9.9.2019
Aamulehti kirjoitti jutun viikonvaihteessa edunvalvontavaltakirjasta ja sen tärkeästä elämänlaatuun liittyvästä liitteestä. Olin tehnyt sellaisen jo hieman aiemmin ja haluan kertoa tässä jutussani omasta valtuutuksestani. Sen lisäksi testamenttikin on tärkeätä tehdä mieluummin aiemmin kuin liian myöhään. Jokaiselta jää kuoleman jälkeen yleensä jotakin jaettavaa. Toki myönnän, että senkin tekeminen on vaikeata. Ihminen pannaan seinää vasten ja pakotetaan ajattelemaan omaa kuolemaansa. Ikävää ja murheellista! Ja sen laatiminen vielä maksaa kohtuullisen paljon, useita satasia. Ihminen valvoo yleensä mielellään omia etujaan. Miksi en siis haluaisi itseäni kohdeltavan hyvin myös sen jälkeen, kun en itse kykene omista asioistani päättämään. Olen ollut lähes parikymmentä vuotta aina huolehtimassa jonkun lähimmäisen asioita. Havaintoni on, että yhteiskunta huolehtii vain juuri välttämättömästä, sinun, valtuuttamasi tai omaisten on katsottava elämän laadun perään.
Ennen kuin menen edunvalvontavaltakirjaan, testamentin ohella tärkeä asiakirja on hoitotestamentti. Siinä todistajien läsnä ollessa allekirjoitan ja vapaasta tahdostani päätän, että kiellän keinotekoisesti elämää ylläpitävät hoidot. Tietysti sillä edellytyksellä, ettei toivoa paranemisesta tai tilan kohentumisesta ole. Haluan tehokkaan kivunhoidon tai muun oireenmukaisen oloa helpottavan lääkityksen.
Edunvalvontavaltakirja on sidottu aika tiukasti määrämuotoon eli siitä on löydyttävä määrätyt asiat. Paljon pään vaivaa aiheuttaa harkinta, kenet valitsen asioitteni hoitajaksi. Kuka on minun luottamukseni arvoinen ja toisaalta, kuka haluaa moiseen toimeen ryhtyä. Vaikka holhousviranomainen vahvistaa valtuutuksen ja vahtiikin toimeenpanoa, paljon homman onnistuminen riippuu valtuutetun henkilöstä. Valtuutetulle tulee valita myös varahenkilö- tai henkilöt. Maistraatin vahvistaman valtuutuksen jälkeen, edunvalvojasi voi hoitaa kaikki omaisuuttasi ja muuta taloudellista omaisuutta koskevat asiat. Tämän syvällisemmin en mene edunvalvontavaltakirjan sisältöön.
Sitten menen elämän kannalta kaikkein merkityksellisimpään asiakirjaan, elämänlaatu- tai hyvinvointitestamenttiin. Siinä määrittelen, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä silloin, kun en itse kykene niitä tekemään tai niihin vaikuttamaan. En mene testamenttini yksityiskohtiin. Kerron kuitenkin, mitä olen itse nähnyt kaikkein tärkeimmiksi toiveiksi elämän loppusuoralla. Hoitopaikan on oltava sellainen, että minua kohdellaan kunnioittavasti ihmisenä ja fyysisistä tarpeistani pidetään hyvää huolta. Äkkiseltään luulisi näitten asioitten olevan itsestään selvyys, mutta kun ei ole. Haluan elää vaimoni kanssa samassa huoneistossa, mikäli hän on samassa tilanteessa kuin minä. Haluan, että siisteydestäni, hygieniastani ja ulkonäöstäni pidetään huolta. Haluan pitää omia vaatteitani mahdollisimman pitkään. Tahdon ulkoilla ainakin kaksi kertaa viikossa. Jos kykenen lukemaan, haluan saatavilleni kirjoja, sanomalehden, netin, radion ja television. Mikäli fyysinen kuntoni sallii, tahdon käydä vähintään kerran kuukaudessa Tampereen Filharmonian konsertissa, teatterissa, Kauppahallissa ja kesällä Tammelan torilla. Mielestäni nämä ovat toteutettavissa olevia asioita fyysisen kuntoni salliessa.
Kehottaisin pohdintaan näistä asioista, ei se ole niin helppoa kuin saattaisi tuntua. Nousee pala kurkkuun ja vähän tulee tippa linssiin. Tiedän, että kun saa tehdyksi testamentit, hoidetuksi edunvalvonnat ja muut paperit, tulee hyvä olla. Se, mikä on mahdollista tehdä elämässä tulevaisuutta ajatellen, on tehty!
Esa Kanerva
