Yhteinen vihollinen

                                                                                      

                                                                            

 

 

                                                                                                           25.9.2025

Ukrainan presidentti Volydimir Zelensky esiintyy harvase ilta iltauutisissa. Minulle tulee tuollon useasti mieleen Suomen oma sotahistoria ja presidentti Risto Rytin henkiset paineet. Talvi- ja jatkosotaa käytiin eri aikana ja olosuhteissa. Ajallisesti ei ole eroa kuin kymmeniä vuosia. Vihollinen on sama maa, Venäjä tai aikaisemmin Neuvostoliitto. Sekä Suomen että Ukrainan kimppuun hyökättiin. Molemmissa tapauksissa on kysymys aggressiosta ja Venäjän ikiaikaisista laajentumishaluista.

Ukrainalla ja Suomella on historiassa samankaltaisuuksia, mutta enimmäkseen suomalaisten ja ukrainalaisten tiet ovat olleet erilaisia. Suomi on päässyt Venäjän syleilystä Ukrainaan verraten kuin koira veräjästä. Tällä hetkellä Suomi on Ukrainan liittolainen, olemme olleet myös sotarintaman vastakkaisilla puolilla, Stalin lähetti Ukrainan neuvostotasavallasta joukkoja taistelemaan suomalaisia vastaan toisessa maailmansodassa. Tuskin ne taistelujoukot olisivat lähteneet sieltä vapaaehtoisesti, Stalin ei kysynyt mielipidettä. Neuvostoliiton teot Ukrainaa kohtaan ovat olleet kautta vuosisatojen verisiä ja imperialistisia. Jätän Venäjän ja Ukrainan pitkän 900-luvulle ulottuvan syntyhistorian sikseen, pitäydyn 1900-lukuun ja Venäjän vallankumouksen jälkeiseen aikaan sekä näitten valtioitten keskinäiseen, alisteiseen suhteeseen. Ukraina yritti moneen kertaan 1. maailmasodan jälkeen rypistellä itsenäiseksi valtioksi, mutta alue joutui bolsevikkien hallintaan. Suomi onnistui sitä vastoin irtaantumaan Venäjästä vallankumouksen pyörteissä ja itsenäistyi 1918.

Ukrainalaiset saivat maistaa oikeastaan kaikki Stalinin, myös omaa kansaansa kohtaan käyttämät ja keksimät brutaalit, terroristiset keinot. Viljelysmaat kollektivisoitiin 1920-luvun lopulla ja vähänkin isommat maanomistajat menettivät maansa. Jos hyvin kävi, heidät siirrettiin maan sisäisesti, jonkun pahaisen ja huonolaatuisen pellon viljelijäksi. Suurin osa lähetettiin Uralin taakse pakkotyöhön, gulakkeihin. Miljoonia ammuttiin summittaisissa joukkoteloituksissa näytösoikeudenkäyntien jälkeen. Papit ja muu sivistyneistö oli likvidoitu jo aiemmin.

Stalin halusi 1930-luvulla teollistaa maan. Siihen tarvittiin länsimaista teknologiaa, eli koneita ja laitteita. Maksuksi oli tarjota viljaa, jota länsimaat halusivat ostaa. Viljaa oli saatavilla Ukrainasta, jossa kolhoosien vastustus oli suurta ja viljan pakkoluovutuksia yritettiin vältellä viimeiseen asti. Ryssät veivät siemenviljatkin ja takavarikoivat viimeiset leivänpalat. 1932–1933 miljoonat kuolivat nälkään, Holodomorissa, joka merkitsee ”nälkään tappamista”. Ns. kulakkien luokka haluttiin hävittää tyystin. Taustalla oli yritys murtaa ukrainalainen talonpoikaisväestö ja kansallinen identiteetti.

Ukrainan kansan kärsimyksen sinetöi II maailmansota, jossa alue oli sotatantereena ja eri miehittäjien hallussa. Venäläinen terrori vaihtui välillä saksalaiseen, julmaan komentoon. Ja päinvastoin.

Ukraina itsenäistyi Neuvostoliiton hajottua 1991. Venäjä tai Putin ei koskaan hyväksynyt tosiasiallisesti Ukrainan itsenäisyyttä. Se yritti saada omaa miestä maan hallintoon, mutta kansa nousi vuonna 2014 vallankumoukselliseen vastarintaan ja venäjämielisen Janukovitsyn oli siirryttävä maanpakoon Moskovaan. Kostoksi Venäjä miehitti Krimin ja hyökkäsi Itä-Ukrainaan. Kuten hyvin muistamme, 24.2.2022 Putin aloitti täysimittaisen sodan Ukrainaa vastaan.

