2.11.2025
Tämän päivän kouluruokailukeskustelu kertoo nyky-yhteiskunnan
potevan ruoan saatavuuden ylitarjontaa ja pahoja ilmavaivoja. Nuoret itse on
päästetty julkisuuteen kertomaan viime aikoina mielipiteensä kouluruosta niin
lehdistössä kuin televisiossa. Ja tietenkin somessa leviää kielteinen
suhtautuminen ja negatiiviset trendit. Kouluruoka on pahaa ja epämiellyttävän
näköistä mössöä. Ruoka jätetään syömättä ja poiketaan lähikaupassa ostamassa
vanhempien rahoilla herkkuja. Nuorten terveydestä vastaavat tahot ja opettajat
ovat käsi päässä. Ilmiö ei ole missään tapauksessa yksinkertaisesti
selitettävissä, vaan on laajasti yhteiskunnallinenkin kysymys. Otan tässä
blogissa vapauden tuoda ikääntyneen ihmisen näkökulman kouluruokakeskusteluun
ja oman kokemuksen minulle melkein ”pyhästä” asiasta.
Ymmärrän, että olosuhteet ovat erilaiset 1950- ja 60-luvulla
kuin nyt. Varsinkin viisikymmentäluvulla kärsittiin kaupungeissa vielä suoranaista
puutetta, jopa nälkää. Ruokaa arvostettiin ja täysi maha oli suuri ilon aihe. Ei
ollut ruoan hävikkiongelmaa eikä ruokaa jätetty lautaselle. Yksipuolistakin ruoka,
varsinkin kouluruoka, oli perunaa ja kastiketta, vaihteluksi erilaisia keittoja.
Silakkaa syötiin melko usein, koska se oli halpaa. Joulu oli poikkeus arkeen, kinkku
hankittiin ja laatikot tehtiin. Kansakoulussa ruokana oli aikanani velli tai
puuro, ei sen kummempaa. Keskikoulussa piti olla omat eväät. Vasta viimeisinä
vuosina lukiossa alettiin tarjoilemaan lämmin ateria koulun keittiöstä. Ja me
pojathan Clasussa olimme nälkäisiä kuin sudet ja meinattiin mennä oven läpi ennen
ovien aukaisua ruokailutilaan. Ei puhettakaan, että joku olisi jättänyt syömättä
tarjotun. Ruoka oli hyvää ja se tuntui maittavan kaikille.
Suomi on harvoja poikkeuksia maailmalla, jossa koululaisille
tarjotaan ilmainen ateria. Halvallahan kouluruoka valmistetaan nykyäänkin, mutta
käsittääkseni ihan kelvollista arkiruokaa se on. Arvostelu kohdistuu ruoan
mauttomuuteen ja teolliseen massatuotantoon. Pitäisi saada itse valita
useammasta vaihtoehdosta ja makumaailmasta. Valitettavasti elämä on enemmän
arkea kuin juhlaa. Ravintolamaista tarjontaa yhteiskunta ei pysty kouluissa
tarjoamaan. Olen sitä mieltä, että nälkäiselle maistuu kaikki ruoat. Koska nuoret
kertovat olevansa nykyään tiedostavia, miksi ei maailman nälkäpesäkkeet tuo
yhtään perspektiiviä nähdä tämä suomalainen yltäkylläisyys. Puuttuuko
empatiakyky tai kokemus nälästä?
Luulen, että valistus ja maailman nälästä saarnaaminen ei
auta meidän joillekin nirppanokille teineille. Kouluruokailu on
yhteiskunnallisesti tärkeää, eikä sitä ei voi lopettaa, koska suurimmalle
osalle kouluruoka maistaa ja on ainoa kunnollinen ateria päivässä. Köyhien
perheiden lapsia on tässä maassa riittämiin. Ruokailuun osallistumisen pitää
tietenkin olla pakollista ja kaikkien on osallistuttava yhteisölliseen
tilanteeseen. Se on osa opetusta ja kasvatusta. Sitten voisi kokeilla vähän
keppiäkin, ruoan syömättä jättäneeltä evätään oikeus ruokailuun seuraavalla
viikolla yhtä monena päivänä kuin hän on kuluneella viikolla ”kronklannut” ruokaa
jättämällä sen väliin. Ja järjestelystä tieto kotiin, totta kai. Järkevät
vanhemmat jättäisivät nuoren taskurahat väliin ja kokemus yhden päivän
syömättömyydestä voisi olla kasvattava. Tiedän, että ehdotukseni todetaan ”järkyttäväksi”
ja nuorta sortavaksi. Eikä se tule koskaan toteutumaan. Esitetty, mikä
esitetty, se tuli kuitenkin suoraan sielusta ja ärtyisyydestä.
Tämä yhteiskunnallinen ”ongelma” on peräisin kotien
kasvatuksellisen otteen puuttumisesta. Päivän yhteisiä ruokahetkiä ei
järjestetä. Perhe syö kukin eri aikaan ja napostelee välipaloja. Kotiruokaakaan
eivät kaikki vanhemmat osa valmistaa. Ja yleinen ruuan kunnioitus ei siirry
lapsille samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ruokaa haaskataan ja sitä heitetään
surutta roskiin. Lasten ei tarvitse syödä lautastaan tyhjäksi, jos ruoka ei ole
mieleistä. Some pursuaa kaikenmoista roskaa ja ohjeita. Uudet ruokavaliot,
laihuus, vihreä vegaanisuus ja ihanteet leviävät siellä kuin kirput sirkuksessa.
Minulle isä opetti, ettei lahjahevosen suuhun saa katsoa.
Neuvo voisi päteä myös kouluruokailuun. On suuri kädenojennus yhteiskunnalta
tarjota ilmaisen opetuksen lisäksi vielä ilmainen lounas kaupan päälle. Ei sen
tarjoaminen ole kiveen hakattua nyt, kun on alkuun päästy
hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen purkamisesta. Muistakaa tämä seuraavalla
kerralla ottaessanne ruokaa koulun linjastolta.
Esa Kanerva
