Köyhyys kolkuttelee eläkeläisen ovella




                                                                                                   25.3.2019

Terveiset lomilta ja Kainuusta. Lunta riitti ja raikasta ilmaa! Ja sitten asiaa eläkeläisköyhyydestä.

Pienellä eläkkeellä kitkuttavan eläkeläisen asema ei ole hääppöinen. Puolet heistä elää kädestä suuhun ja kolmasosalla rahat kuluvat kokonaan välttämättömiin menoihin. Noin kymmenellä prosentilla eläkeläisistä on taloudessa tätäkin vakavampia vaikeuksia. Välttämättömyyksiä ovat ainakin ruoka ja lääkkeet, kännykkä ja pesukone. Jos vielä olet vielä sairas, asiasi ovat hullusti. Omavastuut ja asiakasmaksut nousevat lähes vuosittain. Niihin saattaa kulua tonnikin vuodessa. Se on iso lovi rahapussiin alle tuhat euroa kuukausieläkettä saavalle. Totisesti olisi tehtävä jotakin. Hallitusneuvottelut lähestyvät, se Antin lupaama satanen olisi tarpeen.

On monenlaisia pieneläkeläisiä. Kuvitellun harmaapäisen yli 65-vuotiaan mummun tai vaarin lisäksi meillä on nuoria eläkeläisiä, esimerkiksi invalideja. Oma sarjansa ovat nuorena työkykynsä menettäneet ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneet ihmiset. Myös hyvin iäkkäät saattavat kuulua sukupolveen, joka ei ole ehtinyt tienata suuria eläkekertymiä.

Monille eläkeläiselle niukkuus on ollut koko elämän ajan vieras. Köyhyyteenkin voi tottua, ihminen sulkee silmänsä ja tyytyy vähään. Eikä saata edes kärsiä tilanteesta. Sille vähätuloisemmalle eläkeläiskymmenykselle eläminen on taiteilua hengissä pysymisen kanssa, ostaako lääkkeitä vai ruokaa. Heille selkeä rohto olisi raha tai sosiaaliturvaverkkojen parsiminen. Pieneläkeläisen elämän edellytysten parantaminen olisi tehtävä valtiontasolla. Kunnat eivät siihen pysty tasapuolisesti kaikkialla Suomessa johtuen kuntien erilaisista taloudellisista mahdollisuuksista. Terveyskeskusmaksun poistaminen voi onnistua pääkaupunkiseudulla, Kihniöllä tuskin. Yksinasuvilla eläkeläisillä menee tosi huonosti. Ei ole toista jakamassa menoja tai tuomassa tuloja.

Kukaan ei saisi tuntea olevansa b-kansalainen tai nykysukupolven ”ruokko”. Kyllä ihmisellä on oikeus omanarvon tunteeseen ja kunnioitukseen. Se taataan kohtuullisella toimeentulolla ja maksuhelpotuksilla erilaisista omavastuista sekä taksoista. Säälliseen elämään kuuluu myös mahdollisuus sosiaaliseen elämään ja harrastuksiin. Kenenkään ei pitäisi olla yksinäinen, ei ainakaan rahan puutteen vuoksi.

Oi Antti, muista Vappu-lupauksesi eläkeläissatasesta ja voita vaalit!

Esa Kanerva