Hallituksella on kivenkova rintama pakkolakeja vastaan

 

 

                                                                                                                                            18.1.2016

Omalla ammattijärjestölläni Tehyllä eli Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattiliitolla on raskaan luokan kokemus pistää hanttiin epäoikeudenmukaista palkkapolitiikkaa ja työntekijöitten kaltoin kohtelua vastaan. Tehy on ollut lakossa useita kertoja, viimeksi vuonna 1995 ja 2007, joka ei oikeastaan ollut lakko, vaan työtaistelutoimenpide, joukkoirtisanoutuminen.

Mikäli hallitus ajaa ensi keväänä esityksensä työehtojen heikentämisestä ja palkanalennuksista läpi väkisin, on sillä vastassa ammattiliittojen nyrkki tai nyrkkeilyhanska, jonka sisässä on hevosenkenkä. Kaikki Suomen työelämässä toimivat merkittävät työntekijöitä edustavat toimijat ovat ilmoittaneet ryhtyvänsä toimenpiteisiin torjuakseen pakkolait.

Vajaa 90 prosenttia SAK:n keskeisistä päättäjistä on sitä mieltä, että lakkoon ryhdytään. Sttk:n jäsenliitoista ovat jo Tehy ja ammattiliitto Pro ilmoittaneet ryhtyvänsä voimatoimiin asioiden oikaisemiseksi. Ns. porvarillisista edunvalvojista Akavan opettajat eli OAJ, joka käytännössä määrää Akavan suunnan, valmistautuu työtaisteluun. Syynä on sen naisvaltainen jäsenliitto Lastentarhanopettajaliitto.

Jokainen vastuullinen työmarkkinaihminen tietää, että Suomen taloudellinen tila ei enää lakkoja kaipaisi. Tilanne on nyt vain sellainen palkansaajan näkökulmasta, ettei perustuslainkin mukaisesti kyseenalaisia lakeja voi hyväksyä. On hyvin poikkeuksellista, että poliitikot rajoittavat myös yksityisillä työnantajilla työskentelevien työntekijöiden etuuksia. Tämän takia lakien perustuslaillisuus on ”ilmassa”. Lisäksi niillä puututaan ihmisten toimeentuloon ja siltä puuttuu kansalaisten keskuudessa yleinen hyväksyttävyys.  Lakipaketin vaikuttavuusarvioinnit ovat ristiriitaisia. Laskelmiin liittyy suurta epävarmuutta. Laeissa on runsaasti kiistanalaisuuksia, ja sen vaikutusarviot perustuvat paljolti oletuksiin ja ennusteisiin. Lakipaketin perusteluissa sanotaan, että lyhyellä aikavälillä uudistuksella voi olla myös negatiivisia vaikutuksia kotimarkkinoille, koska ostovoima heikkenee. ”On mahdollista, että tämä aiheuttaa työllisyyden heikkenemistä lyhyellä aikavälillä ennen kuin vientisektorin elpyminen korvaa ostovoiman heikentymisen kotimarkkinoilla”, lakiesityksen perusteluissa sanotaan.

Suomen Yrittäjät haluavat pakkolakien tilalle paikallista sopimista, jonka avulla voitaisiin vaalikauden aikana hoitaa kilpailukykyongelma maltillisine palkkaratkaisuineen. Suomeksi tämä tarkoittaa juuri sitä, mitä työnantajat tarkoittavat paikallisella sopimisella. Se on palkkojen ja työehtojen pakkosopimista työpaikkojen vähentämisen uhan alla. Tällä hetkellä valmistellaan lisäksi lakiehdotuksia, jotka takaavat myös Suomen Yrittäjien jäsenyrityksille mahdollisuuden sopia työpaikalla toisin kuin laki sanoo. Tämä tarkoittaa työehtosopimusten yleissitovuuden heittämistä romukoppaan.

”Suhtaudun kielteisesti kokoomuksen ehdotukseen sairasloman karenssipäivästä.” Arvatkaa, kuka poliitikko oli lausunnon takana hetkellä, jolloin Kokoomuksen puoluevaltuusto oli ehdottanut, että sairasloman ensimmäisestä päivästä ei Ruotsin mallin mukaisesti maksettaisi palkkaa ja kahdelta seuraavalta sairaslomaviikolta korvaus olisi 80 prosenttia palkasta. Minä vastaan, että Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä 1.10.2012. Oppositiojohtaja Sipilän mielipiteet ovat täysin erilaisia kuin pääministeri Sipilän. Tuliko huijatuksi äänestäjiä? Mielipiteitään ovat muuttaneet näköjään muutkin puolueet kuin Perussuomalainen Työväenpuolue.

