisille tarjotaan ilmainen ateria. Halvallahan kouluruoka valmistetaan nykyäänkin, mutta käsittääkseni ihan kelvollista arkiruokaa se on. Arvostelu kohdistuu ruoan mauttomuuteen ja teolliseen massatuotantoon. Pitäisi saada itse valita useammasta vaihtoehdosta ja makumaailmasta. Valitettavasti elämä on enemmän arkea kuin juhlaa. Ravintolamaista tarjontaa yhteiskunta ei pysty kouluissa tarjoamaan. Olen sitä mieltä, että nälkäiselle maistuu kaikki ruoat. Koska nuoret kertovat olevansa nykyään tiedostavia, miksi ei maailman nälkäpesäkkeet tuo yhtään perspektiiviä nähdä tämä suomalainen yltäkylläisyys. Puuttuuko empatiakyky tai kokemus nälästä?

Luulen, että valistus ja maailman nälästä saarnaaminen ei auta meidän joillekin nirppanokille teineille. Kouluruokailu on yhteiskunnallisesti tärkeää, eikä sitä ei voi lopettaa, koska suurimmalle osalle kouluruoka maistaa ja on ainoa kunnollinen ateria päivässä. Köyhien perheiden lapsia on tässä maassa riittämiin. Ruokailuun osallistumisen pitää tietenkin olla pakollista ja kaikkien on osallistuttava yhteisölliseen tilanteeseen. Se on osa opetusta ja kasvatusta. Sitten voisi kokeilla vähän keppiäkin, ruoan syömättä jättäneeltä evätään oikeus ruokailuun seuraavalla viikolla yhtä monena päivänä kuin hän on kuluneella viikolla ”kronklannut” ruokaa jättämällä sen väliin. Ja järjestelystä tieto kotiin, totta kai. Järkevät vanhemmat jättäisivät nuoren taskurahat väliin ja kokemus yhden päivän syömättömyydestä voisi olla kasvattava. Tiedän, että ehdotukseni todetaan ”järkyttäväksi” ja nuorta sortavaksi. Eikä se tule koskaan toteutumaan. Esitetty, mikä esitetty, se tuli kuitenkin suoraan sielusta ja ärtyisyydestä.

Tämä yhteiskunnallinen ”ongelma” on peräisin kotien kasvatuksellisen otteen puuttumisesta. Päivän yhteisiä ruokahetkiä ei järjestetä. Perhe syö kukin eri aikaan ja napostelee välipaloja. Kotiruokaakaan eivät kaikki vanhemmat osa valmistaa. Ja yleinen ruuan kunnioitus ei siirry lapsille samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ruokaa haaskataan ja sitä heitetään surutta roskiin. Lasten ei tarvitse syödä lautastaan tyhjäksi, jos ruoka ei ole mieleistä. Some pursuaa kaikenmoista roskaa ja ohjeita. Uudet ruokavaliot, laihuus, vihreä vegaanisuus ja ihanteet leviävät siellä kuin kirput sirkuksessa.

Minulle isä opetti, ettei lahjahevosen suuhun saa katsoa. Neuvo voisi päteä myös kouluruokailuun. On suuri kädenojennus yhteiskunnalta tarjota ilmaisen opetuksen lisäksi vielä ilmainen lounas kaupan päälle. Ei sen tarjoaminen ole kiveen hakattua nyt, kun on alkuun päästy hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen purkamisesta. Muistakaa tämä seuraavalla kerralla ottaessanne ruokaa koulun linjastolta.

Esa Kanerva

Vaviskaa eläkeläiset!

                                                                                                                                

                                                                                                             

     24.10.2025

Taloudellisen tutkimuslaitoksen asiantuntija kertoi tv-uutisissa eläkejärjestelmään puuttumisen välttämättömyydestä julkisen talouden tasapainottamiseksi. Suomen talous on kuulemma niin heikossa hapessa, että eläkkeisiin kajoaminen on aivan välttämätöntä mm. puolustushankintojen rahoituksen varmistamiseksi. Täsmennykseksi kysyttiin vielä, että koskeeko leikkaukset jo maksussa olevia eläkkeitä. Vastaus oli kyllä. Olin tyrmistynyt!

Olen varmaan ymmärtänyt väärin koko joukon asioita. Olen luullut, että maksussa olevat eläkkeet nauttivat perutuslain turvaa. Ymmärsin, että tänä vuonna sovittu eläkejärjestelmän sopeutus olisi voimassa pitkälle tulevaisuuteen, aina vuoteen 2035. Neuvotteluissahan sovittiin mm. inflaatiovakauttajasta, joka merkitsee sitä, ettei poikkeuksellisten inflaatiopiikkien takia eläkkeitä koroteta palkkoja enemmän.

