Onko Trump hullu?

 

                                                                                     

                                                                                 

                                                                                                                  31.1.2025

Me iäkkäät muistamme hyvin Kekkosen ajan Suomen. Maamme ulkopolitiikka oli ulkomaitten silmissä suomettumista, keksittiin oikein termi kyseiselle ilmiölle. Se oli reaalipolitiikkaa. Kansalaiset tiesivät, ettei Neuvostoliiton kanssa virallisesti vannottu ystävyys ollut aitoa, kansa ryssitteli ja kantoi kaunaa sekä sodista että aluemenetyksistä. Se oli vahvemman oikeutta puuttua myös sisäpolitiikkaan. Yleinen etu vaati sitä ja tätä. Näytti naapureille vähintäänkin koomiselta koko teatteri. Tänään kysyn, onko Suomen ulkopolitiikka jälleen rähmällään. Suunta on vain muuttunut, länteen. Kaikki me ymmärrämme, että jenkeillä on show-mies ja röyhkeä dealin-tekijä presidenttinä. Onko todellakin niin, että hänen laukomia ylilyöntejä on Suomen ulkopolitiikan päätöksentekijöiden pakko kaunistella? Vaikka Trumpin mielenterveyttä on jopa hänen kotikonnuillaan kyseenalaistettu.

Presidentti Stubb lähinnä kuvittelee rauhoittavansa ”tyhmää” kansaa. Trumpilla on hänen mielestään kovat puheet, ei niitä tarvitse ottaa tosissaan. On tämä maailma mennyt kummalliseksi pelleilyksi! Siis ei tarvitse ottaa tosissaan maailman suurimman sotilasmahdin asevoimien päällikön uhittelua eri maiden, jopa sotilaallisesta, haltuunotosta. Ja ulkoministeri Rubio säestää, uskokaa, että presidentti on tosissaan Grönlannin valtaamisesta. Itsestäni tuntuu merkilliseltä tällaiset vaihtoehtoiset totuudet. Minun maailmassani ja kasvatuksessani ei ole ollut sijaa valehtelulle, vaikka jokainen on siihen syntiin joskus langennut. Pääsääntöisesti pitää puhua totta, jotta säilyy uskottavuus lähipiirissä.

Pääministeri Orpo on pääsääntöisesti kehunut presidentti Trumpin alkuvaiheita ja puheita. Kaikki maat ovat kuulemma varautuneet Trumpin presidenttiyden yllättäviinkin käänteisiin. Pääministeri ymmärtää Trumpin kauppapoliittisia avauksia, Eurooppa voi ostaa lisää öljyä jenkeiltä ja onhan meillä mahdollisuus myydä jäänmurtajia Amerikkaan. Taloudesta tarkkana miehenä profiloitunut Orpo ei ole puuttunut esimerkiksi Trumpin vaatimuksiin nostaa Nato-maiden puolustusmenot viiteen prosenttiin kansantuotteesta. Herranjestas, mitä tuo ehdotus merkitsisi Suomelle. Maamme puolutusmenot ovat tällä hetkellä n. 2,4 prosenttia BKT:sta. Rahassa se on 6 miljardia euroa, tässä määrässä ei ole erilliset puolustusbudjetit. Tuo viiden prosentin vaatimuksen täyttäminen tarkoittaisi tässä taloustilanteessa n. 12 000 miljoonaa euroa! Mahdotonta!

Yhdysvallat on Naton kantava voima tällä hetkellä. Jenkit ovat Suomen tärkein kahdenvälinen liittolainen sotilaallisesti ja kaupassa sen merkitys on kasvanut. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, sananlasku pitää näköjään edelleen paikkansa. Edes amerikkalaisten lehtien kirjoittelua siitä, että merikaapelivaurioiden katkeilu on ollut vahinkoja, ei Orpo halunnut tai uskaltanut kommentoida. Suomessa tutkitaan ja lausutaan lopputulosten tultua julki. Näyttää siltä, ettei tutkinnassa saada mitään selville. Jopa KRP ja Suojelupoliisi ovat ennakkotietojen perusteella erimielisiä tekojen tahallisuudesta. Supo on kääntynyt kaikessa viisaudessaan tahattomuuden kannalle.

Trump on ollut vallassa jo useamman vuorokauden, mutta rauhaa Ukrainaan ei ole kuulunut. Ulkopolitiikan johto on ollut pääsääntöisesti hiljaa. Orpon mukaan Trump odottaakin nyt sanktiopolitiikan vaikutuksia ja aikoo tukea Ukrainaa. Amerikan presidentti on kuulemma huomannut Venäjän heikentyneen ja Putinin tehneen virheitä. Pääministeri iloitsi jopa siitä, että sota Euroopassa on loistanut poissaolollaan Trumpin puheissa.

Trumpin virkaanastujaisten jälkeen sekä presidentti että pääministeri ovat painottaneet sitä, että Suomen ja Euroopan on pidettävä pää kylmänä. Ei pidä juosta yksittäisten heittojen perässä. Mutta jopa Yhdysvaltain entinen tiedustelupäällikkö James Clapper on huolestunut presidentin henkisestä tasapainosta. ”Kyseenalaistan vakavasti hänen kykynsä – kuntonsa hoitaa tehtäviään, kuten myös hänen motivaationsa tehtäväänsä”, Clapper sanoi uutiskanava CNN:n haastattelussa. Lääkärilehti Duodecimissä julkaistiin Saska Saarikosken Trumpin henkistä terveydentilaa koskettelva artikkeli otsikolla ”Onko presidentti Trump hullu? Minä voisin vastata tähän kysymykseen käyttäen talonpoikaisjärkeä, siltä se näyttää ulospäin. Tämä ei ole vastaus itse kysymykseen, koska en pysty diagnoosia tekemään ilman koulutusta.

Toinen kysymys on tietysti se, että pitääkö Suomen ulkopolitiikan nykyisin toisintaa aikanaan Venäjän kanssa harjoitettua ystävyyspolitiikkaa. Jos se on reaalipolitiikkaa Paasikiven oppien mukaan, se sopii minulle. Pitäisi kuitenkin kansalle yrittää hienovaraisesti kertoa, tämä Yhdysvaltain myötäily on sellainen vaihtoehtoinen totuus, ei me tätä oikeasti tarkoiteta, mutta kun on pakko, niin tehdään tällaista ystävyyspolitiikkaa.

Esa Kanerva

M.o.t. eli mikä oli todistettava!

 

                                                                                                                     

                                                                                

        

                                                                                         26.1.2025

Yli puolet kansasta on tyytymättömiä hallituksen leikkauspolitiikkaan, kertoo Helsingin Sanomien mielipidetutkimus,  Tuloksessa ei sinänsä ole mitään ihmeteltävää, mutta kun hallituksen keskeisimmät vaalilupauksetkaan ja tavoitteet eivät ole lukujen valossa toteutuneet, voi hyvällä omalla tunnolla kysyä, onko harjoitettu politiikka ollut oikeaa. Velkaa otetaan enemmän kuin 1990-luvun lamavuosina tai koronavuonna 2020 eikä velaksi eläminen lakannut. Työttömyys lisääntyy ja työllisten määrä vähenee. Veroja aina kritisoinut Kokoomus on kiristänyt ennen näkemättömästi veroja ja tehnyt poikkeuksellisen mittaluokan leikkauksia. Nordean talouskatsaus oli otsikoitu ”Julkinen talous on syöksynyt nykyisen hallituksen aikana”. Mitä julkiselle taloudelle on tapahtumassa? Talouslukujen karmeus ja hallituksen epäonnistuminen on nyt mielestäni todistettu, luvuinkin.

Hallitus alkaa olla poliittisesti toimintakyvytön Purran uhosta huolimatta. Kunta- ja aluevaalit painavat päälle ja uusia menosäästöjä ei ainakaan haluta julkistaa ennen niitä. Vuonna 2026 ja 2027 alkavat eduskuntavaalit lähestyä eikä epäsuosittuja päätöksiä haluta ennen eduskuntavaaleja tehdä, ei ainakaan perussuomalaiset, joiden kannatus on pudonnut joka mittauksessa. Kevään budjettiriihessä on oikeastaan viimeinen hetki tehdä uusia säästötoimia, jos leikkauslinjalla halutaan jatkaa. Todennäköisesti hallitus alkaa markkinoida kasvupakettia, jolla talouden syöksy saataisiin oikenemaan. Vaikeata tulee olemaan, yritysten ja kansalaisten luottamuksen palauttaminen ei tapahdu hetkessä, jos ollenkaan Orpon johdolla.

Jotakin kuitenkin tiedetään. Kuntatalouteen suuresti vaikuttava valtionosuusjärjestelmän uudistaminen julkaistaan, mutta vasta vaalien jälkeen. Tampereelle uudistus ei ainakaan tuo helpotusta, koska hallitus on linjannut, että se pitää tehdä kustannusneutraalisti. Uudistuksen tavoitteena on pelkistetysti sanoen, pitää Suomi asuttuna maanlaajuisesti ja että joka kunnassa voidaan järjestää peruspalvelut. Tampere on ollut häviäjä tähänkin asti ja ei tarvitse olla suurikaan näkijä, että taloutensa kohtuullisesti hoitanut kaupunki ei uudistuksesta hyödy. Päinvastoin!

