Laulujen lunnaat


                                                                                                                                  

                                                                                                                      16.7.2017

Ilo ilman viinaa on teeskentelyä, todetaan lennokkaasti. Jos tuo asenne on jäänyt päälle vielä ikäihmisenäkin ja ryyppyputki on hitsannut kiinni, olisi syytä huolestua. Ja varsinkin, jos olet yli 65-vuotias. Yhteiskunta ei ainakaan Tampereella auta ikääntynyttä tuurijuoppoa kovin innokkaasti katkolle. Tarjolla on riisuttu kattaus katkaisuhoitoa. Yli 65-vuotiaalle on saatavissa lähinnä ns. avo-hoitoa, jolla on huono maine näitten ongelmien ratkaisussa. Päihdetyössä avohoitopainoteisuus on sinänsä käypä hoitomuoto, mutta varsinainen katkaisuhoito on ammattilaisten työtä. Hoidosta tulisi vastata päihdelääkärin tai psykiatrin, koska pitkäaikaisesta alkoholin käytöstä saattavat seurata vakavat vieroitusoireet ja sekavuus. Korkea ikä ja perussairaudet lisäävät selvästi kuoleman riskiä. Tilanne on omaisille ja vanhukselle hyvin epämiellyttävä kokemus.

Tampereen katkaisuhoitoa antavat laitokset on ajettu alas. Vipusella hoidetaan narkomaanit, Palhoniemi ja Mainiemi ovat historiaa. Keskeinen selviämis- ja katkaisuhoitoasema toimii nykyaikaisissa tiloissa Sorinkadulla. Se tuottaa katkaisuhoidot ja konsultaatiot avokatkolle kaupungin omana tuotantona. Kun yleensä poliisi toimittaa iäkkään Selviämisasemalle, hän saa yleensä palvelua yhden vuorokauden ajan. Jos on petipotilas, hänet ohjataan Hatanpäälle osastohoitoon. Jos vanhus kannetaan tai talutetaan Acutaan, sama tyly kohtelu. Hänet potkitaan pois Selviämisasemalle tai Hatanpään sairaalaan. Varsinaista lääkärin valvomaa ympärivuorokautista katkaisuhoitoa yli 65-vuotiaat eivät tavallisesti saa tuon yhden vuorokauden jälkeen. Heidät ohjataan ns. kotikatkoon lääkitysohjeiden kanssa.

Huomattava osa asiakkaista ohjautuu avokatkoon omaisten ja kotipalvelun työntekijöiden arvion pohjalta. Tällöin avokatkon hoitajatiimi tekee kotikäynnin ja arvioi hoidon tarpeen. Hoito aloitetaan Selviämisaseman lääkärin puhelinneuvojen avulla. Lääkäri ei siis tapaa vanhusta lainkaan. Mielestäni tässä eivät toteudu potilan oikeudet hyvään ja asianmukaiseen hoitoon. Hoitajatiimi joutuu ottamaan rankan vastuun ikäihmisen päihdehoidosta ja selvää lääketieteellistäkin vastuuta on sälytetty tai ulkoistettu esimerkiksi vieroitusoireiden ja deliriumin hoidossa hoitajille. Mikä on heidän oikeusturvansa?

Ennen puhuttiin juoppohulluudesta. Tämän päivän termi on delirium tai sekavuustila. Sen on alidiagnostisoitu sairaus, vaikka se on vakava tila. Delirium lisää kustannuksia, koska oireita voi olla jopa puoli vuotta tilan jälkeen, jolloin ikäihmisen hoitoisuus lisääntyy. Kaatumisriskit lisääntyvät ja loukkaantumiset ovat yleisiä. Sekavuustila voi altistaa dementialle. Näitä sekävuustiloja voidaan ennaltaehkäistä asianmukaisella päihdehoidolla. 

Tässä on hyvä esimerkki huonoista yhteiskunnallisista valinnoista. Euron säästö tuo kahden euron menot. Tai vanhuksilla testataan, kuinka pitkälle päihdepalvelujen alasajo voidaan toteuttaa kaikkien kansalaisten osalta optimaalisin kustanuksin ja mahdollisimman vähin hengenmenoin. Tylysti sanottu, mutta ainakin päihdepalveluiden tila ja laatu tulisi arvioida kaupungissamme perusteellisesti.

Esa Kanerva