26.4.2016
Nykyisin psykopaatti nimeä käytetään yleisesti muotisanana ja vastuuttomasti, kun halutaan loukata jotakuta tai saattaa henkilö häpeälliseen asemaan. Varsinaisesti ei tiedetä, mitä se psykopatia oikeastaan on ja miten se ilmenee ihmisen käytöksessä. Muistan professori emerita Marita Paunosen-Ilmosen luennon, jossa hän esitelmöi ihmisen persoonallisuuden häiriöistä. Hän totesi yksikantaan, että jos tapaatte psykopaatin, suosittelisin, että juoksette heti ja lujaa vauhtia karkuun. Hän halusi viestittää, että psykopaatin kohtaamisesta ei seuraa koskaan mitään hyvää ja että psykopaatti ei parane juurikaan koskaan millään hoidolla tai terapialla. On kysymys siis vakavasta sielullisesta häiriötilasta.
Psykopatia ei pidä sekoittaa toiseen, yleisempään käyttäytymishäiriöön, nimittäin narsismiin. Narsismissa on tyypillistä erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen. Häiriötasoinen narsisti on itsekeskeinen, huomionkipeä, kateellinen ja hyväksikäyttävä. Narsisti kokee uhkaa itseään kohtaan osaavampien seurassa. Siksi narsisti voi saada esim. työpaikalla paljon pahaa aikaan. Narsismi eroaa psykopatiasta siinä, että ihminen voi ikääntyessään kypsyä ja jonkin verran normalisoitua. Häiriötä voidaan hoitaa paremmin kuin psykopatiaa lääkityksellä ja terapialla. Myös kuolema korjaa oman satonsa narsistisesta häiriöstä kärsivistä, koska heillä kuoleman riski on korkeampi kuin ns. tavallisilla ihmisillä.
Olet varmasti tavannut elämäsi aikana psykopaatin. Hän on charmikas ja liukaskilinen suupaltti. Häneltä löytyy tarina jokaiseen lähtöön, mieluiten omasta elämän historiastaan. Kun sinä kerrot hänelle jonkun tapahtuman, hän pistää aina paremmaksi. Psykopaatti valehtelee siksi niin uskottavasti, koska hän pitää tarinaansa itsekin totena. Asiassa ei saata olla totuutta edes siteeksi. Tällainen ihminen pelaa shakkia toisilla ihmisillä. Hän miettii aina seuraavan siirtonsa etukäteen ja manipuloi ihmistä. Rakkaudessa psykopaatin ilmentymä on Auervaara-ilmiö. Hän esittää sujuvasti lentäjää tai äveriästä liikemiestä. Nainen tai mies pikkuhiljaa kiedotaan psykopaatin silmukkaan kiikkiin niin taitavasti, ettei uhri itse edes huomaa. Psykopaatilla on yleensä useita irtosuhteita ja avioliittoja taustalla. Huijari ei tunne myötätuntoa, syyllisyyttä tai katumusta. Tosin sanoen hän on kylmä ja tunteeton. Tulee aina mieleen saksalaiset keskitysleirien vartijat, joista saattoivat vaivata myös sadismi ja muut perversiot. Oman persoonan suuruuden ja oman itsensä erinomaisuusen harha on tavanomaista. Rikollisten keskuudessa psykopatiaa esiintyy useammin kuin väestössä keskimäärin. On laskettu, että 1 prosentti ihmisistä on psykopaatteja. Heitä on tavallisilla työpaikoilla, mutta myös yhteiskunnan johtopaikoilla. Heidän älykkyytensä on tavanomaista korkeampi.
Kaikki holtiton ja piittaamaton käyttäytyminen ei johdu huonoista kasvuolosuhteista, mutta persoonallisuushäiriö ei myöskään tule syntymälahjana. Sekä biologialla että ympäristöllä on merkitystä. Luonnehäiriö on lukuisten biologisten ja psykologisten tekijöiden yhteisvaikutuksen tulos. Yksilön biologiset ominaisuudet, temperamentti, persoonallisuus ja haavoittuvuus ovat tärkeitä osatekijöitä. Rikoksiin syyllistyneiden psykopaattien vanhemmilla on ollut normaalista poikkeava kasvatustyyli. Jos vanhemmuutta ajatellaan asteikolla, jonka toisessa päässä on välinpitämättömyys ja toisessa täydellinen kontrollointi, useimmat vanhemmat sijoittuvat asteikon keskivaiheille. Psykopaateista yli puolella oli vanhemmat, jotka toimivat asteikon ääripäiden mukaan. Lapsesta ei joko välittänyt kukaan tai häneltä vaadittiin totaalista alistumista. Rikolliset psykopaatit ovat tottuneet elämään jengeissä aseineen, joissa julma ja ankara hierarkia ovat osa koplan elämää. Tunteettomuus ja vahvuus ovat olleet välttämättömiä selviytymiskeinoja ja mahdollisesti ainoa reaktio, jonka nämä ihmiset ovat oppineet.
Yleensä huijaamisen, varastamisen ja väkivallan taustalla on kyvyttömyys tai haluttomuus tiedostaa toiminnan vahingollisuus ja oma osuus siinä. Todennäköisesti nämä tekijät vaikuttavat myös psykopaattien tekoihin. He voivat esimerkiksi todeta, että "uhri sai mitä ansaitsi", tai vähätellä vahinkoja. Psykopaatit eivät opi virheistään. Tämä on havaittavissa esimerkiksi oppimiskokeissa ja siinä, että psykopaatit uusivat rikoksensa muita useammin.
Eräs elämän ihmeellisyys on se, että terapiassa psykopaatti ei parane, vaan tilanne pahenee. Psykopaatit oppivat terapiassa luomaan myötätuntoisen vaikutelman aiempaa paremmin ja manipuloimaan muita ihmisiä entistä tehokkaammin.
Esa Kanerva