Johtavat demaripolitiikot ovat vaatineet Tampereella nykyistä kaupungin johtoa aloittamaan jo ennen vaaleja avaamaan kuntalaisille kaupungin taloudellinen tilanne. Lylyn kaudella talous saatiin oikenemaan ja positiivisia tilinpäätöksiä syntyi. Nyt ollaan tilanteessa, jossa ensi vuoden talousarvio on jouduttu laatimaan 40 miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Talousjohtajan kertoman mukaan ns. rakenteellinen vaje n. 60 miljoonaa euroa.

Tuleva valtuusto ei pääse helpolla. On äärimmäisen tärkeätä, mistä puolueesta valitaan pormestari ja kenen johdolla tehdään pormestariohjelma. On epäkiitollista puhua ennen vaaleja heikkenevästä taloudesta, mutta rehellisyys maan perii! Seuraavan pormestarin johdolla on Tampereen talous saatava oikenemaan. Ja talous on hoidettava kuntoon oikeudenmukaisesti. Yhteiskunnassa on ryhmiä, jotka kestävät taloudellista rasitetta enemmän kuin toiset. Palveluiden pitää olla kaikkien ulottuvilla, maksuhelpotuksia voidaan käyttää niille ryhmille, jotka niitä tarvitsevat. Päätöksistä tehdään huolelliset vaikuttavuusanalyysit. Mielestäni yhteiskunnan heikoimmat, nuoret, lapset ja ikäihmiset suojataan eikä heidän hyvinvointiaan ja tulevaisuutta vaaranneta.

Esa Kanerva

Erkki Liikanen Werstaalla

                                                                                               18.1.2025

ERKKI LIIKANEN VIERAILEE TAMPEREELLA 22.1.2025 KLO 18.

 

Tilaisuus on jatkoa Toveriseuran ja kumppanien järjestämille tammikuun tapahtumille, jotka alkoivat vuonna 2023 ”Venäjän hyökkäys Ukrainaan”, vuonna 2024 ”Suomi Stalinin varjosta täysivaltaiseksi eurooppalaiseksi ja Naton jäseneksi ja nyt keskiviikkona 22.1.2025 klo 18 Werstaan auditoriossa ”Eurooppa murroksessa”.

Tervetuloa kuuntelemaan, kysymään ja keskustelemaan! Tilaisuudessa on kahvitarjoilu. Juontaa Esa Kanerva.

                                                                                                                                                          

Vainajien siirtelyä

 

                                                                                                  

                                                                                             

                                                                                                     

                                                                                                     10.1.2025

Olen ammatiltani sairaanhoitaja. Työskentelin maineikkaassa Kaupin sairaalassa -85 lähtien 90-luvun alkupuolelle. Olen lukenut lehdistä, että sairaaloissa kuoleman toteamisesta on tehty hirveä ongelma. Vainajia kuljetetaan vuosittain jopa 15000 kertaa lääkärin luokse kuoleman toteamisen vuoksi. Ihmettelen, missä vaiheessa on tässäkin asiassa unohdettu järjen käyttö.

Kaupin sairaala oli tuolloin merkittävä osa Tampereen terveyspalveluja. Kun alun perin tuberkuloosiparantolaksi rakennetun sairaalan toiminta muuttui 1980-luvulla tuberkuloosin hoidon tehostuttua. Kaupissa hoidettiin monenlaisia pitkäaikaissairauksia sekä vanhuksia. Sairaalassa oli myös erikoisosaamista ja se työskenteli erikoislääkärijohtoisesti.

Kerron tuon ajan käytännöistä. Joka vuorossa työskenteli ainakin yksi sairaanhoitaja, myös öisin. Tiimeissä työskentelivät enemmistönä erittäin ammattitaitoiset apuhoitajat, sittemmin perushoitajat, nykyisin lähihoitajat. Oli luonnollista, että kuolema vieraili osastoilla usein. Oli selvää tai ylhäältä delegoitua, että sairaanhoitaja varsinkin yöaikaan soitti omaisille ja ilmoitti vanhuksen kuolemasta. Kuolintodistuksen virallisesti kirjoitti jälkikäteen tietenkin lääkäri. Homma ei kerta kaikkiaan olisi toiminut, jos päivystävä lääkäri olisi joutunut tulemaan joka kerta paikalle tutkimaan kuolemanmerkit ja kuoleman.

Koko systeemin toiminta perustui joustavalle ammattitaidon käytölle. Lääkäri oli talossa ainoastaan virka-aikaan. Muun ajan toimittiin hoitajalähtöisesti. Hoitohenkilökunta ”varoitteli” ja piti yhteyttä omaisiin etenkin vierailuaikaan iltaisin. Omaisille yllättäviä kuolemia sattui harvoin ja he olivat yleensä osanneet odottaa sairaalasta soittoa.

Ihmisen kuoltua osastolla, häntä pidettiin osastolla kaksi tuntia. Tänä aikana perushoitajat ”laittoivat” vainajan. Siinä oli käytössä tietyt rutiinit ja lopuksi vainaja peiteltiin kauniisti lakanalla, johon oli taiteltu risti ja aseteltu kukat. Parin tunnin jälkeen vainaja siirrettiin kellarikerroksen kylmiöön. Papereihin kirjattiin kuolinaika saatesanoilla exitus lethalis, luonnollinen kuolema.

Olen hämmästynyt, milloin tämä vainajaralli on alkanut, en tiedä. Mitähän lakeja me tai sairaalan johto silloin rikoimme näillä käytännöillä? Vai liittyykö uudet käytännöt tämä jotenkin riitelyyn ammattikuntien työnjaosta tai muusta syystä? Mielestäni kyllä sairaalassa sairaanhoitajan pitää pystyä toteamaan 3,5 vuoden koulutuksella ihmisen kuoleman, vaikka lääkäri sitten takautuvasti kirjoittaa kuolintodistuksen kuolemaan johtuvin diagnoosein.

Jatkuvasti toistetaan mantraa, että terveydenhuollossa pitäisi käyttää työvoimaa joustavasti ja tehokkaasti. Tämä kuoleman toteamisprosessin järkevöittäminen on yksi säästöehdotus monen muun käytännön muuttamisen lisäksi hyvinvointialueille. Tutkikaa menneitä käytäntöjä tässäkin asiassa ja lopettakaa kallis vainajien siirtely. Luen, että Orpon hallituksen ohjelmassa ei ole lakimuutosta, jossa ennakoiduissa kuolemantapauksissa kuoleman toteamisessa tehtävät tutkimukset voisi tehdä sairaanhoitaja. Valitettavaa!

Esa Kanerva

Profiilin nostoa

 

                                                                                                                

                                                                                                           

                                                                                                                                         3.1.2025

Avoimuuden sanotaan olevan demokratian kulmakivi. Kun kerrotaan rehellisesti kansalaisille ikävätkin asiat, se lisää luottamusta. Tänään kokoontuivat puolustus- ja ulkoasianvaliokunta ylimääräisiin kokouksiin. Totta kai jokaisen kiinnostus on herännyt, mitä on tapahtumassa, kun valiokuntia joululomallaan kutsutaan kokoon. Järjestetään suurieleisesti tiedotustilaisuuksia, joissa kerrotaan, ettei ole mitään julkisesti kerrottavaa ja tieto on salassa pidettävää Tiedotetaan, ettei ole tiedotettavaa!

Kyllä tällainen menettely on poliitikoilta pitkän nenän näyttämistä kansalaisille. Jokainen ymmärtää kansallisen turvallisuuden tarpeet, ei kaikkea tarvitse hölöttää. Mattimeikäläisen ei tarvitse tietää yksityiskohtia. Mutta kyllä suurella pensselillä voi maalata ja hieman ymmärtää suomalaisten tiedon tarvetta. Varsinkaan puolustusvaliokunnan tiedon jakamisen salailua ja vetoamista perustuslailliseen vaitiolovelvollisuuteen, on veltto ja oman profiilin nostoa.

Niinhän se on, miltä se näyttää. Poliitikko kokee itsensä tärkeäksi. Minulla on sellaista tietoa, jota ei joka pojalle jaella tässä valtakunnassa. Kansanedustajan päässä kulkenee ajatuksenjuoksu, että näin isoissa kysymyksissä tarvitaan minun osaamista ja erityiskykyjä. Tietoa pantaten poliitikko saa kaipaamaansa valtaa ja erityisasemaa suhteessa muihin ihmisiin.

Kyllähän tiedon merkitys on nykyisin kasvanut ja korostunut entisestään. Tietoa on ja demokratiassa on julkisen vallan tehtävä sitä jakaa. Sellaiseen tilanteeseenhan on pyritty, että luotettavista lähteistä, kuten poliittisilta päätöksentekijöiltä, on saatavissa riittävästi ja avoimesti tarpeellinen tieto. Vaikka tietoa pantataan, ei tiedon ihmisten jano siihen sammu. Tiedonnälässä lähdetään ns. faktaa kaivelemaan todennäköisesti netin syövereistä, eikä siinä hommassa yleensä hyvin käy. Esimerkiksi puolustusvaliokunnan vähäsanaisuus kääntyy itseään vastaan, kohta some on pullollaan kaikenlaista spekulaatiota.