Työtaisteluaseen käyttöä ei palkansaajien keskuudessa pelätä, koska tämän huonommaksi palkansaajien asema ja nurkkaan ajaminen ei voi mennä. Mistään tällaisista manöövereistä ja sodanjulistuksesta ammattiyhdistysliikettä vastaan eivät Juha Sipilä ja Timo Soini kampanjoineet ennen vaaleja!

Esa Kanerva

 

Suomalaista syrjintää

                                                                                                                                           14.1.2016

Meillä on vahva usko ja käsitys siitä, että Suomessa syrjintä ja tasa-arvokysymykset ovat hyvällä tolalla ja kunnossa. Totta kai suhteellisesti Suomi sijoittuu kärkipäähän vertailtaessa maailman eri maita näissä kysymyksissä. Mikään lintukoto ei Suomi kuitenkaan ole. Kun kalikka kalahtaa omaan nilkkaan, saatetaan yksilötasolla miettiä, kohdeltiinko minua oikeudenmukaisesti vai saiko naapuri paremman yhteiskunnallisen kohtelun.

Yhdenvertaisuuslain 8 § mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen. Perustuslaki kieltää ihmisten asettamisen erilaiseen asemaan ilman hyväksyttävää perustetta. Muodollisen yhdenvertaisuuden toteutuminen tarkoittaa sitä, että samanlaisessa tapauksessa ihmisiä tulee kohdella samalla tavoin.

Minkälaista syrjintää ja tasa-arvoloukkauksia tapahtuu maassamme? Aloitan niistä tavoista, jotka mielestäni ovat hälyttyvämpiä ja räikeimpiä. Ihmiskunta on ollut varsin kekseliäs toisen ihmisen alistamisessa ja eriarvoistamisessa.

Suomessa esiintyy taloudelliseen ja sosioekonomiseen asemaan liittyvää syrjintää, joka heijastuu ihmisen koko elämään. Valitettavasti se on ilmiö, joka lisääntyy kaiken aikaa. Kansallinen omaisuus jakautuu yhä selvemmin siten, että 10 prosenttia väestöstä omistaa 90 % kaikesta varallisuudesta.                                                                                                                                 

Suomen terveys- ja sosiaalipalvelut ovat syrjiviä. Työssäkäyvät ja paksun lompakon omaavat ihmiset saavat halutessaan erilaista palvelua kuin työttömät tai varattomat. Yhteiskunnalliset rakenteet ja taloudellinen asema määrittävät ihmisten elinympäristöjä, asumis- ja työoloja, elintapoja sekä sosiaali- ja terveyspalveluja, joilla taas on välitön yhteys terveyteen. Sosioekonominen asema vaikuttaa myös siihen, altistuuko ihminen arkisissa elinympäristöissään, kuten työssään ja asumisessaan, terveyttä vaarantaville vai sitä vahvistaville tekijöille. Syötkö terveellisesti tai tyydytkö halpaan bulkkiruokaan, riippuu osin koulutustaustasta ja kulutusmahdollisuuksista. Maksukykyisyys siis määrittää elintapoja ja köyhyys synnyttää terveyseroja. Yhteiskunta syrjii terveysongelmaisia, josta seuraa syrjintää ja ongelmia sekä työn haussa että koulutukseen pääsyssä.

Jos halutaan hyvinvointi- ja terveyseroja kaventaa ja syrjivää mallia kohentaa, on vaikutettava terveyserojen sosiaalisiin taustatekijöihin ja niissä vallitsevaan eriarvoisuuteen. Vähentämällä sosiaalista eriarvoisuutta, esimerkiksi koulutuksessa, tulonjaossa, työllisyysmahdollisuuksissa ja verotuksessa, ongelma vähenee. Meidän on turvattava terveelliset elinolot (asuminen, työolot, ympäristö) kaikille. Paljon on tehtävä, että eriarvoisuudesta johtuvat seuraukset minimoidaan takaamalla kansalaisille yhtäläinen palvelujen saatavuus ja laatu.

