17.2.2017
Tasavallan presidentti, puolustusministeri, sisäministeri ja lehdistökin alkavat herätä siihen todellisuuteen, että itärajan takana on odottamassa kaiken maailman kansalaisia sadoistatuhansista jopa miljooniin ihmisiin. Arviot muutamista tuhansista turvapaikanhakijoista Lappiin saattavat kalveta, jos heille käy käsky lähteä liikkeelle kohti länttä.
Joku sanoo, että tämä nykyinen tilanne on vain alkusoittoa. Venäjä antaa vihjeitä Suomelle, että täältä pesee, ellette pysy ruodussa. Suomen pitkä maaraja, yli 1300 kilometriä, tekee Suomesta EU:n heikon lenkin. Kun painetta tulee idästä, se kohdistuu myös Euroopan Unioniin.
Venäjä haluaa eroon talouspakotteista, se on selvä. Kauanko on aikaa siihen, että sisäpoliittiset paineet alkavat purkautua maan sisäisessä taloudellisessa ahdingossa. Venäjään kohdistuneet talouspakotteet lisäävät maassa asuvien sisäisten pakolaisten halukkuutta lähteä elintasopakolaisiksi länttä kohti.
Kärkipoliitikkomme harjoittavat diplomatiaa ja saavat kuulla onttouksia Venäjän korkeilta kollegoiltaan. Selittävät kansalle, että neuvottelut etenevät, vaikka eivät edes itse usko saavutuksiinsa. Suomesta pitäisi nyt kaivaa paras neuvotteluosaaminen ja -taito. Puoluekannan ei pitäisi ratkaista, kuka neuvottelee ja kenellä on uskottavuutta. Ratkaisut ovat täysin Venäjän hallussa ja peukalon alla. Emme tiedä Orpon ja Sipilän neuvotteluista juuri mitään. Onko Venäjä vaatinut Suomelta aktiivisuutta neuvotteluissa EU:n kauppapakotteiden purkamisessa tai uhannut lähettää 200.000 afgaanipakolaista maistiaisina.
Venäjän kiristykselle on olemassa Suomessa tilaus. Osa kansasta on liberaaleja ja kannattavat turvapaikanhakijoiden humaania kohtelua määristä riippumatta. Toiset taas ovat valmiita heittämään polttopullon vastaanottokeskukseen. Näin ollen poliitikot eivät tiedä, miten koko asiaan tulisi suhtautua. Poliittinen johto ei voi olla kummallekaan leirille mieliksi ilman, että joku ryhmä ottaa nokkiinsa.
Huonoin vaihtoehto on alistua kiristykselle. Valitettavasti Turkin kiristykselle EU antoi pikkusormensa ja Turkki sai aluksi muutaman miljardin. Sitten tuli sieltä jo suurempi rahavaatimus pakolaisvirran tukkimisesta maahan. Miksi ei Venäjä seuraisi mallia. Tässä piilee juuri Unionin heikkous. Ei ymmärretä, missä kulkee humanismin ja taloudellisten mahdollisuuksien raja.
Kun joskus poliittisesti luovittiin Venäjän kanssa hyvin ahtaassa raossa ja onnistuttiin siinä, luulisi meiltä perintönä löytyvän yhä sellaisia neuvottelijoita ja uskottavuutta, ettei jouduta törmäyskurssille. Kysymyksessä on mitä suuremmassa määrin myös EU:n ongelma. Olen aikaisemminkin kysynyt näissä jutuissani, että ulkoministeri Soiniko ampuu itärajalla ensimmäisen laukauksen, jos neuvottelutilannetta ei hallita.
Esa Kanerva