Kansalaisten luottamus Orpon hallitukseen on kyselytutkimusten mukaan vähentynyt eikä luottamus ainakaan kohene, jos eduskunnan valiokunnat alkavat salailemaan ja panttaamaan asiallista tietoa Suomen turvallisuustilanteesta. Voihan asian niinkin ymmärtää, että kun kansalta ei tule hallitukselle kiitosta, niin jollakin tapaa on hallituspuolueitten yritettävä kissanhännän nostoa. Tieto on valtaa! Ja eipähän valiokunnat altista ainakaan itseään kritiikille ja arvioinnille.

Esa Kanerva

Menestystä vuodelle 2025

                                                                                                                                                                                                                                                                                               30.12.2024  

                                       

          Toivotan lukijoilleni hyvää alkavaa vuotta 2025!

Esa Kanerva

Joulutervehdys

Arvoisat lukijani!

Toivotan teille ihanaa ja rauhoittavaa joulunaikaa! Terveisin Esa Kanerva

 

Silkkaa positiivisuutta

                                                                          

                                                                                                                 

                                                                                                   13.12.2024

Vaimoni moittii minua liian kielteisestä ja ongelmalähtöisestä suhtautumisestani maailman menoon. On totta, että Orpon naama televisiossa nostaa niskakarvat pystyyn Purrasta puhumattakaan. Toistan hänelle itseironisesti usein väitettyä Einsteinin ajatusta, että maailmassa ei ole kuin kaksi ääretöntä, avaruus ja poliitikkojen tyhmyys, ja avaruudestakaan Albert ei ollut ihan varma. Yritän korjata tapojani, ainakin tämän jutun verran ja kehun Suomea ja suomalaista yhteiskuntaa.

Toistaiseksi eläke on napsahtanut tilille säännöllisesti ja samansuuruisena. Ei tule yllätyksiä eikä kesälomarahoja. Kyllä eläkkeellä juuri tällä hetkellä tulee toimeen, kun mitoittaa menot. Tarkkana saa kuitenkin olla ja isompiin investointeihin pitää säästää.

Aika turvalliselta tämä Hyhky vaikuttaa ja Tampere yleensä, varsinkin päiväsaikaan liikuttaessa. Mustalaiset ammuskelivat tuossa Haapalinnassa joku vuosi sitten toisiaan, mutta muuta ihmeellisempää rikostarinaa en ole kuullut. Ja tuolla vaimon kotiseudulla Kainuussa liikuttaessa on vieläkin hiljaisempaa. Paikalliset kertovat kyllä kännissä ajelemisesta syystä, että poliisia ei juuri kylällä näy. Kukapa sitä jutulle kävellen kaverin luo lähtisi, jos matkaa on usein naapuriin hyvinkin kymmenen kilometriä.

Kouluakin täällä Suomessa saa tai pitää käydä. Aika monella on jo korkeakoulututkintokin ja kuulemma tohtoreitakin alkaa olla liikaa. Eikä me muulla kuin osaamisella maailmalla pärjättäisikään. Ei ole liiemmälti luonnonrikkauksiakaan, metsää ja tuulivoimaa lukuun ottamatta.  

Jos ei Orpo neljää vuotta pitempään jatka pääministerinä, todennäköisesti meillä on vielä jäljellä jonkin verran sosiaaliturvaa ihmisen elämän pahojen päivien varalle. Terveydenhuollon toimivuudesta en ole ihan varma, sanotaan, että hoitoa saa ja sillä edellytyksellä, että Kaisa Juuso ei enää jatka kahta vuotta pidempään niiden ”kehittämistä”.

Hiljaisuuttakin Suomesta löytää kohtuullisen läheltä. Ei tarvitse montaa kymmentä kilometriä matkata kaupungin ulkopuolelle, niin johan ei kuule kuin tuulten huminaa. Maailmalla tämä on harvinaisuus, suurkaupunkien taustakohinaa on siellä vaikeata päästä karkuun.

Onhan se harvinaisuus, että Laukontorin rannalla voi uida. Vesistöjämme ei ole paskattu uintikelvottomiksi ja Pyhäjärven kalaakin voi syödä. Tammer-koskesta on lupa ainakin lupa yrittää narrata taimenta. Joku on kuulemma saanutkin. Kesäinen luonto on Suomessa vehreää ja kaunista. Ilmakin on yleensä hyvää hengittää.

Joku toteaa vuodenaikojen olevan suomalaisille rikkaus, itse en syksystä piittaa. Tuohan se ilmojen vaihtelu tietty vaihtelua elämään. Ilman kesää ei olisi vihtaa eikä saunaa. Suomalaisen kulttuurin paras keksintö!

Oikein ihmetyttää, kuinka paljon löysin positiivista kerrottavaa. Vastapainoksi voin sitten jatkossa kertoa vapaasti poliittisia mielipiteitäni hallituksen toimista. Ehkä teksti ei ole niin positiivisuuden sävyttämää kuin tämä juttu.

Esa Kanerva

 

 

 

Kuntalaisaloitteeni vety-alan tutkintoon johtavan koulutuksen saamisesta Tampereelle

                                                                        

                                                                                                          

                                                                                                                                             7.12.2024

Tein kuntalaisloitteen vetyalan koulutuksen saamiseksi Tampereelle

"Suomella on kaikki mahdollisuudet nousta vety-alan suurvallaksi ja maamme tarjoaa erinomaiset edellytykset vety-talouden kasvulle, kuten runsaat uusiutuvat energialähteet ja vahva teollisuuspohja. Vety on polttoaineena tärkeä energialähde ilmastonmuutoksen torjunnassa. Sen avulla voidaan kehittää joutavia ratkaisuja energian varastointiin ja jakeluun. Vetyä voidaan käyttää monissa teollisuuden prosesseissa, kuten teräksen valmistuksessa. Liikenteessä vetyä voidaan hyödyntää polttokennoautoissa.

Mm. Tampereen Tarastenjärvelle ollaan rakentamassa e-metaania tuottava laitoskokonaisuus.

Vetyalan kasvu luo lukuisia työpaikkoja eri alueilla, kuten suunnittelussa, tuotannossa, tutkimuksessa ja kehityksessä. Meillä on kuitenkin maassamme huutava pula vetyosaajista. Ihmettelen, miksi Tampere merkittävänä koulutuskaupunkina ei ole havahtunut asiaan. Vedyn hallittavuus laajasti käytettynä polttoaineena vaatii oman osaajakuntansa. Nykyään koulutusta annetaan vain osana prosessitekniikan perustutkintokokonaisuutta tai vetyalaan liittyviä moduuleja osana muita energiatekniikan tai kemian tekniikan koulutusta

Tampereella olisi käsittääkseni valmiudet tarjota koulutusta vetyalan perustutkinnosta aina korkeakoulututkintoon asti.

Suomella on kaikki mahdollisuudet ja edellytykset vedyn vientimaaksi. On tuulivoimaa, aurinkoenergiaa, vesivoimaa ja ydinvoimaa. Vihreää siirtymää kohti ollaan menossa. Missä meillä on vetyalan tarvitsemat ammattilaiset?"

Esa Kanerva

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

                                                                                                                              6.12.2024

Tänään on juhlan aika. Suomi on itsenäinen ja me kaikki ymmärrämme, mitä kaikkea se merkitsee. Samme elää itsenäisenä kansakuntana ja eduskunta tekee meitä kaikkia koskevat päätökset. Voimme toki olla ylpeitäkin saavutuksistamme ja meillä kaikilla voi olla toivo paremmasta tulevaisuudesta.

Malja Suomelle!

Esa Kanerva

Haudataan ideologiset sotakirveet

                                                                                             

                                                                                                           

                                                                                                                                    30.11.2024

Eri hallitukset riepottelevat suomalaista terveydenhuoltoa strategisesti eri, jopa vastakkaisiin suuntiin. Orpon hallitus painottaa asiakkaan valinnan vapautta, yksityisiä palvelutuottajia ja on nostanut esimerkiksi yksityislääkärikäynneistä maksettavien Kela-korvausten tasoa huomattavasti vuodesta 2024 alkaen. Vuonna 2023 Kela-korvaus oli 8 euroa, nyt se on 30 euroa. Marinin hallitus vahvisti julkisen sektorin asemaa säätämällä mm. kahden viikon hoitotakuun lääkärille pääsyyn terveyskeskuksessa. Edellinen hallitus halusi siis vahvistaa julkisen sektorin asemaa. Eri hallitusten hyvin erilaisista linjauksista ja ja kissan hännän vedosta kärsii sosiaali- ja terveyssektorin järkevä toiminta. Olisiko jo aika luottaa vaikuttavuusperusteiseen päätöksentekoon ilman ideologisia painolasteja.