Suomen itsenäisyyden ajan traagisin vaihe oli sisällissota. Venäjä vallankumouksen innoittamana ja syvän luokkayhteiskunnan kannustamana punainen työväenluokka lähti taisteluun porvarillisia hallituksen joukkoja vastaan. Taistelu oli lyhyt ja päättyi punaisten häviöön. Perintönä valkoisesta terrorista ja teloituksista jäi kansakuntaan syvät haavat. Se oli kuitenkin sisäpoliittinen sota saksalaisten sotilaallista tukea valkoisille ja maassa olleita venäläisiä sotilaita lukuun ottamatta.

Suomi pystyi vakiinnuttamaan asemansa tasavaltana sisäpoliittisesti ja ulkopoliittisesti. Meitä ei sortanut mikään ulkopuolinen valtio ja saatoimme opetella demokratiaa itsenäisesti. Selvisimme köyhyydestä pikkuhiljaa ja sisäisistä kuohunnoista. Oikeisto ei saanut diktatuuria eikä sosialismi jalansijaa.

Ukraina ja Suomi ovat kokeneet Venäjän hyökkäyksen ja maahan tunkeutumisen. Stalin halusi alistaa vuonna 1939 Suomen nopeasti ja auta armias, jos se olisi onnistunut. Suomen kansaa olisi kohdannut Ukrainan historiasta tietämämme kauhut. Pohjalaiset olisi ensimmäisenä lastattu härkävaunuihin ja rahdattu Uralin taakse pakkotyöhön. Hämäläiset olisi jääräpäinä ammuttu ja savolaiset sutkina ihmisinä, etenkin naiset olisivat saaneet palvella herrakansaa. Mielikuvitus sijansa saakoon!

Suomi pääsi EU:iin ja Natoon. Näihin seuroihin Ukrainakin haluaisi päästä, mutta Putin on valmis tapattamaan tuhat sotilasta päivässä estääkseen tämän. Suomalaiset taistelivat velivenäläistä vastaa lähes viisi vuotta. Tilanne Ukrainan rintamalla on kestänyt nyt yli kolme vuotta. Suomalaiset saivat vihdoin katkeran makuisen rauhansopimuksen, miten käynee Ukrainalle, riittääkö viisi vuotta sotimista rauhansopimuksen solmimiseen?

Suomella ja Ukrainalla on yhteinen vihollinen. Maiden historian kulku tai oikut eivät ole kuitenkaan samankaltaiset. Tänään elämme rauhanaikaa ja elintasomme on hyvä. Meidän kohdallamme menneisyydessä on ollut onnea, silkkaa sattumaa ja johdatusta, ehkä hyviä valintoja. Tuntuu siltä, että Ukrainalle maailma on kääntänyt selkänsä kautta historian. Tätä kansaa kidutettu, tapettu, raiskattu ja vainottu, pääasiallinen vainoaja on ollut Venäjä, venäläinen imperialismi ja panslavismi. Ei Suomikaan ole Venäjän kanssa päässyt helpolla, on tarvittu vuosikymmenien nöyristelyä, tukahdutettuja tunteita ja hammastenkiristelyä. Mutta olemme itsenäisiä, Venäjän mielipiteistä riippumattomia ainakin -90-luvulta alkaen.                                                              

Voiko Venäjä muuttua? Vastaan, ei meidän eikä meidän lapsiemme elinaikana, tuskin ennen nykymaailman perusteellista romahdusta ja sen jälkeistä mahdollista jälleenrakennusta. Rauhaa Ukrainaan tuskin saadaan ennen kuin Trump poistuu näyttämöltä, jos poistuu, Yhdysvaltojen seuraavien vaalien jälkeen. Hän on pikemminkin rauhan este kuin rauhannobelisti!

