22.3.2020
Kansalaisilla on tänään monta huolen aihetta. Paitsi se, että varjeltuu itse sairastumasta koronaan, niin etenkin vanhemmalla ikäpolvella on murhe taudin aiheuttamista massiivisista taloudellisista tappioista. Heillä kun on kokemusta useista lamoista ja talouden notkahduksista. Terveys ensin, maksoi, mitä maksoi, hallitus tekee oikeita päätöksiä. Tulee kuitenkin päivä, jolloin valtioiden pitää alkaa miettiä, kuka nykytilanteen velanoton kuittaa? Jokaisen maan kansalaiset ovat tietenkin velkavastuussa. Kyllä se on suomalainen veronmaksaja, työikäisestä eläkeläiseen, joka tulevien vuosien velkojen maksut hoitelee. Hallitusohjelmassa oli sovittu yhden miljardin puskurista, jos Suomi sattuisi hallituskaudella oikein pahaan taantumaan joutumaan. Nyt hallituksen on pitänyt ottaa vastuulleen n. 15 miljardia takauksia, suhdannelainoja ja verohelpotuksia. Velkaa oli jo ennestään yli oman tarpeen, yli 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Miten suomalaiset selviävät velkataakastaan?
Valtion lainoja ei varmaan ole tarkoituskaan maksaa kokonaan pois. Yhteiskunta on siinä mielessä ”ikiliikkuja”, että sillä on oikeus verottaa kansalaisiaan hamaan tulevaisuuteen toisin kuin yksityisen ihmisen pitää miettiä elämän rajallisuutta ja maksukykyään vanhuudessa. Valtiolle riittää se, että saadaan rahoituskulut maksettua säntillisesti ja pidettyä luotottajat tyytyväisenä. Suomen olisi kuitenkin myös varauduttava tulevaisuudessa siihen, että veronmaksajia on jatkossa entistä vähemmän. Koronavelka iskee pahan lommon tähän strategiaan. Tulevina aikoina velkojen kulut saattavat nousta, nykyiset negatiiviset korot eivät pysy maailman tappiin, jos talouden lait pitävät ylipäätään kutinsa.
Paljonko on paljon. EU:n perustamissopimuksessa on määritetty jäsenmaiden julkisen talouden alijäämän rajaksi 3 prosenttia ja velka-asteen 60 prosentiksi bruttokansantuotteesta. Nämä luvut ovat jääneet pelkiksi numeroiksi ja esimerkiksi Kreikan velka lähentelee paria sataa prosenttia. Tähän tilanteeseen ei tietenkään mikään maa tietoisesti pyri, koska rahoituskulut nousevat valtaviksi. Edessä on konkurssi lainausmerkeissä niin kuin Kreikalle kävi. Muut tahot, esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto alkavat johtaa maan taloutta ja ottavat maan holhoukseen. Se on kylmää kyytiä kansalle.
Korona-kriisi koskee kaikkia eurooppalaisiakin maita ja jokainen niistä joutuu taloudellisesti panostamaan isoja summia kansantalouteen, jotta sen rattaat pyörisivät eikä jouduttaisi samanlaiseen tilanteeseen kuin vaikkapa Saksassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Työttömyys kasvoi siellä silloin massiiviseksi, maassa oli nälänhätä ja rahan arvo katosi korkean inflaation vuoksi.
Jollakin tavalla globaali talous tasapainotetaan tulevina vuosikymmeninä ja velat tulevat maksuun. Annetaanko joillekin maille velkahelpotuksia, jää nähtäväksi. Suomi ei kuitenkaan ole ensimmäisten maiden joukossa saamassa velka-armahduksia. Meidän kansallisvarallisuutemme on kuitenkin huomattava, puhutaan likemmäksi tuhatta miljardia olevasta summasta ja bruttokansantuotteemme hipoo n. 250 miljardia euroa. Tuskin Suomi alkaa velkojen hoitamiseksi myymään omaisuuttaan jatkossakaan, vaan kansalaiset tulevat hoitamaan velkavastuut tavalla tai toisella.