Suomessa esiintyy vakavaa sukupuoleen liittyvää syrjintää. Sitä ilmenee naisiin kohdistuvana työelämässä, koulutuksessa, palkka- ja urakehityksessä. Sukupuolivähemmistöjen asema on suhteellisen vähän esillä ollut aihe suomalaisessa tasa-arvokeskustelussa, mikä saattaa johtua osittain sukupuolivähemmistö-termin uutuuteen ja tämän tasa-arvonäkökulman puutteelliseen sisäistämiseen. Vaikka laki kieltää syrjinnän sukupuolen perusteella, niin sukupuolivähemmistöjen osalta tilanne on ollut heikompi, koska sukupuolivähemmistöjen syrjintää ei ole tällä hetkellä nimenomaisesti lisäksi kielletty erityislainsäädännön tasolla.

Uskonnonvapaus on osa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia. Se on henkilökohtainen ja jakamaton oikeus. Ajatuksena on nykyisin, että uskonnollisuus ja uskonnon harjoittaminen ovat yksilön ihmisoikeus, joka pitää taata ja jota ei saa rajoittaa syrjivin toimenpitein. Uskonto on tässä merkityksessä osa yksilön identiteettiä siinä missä muutkin kielletyt syrjintäperusteet. Suomalaista maahanmuuttokeskustelua ja katupartiointia koskevaa uutisointia seuratessa tämän ihmisoikeuden toteutumista ei oikein kaikilta osin tunnista.

Etninen syrjintä on merkittävästi uskontoon liittyvää syrjintää laajamittaisempaa. Puhdas rasismi on siis edelleen voimissaan. Maassa maan tavalla sanoi SDP:n entinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Siitä ei vain ole käyty riittävästi mielipiteen vaihtoa, mikä on kohtuus etnisille ryhmillä säilyttää omia tapojaan, arvojaan ja kulttuuriperimäänsä joutumatta tulemasta syrjityksi esimerkiksi työelämässä. Rasismia esiintyy yleisesti suomalaisten kielenkäytössä ja ylemmyyden tunnossa verrattuna muihin etnisiin ryhmiin. Rättipäät ja värivammaiset ovat kielenkäytössämme tavallisia termejä.

Suomi pyrkii kansalaisten väliseen syrjimättömyyteen ja yhdenvertaisuuteen. Huolestuttavin ilmiö, joka vaikuttaa kokonaisuutena ihmisen kaikkiin elämänosa-alueisiin, on hyvinvointierojen lisääntyminen, toisin sanoen kansalaisten taloudellisen aseman eriytyminen. Tämänhetkinen hallitus ei ainakaan omalta osaltaan ole pyrkinyt vähentämään taloudellista eriarvoisuutta, koska leikkaukset ja säästöt kohdistuvat suurelta osin vähätuloisiin, työttömiin, koulutukseen, lääkkeisiin, eläkkeisiin ja tasa-arvokysymyksenä pienipalkkaisiin naisiin.

Esa Kanerva

Hallitus aikoo tehdä lisää työttömiä kuljetusalalle

                                                                                                                                        14.1.2016

Tavaraliikenteessä kabotaasi tarkoittaa valtion sisäistä kuljetusta ajoneuvolla, joka on rekisteröity vieraassa maassa. EU-säädökset sallivat kabotaasin EU- ja Eta-valtioiden ajoneuvoille tietyin edellytyksin. Ulkomaille rekisteröidylle ajoneuvolle sallitaan enintään kymmenen kuljetusta kolmen kuukauden aikana. Jokainen kuorman purkutapahtuma lasketaan kuljetukseksi. Jos kuormaa puretaan useita kertoja reitin varrella, kyseessä on useita kuljetuksia. Kabotaasilla tarkoitetaan siis maan sisäisiä tilapäisiä kuljetuksia vieraan maan rekisterissä olevalla ajoneuvolla.


Hallitus aikoo poistaa joko tänä tai ensi vuonna sisäisiä kuljetuksia koskevat rajoitukset. Sen jälkeen kuka tahansa liikenneluvan haltija voi tulla toisesta EU-maasta ajamaan kabotaasiliikennettä toiseen EU-maahan. Tulevaa pohjustettiin Suomessa jo viime vuonna, kun raskaan liikenteen massarajat nousivat 60 tonnista 76 tonniin. Sitäkin suurempia rekkoja jyrää jo teillä: suurimmassa puunkuljetusauton yhdistelmässä on 12 akselia vetoauto mukaan lukien. Auton kokonaispituus on 31 metriä ja se on kuusi metriä pidempi kuin tähän saakka liikenteessä olleet suurimmat yhdistelmät.