Esa Kanerva

 

 

 

Orpon vakuuttelut

                                                                                                                        

                                                                                                                   

                                                                                                      17.9.2025

Petteri Orpo on ollut erilaisissa ministerinpesteissä kohtuullisen kauan, sisäministeri jo Sipilän hallituksessa v. 2015. Olisi olettanut, että hän olisi tuolla ministerikokemuksella ymmärtänyt luottamuksen merkityksen niin bisneksessä kuin yhteiskunnassa yleensä. Tuon henkisen pääoman voi menettää helposti, mutta sen takaisin saaminen ei monesti onnistu edes kovalla työllä. Vaikuttaa jopa ironiselta hänen julkisuudessa esittämänsä vakuuttelut edessä olevasta taloutemme selkeästä käänteestä tai että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Suomalaisten ei tarvitse olla talouden suhteen epätoivoisia, kaikki tulee menemään parempaan päin, känne on ovella, hän kehuu. Meillä on vahvat puolustusvoimat, olemme hyvin varustautuneita, meitä ei uhkaa mikään, hän toistaa. Mielipidemittauksissa Orpon hallituksen luottamus on kuitenkin alamaissa ja suomalaisten usko hallituksen kykyihin hiipuu.

Suomalaiset eivät ole tyhmiä tai lukutaidottomia. Työttömyys- ja velkaluvut puhuvat puolestaan. Hallitus on omilla toimenpiteillään luonut talouden ahdingon, eikä suhdanteet voi selittää kaikkea. Työpaikkansa menettämistä pelkäävä ihminen ei kuluta eikä yrittäjä investoi. Edelliseltä hallitukselta Orpo sai ennätystyöllisyyden, nyt työttömyys kasvaa. Julkinenkin sektori irtisanoo, rakennusala on edelleen stopissa eikä vapaita työpaikkoja ole ainakaan julkisessa haussa. Ihmiset näkevät tulevaisuutensa valottomana, yhteiskunnasta puuttuu rasva. Hallitus on vain parissa vuodessa tehnyt sopimusyhteiskunnasta sanelupolitiikkaa harjoittavan komentotalouden. Vuosikymmeniä rakennetut työelämän pelisäännöt eivät kelvanneet eikä luottamusyhteiskunta ollut sellainen arvo, jota olisi haluttu vaalia.

Yhtä falskilta tuntuu höpötys turvallisuuskysymyksissä. Kai jokainen ymmärtää, että maailma on tällä hetkellä sekaisin. Pelimerkkejä jaetaan uudelleen ja uusia kumppanuuksia etsitään. Amerikka on sisällissodan partaalla ja naapurissa vallitsevat mafian lait. Ranska on sisäpoliittisesti umpikujassa ja Macron rampa ankka. Äärioikeisto odottaa mahdollisuutta vallankaappaukseen. Saksa yrittää kammeta itseään energia-alan vihreästä sokeudesta reaalimaailmaan. Lähi-Idässä tehdään kansanmurhaa ja Israel pommittaa kaiken lisäksi ketä lystää. Iran rakentelee vuorten onkaloissa omaa ydinpommia, tuottaa Venäjälle drooneja ja ohjuksia. Kiinan hautomista suunnitelmista ei tiedä kukaan. Kaiken tämän jälkeen Orpo tunkeutuu iltaisin olohuoneisiimme ja kertoo, että Suomen turvallisuustilanne on vakaa ja olemme hyvin varustautuneita. Ei hätää, pikkukansalaiset!

Onneksi Suomessa on vielä demokratia vakaissa käsissä ja ihmisten luottamus poliisiin, oikeuslaitokseen ja verottajaankin on suhteellisen hyvässä kunnossa. Ulkopolitiikkaan voimme vaikuttaa rajoitetusti näissä olosuhteissa. Sisäpolitiikka on suomalaisten omissa käsissä ottaen huomioon EU:sta tulevat pelisäännöt. Ei hallituksen huonoihin tuloksiin tarvitse tyytyä, hallitus voidaan vaihtaa. Yhteiskuntaan on palautettava toivo ja valoisampi tulevaisuudennäkymä. Seuraavan hallituksen on muistettava, että aitaa voi kaataa helposti, mutta sen pystyttäminen on yhteiskunnassa vaikeaa. Luottamus kun on talouden ja yhteiskunnan toiminnan perusta.