On povattu, että viimeistään koronaan kaatuu suomalainen hyvinvointiyhteiskunta. Palvelutasoa ja sosiaaliturvaa on leikattava raskaalla kädellä. Jotta velkaa pystyttäisiin lyhentämään tai ainakin korot maksamaan, niin palkansaajat maksavat entistä enemmän veroja ja eläkeläiset saavat varautua olemassa olevien eläkkeiden leikkauksiin. Keskiluokka maksaa eniten, koska se heissä on eniten maksukykyisiä kansalaisia. Yhteiskunta seisoo tai kaatuu heidän kanssaan. Pienituloisilta ei ole, mistä ottaa ja suurituloiset eivät ole koskaan maksaneet suhteellista osuuttaan yhteiskunnan menoista. Syitä on monia, mutta ne jääkööt toiseen juttuun.
Köyhät joutuvat kyllä osallistumaan talkoisiin, sillä yhteiskunnan tukipolitiikkaa on karsittava ja sosiaalipalveluja leikattava. Yhteiskunta osallistuu nyt huomattavalla osuudella myös meidän terveydenhuoltoon sekä vanhusten- ja lastenhoitoon, puhumattakaan opetuksesta. Sellaiseen ei ehkä ole tulevaisuudessa varaa.
Toivon, että maailmassa nämä pahan ilman ennusteet tai pohdinnat eivät toteutuisi! Maailma voi yllättää uudenlaisilla päätöksillä tai suhdanteilla. Ratkaisumalli voisi olla yleismaailmallinen sovittu velkojen nollaus parilta viime vuodelta. Tai meidät yllättää valtavan jyrkkä talouden nousu laman jälkeen vuosikymmeneksi. Siis poikkeuksellinen ja pitkä nousukausi. Valtiot voisivat toipua koronasta myös taloudellisesti.
Toisaalta kun ajattelee toisen maailmansodan jälkeistä aikaa, eihän tämä ole mitään siihen verrattuna. Eurooppa oli pirstaleina ja tuhkana. Siitä huolimatta noustiin tämän päivän vaurauteen. Niin varmaan käy maailmalle koronan jälkeenkin. Samanlainen se ei kuitenkaan ole kuin nyt.
Esa Kanerva
Kansalaisilla on tänään monta huolen aihetta. Paitsi se, että varjeltuu itse sairastumasta koronaan, niin etenkin vanhemmalla ikäpolvella on murhe taudin aiheuttamista massiivisista taloudellisista tappioista. Heillä kun on kokemusta useista lamoista ja talouden notkahduksista. Terveys ensin, maksoi, mitä maksoi, hallitus tekee oikeita päätöksiä. Tulee kuitenkin päivä, jolloin valtioiden pitää alkaa miettiä, kuka nykytilanteen velanoton kuittaa? Jokaisen maan kansalaiset ovat tietenkin velkavastuussa. Kyllä se on suomalainen veronmaksaja, työikäisestä eläkeläiseen, joka tulevien vuosien velkojen maksut hoitelee. Hallitusohjelmassa oli sovittu yhden miljardin puskurista, jos Suomi sattuisi hallituskaudella oikein pahaan taantumaan joutumaan. Nyt hallituksen on pitänyt ottaa vastuulleen n. 15 miljardia takauksia, suhdannelainoja ja verohelpotuksia. Velkaa oli jo ennestään yli oman tarpeen, yli 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Miten suomalaiset selviävät velkataakastaan?
Valtion lainoja ei varmaan ole tarkoituskaan maksaa kokonaan pois. Yhteiskunta on siinä mielessä ”ikiliikkuja”, että sillä on oikeus verottaa kansalaisiaan hamaan tulevaisuuteen toisin kuin yksityisen ihmisen pitää miettiä elämän rajallisuutta ja maksukykyään vanhuudessa. Valtiolle riittää se, että saadaan rahoituskulut maksettua säntillisesti ja pidettyä luotottajat tyytyväisenä. Suomen olisi kuitenkin myös varauduttava tulevaisuudessa siihen, että veronmaksajia on jatkossa entistä vähemmän. Koronavelka iskee pahan lommon tähän strategiaan. Tulevina aikoina velkojen kulut saattavat nousta, nykyiset negatiiviset korot eivät pysy maailman tappiin, jos talouden lait pitävät ylipäätään kutinsa.
