Suomi piehtaroi hyvinvoinnissa ja onnellisuuttamme kehutaan maailmalla. Jokin tätä kansaa kuitenkin riivaa. Lapsia ei synny tai jos syntyykin, perheissä ei voida hyvin. Perheitä hajoaa ja lapsia huostaan otetaan. Kouluissa kiusataan. Opiskelijat palavat loppuun ilman kesälomia. Nuoria syrjäytyy ja viina maistuu. Yhä useammin huumeet astuvat mukaan nuoren kuvioihin. Työelämässä voidaan pahoin ja tänä päivänä julkaistut kyselyt kertovat joka kolmatta kiusatun. Vanhuksia kohdellaan kaltoin. Mikä tässä yhteiskunnassa mättää?
Synnytysiässä olevat naiset lykkäävät päätöstä tulla raskaaksi yhä myöhäisemmäksi. Parikymppiset haluavat omistautua kolmenkympin ikään asti kouluttautumiseen ja ammatin hankkimiseen. Uraa tehdään siinä sivussa. Opinnot ovat yhä vaativampia ja pitkäkestoisempia. Kaksoistutkinnot eivät enää ole harvinaisuus. Lapsen teolla ei haluta hankkia esteitä omien tavoitteiden saavuttamiselle Yli kolmekymmentävuotiaana alkaa fyysisten syiden lisäksi kertyä henkisiä esteitä esikoisen hankintaan.
En halua syyllistää naisia. Miehet ovat yhtä syypäitä vauvattomuuteen. Mitä yhteiskunta voisi kannustaa kansaa lisääntymään perhepoliittisin keinoin. Raha ei ole varmaan niin ratkaiseva kannuste kuin 1970-luvulla. Tällöin oltiin vastaavan kaltaisessa tilanteessa. Lapsilisien korotukset ja kunnallinen päivähoito olivat keskeisessä asemassa asian ratkaisemisessa. Hallituksen on vaikeata määrätä työnantajia sovittamaan yhteen työelämän ja perheen vaatimuksia. Ääripäässä ovat työnantajien esitykset munasolujen pakastamisesta tulevaa aikaa käyttöä varten. Perhevapaa-järjestelmä kaipaa nopeasti uudistamista ja joustoja.
Päiväkodeissa ja peruskouluissa tapahtuvaan epäasialliseen käytökseen ja kiusaamiseen olisi puututtava palauttamalla opettajille auktoriteetti ja työvälineet pitää järjestystä yllä. Otetaan kaksi askelta taakse ja tunnustetaan lespailu. Lapset tarvitsevat turvallisen johtajan, joka sana on joskus laki. Oppimisympäristö paranee ja lapset rauhoittuvat. Kaverin muiluttamiseen opettaja puuttuu kovalla kädellä, ei siis päätä silittämällä kuin nyt. Opettaja tekee räikeimmistä tapauksista ilmoituksen asiaankuuluvalle viranomaiselle. Vanhemmatkin pistetään vastuuseen ja ripitetään. Koti on paikka, jossa lapselle on opetettava tavat ja käytös. Se on vanhempien luovuttamaton vastuu. Koulu täydentää ja viilaa kasvatusta.
Nuorille ei jaeta ns. ilmaista rahaa. Vastikkeetonta työmarkkinatukea ei ole olemassa. Opintorahaa saa vain suoritetuista kursseista. Narkomaaninuoret saatettakoon lainsäädäntöä muuttamalla vaikka väkisin hoitoon. Peli mietojen huumeiden, kuten kannabiksen käytön ehkäisemiseksi, näyttää valitettavasti menetetyn maailmalta saatujen viestien ja laillistamisen myötä. Tällä hetkellä sen käyttö on kielletty, kunnes toisin päätetään.
Opiskelijanuoret joutuvat koville. Niin se on aina ollut. Rahaa on vähän ja talous tiukilla. Opintovaatimukset ovat varmasti kiristyneet ja yliopistojen tulostavoitteet hiostavat myös opiskelijoita nopeaan valmistumiseen. Kehottaisin nuorta omaan harkintaan ja omien voimavarojen ennakoivaan arviointiin. Jos on riski uupua kesken matkan, opintojen loppuun saattamisesta määräajassa ei ole silloin kenellekään hyötyä. Pitää muistaa se tosiasia, että kaikki sukupolvet ovat opiskellessaan paiskineet kesät töitä. Ei ole tullut pieneen mieleenkään vaatia kesälomaa tai lomarahaa yhteiskunnalta.
Työntekijöitten keskinäinen kilpailu on tullut raadollisemmaksi. Työpaikoilla ei kilpailla siitä, kuka saa parhainta palkkaa, vaan kuka saa pitää työpaikkansa. Tässä taistelutilanteessa kaikki keinot on näköjään sallittu. Kaveria hiillostetaan ja savustetaan. Jospa se vaikka itse ymmärtäisi lähteä. Työsuojeluihmisillä olisi nyt toiminnan paikka puhua ihmisille järkeä. Vaikka tilanne on henkisesti tukala, keskitytään silti työn tekemiseen. Sitähän varten työntekijä palkataan. Omaa pahoinvointia ei kannata sylkeä työkaverin niskaan. Keskitytään mieluummin yhteen hiileen puhaltamiseen. Yhdessä olemme voimakkaampia työnantajienkin kanssa.
Vanhusten hoidosta on puhuttu ja syystä. Mehiläisen johtajan avaus erikoissairaanhoidon kustannuksien leikkaamisesta ja osan siirtämisestä vanhusten hoitoon on mielenkiintoinen. Kun pörriäiset itse ovat nyt lirissä oman vanhusten palvelujensa kanssa, niin nopeasti etsitään lisää rahaa, rahoituskeinoja ja lystin maksajia. Ei nollasummapelillä synny lisää rahaa, aina se on joltakin pois. Erikoissairaanhoito maksaa, se myönnettäköön. Kaikki kuitenkin hoidetaan ja parhaalla mahdollisella tavalla. Annettavan hoidon ja rahan jäädyttäminen jollekin tasolle johtaa keskusteluun, kuka hoidetaan ja kuka ei.
Niin, on tunnustettava, että maailman onnellisemmalle kansalla on rutkasti myös ongelmia. Edellä pohtimieni asioiden kuntoon laittaminen ei ole avaruustiedettä, vaan arvojen ja asenteiden korjaamista. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Lapsia ei synny, jos yhteiskunnan arvot ei muutu perhettä kunnioittavammaksi, kiusaaminen jatkuu ilman kuria, työn tekemisen arvo on saatava kunniaan ja yhteiskunnan perusarvon tulisi olla ihmisyyden kunnioittaminen.
Esa Kanerva