Puolueetonta tietoa alasta tuottaa Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Se raportoi tämän vuoden kesäkuussa, että hoitotakuun tiukentuminen on nopeuttanut tilastojen mukaan etenkin lääkäriin pääsyä. Potilaat pääsivät maaliskuussa 2024 perusterveydenhuollon avosairaanhoidon kiireettömään lääkärin hoitoon tai tutkimukseen kahdessa viikossa – ja jopa viikossa selvästi useammin kuin 2023 maaliskuussa. Hyvinvointialueet ovat kirineet ja kehittäneet toimintaansa mm. digitaalisin palveluin ja hyödyntämällä omalääkärimalleja. Mitä teki Orpon hallitus? Se perui hoitotakuun ja pidensi sen 3 kuukauteen. Sama hallitus unohti kokonaan julkisen sektorin perusterveydenhuollon, nosti keskiöön yksityislääkärien Kela-korvaukset ja nosti niitä puolella miljardilla. Julkilausuttuna motiivina oli purkaa perusterveydenhuollon hoitojonoja.

Puoli miljardia euroa ohjattiin siis yksityisille terveysjäteille ja julkisen sektorin perusterveydenhuolto jäi nuolemaan näppejään. Vaikka perusterveydenhuollon vahvistamisesta oli kirjaus hallitusohjelmassa. Siitäkin huolimatta, että hyvinvointialueen olivat todistetusti pääsemässä kahden viikon määräaikatavoitteeseen. Marinin hallitus olisi halunnut kiristää vielä hoitotakuuta yhteen viikkoon, mutta laki viikon hoitotakuusta ei tullut koskaan voimaan, koska Orpon hallitus perui sen muitta mutkitta.

Viidensadan miljoonan Kela-korvauspotin vaikuttavuudesta me tiedämme jo jotakin. Kelan erikoistutkija Heta Moustgaard sanoo, että ”suhteessa julkilausuttuihin tavoitteisiin, muutoksella korvaustasoihin ei todennäköisesti ole ollut suurta vaikutusta hoitojonoihin.” Yksityiset lääkärikäynnit kasvoivat vain pari prosenttia vuotta aiemmasta. Kelan selvitysten mukaan yksityisesti itseään hoidattavat ovat pääasiassa hyvätuloisia. Toisin sanoen tuo puoli miljardia euroa ohjautui samoille ihmisille kuin aiemmin ja kaiken lisäksi hyvätuloisille. Yllä mainitsemani erikoistutkija pohtii, meneekö korvausten nosto hukkaan eli nämä varakkaat ihmiset eivät olisi olleet alun perinkään julkisen palvelun hoitojonoissa. Hyvinvointialueiden rahoituksesta tuo puoli miljardia kyllä muistettiin vähentää, joten jonot julkisella sektorilla pitenivät entisestään.

Terveyspalveluyhtiöitten tuloksissa hallituksen rahallinen kädenojennus näkyi. Esimerkiksi Pihlajalinna kasvatti tämän vuoden heinä-syyskuussa tulostaan roimasti. Oikaistu liikevoitto ennen poistoja ja arvonalennukisa oli 41 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten eli 13,5 miljoonaa euroa. Huonosti ei ole mennyt Terveystalollakaan. Terveydenhuollon palveluiden liikevaihto kasvoi 11,4 prosenttia ja oikaistu liikevoitto 49,1 prosenttia 42,5 miljoonaan euroon. Mehiläinen takoi hyvää tulosta, mutta sijoitti voittonsa uusiin toimitiloihin, lukuisiin yritysostoihin kokonaisinvestointien ollessa yli 200 miljoonaa euroa. Samalla hoidettiin tulos negatiiviseksi, millä on merkitystä verotuksellisesti.

Tällä hallituskaudella suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää muokataan kohti amerikkalaista vakuutuspohjaista mallia. Hallitus ajaa määrätietoisesti hyvinvointialueet saneeraamaan taloudellisella ohjauksellaan palvelut niin saatavuudeltaan kuin laadultaan sellaisiksi, että kansalaiset eivät järjestelmään luota. Maksukykyiset ja rahoituksen jostakin muusta kulutuksestaan pihistävät kansalaiset alkavat haalimaan terveysvakuutuksia. Niitä myydään aluksi kohtuu halvalla. Rahastus tapahtuu muutaman vuoden kuluttua ja hinnat tulevat nousemaan rajusti.

Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kriisi olisi ratkaistava yli vaalikausien kestävällä ohjelmalla. Demarit, mikäli ovat seuraavassa hallituksessa, pyrkivät oikaisemaan nykyistä tilannetta ja korjaamaan hyvinvointialueitten asemaa ja rahoitusta. Pohdinnassa lienee mm. alueitten verotusoikeus. Jos demarit ja Kokoomus ovat seuraavassa hallituksessa, hallitusohjelmassa voitaisiin ehkä päästä jonkinlaiseen yksimielisyyteen siitä, että annetaan hyvinvointialueille jonkinlainen työrauha ja odotettaisiin kehittämistyön tuloksia. Huolehdittaisiin kohtuullisesta rahoituksesta ja höllennettäisiin tiukkaa valtion ohjusta. Ideologiset sotakirveet voitaisiin haudata siksi ajaksi Olkiluodon ydinjätteen loppusijoituspaikan eteiseen. Lopullisesti ne eivät katoa koskaan!

Esa Kanerva

Saa istua

                                                                                     

                                                                                                                

                                                                                                                                                                                                                                                          24.11.2024

Selkäleikkauksestani on kulunut nyt reilu viikko. On lupa istua puoli tuntia kerrallaan. En kerro tässä jutussani omasta sairaudestani, tiedän, ettei sairaudet yleensä ketään kiinnosta. Toisin kuin luullaan ja kuinka usein niistä jutustellaan. Laajennan näkökulmaa ja kerron, mitä ajatuksia ja pohdiskelua sairastaminen yleensä herätti.

Tuntui aivan ihmeelliseltä, kuinka paljon selkäkipu kavensi ajatusmaailmaa. Koko elämä keskittyi selviämään kivusta ja liikkumisvaikeuksista. Unohtui harrastukset, ei pystynyt keskittymään oikein mihinkään. Kirjasta saattoi lukea kappaleen, sivun kahlaaminen oli jo ylivoimainen urakka. Tällainen käyttäytyminen on varmasti evoluution ja yksilön näkökulmasta ihan järkevää. Elämää uhkaava vika tai vamma kannattaa sulkea mahdollisimman paljon tietoisuuden ulkopuolelle. Henkiset voimavarat kannattaa keskittää suojelemaan kehoa lisävammoilta tai vamman pahentumiselta. Kun miettii jokaisen askeleen erikseen, todennäköisesti ei kaadu ainakaan niin helposti kuin huolettomasti askellellen. Normaalit arkiaskareet tehdään ikään kuin luupin tai mikroskoopin alla, keskittyen.

Sairastellessa joutuu makoilemaan aika paljon ajatustensa kanssa. Näin pitkiä seisahtumisia ei normielämässä tapahdu, ei ainakaan minulla. Kyllä se on totta, että tuo menneisyys alkaa kiehtoa ja vetää ajatuksia puoleensa. Samalla hahmottuu elämän langan pituus ja se, että narun pää lähestyy vääjäämättä. Se tietoisuus ei herättänyt pelkoa, pikemminkin tuli surkuteltua ihmisen elämän lyhyyttä ja ihmisen osaa yleensä.

Sairaus aiheuttaa yleensä luopumista itselle tärkeistä asioista. Samalla tulee pannuksi tärkeysjärjestykseen itselle merkitykselliset asiat. Vedin oikeata jalkaa perässäni viimeiset kolme kuukautta ja liikkuminen oli vaikeaa. Kyllä liikuntakyky on ihmisen tärkeimpiä aarteita. Elämä neljän seinän sisällä on tylsää, ihminen on sosiaalinen eläin, joka tarvitsee kavereiden ja ympäristönsä näkemistä ja kohtaamisia. Ja että terveys on ihmiselle tärkeintä, ilman sitä ei ihmisellä ole mitään. Rahasta ja mammonasta huolimatta.

Kipeänä tulee punnittua ihmissuhteitaan. Kyllä ihminen on maailmassa todella yksin, varsinkin sairastellessaan, ellei hänellä ole läheisiä. Rakastava ja välittävä omainen on kultakimpale, jonka arvoa ei osaa kyllin arjessa kiittää. Sairastaessa ihminen on yksin, niin yksin. Vielä karmeampi kohtalo on lähteä täältä maailmasta ilman saattajaa. Voi kun ihminen nuorempana tajuaisi tämän asian, oman kohtalonsa moni petaisi varmaan toisin.

Ammatti-ihmisenä sairaalasängyn pohjalla tulee seurattua myös sitä, kuinka järjestelmä ja palvelu ympärillä pelaa. Sitten minun aikojeni 30 vuotta sitten, on tapahtunut sairaanhoidossa teknologinen murros. Jokaiseen asiaan on olemassa jokin laite tai piippari. Leikkaussali muistutti jumbojetin ohjaamoa. Jopa lentokoneen tarkistuslista ennen lentoon lähtöä oli kopioitu käytäntöihin. Mieleeni jäi moneen kertaan toistettu sana, valmis, valmis, tarkistettu. Mikä on teknisellä ylivoimaisuudella voitettu, siitä on ehkä jotakin vuorovaikutuksessa menetetty. Sairaalavuoteen sijaus ei ole enää prioriteetti lainkaan. Hoitajia ja lääkäreitä ei paljon ympärillä näe.

