29.1.2019
Tampereen tilinpäätösennuste nostattaa hiukset pystyyn
Talouden tilanteella on yleensä pitkä häntä. Talouden nykyinen surkea tilanne ja tilinpäätösennusteen vakavat faktat ovat toki useampien valtuustokausien ansiota. Nyt ollaan kuitenkin korvia myöten savessa. Mistä nykyinen tilanne johtuu?
Näitä juurisyitä on jankattu valtuustossakin mennen tullen. Kertaus on kuitenkin paikallaan. Valtionosuudet kohtelevat Tamperetta kaltoin. Seuraavaan hallitusohjelmaan olisi saatava lobattua valtionosuusjärjestelmän muutos.
Miksi verotulot eivät nouse, vaikka elämme noususuhdanteessa ja nyt jo taantuman kynnyksellä. Kaupungin tehokas veroaste junnaa paikallaan. Valtion veronalennuspäätökset ovat suurin syyllinen tähän. Veropohjaa on murennettu. Vuosisuunnitelmakin verotulojen osalta meni aika paljon pieleen ja todellinen kasvu on vaatimaton 100.000 euroa.
Kasvukeskusalueilla keskuskaupungit kantavat suurta sosiaalista vastuuta, enemmän kuin ympäryskunnat. Kaupunkiin muuttaa luontaisesti myös väestöryhmiä, joiden oma taloudellinen kyky rahoittaa tarvitsemiaan palveluita on keskimääräistä heikompi. Ympäristökunnat nappaavat hyvät veronmaksajat. Lisääntynyt asukasmäärä merkitsee lisää palveluita ja se maksaa. Toisaalta parempi kasvaa kuin kuihtua.
Nettomenot kasvoivat 4,3 prosenttia, josta inflaation osuus 1,1 prosenttia. Kuntien työntekijöitten palkkapaineet purkautuivat, kuitenkin maltilla. Henkilöstömenot kasvavat 4,5 prosenttia mm. palkkaratkaisun ja henkilötyövuosien kasvun johdosta.
Investoinnit olivat korkealla tasolla, 238,5 miljoonaa euroa. Investointien tulorahoitus on heikko 18,9 prosenttia eli investoinnit rahoitetaan velalla. Nykymenoa ei voida jatkaa. Lainaa on 2018 vuoden lopussa 3000 per asukas. Lainaa voidaan tietenkin aina ottaa lisää kun pystytään lainojen takaisin maksuun ja korkomenojen hallittavuudesta. Pää siinäkin tulee vetävän käteen. Tase on onneksi toistaiseksi vahva, mutta hupenemaan päin.
Säästöohjelmia on tehty. Jos ne eivät pure ja efektiivinen verotuotto ei kasva, edessä on veronkorotus.
¤¤¤¤¤¤¤¤
Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma
Lasten- ja nuorten hyvinvointisuunnitelma on poikkeuksellisen huolellista työtä ja se nostaa aivan keskeisiä pohdinnan arvoisia asioita esiin-
Ensinnäkin mistä kunnan on huolehdittava ja mitä on edistettävä lasten ja nuorten parhaaksi?
Ensiksi aivan pienimpien osalta meidän tulee pitää äitiys- ja lastenneuvolatoiminnat siinä kunnossa, että lapsi saa osaltaan sieltä kasvulleen tarvittavat kasvun ja kehityksen eväät. Perhepalveluiden eräs keskeinen osa on perheiden kotipalvelu, joilla tuetaan perheen arkielämän sujumista. Perhepalvelutyöntekijä näkee myös vanhemmuuden ongelmat läheltä. Eroperheet ovat yleisiä ja sen myötä perheen vaikeuksien kirjo on moninainen. Riittävällä perheiden kotipalvelulla voidaan estää syntymässä olevia lastensuojelutarpeita.
Päiväkodit ja varhaiskasvatus tarjoaa hoitoa, vuorovaikutusta ja kasvatusta. Kunnan tehtävä on tehdä poliittisia ratkaisuja lasten hyväksi. Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen laatu on pidettävä hyvänä järjestämällä palvelut siten, että hoitajamitoitus on riittävä joka tilanteessa päivää. Henkilöstöpoliittisesti on onnistuttava rekrytoimaan oikean henkilöstörakenteen mukaiset työntekijät.
Tampereella on 6-12 vuotiaita koulukkaita liki 15.000 nuorta. Kaupungin rooli on järjestää opetus turvallisessa ja mitoitukseltaan järkevissä ryhmissä. Harrastusmahdollisuudet ovat tärkeitä. Kaupungin on tarjottava mahdollisuus jokaiselle ainakin yhteen harrastukseen. Tuon ikäisillä lapsilla on monia ongelmia, jotka vielä saattavat kasaantua samoille lapsille. Puutteelliseen vanhemmuuteen liittyy usein yksinäisyys ja turvattomuus. Sitä paetaan some-maailmaan ja peleihin. Lapset olisi saatava mielekkäiden ja taloudellisesti mahdollisten liikuntaharrastusten pariin. Perhetyö on tässäkin ikäluokassa aivan keskeinen työmuoto.
Teini-ikä on nuorelle suurten muutosten aikaa. Niin se on myös perheelle ja vanhemmuudelle. Lapsi vetää itseään perheestä eroon ja pyrkii itsenäistymään. Jos vanhemmuus on ollut hukassa tähän asti, tilanne todennäköisesti vain pahenee, ellei asioiden kulkuun puututa. Koulu ja perhepalveluiden tuki on tärkeää. Näitten palveluiden toimintaedellytyksistä on kaupungin pidettävä kiinni. Myös näitten nuorten kohdalla törmätään moniongelmaisuuteen ja mielenterveyden häiriöihin. Huumeet saattavat tulla mukaan kuvioihin ja koulupinnaus ovat arkea. Monien eri viranomaisten nopea reagointi ja yhteistyö voivat pelastaa nuoren. Tämä toimintatapaa on kannustettava ja edistettävä.
Yli 16-vuotiaitten nuorten olisi onnistuttava itsenäistymään ja hakemaan paikkansa yhteiskunnassa. Kaupungin on huolehdittava siitä, ettei kukaan jäisi koulutuksen ulkopuolelle ja syrjäydy. Opiskeluhuoltopalvelujen voimavaroista olisi pidettävä kiinni samalla muistaen oppilaitosten suuri rooli tämän ikäisten nuorten hyvinvoinnissa.
Kaupunginvaltuusto voisi seurata lasten ja nuorten tilannetta useamminkin kuin kerran valtuustokaudessa.
Esa Kanerva