Esa Kanerva

 

Graffiittiraiskaukset

                                                                                                       

                                                                                   

                                                                                                         11.9.2025

Koirilla on luonnostaan tarve merkata virtsallaan reviiriään ja lähettää viestejä lajitovereilleen. Samanlaiseksi ihmisen alkeelliseksi viestittelyksi koen joka paikan sotkemisen spraymaaleilla. Se on ilkivaltaa ja sikailua. Sitä ei voi tulkita taiteeksi millään tavalla, taiteesta puhuminen on kaiken ymmärtävien, höynäytettävien aikuisten paskapuhetta. Tämä taide kuvastaa laajemmaltikin yhteiskunnan nykyistä sallivuutta. Auktoriteetteja ei tarvitse kunnioittaa ja pahanteko hyvitetään pään silityksellä. Tämä sallivuus nakertaa oikeusvaltion oikeutusta ja lain kunnioitusta. Kysymyksessä on ilkivalta ja rikos.

Tamperelaisille sotkujen poisto maksaa vuosittain satoja tuhansia euroja. Poliisi puuttuu asiaan, jos sattuu näkemään rysän päältä jonkun ”taiteilijan” tai ilmoituksesta sattuu olemaan siinä ”huudeilla”. Yksityiset kiinteistöjen omistajat maksavat siivous- ja korjauskuluja moninkertaisesti eli puhutaan valtavista summista turhaan poltettua rahaa. Rahamäärä ei ole tässä tärkein pointti. Se on kansalaisille opetettava malli, ettei toisen omaisuudella tai säännöillä ole tässä yhteiskunnassa minkäänlaista painoarvoa. Lasta ei saa kovistella tai kieltää, nuori saa tehdä melkoisen rikoskierteen joutumatta ehdollista ankarampaan tuomioon.

Tampere on kaunis kaupunki. On surullista, että keskustan ja Pispalan kaupunkikuvaa tarkoituksellisesti pilataan sotkuilla ja maalauksilla rakennusten seiniin ja aitoihin. Aina maalaaminen ei auta, toisinaan otetaan mukaan astalo kuvien naarmuttamiseksi pintoihin ja bussikatoksiin. Ai että pistää vihaksi! Herkimmät kokevat olonsa turvattomaksi, koska tällaista laittomuutta sallitaan.

Yhteiskunnan naiiviutta kuvastaa perustaa ns. laillisia graffiittiseiniä ja luoda illuusiota katutaiteesta. Töhryistä ei saa taidetta verbaaliakrobatialla eikä alakulttuurien kapinoinnin hyväksynnällä. Jos yhteiskunta tai oman itsensä saamattomuus keljuttaa, mieltään saa osoittaa ihan laillisilla keinoilla. Pikkulapsi hajottaa turhautuessaan legorakennelmansa, yhteisen omaisuuden tuhoaminen ei voi olla sallittua käyttäytymistä yli 15-vuotiaille, rikosvastuussa olevalle ihmisille.

Onko yhteiskunnan hyvinvointi muuttumassa pahoinvoinniksi? Yhteiskunnan vastaista kapinointia ja omaa pahaa oloa ilmaistaan rikkomalla, sotkemalla ja roskaamalla. Syitten oletan löytyvän yhteiskunnan arvojen muuttumisesta. Yksilökeskeisyys, auktoriteettien kunnioituksen vähentyminen ja sosiaalisen median propagandan tarjoamat mallit. Täytyyhän yhteiskuntaan kuitenkin saada järjestys, hyvällä tai pahalla. Vain oikeusvaltiota ja lakeja kunnioittavassa yhteiskunnassa on kylliksi resilienssiä selvitä kriisiaikojen olosuhteista. Graffiitit näyttävät olevan meillä hyväksyttyjä, vaikka niiden tekeminen on rikollista toimintaa. Mikä on seuraava hyväksyttävä alakulttuuri? Huumeiden käyttö, jengit, pikku- ja vähän isommat rötökset? Yhteiskunnan tehtävänä on asettaa rajat, nyt tästä on lipsuttu pahemman kerran.

Esa Kanerva 

Syksyn alkaisiksi

                                                                                                                                             

                                                                                                                                       

                                                                                                                                    

                                                                                                                                              5.9.2025

Pidän kesästä ja lämpimästä. Kesäiset kelit ja kaikki hyvä loppuu aikanaan. Syksyn viileys ja sen myötä arki alkaa politiikassakin. Ennen vaaleja me demarit lupasimme, että kaiken voi tehdä reilummin. Vaalien jälkeen silloinen demariryhmän vetäjä ja yhdistyksemme jäsen Atanas Aleksovski totesi naulan kantaan, että demareitten hyvänvaalituloksen on syytä näkyä hyvinvointialueen ja kaupungin päätöksenteossa. Muuten ”ei hyvä heilu” eduskuntavaaleissa.