Kabotaasikuljettajat ovat tämän päivän orjatyövoimaa. Heidän työehtonsa ja elinolosuhteensa ovat alle ihmisarvon. Pääsääntöisesti ajettujen kilometrien mukaan määräytyvä palkkataso ei anna kuljettajille mahdollisuutta edes ruokailla työskentelymaassa, vaan he joutuvat turvautumaan omiin eväisiinsä. Lisäksi työsopimukset ovat epämääräisiä ja solmittu usein ns. postilaatikkoyritysten kanssa, jolloin kuljettaja ei apua tarvitessaan saa yhteyttä kehenkään. Pitkät noin 3-4 kk periodit pois kotoa vaikeuttavat sosiaalista elämää ja asioimista viranomaisten kanssa. Kuljettajista 100 % asuu autonsa hytissä. Heillä ei ole oikeaa tietoa eri maiden lainsäädännöstä, pääsystä terveydenhoidon piiriin tai alkeellistakaan eläkesuunnitelmaa.

Suomessa, suomalaisilla työehdoilla, tieliikenteessä on tällä hetkellä noin 150000 ihmistä töissä. Jo nyt on ongelmia ulkomaisen työvoiman lakisääteisen palkkauksen kanssa. Eräskin kuljetusyritys käyttää pääosin virolaista työvoimaa, virolaisen vuokratyöfirman kautta ja näille virolaisille on asunnoksi varattu erään toimistorakennuksen kellari. Kukaan ei pysty valvomaan kuljettajien oikeusturvaa, koska palkan maksaa ulkomainen yhtiö ja ulkomaiselle tilille.

Mitä tapahtuu, jos tulevaisuudessa kabotaasiliikenteen rajoitukset poistetaan kokonaan ja ulkomaiset yritykset ajavat ulkomaisilla autoilla ja kuljettajilla sekä maksavat palkan ulkomaiselle tilille? Edes AKT ei voi laittaa asiaa eteenpäin, jos työntekijä itse ei sitä halua.

Vapautus on kuolinisku suomalaiselle kuljetuselinkeinolle ja vie suomalaiset raskaan liikenteen kuljettajat työttömien armeijaan.

Myös Autoliikenteen työnantajaliitto on huolissaan kilpailun vapauttamisesta. Liitossa lasketaan, että Suomi menettäisi runsaasti verotuloja. Verotulot supistuisivat, kun kuljetusyritysten liiketoiminta pienenisi ja kuljettajia joutuisi työttömiksi.

Mitä hallitus voisi tehdä, jottei Suomen työttömyyttä pahennettaisi kuljetusalalla. Lakeja tai säädöksiä olisi voitu valmistella käyttöön otettavaksi jo etukäteen ja niitä olisi voitu soveltaa vaikka heti. Suomeen tuleville rekoille olisi voitu asettaa päivämaksu tai useamman päivän maksulippu tai vuosimaksu, jolla pääsisi poistumaan maasta. Tien käyttömaksu olisi yksi ratkaisuvaihtoehto. Kuljetuskalustolle olisi voitu säätää tietyt laatuvaatimukset koskien esimerkiksi talviolosuhteita.

Kabotaasiliikenteen vapautuessa kokonaan rajoituksista se romahduttaa suomalaisen kuljetuselinkeinon. Kabotaasi on siis varsinainen sabotaasi suomalaista työllisyyttä vastaan. Nykyisin paheksutaan kovasti ns. orjatyövoimaa, mutta ei osata avata silmiä ja katsoa mitä Suomessa tapahtuu. Kun avataan rajoja Eurooppaan, sallitaan samalla orjatyövoiman lisääntyminen Suomessa, ja mikä pahinta, suomalaisten työpaikkojen kustannuksella. Tätäkö Sipilän hallitus ja liikenneministeri Anne Berner haluavat?


Esa Kanerva

Faktaa: Kabotaasi tulee ranskan kielen sanasta cabotage, mikä tarkoittaa muussa maassa harjoitettua sisäistä liikennettä. Jos virolainen kuljetusliike harjoittaa maantiekuljetusliiketoimintaa Suomessa, kyseessä on kabotaasiliikenne. Sanan ”kabotaasi” alkuperä on epävarma. Paras selitys lienee se, että kaksi pohjoisitalialaista veljestä Giovanni ja Sebastian Cabot, jotka harjoittivat merenkulkua ja etsivät uusia kauppapurjehdusreittejä. Siis heistä tulee luultavasti ranskan kielen verbi caboter, joka tarkoittaa suurin piirtein ”purjehtimista näköetäisyydellä rannikosta”.



