Kaikki on suhteellista




                                                                                                                                             6.8.2017


Kateus ja katkeruus ovat suomalaisia katalysaattoreita. Herrat ovat aina olleet ihmisten hampaissa. Ei tietenkään syyttä. Viimepäivinä on luettu isojen yhtiöitten pomojen palkitsemisista. Kyllä se vihaksi pistää, kun joku Vehviläinen Cargotecista sai etukäteen maksettua palkkaa eli lisäeläkemaksuja viime vuonna 700.000 euroa tavallisen palkan päälle. Eikä se palkkakaan mikään pieni ole, yli puolitoista milliä vuodessa. Samalla rahalla voisi palkata monta kymmentä duunaria hommiin. Mutta kyllä suomalainen kadehtii työkavereitaankin. Jos toinen saa kympin enemmän palkankorotusta kuin se toinen, nousee hirmuinen melu ja suuttuminen. Toisaalta se kymppi voidaan päivässä pistää oluseen tai Kenoon. Ne ovat aina sijoitetun rahan arvoisia. Monta muuta arkipäiväistä asiaa voisi laittaa puntariin. Miksi joku toinen asia saa elämää suuremman merkityksen kuin toinen?

Jotkut kadehtivat maahanmuuttajia. Heistä löydetään kaikki viat ja virheet, mitä ihmiselämään voidaan liittää. Urbaanilegendoja lentää ja heidän käytöstään ihmetellään. Kun finskipoika vetää kalsarikännit ja örveltää, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Mehän tehdään, mitä lystätään ja muut, mitä uskaltavat. Valtion rahat menevät pakolaisten elättämiseen, toisaalta ei huomata, että entistä useampaa nysseä kuljettaa ”muukalainen”. Kateita ollaan siitäkin, että muun värinen on bussin puikoissa, ”Perkele, vievät suomalaisten työt!”. Sentään etniseltä taustaltaan erilainen juuri ja juuri siedetään siivoojana. Kyllähän ne kai siihen just pystyvät.

Suomalainen on sitä mieltä, että ammattiliitto ei tee mitään, ay-pomot vain nauttivat hyvää palkkaa. Lakkoon me ei ainakaan lähdetä, niistä mitään hyötyä ole. Jos joku toinen porukka pistää pillit pussiin, kaverit oikein toivovat, että lakko menisi myttyyn. Aivan kauhea paikka on se, että joku muu saisi lakolla jotakin enemmän kuin minä. Ne mitään tarvitte, tulisivat kattoon meikäläisten hommia ja työtahtia. Niiden tehtävät mitään vaadi, sen kun pistävät tavaraa linjalle tai höpöttävät asiakkaiden kanssa. Sitten jos joku liitto vaatii enemmän kuin muut, se pistetään boikottiin. Ei saa poiketa yleisestä linjasta. Ollaan tyytyväisiä vaikka palkkoja alennettaisiin, jos kaikilta leikataan. Sekään ei ole hyvä ratkaisu, jos kaikki saavat jotakin palkanhyvää. Jos kaveri saan jostakin syystä euron enemmän, maailma kaatuu. Näin solidaarinen on nykyihminen.

Nautimme suuresti, kun jokin yhteinen hanke epäonnistuu. Niin kuin tuo Helsingin Metro-hanke. Paljon mahtui pauketta ja poskensoittoa tunnelista, nyt paukutellaan henkseleitä, kun se onnistui meiltä tamperelaisilta ajallaan ja ajatellusti. Vaikka rahaa meni, kelpaa nyt körötellä halki kaupungin. Suomalainen jälkiviisastelee niin talvisodan tarpeellisuudesta kuin Nokian kännykkäkatastrofista. Aina riittää hyviä neuvoja takakäteen ja herrathan ne syylliseiksi löydetään. Kyllä kansa on kaikkitietävä ja kaukaa viisas niin kuin isäjumala, mikäli Vennamon perillisiä on uskominen.

Härmäläinen rakastaa sääntöjä ja säätelyä. Pitäs tostakin saada laki, että tulisi asia kuntoon. Laki on kaikkeen ratkaisu, ei oman järjen käyttö missään tapauksessa. Missä on enemmän ohjeita ja määräyksiä, kuin taloyhtiöissä ja työmailla. Puhu siinä sitten työntekijöitten luovuudesta ja innovoinnista.                                                                 

Valtiovaltakin holhoaa ja keksimällä keksii, miten sääntelyä voisi purkaa. Köykäisiä ovat olleet villat tähän asti siinä työssä. Lupaa siihen ja tähän pitää virastoissa jonottaa ja valittaa saa milloin mistäkin. Toisaalta työmies Putkonen kiroaa Eu:ta ja direktiivejä. Parempi löytää moitittavat kaukaa ja läheltä. Nimittäin kannattaisi Putkosenkin aloittaa haukkuminen kotimaasta tai kotikunnasta. Sen jälkeen voisi söhiä ja muistuttaa Brysseliä normipurusta.

Ollaan sitä tarkkoja kotikulmillakin. Naapuri ei saisi grillata silloin kun minun pyykkini on kuivamassa tai Niemisten koiran jätösten löytymisestä meidän nurmikolta, on skandaali. Ei muuta kuin yhteys talohallituksen puheenjohtajaan ja pistäköön häädön käyntiin. Järjestyssäännöt ne olla pitää, ja kunniassa!

Sosiaaliturvaa käytetään väärin, etenkin työttömyysturvaa. Menisivät töihin, mutta kun haluavat loisia meidän työllisten kustannuksella. Työttömät kadehtivat töissä olijoita. Kehtaavatkin pyytää vielä lisää palkaa. Tuossa ajellaan hienoilla autoilla ja mennään lomilla Kanarialla. Pitäs pistää niille niin korkeet verot, ettei palkasta riittäs Virtasen ämmän mopsillekaan nappuloita tai mitä siankorvia se sille syöttää. Ja se sellainen osakekeinottelu ja pörssihuijaus täytyisi lailla kieltää. Niillä vain köyhää kansaa narutetaan ja viedään Suomesta työpaikat.

Suomalaisen mielestä on ihan viisasta kantaa kaljaa Riikasta, mutta venäläisten osotosmatkoja Lappeenrantaan ei ymmärretä ollenkaan. Kännykkään puhuminen ajon aikana tuomitaan, mutta melkein jokainen sitä tekee. Huijaaminen tuomitaan, mutta vakuutusyhtiötä tämä ei koske. Yleisenä sääntönä on se, että pieni vilppi on minulle sallittu, mutta naapuri ei saa armoa.

Tulimmekohan siihen lopputulokseen, että kaikki on suhteellista. Ja kuinka se Jeesus sanoikaan, näkee rikan toisen silmässä, mutta ei malkaa omassaan.

Esa Kanerva