Eläkeikä nousee jo nykyisen (vuoden 2017) eläkeuudistuksen mukaisesti ja alin vanhuuseläkeikä on sidottu elinajanodotteen kasvuun. Tämä automaattinen sopeutusmekanismi on pysyvä ja jatkaa eläkeiän nostamista asteittain myös tulevaisuudessa. Siis tulevien eläkeläisten eläkeikä tulee nousemaan.

Maksussa oleviin eläkkeisiin voidaan toki suorien leikkausten sijaan puuttua muillakin tavoilla. Yksi keino on heikentää eläkkeiden ostovoimaa leikkaamalla eläkeindeksejä. Viimeksi Jyrki Kataisen hallitus menetteli näin, pienentämällä työeläkeindeksiä määräajaksi. Koska suoraan eläkkeiden leikkaamiseen vaadittaisiin eduskunnassa 5/6 osa enemmistö perustuslain muuttamiseksi, on indeksileikkaukset todennäköisin vaihtoehto työeläkkeiden leikkaamiseksi. Puhun siis työeläkkeistä. Muut eläkkeet maksetaan suoraan valtion budjetista.

Kysyn, miten käy sopeutuksissa eläkejärjestelmän luotettavuudelle? Miten eläkeläinen suunnittelee elämäänsä edes lyhyellä tähtäimellä? Tuntuu suorastaan irvokkaalta Orpon toivomukset kulutuksen lisäämisestä. Ei tässä vanhoilla päivillä haluaisi enää alkaa nälkääkään näkemään. Tulevaisuuden näkymät eivät muutenkaan ole hääppöiset, hoivaa ei ole tarjolla kaikille eikä nuorempaa sukupolveakaan haluaisi sillä rasittaa.

Valoa ei ole näköpiirissä. Suomi kasvattaa puolustusmenoja, käytännössä kaksinkertaistaa menot vuoteen 2035 mennessä. Koko summa on lähes 14 miljardia euroa. Tässä hetkellä hyvinvointialueiden koko rahoitus on 26,2 miljardia. Jostakin tuo puolustusbudjetin rahat on löydettävä. Summa on niin iso, ettei oikeastaan muuta kohdetta ole kuin sosiaaliturvamenot ja hyvinvointialueitten määrärahat. Muilta lohkoilta ei ole saatavissa sellaisia rahoja. Maksussa olevat eläkkeiden leikkaus on mielestäni poissuljettu vaihtoehto. Niin pieniä ovat suomalaisten keskimääräiset työeläkkeet, puhumattakaan kansaneläkkeestä ja takuueläkkeestä.

Näin viime yönä painajaisunia. Kiersin pankkiautomaatteja eläkepäivänä eikä yhdessäkään niissä ollut minulle rahaa. Viimein yksi kone sylkäisi minulle kaksikymppisen, kaiken mitä saldo antoi myöten. Heräsin siihen ahdistuneena ja surullisena. Lieneekö syy uniin eilen illalla ollut pitkä, Tampereen taloutta käsitellyt kokous vai olenko kokenut käynnissä olevan eläkeleikkauskeskustelun ”traumareaktiona”, mene ja tiedä.

Toivoa sopii, että eläkejärjestelmä pitää lupauksensa ja hallitus lopettaa eläkeläisten pelottelut. Nykyiseen velkaan eivät vanhemmat sukupolvet ole syyllisiä, käsittääkseni olemme omat velkamme maksaneet aina sotakorvauksia myöten. Suurelta osalta olemme omat eläkkeemme säästäneet ja rahastoineet.

Esa Kanerva

 

Velkajarru ja lapsiköyhyys

 

                                                                                                     

                                                                      

                                                                                                   15.10.2025

Mitä yhteistä eilen hyväksytyllä ns. velkajarrulla ja lapsiköyhyydellä on keskenään. Velkajarru eli ylivaalikautinen talouden tavoiteasetanta on yksi keino Suomen talouden sopeuttamisessa ja velkaantumisen vähentämisessä. Mitä kireämpää talouspolitiikkaa maassamme harjoitetaan, sitä suuremassa leikkausvaarassa ovat sosiaaliturva ja peruspalvelut. Tämä vaalikausi osoittaa, että kun leikataan pienituloisilta, heijastuu se vähävaraisiin perheisiin ja näissä eläviin lapsiin. Tehdyt sopeutukset ovat lisänneet pienituloisissa perheissä elävien lasten määrää 31000 lapsella. Yhteensä heitä on jo yli 150 000. Suomessa elää siis tällainen valtava määrä pieniä lapsia vakavassa aineellisessa puutteessa eikä tilanne ole parantumassa, päinvastoin leikkauksia aiotaan jatkaa.

Hallitus vetoaa numeroihin ja talouslukuihin puhuessaan Suomen velkaantuneisuudesta. Samalla tavalla kuin tilastotieteessä, numerot kertovat sitä tarinaa, mitä niiden halutaan esittävän. Vanha sanonta ”valhe, emävalhe, tilasto” pitää paikkansa. Tämä johtuu siitä, että vain harvat ymmärtävät tilastotiedettä. Sama pätee budjettilukuihin.