Yritän kipristellä ja laskea päiviä, koska saan ottaa rakkaan haitarini syliini. Vielä kaksi viikkoa tulisi jaksaa odottaa. Ennen sitä käyn hyväilemässä näppäimiäsi ja ajatuksissani kuulen ihania sävelkulkuja. Joululaulujakin voisi tavoitella sisältäsi. Vielä pari viikkoa ja …..Onneksi kokoukset voi nykyään hoitaa myös etänä, ensi viikolla valitaan edustajistossa Tampereen demareitten ehdokas pormestariksi. Oma yhdistykseni, Toveriseura, ehdottaa kansanedustaja Ilmari Nurmista. Saas kattoo, kuinka äijän käy!

Esa Kanerva

                              

 

Sattuu ja tapahtuu

                                                                                                                     17.11.2024

Hyvät lukijani!

Elämässä sattuu ja tapahtuu. Minulta "nuorelta" nieheltä petti selkä taakkaa nostaessani. Tarvittava korjaava operaatio tehtiin Tays:ssa muutama pävä sitten. Leikkaus kesti 4 tuntia, siis huolella on työtä tehty. Onnistuneesta lopputuloksesta nautin  nyt kotona vaimon hellässä hoivassa. Koska nyt saa istua vain hetken, tämäkin juttu jää siksi näin lyhyeksi. Kirjoitan taas voinnin kohentuessa ja istumalupien salliessa viikon päästä.    

Esa Kanerva

                                                                                                                                                                                                                     

Tällaiselta näyttää viiden nikaman korjausleikkauksen haava, 14 hakasta pitää haavaa kiinni.

Pitkää ikää

 

                                                                                          

                                                     

                                                                                         

                                                                                                                  

                                                                      

                                                                             9.1.2024

Jos minulla olisi kaikki valta ja voima korjata suomalaisessa yhteiskunnassa jotakin, niin ensimmäiseksi korottaisin iäkkäät kunniakansalaisiksi. Vanhuuden pitäisi olla arvostettava osa ihmisen elämää. Tarvitaan kunnioittavaa suhtautumista vanhuuteen, mutta myös läheisten käytöksellä ja elinympäristöllä on suuri merkitys iäkkäiden hyvinvointiin. Asenteita voisi jokainen korjata ja elinympäristökysymyksissä voisimme ottaa oppia niistä maista, joissa ihmiset elävät pitkään. Ihmiset esimerkiksi elävät Japanissa, Välimeren maissa ja Sveitsissä hyvin iäkkäiksi. Tietysti ruokavaliolla on merkitystä pitkään ikään, mutta vielä tärkeämpää on yhteisöllisyys ja valtion vauraus. Näissä esimerkkimaissa myös vaurauden jakaantuminen väestön keskuudessa on pientä. Kun valtio on taloudellisesti hyvinvoiva, myös terveydenhuolto pelaa. Suomi on kaikilla mittareilla mitattuna vauras maa. Meillä on yhteiskuntana kaikki mahdollisuudet lukeutua niihin maihin, joissa väestö elää pitkään hyvinvoivina ja aktiivisina. Korjattavaa riittää, välttämättä kaikki korjaukset eivät edellytä edes rahaa, vaan muutosta tarvittaisiin enemmänkin suhtautumisessa ikääntymiseen, asenteissa ja vuovaikutuksessa. Kyllä meidän terveydenhuoltojärjestelmäkin kaipaisi remonttia.

Iäkkäiden näkökulmasta Orpon hallitus tekee säästöinnossaan niin sanottuja uudistuksia, jotka tulevat muutaman vuoden sisällä kalliimmaksi kuin saavutettu taloudellinen hetkellinen hyöty. Vanhusten kannalta hoitotakuun palauttaminen kolmeksi kuukaudeksi on käsittämätön. Iäkkäiden kannalta hoitoon pääsyn pitkittäminen aiheuttaa paitsi inhimillistä kärsimystä, myös suurempia kuluja. Monisairaan ihmisen terveydentila voi heiketä nopeasti, jolloin saatetaan tarvita akuutti- tai sairaalahoitoa. Tilannetta voitaisiin parantaa huomattavasti siirtymällä omalääkärijärjestelmään. Pitkät hoitosuhteet tuovat turvallisuutta ja säästävät kustannuksia, koska lääkärin ei tarvitse joka käyntikerran jälkeen aloittaa alusta selvittämään taustoja ja elämäntilannetta. Omalääkärisysteemin rinnalle pitäisi mielestäni luoda omahoitajajärjestelmä, joka parhaimmillaan korvaisi lääkärin vastaanotot.

”Hyvänä haltijakana” korjaisin omaishoitajien asemaa, On kohtuutonta, että nykyisin iäkkään aviopuolison pitää sairastuttuaan ensisijaisesti itse hankkia itselleen sijainen. Tai käyttää sairasteluun omia lomapäiviään. Tällaisen sitoumuksen jokaisen omahoitajan pitää allekirjoittaa saadakseen vaatimattoman korvauksen hyvinvointialueelta. Sopimus käsittää yhdeksäntoista sivua, jotka sisältävät vaatimukset hoidon laadusta ja ”työsuhteesta”. Teksti on juristien laatima pykäläviidakko, jonka omaishoitajan tulisi ymmärtää ilman omaa lakimiehen apua. Poistaisin omaishoitajan korvauksen määrärahasidonnaisuudesta. Tuen tulee olla subjektiivinen oikeus eikä olla riippuvainen hyvinvointialueen määrärahoista.

Palauttaisin kotipalvelun, jota ei ole ollut olemassa vuosiin. Järjestelmässä kodinhoitaja kävi vanhuksen kotona tekemässä kodin vaatimat kotiaskareet ja samalla toimi asiakkaan seurana. Kyseli kuulumiset ja antoi inhimillistä lämpöä ja turvaa. Tällä ehkäistäisiin monet käynnit Acutassa tai soitot hätänumeroihin.

On turhaa puhua vanhustenhoivan laadusta, jos ei palvelua ole satavissa. Meillä on olemassa niin sanottuja näennäispalveluita, jotka ovat olemassa vain paperilla. Tampereella on jonossa noin kaksisataa vanhusta, jotka tarvitsisivat ympärivuorokautista hoivaa. Hoidon tarve on todettu ammattilaisen tekemässä arvioinnissa, hoitosuunnitelmassa. Miksi keskustelua käydään lehdissä ja kilpailutuksien yhteydessä hoivan laadusta, jos palvelua ei saa. Huonointa palvelua on toteutumaton hoiva.

Seuraavaksi puuttuisin määrärahoihin valtion budjettitaloudessa. Valtion talousarviossa poliitikot tekevät arvovalintoja yhteiskunnan eri sektorien välillä. Iäkkäät ovat olleet aina alakynnessä. Samalla kun vanhusten määrä kasvaa, Orpon hallitus vähentää hoitajamitoitusta vanhusten palveluissa. Mitä se merkitsee? Entistä vähäisempi henkilöstö tekee priorisoiden vain välttämättömät työt. Vanhus kokee ns. sänkykuoleman. Ei ole ihmisiä nostamaan aamuisin vanhuksia istumaan ja syömään pystyasennossa. Esimerkiksi Pirha vähensi ensi vuoden vanhuksiin kohdistettuja määrärahoja viidellä miljoonalla. Tämä on epäinhimillistä, toivon omalta kohdaltani eutanasialain pikaista hyväksymistä eduskunnassa.

Tampere on vetäytymässä niin sanotuista iäkkäiden ”pehmeistä” palveluista. Näitä ovat esimerkiksi kotitori-toiminta, jota ollaan ajamassa alas. Kotitorilla kohtasivat keskitetysti julkisen sektorin, yksityiset palvelun tuottajat ja sotealan järjestöt. Systeemi koettiin toimivaksi ja järkeväksi. Osaltaan se lievitti myös vanhusten yksinäisyyttä.

Kaikkivoivalla olisi paljon töitä. En kuitenkaan usko ihmeisiin. Vaikutetaan. Valtuustossa ja eduskunnassa ne päätökset tehdään. Pyrin kaupunginvaltuustoon, siellä tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat iäkkäiden elämään ja palveluihin. Liikkuminen, kulttuuripalvelut ja kaupunkiympäristö ovat tärkeitä iäkkään hyvinvointia edistäviä palveluita sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäksi. Niihinkin voin valtuustossa vaikuttaa.

