11.7.2019
Heinäkuu on ollut hiljaista poliittisella kokousrintamallakin ja on päässyt henkäisemään vähän syvempään. Suomessa pistetään ovet säppiin kuukaudeksi, työpöydät tyhjennetään hyvissä ajoin kesäkuun lopussa ja kaikki mahdollinen rästityö yritetään saada sutaistuksi. Ettei jää mitään mielen päälle, koska lomalla halutaan olla kuin Ellun kanat.
Politiikassakin on tapahtunut sitten viime kirjoitukseni. Engelsmannit eivät saa Eu-erossaan mitään aikaiseksi. Paitsi perheriitoja ja parlamentin turhia äänestyksiä. Uskokaa nyt, että se pääministerikandidaatti Johnson on huijari ja lupailee mahdottomia. Ei Boris eikä kukaan muukaan voi palauttaa Britannian imperialistista menneisyyttä nyt eikä tulevaisuudessakaan. Engelsmannit eivät tule saamaan Eu:a polvilleen. Työväenpuoluekaan ei tiedä oikein, mitä se tahtoo. Nyt olisi pieni nöyryys paikallaan ja perukaa se koko brexit, niin päässette vähemmällä.
Eu:n johtopaikat jaettiin Saksan ja Ranskan kesken yön pimeinä tunteina. Tiedä sitten, mitä demokratiaa tällainen peli oikein on. Ei se ainakaan tavallisen kansan käsitystä muuta suopeammaksi koko yhteisöä kohtaan. Ei valittu taidoiltaan parhaita, vaan sopivia. Joskus tuntuu siltä, että tämä sukupuolikysymys, jota tasa-arvoksi kutsutaan, toimii joskus keppihevosena ja perusteluna monenmoisille lehmänkaupoille. Populistit parkuvat kylmää kohtaloaan, ei valittu heitä johtopaikoille. Aikamoinen ilmaveivi on heiltä tietenkin edustaa parlamentissa Eu-kansalaisia, toimia heidän parhaakseen ja samalla vastustaa koko systeemiä.
Kotimaan politiikassa on tullut seurailtua Antin hallituksen alkutaipaletta. Hallitusohjelma on, kuten tunnettua, runsaskätinen ja antelias. Kuka kaiken maksaa, on fakta, että se on keskiluokka. Minkään muun kansanosan verotuotoilla ei ole sellaista merkitystä, että taloutta niillä hoidettaisiin. Vaikka syytä olisi. Rikkain kymmenys kahmii omaisuutta kiihtyvään tahtiin ja omistaa Suomessa leijonanosan varallisuutta.
Hallituksen heikoin lenkki on Keskustapuolue. Puolue on ajautumassa kriisiin, kun tupaillat tyhjenevät. Helsingin ministerit saavat puhua tyhjille pirteille muutamaa isäntäväen kaveria lukuun ottamatta. Ei pelasta puoluetta Kaikkonen eikä Kulmuni. Kun omat hylkäävät, ovat asiat huonolla tolalla. Heidän kannatustaan ja luottamusta on vaikea saada takaisin. Missä kohtaa puolueen pokka pettää ja aletaan hakea syytä hajottaa hallitus. Joskus tulee mieleen vanha sanonta: ”Kepu pettää aina!” Ettei vain olisi lauseessa totuuden siementä tälläkin kertaa. Isoja asiakokonaisuuksia on tulossa pöydälle. Perhevapaauudistus, sosiaaliturvalainsäädäntöuudistus ja iänikuinen sote odottavat nurkan takana. Lakipaketit ovat ratkaisemista vaille valmiit.
Paikallisesti persujen Kaleva yrittää pitää omansa koalitiokelpoisina. Toiset jehut ne vain leireilevät ja tähtäilevät ampumaharjoituksissa tovereita ja kavereita. Suuttuuhan sitä muu puolueväki vähemmästäkin vihjailusta. Mihinkähän tämäkin keissi johtaa, Lassia kuitenkin tarvitaan koalitiossa vaikeitten asioitten kuittaajana ja omaressujen paimenena. Vielä kun saataisiin Lassille cowboy-lakki ja hevonen, bootsit näkyy jo miehellä olevan useimmiten jalassa.
Taidan tästä lähteä vihdan tekoon ja pistää saunan kuumaksi. Lämmön sietokykyä kannattaa harjoitella jo näin kesällä syksyä varten. Uskoisin, että talous toimii koalitiossa saunanhalkoina. Ja niitä halkoja riittää pesään pistettäväksi. Hyviä lomia ja lämpimämpiä kelejä!
Esa Kanerva