Nykyään kabotaasia harjoitetaan paitsi merellä myös maalla ja ilmassa.                                 

Vuoden 2017 kunnallisvaalien vaalityö on aloitettava nyt!

                                                                                                                                          13.1.2016

Tällä hetkellä tuntuu mukavalta olla demari pelkästään valtakunnallisten kannatuslukujen johdosta. Gallup-luvuilla ei kuitenkaan voiteta seuraavia kunnallisvaaleja. Paikka auringossa saavutetaan vain ankarasti töitä tekemällä.

Tärkein toimenpide on tarjota nykypolitiikassa kuntalaisille selkeä vaihtoehto ja ilmaista tahtotila tulevaisuuden isoista hankkeista, palveluista ja tietysti se, miten ne rahoitetaan. Kunnallisvaaleihin on valmistauduttava tekemällä hyvissä ajoin ja huolella kunnallisvaaliohjelma. Pidän hyvänä teknisenä tekemisen muotona jo edelliskerralla noudatettua ”valiokuntamallia”. Kohtuullisen iso ryhmä halukkaita kirjoittajia valittiin valmistelemaan ohjelmaa ja aluksi ryhmä kuunteli eri alojen keskeisiä asiantuntijoita aina joukkoliikenteestä sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Sitten tehtävät jaettiin ja kirjoitustyö alkoi. Yhdessä arvioitiin ja kommentoitiin tulokset.

Ratkaisevaa kunnallisvaalityötä on tehdä juuri nyt kuntalaisten enemmistöä kunnioittavaa politiikkaa valtuustossa. Tämä on vaikeaa talouden ollessa kovassa puristuksessa, osaksi omasta syystä suurien investointien vuoksi, mutta valtionosuusleikkauksetkin ovat olleet huomattavat ja yritysten taloudellinen toimeliaisuus on ollut vuosi vuoden perään nihkeää ja vaisua.

Demareitten on syytä muistaa viisaus, että asiat ovat kuntalaisten ajatuksissa juuri siten, miltä demaripolitiikka näyttää ulospäin. Pelkkä perussuomalaisten rökittäminen ei riitä politiikan sisällöksi, vaan tarvitaan huolellista, perusteltua ja oikeudenmukaista päätöksentekoa. Arvelen, että kuntavaalit voidaan tässä mielipideilmastossa hävitä vain munimalla itse oma maineemme. Nyt ei tarvita yhtään riitaa eikä kielteistä julkisuutta. Politiikassakin mielestäni pätee raamatullinen viisaus: ” Millä mitalla sinä mittaat toista toveria, sillä mitataan myös sinua. Joka itsensä ylentää, se alennetaan.”

Seuraavien vaalien tavoite on asetettava korkealle. Seuraavassa Tampereen valtuustossa istuu 25 demaria. Tavoite on kova, koska moni tamperelaisen kansan luottodemarimies- ja nainen eivät asetu enää ehdolle. Siksi ehdokaslistan on oltava sellainen, että se saa kuntalaisten luottamuksen. Toivon, että valtuustoon olisi pyrkimässä niin monta toveria, että tarvitaan jäsenäänestys.

Meillä on, kiitos Kunnallisjärjestön jämäkän toiminnan ja hyvän johdon, hyvät taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa näyttävä kampanja. Totuus tästä ajasta on se, että ilman mainontaa ja näyttävyyttä ei ehdokas tai puolue pärjää. Toinen totuus on se, että puolueen valtakunnallinen menestys on suoraan verrannollinen kunnallisvaalien menestykseen. Eli eduskunnassakin on tehtävä uskottavaa työtä ja varottava möhlimistä. Parempi on olla ehkä tekemättä mitään, jos ei ole aidosti tarjottavana uskottavaa vaihtoehtoa.

Kaikkien demareitten on otettava heti tämän vuoden alusta lähtien kuokka käteen ja aloitettava vaalityön tekeminen. En halua nykyisen porvarihallituksen aiheuttamaa ristiriitaista päätöksentekoa ja riitelevää neuvottelukulttuuria tuotavan kuntatasolle.

Esa Kanerva