Suomi ei ole niin velkaantunut kuin luvuilla annetaan ymmärtää. Kun Suomi haki EU-jäsenyyttä 1994, maan lähentymiskriteerissä ja julkisen velan laskennassa työeläkerahastot otettiin huomioon. Suomen työeläkerahastot olivat suuruudeltaan tuolloin n. 15 miljardia euroa. Vuonna 2024 Suomi itse pyysi kiristystä EU:lta velkojensa mittaamiseen siten, että nykyistä eläkerahastojen n. 275 miljardin pääomaa ei lasketa mukaan julkista velkaa laskettaessa. Tätä menettelyä voi pitää hallituksen erikoisena ja tarkoitushakuisena toimenpiteenä. Useimmiten jäsenmaat haluavat päinvastaista, nyt Suomi halusi itse kaventaa talouspoliittista liikkumavaraansa. Jos eläkevarat huomioitaisiin nettovelkaa laskettaessa, Suomen velkatilanne kääntyisi jopa negatiiviseksi eli Suomella olisi enemmän rahaa kuin velkaa. Kysymys on siis tilastoinnista. Suomessa on tehty poliittinen valinta laskea EU-velkalaskennassa korkealta näyttävää bruttovelkaa kuin esimerkiksi mitä Suomen Pankki käyttää arvioidessaan Suomen talouden kestävyyttä. Pitihän hallituksen saada talousluvut näyttämään rumilta ja tilastointikikkailulla se näköjään onnistuu. Eikä tyhmä kansa ymmärrä mitään!

Hallitus halusi etsiä ja löytää muitakin perusteita leikkauslistoilleen. Yksi isoimmista muutoksista oli vuonna 2022 tehty tilastointimuutos, jossa valtion takaukset ns. Ara-lainoissa alettiin laskea mukaan julkiseen velkaan. Täysin hölmöä, koska takaukset eivät ole oikeaa velkaa, jota valtion pitäisi maksaa takaisin. Valtio takaa lainat, mutta rahoituksen myöntää pankki tai esimerkiksi Kuntarahoitus. Valtiolle koituu maksettavaa vain, jos lainaa ottanut vuokrataloyhtiö kaatuisi eli riski on olematon. Tilastoinnin muuttaminen oli kansallinen valinta. Velkasuhde pomppasi kerralla lähes 6 prosenttiyksikköä.

Mitä pitäisi sanoa eilen eduskuntapuolueiden enemmistön hyväksymästä ns. velkajarrusta? Käytännössä sen avulla säädetään lailla puolueitten ennen vaalikautta sopiman velkasuhteen velvoittavuudesta ja tavoitteista. Jos velkasuhde ylittyy, velkajarru aktivoituu. Käytännössä tämä tietää vuosikymmeniksi sopeutuksia julkiseen talouteen. Riskit sosiaaliturva- ja peruspalveluleikkauksille ovat suuret. Demareille lienee päätös ollut kova pala, sitä kuvastaa puoluejohdon erimielisyys velkajarruun suhtautumisessa. Poliittinen paine oli kova. Mikä meteli olisi syntynyt, jos puolue olisi jättäytynyt sen ulkopuolelle. Syytökset puolueen talouspoliittisesta vastuuttomuudesta olisi ollut suoraa huutoa. Siksi puolue halusi olla mieluummin mukana vaikuttamassa sääntöjen sisältöön kuin antaa muitten määrittää säännöt. Puolueet kuitenkin päättävät sopeuttamisen keinoista ja oikeastaan demareitten hallituksessa mukana oleminen tuli entistä tärkeämmäksi, sopeuttamisen keinoilla on kansalle suuri merkitys, mihin väestöosaan sopeutukset kohdistuvat ja miten.

Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää, eikä talouden tunnusluvut niin synkkiä kuin hallitus propagoi. Talouden hoidossa pätee samankaltaiset lait kuin sodankäynnissä. Aseitten tai miesten lukumäärä ei ratkaise aina sodan lopputulosta. Kansakunnan moraali ja puolustustahto ratkaisevat enemmän kuin tykit ja raketit. Samoin leikkauksilla ja köyhää kurittamalla ei talous oikene, yhteiskuntaan tarvitaan toivoa ja luottamusta. Ja moraalia huolehtia köyhistä ja heikompiosaisista.

Esa Kanerva

Terveiset Kroatiasta!

                                                                                                               

                                                                                                              

                    

                                                                                                                           10.10.2025

                                                             

                              Näkymä Mlinin kylän rannalta merelle päin.

                                             

 Viimeiset lomapäivät ovat käsillä. Ensi viikolla palaan syksyiseen Suomeen ja kirjoittelemaan       kotimaan politiikasta. 

 Esa Kanerva