16.11.2016
Ensiksi tuli kilpailukykysopimus ja työaikaa 24 tuntia lisää vuodessa. Sitten leikataan ensi kesänä lomaraa 30 prosenttia. ”No onhan teillä sentään töitä”, joku tokaisee tähän. Kyllä on töitä, mutta ei kai se ole rikos, jos ihminen elättää itsensä ja perheensä työllään. Joku kohtuus pitäisi sentään olla kateudessakin ja työnantajilla. Ei ole ehditty sulatella vielä kikyäkään, kun kaupunki tulee osingoille ja antaa keppiä. Aiemmin olen todennut, että vaikka kaupungin väkimäärä lisääntyy n. 2500 asukkaalla joka vuosi, se ei ole lisännyt kaupungin kokonaistyöntekijämäärää lähimpään 10 vuoteen. Eli tehostettu toimintaa on ja paljon.
Kaupunki ilmoitti viime viikolla alkavansa lisätä tuottavuutta ja lähetti neuvotteluesityksen. Työaikamuotoja halutaan muuttaa ja sitä kautta pidentää työhönsidonnaisuutta 2,5 tuntia viikossa. Esimerkiksi hoitopuolella kotihoidossa on voinut nopeasti puraista eväänsä työaikana ja kiiruhtaa sitten seuraavan vanhuksen luokse. Sama käytäntö on ollut muuallakin hoitoalalla. Se on ollut tehokasta työajan käyttöä ja asiakkaan paras, koska hoitaja on kuitenkin koko ajan tavoitettavissa. Nyt pitäisi pistää koneet, puhelimet ja muut vimpaimet kiinni ruokatauon ajaksi, koska työnantaja haluaa syötävän omalla ajalla. Jos ruokataukoasiassa ei päästä neuvottelutulokseen, siitä seuraa se, että puoleksi tunniksi hoitaja vetäytyy taukotilaan ja se hänen omaa aikaansa. Kiiretilanteita syntyy, eikä työntekijä voi keskeyttää toimenpidettä ruokailun ajaksi. Tauko jää pitämättä, ja työntekijälle maksetaan ylityöstä.
Sitten tulee vielä nämä sopimuskiemurat. Jotkut työntekijät ovat töihin tullessaan sopineet jaksotyöstä omana työaikamuotonaan.Sopimukset on pidettävä, kuuluu vanha oikeusohje. Neuvotteluesityksen mukaan kaupungilla ei ole välttämättä tarjota jatkossa jaksotyötä, miten sitten menetellään? Kaupunki voi tietysti irtisanoa yksipuolisesti irtisanoa ko. ehdon, mutta entä jos työntekijä haluaa pitää kiinni työsopimuksensa ehdosta. Menikö sitten työpaikka alta tai suostut tai itket ja suostut!
Neuvottelujen alla on ns. toimistotyöaika, josta on sovittu 1968. Tampereen kaupunginhallitus päätti tuolloin mahdollisuudesta ruokailla työaikana toimistotyöajassa. Päätöksen mukaan virastotyössä (toimistotyöajassa) on yhtäjaksoinen 25 minuutin tauko, joka sisältyy työaikaan. Tämän lisäksi ei anneta erillisiä taukoja.
Neuvotteluesityksessä todetaan, että toiminnallista tarvetta voimassa olevalle käytännölle ei toimistotyöajassa enää ole. KVTESin mukaiseen lepotaukokäytäntöön siirtyminen on näin ollen mahdollista ja välttämätöntä toiminnan tehostamiseksi ja tarvittavien henkilöstömenosäästöjen aikaansaamiseksi. Viranhaltijoiden osalta em. järjestelystä on sovittu virkaehtosopimuksella pääsopijajärjestöjen ja Kuntatyönantajan välillä. Muutos edellyttää tämän sopimuksen irtisanomista.
Työsopimussuhteisen henkilöstön osalta muutos pyritään toteuttamaan suostumuksin neuvotteluteitse. Mikäli suostumuksia muutokseen ei saada, joudutaan viime kädessä ko. työsopimussuhteen ehto irtisanomaan, koska työnantajalla ei pitkään jatkuneessa alijäämäisessä taloustilanteessa ole mahdollisuutta enää taloudellisista ja tuotannollisista syistä tarjota työtä tällaisin ehdoin.
Entisin ehdoin ei siis työtä jatkossa tarjota ja muutoksesta on käytävä neuvottelut. Koska monta kymmentä vuotta jatkunut käytäntö on sopimuksen veroinen, työnantaja ei voi sitä yksipuoleisesti irtisanoa. Silloin olisi kysymyksessä sopimusrikkomus.
Kaiken kaikkiaan on odotettavissa tässä työaika-asiassa hikiset neuvottelut. Vai aikooko kaupunki pistää kovat piippuun ja alkaa laskea irtisanottavia!
Esa Kanerva