Esa Kanerva

Ympyrä sulkeutuu

                                                                                                                              

                                                                            

                                                                                                                             2.11.2024

Otsikko viittaa vanhustenhuollon- ja hoidon kehitykseen Suomessa. En perkaa tässä jutussa kovin tarkasti viime vuosisadan kehityskulkuihin, vaan keskityn aikaan 1970-luvulta 2020-luvulle, joilta vuosilta minulla omakohtaista kokemusta työskennellessäni vanhusten parissa tai seuratessani läheltä vanhusten palveluita. Maailmassa erilaiset trendit ja kehityskulut näyttävät olevan graafisesti ympyröitä. Lähtöpisteestä palataan yleensä takaisin samaan pisteeseen, tosin aikaan ja toimintaympäristöön paremmin soveltuvin käsittein ja termein. Vanhusten hoiva lähtee maatalousyhteiskunnan perhehoivasta, jossa vanhus työskenteli voimiensa mukaan monen sukupolven yhteisössä ja palataan nykypäivän ylistettyyn perhehoitoon.

Aloitin hoitajan urani apuhoitajana seitsemänkymmentäluvun lopulla. Työskentelin koulusta päästyäni Helsingin Yliopistollisessa sairaalassa toista vuotta seitsemänkymmentäluvun lopulla. Sairaala palveli osaksi koko maata vaativissa erikoissairaanhoitoa vaativissa tilanteissa. Ongelma oli jo silloin vanhusten jatkohoitopaikkojen vähyys. Ei ollut mikään ihme, että vanhus odotti kotikuntaansa pääsyä puolisen vuotta. Iäkkäät eivät halunneet millään luopua sairaanhoitopaikastaan, johon he olivat jo laitostuneet. Monen itkun jälkeen ambulanssi otti muorin kyytiin ja vei kotikuntaan. Siellä odotti joko vanhainkoti tai terveyskeskuksen vuodeosasto. Yleisemmin terveyskeskus oli hoidon päätepiste, jossa sairaalamaisissa olosuhteissa vietettiin elämän loppuvuodet. Ei tämäkään ollut inhimillistä, koska sairaala on aina sairaala, kysymys oli pikemmin laitospakosta ja ihmisen sulkemisesta muun yhteiskunnan ulkopuolelle.

Aloitin urani Tampereella Koukkuniemen vanhainkodista, jossa työskentelin apuhoitajana noin vuoden verran. Sitten siirryin Marjatan sairaalaan, joka oli erikoislääkärijohtoinen vanhusten ja pitkäaikaissairaiden hoitoon erikoistunut yksikkö. Apuhoitajana en ehtinyt olla kauaa, koska siirryin jatko-opiskelemaan sairaanhoitajaksi Hämeenlinnaan. Valmistuttuani sairaanhoitajaksi ja sitten erikoissairaanhoitakasi, seurasin läheltä vanhusten hoivaa työntekijän perspektiivistä. Pisimmillään Kaupissa vanhus saattoi viettää jopa viitisentoista viimeistä elinvuottaan. Ikäihmisten kotihoitoa kyllä oli, mutta se palveli lähinnä hyväkuntoisia, lähes omatoimisia vanhuksia. Oli harvinaista, että kotihoito kävi samaa henkilöä katsomassa useamman kerran päivässä niin kuin nykyisin tapahtuu. Fysiatrista kuntoutusta kyllä annettiin, mutta sitä toteutettiin yleensä hoidon alkuvaiheessa ja ellei edistystä tapahtunut melko nopeasti, se lopetettiin. Ikäihmisten asuminen järjestettiin tuolloin siis sairaalassa. Omaiset yleensä vastustivat ”potilaan” siirtämistä kotiin ja laitostunut vanhus oli yleensä samaa mieltä.

Varsinainen mullistus tapahtui 1990-luvun lamassa. Valtion rahapulassa laitoshoito ajettiin alas ja mm. mielisairaalat lopetettiin lähestulkoon joka puolella. Potilaat siirrettiin ns. ”avohoitoon”. Vanhuksille perustettiin kiireen vilkkaa tuettua palveluasumista ja tehostettua palveluasumista. Mielestäni kysymyksessä oli puhtaasti kustannusten jakamisesta siten että ikäihminen otti suurimman osan hoitonsa taloudellisista kustannuksista. Ikäihminen joutui vuokraamaan oman asuntonsa palvelutalosta ja maksoi ruokansa, lääkkeensä ja kaiken muun ylläpitonsa toisin kuin sairaalassa. Muutoksen tavoitteet olivat ylevät. Lopetetaan ikääntyneitten epäinhimillinen asuminen sairaaloissa ja siirrytään kotihoitoon ja palveluasumiseen kodinomaisissa olosuhteissa.

Suurin piirtein tällä mallilla mentiin pitkälle 2000-lukua eri painotuksin. Kotihoito tuli entistä enemmän keskiöön ja alettiin henkilöstöpoliittisesti ottaa työntekijöistä kaikki irti. Digitalisointi otettiin avuksi toiminnan ja henkilöstön käytön optimoimiseksi. Hoidon hinnoittelua kiristettiin säännöllisesti ja kunnat rahastivat vanhuksen tuloista kaiken mahdollisen pientä käyttörahaa lukuun ottamatta. Omaisuutta ei tarvinnut realisoida, mutta oma tyhjä asunto piti vuokrata, koska siitä saatava tulo laskettiin ikäihmisen tuloiksi kaikesta huolimatta. Jos ei halunnut myydä, vaadittiin myymään huoneisto.

Soteuudistus toi 90-luvun kaltaisen murroksen ikäihmisten hoivaan. Hyvinvointialueet huomasivat, että lisääntyvän vanhusten määrän hoitamiseksi on tehtävä jotakin, koska rahat ja valtion rahoitus eivät riitä. Henkilöstöpula oli tekosyy ja viestinnällinen apukeino perustella asiaa. Kaikkiin tehtäviin on tulossa koulutettua työvoimaa, jos siitä maksetaan kohtuullinen ja oikeudenmukainen palkka. Hyvinvointialueet tekivät kiireessä lähes paniikkiratkaisuja. Hyvinvointialueet ajoivat tehostetun palveluasumisen ja vanhainkodit alas. Ollaan siirtymässä yhteisölliseen asumiseen ja perhehoitoon. Ajatuksellisesti vanhusten yhteisöasuminen, kolhoosiasuminen, tuntuu realistisesti ajatellen hyvin vieraalta. Dementit iäkkäät pannaan hoitamaan toisiaan ja perheasumista on tarjolla hyvin vähän. Perhehoidon paikat saavat vain hyväkuntoiset ja kävelevät vanhukset, mikäli niitä on tarjolla markkinoilla.

Veikkaan, että jatkossa omaiset pakotetaan yhä enemmän ottamaan vastuuta vanhempiensa hoidosta. Yhteiskunnassa, jossa kymmenet tuhannet perhekunnat elävät toimeentulotuella, tehtävä on ongelmallinen. Kelan ilmoituksen mukaan viime vuonna sai toimeentulotukea 387.000 ihmistä. On arvoitus, liikenee heiltä voimia omien vaikeuksiensa lisäksi huolehtimaan omista vanhuksistaan. Palataan lähtöruutuun eli ydinperheen vastuuta lisätään ja kun se onnistu, hoidon järjestämiskysymys on mielestäni avoin. Sanotaan, että maailma menee koko ajan eteenpäin ja ihmisten elämän olosuhteet paranevat. Tämä ei näytä koskevan yhteiskunnan haavoittuvampia ihmisiä, ikääntyneitä jäseniä. Meidän arvomme ikäihmisiä kohtaan näyttävät olevan aina ja iäisesti vinksallaan!

Esa Kanerva

Iäkkäitä syrjitään

                                                                                

                                                                                           26.10.2024

Poimin muutamia sanomalehtien otsikoita viime päiviltä, ” Isoja muutoksia ikäihmisten asumispalveluihin”, ” Pirha aikoo lakkauttaa kaikki ikäihmisten laitospaikat”, ”Ikääntyminen ja eläkeläinen ovat arvolataukseltaan kielteisiä käsitteitä”, Vanhuspalveluiden kehittämissuunnitelma ei pohjaudu tietoon”. Poliitikot kunnissa onnittelivat toisiaan soten siirryttyä alueille. Nyt voidaan keskittyä lapsiin, nuoriin ja työssäkäyviin. Kuitenkin suurin osa ikäihmisten käyttämistä palveluista on muita kuin sosiaali- ja terveyspalveluita.

Eikö näistä otsikoista voisi vetää johtopäätöksen yhteiskunnan iäkkäiden jonkin sortin syrjinnästä. Nyt keskitytään ja keskustellaan vain sukupuoli-identiteetti-kysymyksistä. Eläkeläisiä puolustavia kommentteja en ole juuri nähnyt. Yhteiskunnassamme on vallalla yhteinen käsitys ja ennakkoluulo, että vanhuus on halveksuttavaa ja ajatuksista pois torjuttavaa. Monissa kulttuureissa vanhukset ovat arvostettuja yhteisön jäseniä ja perhe huolehtii heistä pieteetillä.

Tampereen kaupungilla on hyvinvointisuunnitelma, jossa ikäihmisten palvelut käsitellään osana isoa kokonaisuutta. Ikä-HYTE on hanke, jossa pohditaan ikäihmisten terveyden- ja hyvinvoinnin edistämistä, isolta osin keskitytään liikuntapalveluiden tarjontaan. Mutta se on vasta tekeillä. Oma ikääntyvän väestön hyvinvointisuunnitelma huomioisi paremmin iäkkäät osana palveluiden suunnittelua.