Miten päätöksenteko muutetaan nykyistä politiikkaa oikeudenmukaisemmaksi ja tasapuolisemmaksi. Tiedämme, että varsinkin hyvinvointialueilla eurot ovat tiukoilla, koska valtion talous sakkaa ja alueiden rahoitus on riittämätöntä tarpeisiin nähden. Kaupungin taloudessa on kymmenien miljoonien pysyvä aukko. Demareitten reiluusslogan viittaa säästöihin, joita eritoten hallitus on tehnyt velkaantumisen hillitsemisen nimissä. Hallituksen kohdennukset ovat olleet epäreiluja vähätuloisia kohtaan.

Demarit ovat olleet nyt johtava koalitio kaupungissa, että hyvinvointialueiden hallinnossa muutaman kuukauden. Tässä vaiheessa ei voi arvioida, miten on onnistuttu. Pormestariohjelman perustella voi tehdä päätelmiä ja oletuksia politiikan suunnasta. Helppoa ei tule olemaan. Tavoitteena on etenkin työllisyyden hyvä hoito tilanteessa, jossa etenkin pitkäaikaistyöttömyys kasvaa ja kunnan vastuut sen hoidossa taloudellisesti kasvavat. Purra suunnittelee merkittäviä leikkauksia valtionosuuksiin ja kunnan perustehtäviin kohdentuvia leikkauksia. Kaupungin talous muodostuu tuloista, menoista ja investoinneista. Tulopuolta voidaan vahvistaa verojen korotuksilla, nostamalla maksuja ja taksoja. Pormestariohjelman mukaan verotuksen kiristäminen on viimesijainen vaihtoehto. Jäljelle jää toisin sanoen menojen leikkaukset, toiminnan tehostaminen, henkilöstökulujen vähentämien, maksujen korotukset, palvelutason heikentäminen tai investointien uudelleenarviointi.

Kun pormestariohjelmaa aletaan toteuttamaan, ollaan päätöksenteon oikeudenmukaisuuden ytimessä. Miten maksujen ja taksojen korotuksia kohdennetaan niin, että kuntalaisia kohdellaan tasapuolisesti ja kuinka ne kohdentuisivat kuitenkin niihin ihmisiin, joilla on varaa maksaa esimerkiksi bussilipusta enemmän kuin köyhien. Tai miten henkilöstövähennykset hoidetaan ilman irtisanomisia. Kaupungilla on ollut vuoiskymmeniä periaate olla irtisanomatta työntekijöitä taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Kaupunki investoi joka vuosi n. 200 miljoonaa euroa pääsääntöisesti kouluihin ja päiväkoteihin. Miten vähentää tätä rahoitusta oikeudenmukaisemmin? Homekoulut eivät voi odottaa peruskorjausta. Vaikeita kysymyksiä ja vaikeita asioita päätettäviksi. Nämä säästöpohdinnat voitaisiin jättää toki vähemmälle huomiolle, jos talous alkaisi toipua ja maailmanlaajuinen talouden heikko kysyntä helpottaisi. Hallituksen kasvupolitiikalta en odota suuria. Tampere ja Pirkanmaa tarvitsisivat kuitenkin uusia työpaikkoja, uusia investointeja, rakentamista, houkuttelevaa elinkeinopolitiikkaa ja hyvää seudullista yhteistyötä. Toivon, että hallitus saisi aikaan Tamperetta reilummin kohtelevan valtionosuusuudistuksen.

Hyvinvointialueille hallitus on taipumassa antamaan lisäaikaa talouden tasapainottamiseen vuoteen 2028 mennessä, kuitenkin tiukin kriteerein. Pirkanmaa lienee saamassa lisäaikaa, mikä helpottanee hitusen alueen ja demareitten tuskaa. Sen avulla voitaneen lunastaa annettuja vaalilupauksia, esimerkiksi Kotitorien säilyttämisestä ja vanhusten päivätoiminnasta. Mutta hankalaa tulee kokonaisuudessaan olemaan ja paluuta entiseen ”hyvään” aikaan ei ole. Erityisesti vanhusten hoidosta ja nuorten mielenterveys- ja huumeongelmien hoidosta olen huolissani. Näitä ei ratkaista virkamiesten kirjoituspöytäteorioilla eikä vippaskonsteilla. 

Näillä ajatuksilla avasin puolueyhdistykseni syksyn toiminnan.                                                               

Esa Kanerva