Paljonko on paljon. EU:n perustamissopimuksessa on määritetty jäsenmaiden julkisen talouden alijäämän rajaksi 3 prosenttia ja velka-asteen 60 prosentiksi bruttokansantuotteesta. Nämä luvut ovat jääneet pelkiksi numeroiksi ja esimerkiksi Kreikan velka lähentelee paria sataa prosenttia. Tähän tilanteeseen ei tietenkään mikään maa tietoisesti pyri, koska rahoituskulut nousevat valtaviksi. Edessä on konkurssi lainausmerkeissä niin kuin Kreikalle kävi. Muut tahot, esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto alkavat johtaa maan taloutta ja ottavat maan holhoukseen. Se on kylmää kyytiä kansalle.
Korona-kriisi koskee kaikkia eurooppalaisiakin maita ja jokainen niistä joutuu taloudellisesti panostamaan isoja summia kansantalouteen, jotta sen rattaat pyörisivät eikä jouduttaisi samanlaiseen tilanteeseen kuin vaikkapa Saksassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Työttömyys kasvoi siellä silloin massiiviseksi, maassa oli nälänhätä ja rahan arvo katosi korkean inflaation vuoksi.
Jollakin tavalla globaali talous tasapainotetaan tulevina vuosikymmeninä ja velat tulevat maksuun. Annetaanko joillekin maille velkahelpotuksia, jää nähtäväksi. Suomi ei kuitenkaan ole ensimmäisten maiden joukossa saamassa velka-armahduksia. Meidän kansallisvarallisuutemme on kuitenkin huomattava, puhutaan likemmäksi tuhatta miljardia olevasta summasta ja bruttokansantuotteemme hipoo n. 250 miljardia euroa. Tuskin Suomi alkaa velkojen hoitamiseksi myymään omaisuuttaan jatkossakaan, vaan kansalaiset tulevat hoitamaan velkavastuut tavalla tai toisella.
On povattu, että viimeistään koronaan kaatuu suomalainen hyvinvointiyhteiskunta. Palvelutasoa ja sosiaaliturvaa on leikattava raskaalla kädellä. Jotta velkaa pystyttäisiin lyhentämään tai ainakin korot maksamaan, niin palkansaajat maksavat entistä enemmän veroja ja eläkeläiset saavat varautua olemassa olevien eläkkeiden leikkauksiin. Keskiluokka maksaa eniten, koska se heissä on eniten maksukykyisiä kansalaisia. Yhteiskunta seisoo tai kaatuu heidän kanssaan. Pienituloisilta ei ole, mistä ottaa ja suurituloiset eivät ole koskaan maksaneet suhteellista osuuttaan yhteiskunnan menoista. Syitä on monia, mutta ne jääkööt toiseen juttuun.
Köyhät joutuvat kyllä osallistumaan talkoisiin, sillä yhteiskunnan tukipolitiikkaa on karsittava ja sosiaalipalveluja leikattava. Yhteiskunta osallistuu nyt huomattavalla osuudella myös meidän terveydenhuoltoon sekä vanhusten- ja lastenhoitoon, puhumattakaan opetuksesta. Sellaiseen ei ehkä ole tulevaisuudessa varaa.
Toivon, että maailmassa nämä pahan ilman ennusteet tai pohdinnat eivät toteutuisi! Maailma voi yllättää uudenlaisilla päätöksillä tai suhdanteilla. Ratkaisumalli voisi olla yleismaailmallinen sovittu velkojen nollaus parilta viime vuodelta. Tai meidät yllättää valtavan jyrkkä talouden nousu laman jälkeen vuosikymmeneksi. Siis poikkeuksellinen ja pitkä nousukausi. Valtiot voisivat toipua koronasta myös taloudellisesti.
Toisaalta kun ajattelee toisen maailmansodan jälkeistä aikaa, eihän tämä ole mitään siihen verrattuna. Eurooppa oli pirstaleina ja tuhkana. Siitä huolimatta noustiin tämän päivän vaurauteen. Niin varmaan käy maailmalle koronan jälkeenkin. Samanlainen se ei kuitenkaan ole kuin nyt.
Esa Kanerva