Ihmettelen, mistä ikäihmisten asenteellinen vähättely kumpuaa? Tosi asiassa nykyajan iäkkäät osallistuvat aktiivisesti yhteiskuntaan kuluttajina, yhä enemmän jatketaan työelämässä pitempään ja isovanhempien lastenhoitoapua ei kannata unohtaa. Puhutaan miljardiluokan työpanoksesta. Vasta elämän viimeiset vuodet ovat yhteiskunnan palvelujärjestelmälle kalliita. Ja juuri näistä palveluista ollaan leikkaamassa ja laatua heikentämässä. Ihmisryhmät, joita yleisesti halveksutaan ja vähätellään, joutuvat helposti syrjityksi. Soten jälkeen kunnan päättäjät pesivät kätensä ja ajattelivat hoitaa vanhusten asiat vasemmalla kädellä. Harva edes ymmärsi, mitä palveluita kunnan tulisi iäkkäille tarjota. Kunnissa voidaan vaikuttaa paitsi palveluvalikkoon, myös kuinka helposti palveluita on saatavilla esimerkiksi liikuntaesteisille ja huonosti käveleville.

Kokoomusnuorten puheenjohtaja Binga Tupamäki vaatii ulostulossaan, että eläke tulisi sitoa työkykyyn. Tämän merkitsisi sitä, että nykyinen vanhuuseläke lopetettaisiin ja tilalle tarjottaisiin työkyvyttömyyseläkettä. Tämä on vain esimerkki ärhäkkäästä sukupolvikeskustelusta. Tylyä tekstiä ja ajatuspieru. Kyllä pitkän työuran jälkeen eläke on ansaittu. Tuo ehdotus veisi todellisuudessa meidät vanhaan maailmaan, maatalousyhteiskunnan käytäntöihin.

Maailman parantaminen kannattaa aina aloitta itsestä. Kukin meistä voisi omalta osaltaan iäkkäänä yrittää lievittää sukupolvien välistä kitkaa ja lasten vanhempina kasvattaa lapset asenteiltaan vanhuutta ymmärtäviksi kansalaisiksi.

Esa Kanerva

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                            

Tampereen Trump

                                                                                                                                                                                                                                                                                 

                                                                                                                             19.10.2024

” Mitä ilmiöitä amerikkalaisessa yhteiskunnassa tapahtuukaan, Suomi seuraa viipeellä perässä, tavalla tai toisella. Tämä väite pitää paikkansa niin taloudessa kuin poliittisissa virtauksissa, markkinoinnissa, ruokatrendeissä ja puhumattakaan esimerkiksi tekoälyn käytössä. Amerikasta tulee hyödyllisen esimerkin lisäksi paljon kuraa ja kelvotonta. Tampereen Trump, Veikko Vallin, ei asetu enää kuntavaaleissa ehdolle. Lempinimensä hän on saanut kertoessaan ihailevansa Trumpia ja hänen politiikkaansa. Hän ei ole ainoa perusuomalaisten valtuustoryhmässä, joka sympatisoi ex-presidentin naisvihamielistä, rasistista, konservatiivista ja tilaisuutta aina hyväksi käyttävää persoonaa. Siksi haluan osaltani olla mukana estämässä perussuomalaisten, äärioikeiston ja tällaisten ilmiöitten pesiytymistä Tampereen kunnallispolitiikkaan.”



_______________



Amerikkalaisen kristillisen äärioikeiston ote maan politiikkaan on huolestuttavaa. Näiden uskonnollisten ryhmien tavoitteena on ei enempää eikä vähempää kuin tehdä Yhdysvalloista teokratia. Se on valtiomuoto, jossa hallitsija käyttää valtaa, Jumalan edustajana, koska Jumalalla katsotaan olevan ylin hallintovalta. Yhteistä näille ryhmille on myös Trumpin rakastaminen, pitäminen messiaana ja ylimpänä auktoriteettina, tekipä hän mitä tahansa. Kristittyjen haltuun halutaan kaikki, hallinto, perhe-elämä, taide, koulutus, kasvatus ja media. Kuulostaako pelottavalta?

Ei Suomi ole lintukoto globaalissa maailmassa. Vallin on älykäs mies ja seuraa maailmaa ympärillään. Hän on varmasti perehtynyt amerikkalaiseen politiikan tekoon. Hänen puheenvuoroissaan voi kuulla varakkaan ihmisen itsevarmuutta, suomalaista nationalismia, eliitin vastustamista, vähemmistöjen vihaamista, erityisesti maahanmuuttajien halveksuntaa ja salaliittoteorioiden ihannoimista. Perussuomalaiset valtuutetut käyttävät härskisti somen tarjoamia mahdollisuuksia pilkata muiden puolueiden poliitikkoja julkaisemalla heistä asiayhteydestä irrotettuja videopätkiä ja yrittämällä tehdä heistä naurunalaisia.

Kaikuja jenkeistä on nähtävissä myös valtakunnan politiikassa kristillisten ja perusuomalaisten puheenvuoroissa. Esimerkkinä eheytyshoitojen kieltämisestä, josta on skismaa hallituspuolueitten välillä. Nämä kaksi puoluetta perustelevat lailla kieltämisen estämistä uskonnonvapaudella. Valtiovallan ei tulisi puuttua homoudesta parantamiseen eheytyshoidoilla. Kristilliset hakevat perusteluita raamatusta, perussuomalaiset vastustavat valtiota ihan periaatteellisestikin. Vastaavanlaista esivallan vastustusta oli korona-aikaan, valtion tiukkaa linjaa ja rajoituksia vastustettiin kiivaasti. Salaliittoteoriat kukoistivat.

Palataan taas valtameren taakse. Trumpin voittaessa, kristillisellä äärioikeistolla on taas pääsy Valkoiseen taloon. Tai Trumpin hävitessä vaalit, voi edessä olla vielä verisempi selkkaus kuin 2021. Vallin käytti valtuustossa sellaistakin termiä kuin ilmastouskonto ja vähätteli Tampereen pyrkimyksiä tulla hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä näpertelyksi ja hyttysen paskaksi Itämeressä. Niin Trumpkin tekee, hän haluaa porata lisää öljyä ja ilmastosopimuksista pitää päästä irti. Kristillisille ja osalle perussuomalaisia on periaatteellista vastustaa homoja, lesboja ja aborttioikeutta. Samat teemat kuin Trumpilla. Poliittisten päätösten perusteleminen raamatulla äklöttää minua. Tietääkseni raamatussa ei ole näistä vähemmistöistä mainittu sanaakaan, vaan ne mielipiteet ovat raamatun tulkintaa. Siinä missä ex-presidentti vaatii lisää kuolemantuomioita, perussuomalaiset haluavat meillä kiristää lakeja ja rikoksista annettuja tuomioita.

Amerikan vaaleissa on kysymys paitsi demokratiasta, niin myös monesta muusta asiasta. Onko oikein valehdella ja puhua totuuden vastaisesti? Saako olla häikäilemätön joutumatta siitä vastuuseen? Voiko raamattuja myydä kartuttaakseen vaalikassaa? Onko hyväksyttävää halveksua naissukupuolta ja saalistaa heitä seksuaalisesti? Vaarassa on demokratia ja myös maapallo. Tiede on todistanut ilmastonmuutoksen, kristillinen oikeisto kyseenalaistaa tieteen ja on tiedevastainen.

Me emme ole suojassa näiltä vaikutteilta, uskontoa ja politiikkaa halutaan sekoittaa. Samaa tehdään pienemmässä mittakaavassa kunnallispolitiikassa. Poliitikkoa ohjaavat arvot. Naisvihaajasta ei tule tasa-arvon kannattajaa eikä rasisti halua edistää yhdenvertaisuutta. Emme tarvitse tällaisia poliitikkoja yhteisten asioidemme hoitajiksi, minun mielestäni se porukka vie politiikan täysin hakoteille. Tampereen strategiassa todetaan, että Tampereella on jokaisella yhdenvertaiset mahdollisuudet toteuttaa itseään. Pidetään huoli siitä, että näin tapahtuu tulevaisuudessakin.

Esa Kanerva

Realismia vai vaalipopulismia?

                                                                                                                          

                                                                                                                                         12.10.2024

Ikäihmiset halutaan ohjata yksityiselle lääkärille julkisen hinnalla. Saattaa kuulostaa aluksi hienolta idealta. Tosi asiassa tässä esityksessä ei ole päätä eikä häntää. Mallista ei ole ikääntyneille käytännössä hyötyä jonkun räkätaudin hoitoa lukuun ottamatta. Kysymyksessä on julkea ideologinen silmänkääntötemppu.

Hyvinvointialueet ovat henkitoreissaan. Rahahanat ovat kiinni. Valtionvarainministeriö uhkaa holhouksella. Hoitotakuu puretaan, mutta Kelakorvauksia nostetaan satoja miljoonia. Vahvistaako tai edes helpottaako tämä hallituksen esitys, yli 65-vuotiaille  tarkoitettu lääkärikäynti julkisen hinnalla, julkisen puolen perusterveydenhuoltoa. Katin kontit! Perustelen miksei.

