25.1.2016
Hesari kertoi jokin aika sitten, että ministeri Rehulalla on pinna kireällä. Asioista tietävien mukaan potkii kuulemma ministeriön käytävillä roskakoreja ja ärisee alaisilleen. Paineet ovat kovat Hollolan pojalla, koska sosiaali- ja terveysuudistuksen eteneminen takkuaa ja ministeripesti on katkolla hallituskauden puolivälissä keväällä 2017. Valmista pitäisi kuitenkin syntyä, mieluummin priimaa kuin sutta ja sekundaa. Komerossa piilossa julkisuudelta on vielä riideltävä Kokoomuksen kanssa palveluiden yksityistämisestä, syystäkin olen vihainen, sanoo Hollolan lahja Suomen kansalle. Kokoomus haluasi jakaa Suomen koko sosiaali- ja terveydenhuollon rahapotin kansainvälisille suuryhtiöille eikä puoluetta kiinnosta aluepolitikka yhtään mitään. Sehän on meidän ykkösasia, miksi ne eivät halua tätä ymmärtää, pauhaa Rehula sappinesteet ruokatorvessa kiehuen.
Mielestäni koko perhe- ja peruspalveluministeri Rehulan ajama uudistus lähti kohti taivaanrantaa kesällä 2015, kun Kokoomus antoi periksi Keskustan maakuntamallille. Perustettiin 18 aluetta, jotka ovat aivan liikaa, kun olisi pärjätty jopa viidellä sote-alueella. Aluksi alueet oli nimetty itsehallintoalueiksi, mutta nyt on uudistus kastettu jo reilusti nimellä maakuntamalli. Säästötkin ovat muuttuneet uudistuksen edetessä kustannusten nousun hillitsemiseksi.
Kysymyksessähän ei ole enää sosiaali- terveyspalvelu-uudistus. Maakunnista on tarkoitus tehdä monitoimialaisia alueita. Keskustan ruokahalu kasvaa ja alueille ollaan siirtämässä paljon muutakin toimintaa kuin mitä alun perin oli tarkoitus. Ensinnäkin maakuntiin siirretään pelastustoimi. Mukana seuraavat Maakuntien liitoille kuuluvat alueiden kehittämisen ja rahoituksen tehtävät sekä maankäytön suunnittelun tehtävät. ELY-keskuksissa oleva elinkeinoelämän kehittäminen siirrettäneen maakunnille ja mahdollisesti ympäristöterveydenhuolto. Jotkut ovat vaatineet, että kuntayhtymien jätehuollon järjestäminen olisi kohdennettava alueille.
Valtiosihteeri, selvitysmies Lauri Tarastin työryhmän, jonka Sipilän hallitus nimitti valmistelemaan maakuntauudistuksen päälinjoja, pitäisi saada työnsä valmiiksi lähiaikoina. Tarasti on itsekin manannut, että yli 70-vuotiaalle miehelle annetaan tehtäväksi työ, muutamassa kuukaudessa, jota eivät ministeriöiden sadat huippuvirkamiehet ja kärkipoliitikot eivät ole kyenneet ratkaisemaan missään vaiheessa. Auki on kosolti suuria asioita. Pitäisi ratkaista, kuinka asiakkaiden valinnan vapaus toteutetaan, miten henkilöstölle käy, miten hoidetaan olemassa oleva rakennuskanta kunnilta alueille ja itse pääasia rahoitus, joka on ehkä suurin kanto. Maakuntien liitoille kuuluvat alueiden kehittämisen ja rahoituksen tehtävät sekä maankäytön suunnittelun tehtävät siirretään ehkä alueille. Valtio kerää todennäköisesti veroina rahat maakunnille, mutta iso kysymys on, miten raha jaetaan. Isot kasvukeskukset pelkäävät joutuvansa maksumiehiksi ja raha valuu Pohjanmaalle, Savoon, Lappiin ja Kainuuseen. Valtionverona kerätty sote-veroa on pidetty siirtymävaiheen ratkaisuna. Lopullinen tavoite lienee maakuntien oma verotusoikeus.
Uudistuksen alkuvalmistelut alueilla etenevät hyvin eri lailla. Jos Etelä-Hämeessä kaivetaan yhä syvempiä poteroita, Pojanmaalla innokkaimmat pitää sitoa ja komentaa aloilleen. Keskeistä olisi nyt ratkaista ja kansalaisten pitäisi tietää, mikä on alueen laintasaiset tehtävät ja toimiala. Mikä on maakunnan suhde valtioon ja kuntiin. Mielenkiintoista olisi tietää, miten sen valtuustot valitaan ja milloin? Demokratian kannalta alueiden olisi huolehdittava kuntademokratiasta ja maakunnan jäsenen vaikutusmahdollisuuksista. Maakuntien hallinnon tulisi tietenkin olla tehokas ja hyvin organisoitu. Avoin on myös kysymys, millä tavalla valtuusto tekee päätöksiä ja mitkä ovat hallintomenettelyt. Joka tapauksessa luottamushenkilöiden määrä vähenee jopa tuhansia ja kymmeniä kuntayhtymiä puretaan.
Uudistamisen ohessa, Sipilän hallitus on on esittämässä, että työllisyyden edistämiseksi yksityisten työnantajien työnantajamaksuja alennettaisiin kahdella prosentilla. Alennukset tulisivat siis vain yksityiselle työnantajalle, joilla jo nyt on kuusi prosenttia alemmat eläkemaksut. Entä, kun sote-palveluita aletaan kilpailuttaa, yksityisillä firmoilla on työnantajamaksun alentamisen kautta etulyöntiasema julkiseen sektoriin ja kuntatyönantajaan nähden. Sosiaali- ja terveysalan yksityiset toimijat voisivat saada sopimuksia merkittävästi edullisemmin kuin julkiset toimijat. Mitähän tähän sanoo perustuslaki tai kilpailuvirasto. Kohdellaanko eri toimijoita yhdenvertaisesti?
”Rähinä”-Rehula on ajamassa maakuntauudistusta, jonka maksajia ovat jälleen yhteiskunnan köyhimmät ja kipeimmät eikä ratkaisu edes säästä yhteiskunnan varoja.
Esa kanerva