Ensinnäkin meidän ikäisillä on yleensä vaivoja, joiden hoito ei ratkea juttutuokiolla. Nykylääkärit ovat aivan kädettömiä ilman labroja ja kuvantamista, puhumattakaan monimutkaisemmasta tutkimusten tarpeesta. Entiset kunnanlääkärit toki selvisivät diagnoosinteosta kuuntelemalla, koputtelemalla, painelemalla ja vaikkapa haistelemalla. Mutta nykyään lääkäri pysyy kyllä loitolla potilaasta, tietokone on tärkein työkalu. Kuka ne tutkimukset sitten maksaa? Todennäköisesti potilas itse. Vielä todennäköisemmin hän varaa aikaa lähete kädessään julkiseen terveydenhuoltoon. Mitä hyötyä oli tällaisesta pistokäynnistä?

Onko mieltä tällaisia päällekkäisiä työvoimasta kilpailevia malleja? On suuri riski siitä, että julkinen sektori menettää edelleen työvoimaansa yksityiselle puolelle. Miten Kela valikoi palveluntuottajat? Tehdäänkö taas sopimukset suurten terveysjättien kanssa, jotka osaavat rahastamisen taidon maksukatoista huolimatta. Minulle on koulutukseni alkuajoista lähtien painotettu, että potilaan kokonaishoito on tärkein. Kuka tässä hallituksen esityksessä hoitaa kokonaisuuden? Ennemminkin tässä pirstaloidaan hoitokokonaisuutta. Ei tällaisilla tempuilla paranneta perusterveydenhuollon kriisiä.

Tällainen valinnan vapaus ja mahdollisuus yksityiseen lääkärikäyntiin ei tasoita terveyseroja. Yksityinen puoli todennäköisesti rahastaa omavastuun ennen lääkärikäyntiä, koska se ei halua luottotappioita. Se tiedetään, että julkisen puolen asialasmaksuja on perinnässä 440.000 kappaletta. Julkisen puolen on hoidettava sairaat rahattomuudesta huolimatta. Näin on oikeusasiamies ohjeistanut. Ylipäätään irtokäynnit eivät kohdistu siihen väestön osaan, joka tarvitsisi eniten peruspalveluita.

Kerrataan vielä, että ikääntyessä vaivat lisääntyvät ja monia sairauksia on päällekkäin. Ei selkävaivaista diabeetikkoa tai syöpäsairasta auta yksi vaivainen lääkärissäkäynti. Kyillä siinä tarvitaan perusterveydenhuollollista moniammatillista osaamista ja tutkimuksia. Ei Suomen julkisen terveydenhuollon kriisiä ratkaista yksittäisillä tempuilla. Vaalipopulismia, sanon minä!

Esa Kanerva

Ehdolle kuntavaaleihin 2025

                                                                                                                          
                                                                                                                 7.11.2024
Tiivistelmä:

¤ kunta tuottaa merkittävän osan ikäihmisille tarjottavista palveluista. ¤ kulkuväylät tulee olla esteettömiä, lumettomia ja hiekoitettuja. ¤ vanhusneuvoston mielipiteet huomioon. ¤ ikäihmisten asuinympäristöt turvallisiksi, huomioidaan myös valaistus. ¤ kaupunkisuunnittelussa huomioidaan ikääntyneitten tarpeet. ¤ eläkeläisille tuntuvat alennukset kulttuuripalveluihin. ¤ maksuttomat käynnit liikuntapaikkoihin ja uimahalleihin. ¤ joukkoliikenteen käyttöaikojen laajennuksia, tuntuvat alennukset eläkeläisille.

Asiasta lisää alla olevassa artikkelissa:

Päätös kuntavaaleihin osallistumisesta on tehty ja nyt edetään vaalityötä tehden. Ensiksi täytyy perustella, miksi osallistun vain kuntavaaleihin, en hyvinvointialueen vaaleihin. Alueille on nähdäkseni lähdössä kasapäin hyviä ehdokkaita, ellei ihan tungokseksi asti. Toisaalta hyvinvointialueen valtuuston toimintamahdollisuudet ovat hyvin rajatut. Valtio ohjaa talouden kautta keskitetysti päätöksentekoa. Liikkumavaraa ei juuri ole. Toisaalta kunnissa on kosolti, osin täysin unohdettuja mahdollisuuksia edistää ikäihmisten hyvinvointia. Tätä asiaa pohtiessani minulle tulee aina mieleen huvittavakin yksityiskohta. Talvella soraa ja hiekkaa jalkakäytäville, että ihmiset pääsevät kulkemaan! Monet vanhukset pelkäävät talvea ja syystä. Huonosti auratut tiet vaikeuttavat kulkemista apuvälineiden kanssa ja liukkaus vie loputkin halut mennä ulos. Kerron oman ”vaaliohjelmani” tässä lyhyesti pääkohdittain.

Turvallisuuden tunne korostuu iän karttuessa ja fyysisten voimien heiketessä. Kehon haurastuminen ei tarkoita kyvyttömyyttä toimia yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä. Toisaalta ikäihmiset luovat turvallisuutta yhteiskuntaan osallistuvina kansalaisina, isovanhempina ja äänestäjinä.

Kaupungin palvelujärjestelmien on yhdessä mietittävä kokonaisuutena ikääntyneiden turvallisuuden tunteen ylläpitämistä, koska se korostuu ihmisen ikääntyessä. Kunnan palvelut ovat usein monimutkaisesti järjestettyjä ja palautteen anto digitalosoitua. Vanhusneuvosto on kunnan yksi avainasemassa oleva asiantuntijaelin, jonka sanan tulisi painaa ja sitä olisi kuunneltava herkällä korvalla.

Mistä ikäihmisten palveluista kunnan olisi erityisesti huolehdittava ja parannettava. Yksi tärkeimmistä vanhuksen hyvinvointiin vaikuttavista asioista on asuinympäristön turvallisuus. Kun asuinympäristö koetaan turvalliseksi, uskalletaan lähteä ulos, kauppaan ja harrastamaan. Joukkoliikenteen pysäkkien on palveltava lyhyin etäisyyksin niillä alueilla, joissa asuu paljon iäkkäitä. Asuntojen sisäänkäynnit, portaat, luiskat ja kulkureitit on oltava esteettömiä, valaistuja ja hiekoitettuja. Samoin kaupunkisuunnittelussa on kiinnitettävä huomiota risteyksiin, jalkakäytäviin ja pysäkkialueisiin.

Kaupungin on pystyttävä järjestämään enemmän ikääntyneille sopivia asuntoja ja asuinympäristöjä. Hyvällä yhdyskuntasuunnittelulla ja liikennejärjestelyillä voidaan ennakoida ja tukea vanhusten kotona asumista. Koska palveluasuntojen määrää ollaan radikaalisti vähentämässä, olisi iäkkäiden mahdollisimman pitkään kotona asumisen mahdollistavaan asumiseen ja asuinympäristöön kiinnitettävä erityistä huomiota. Esimerkiksi vain alle neljäsosa maamme asunnoista on esteettömiä.

Ihminen ei elä ainoastaan leivästä. Kulttuuri ja liikunta kuuluvat kaiken ikäisille. Taiteen ja kulttuurin kokemisella tiedetään edistettävän ikäihmisen terveyttä ja toimintakykyä. Tähän terveyttä edistävään toimintaan on kunnalla lakisääteinen velvollisuus. Tämä vanhustyön kokonaisuuden edistäminen on syvällä minun sydämessäni, ehkä soittoharrastukseni kautta. Olen vuosikausia käynyt soittamassa haitaria vanhusten palvelutaloissa. Tutut äänimaisemat vuosikymmenten takaa ilahduttavat aina. Meidän kaikkien asenteissakin olisi parantamisen varaa. Kulttuuripalveluihin tulisi ikääntyneillä olla varaa. Kaupunki voisi myöntää kulttuuripalveluihin eläkeläisille tuntuvat alennukset.

Kaupungin liikuntapaikkojen ja uimahallien on oltava ikäihmisille maksuttomia. Maksuttomuus on terveyden edistämistä parhaimmillaan. Hyvinvointialue näyttää tekevän juuri päinvastoin ja sulkee palvelutalojen yhteydessä olevat kuntosalit. Tähän olisi kaupungin puututtava. Kaupunki voisi ottaa sen omaksi toiminnakseen niin kuin palvelubussien avustajienkin kanssa meneteltiin. Joukkoliikentaan alennuksia ja mahdollisuuksia olisi laajennettava.

Yhdessä jutussa ei voi mennä kovin syvälle asioitten äärelle. Yritän todistaa, että kaupungilla on yllin kyllin, hyvinvointialueen antamista terveys- ja sosiaalipalveluista huolimatta, tehtävää ikäihmisille tarjottavissa palveluissa. Ja valtuutetulla ajaa näiden palveluiden parantamista!

Esa Kanerva