Talousarviovaltuuston puheenvuorojani

                                                                                                                     21.11.2018

Yleispuheenvuoro valtuustossa

Ensi vuoden talousarviosta ei löydy mikroskoopillakaan kermaa kirsikoista puhumattakaan. Se on säästöbudjetti, miksi sitä kieltämäänkään. Kiitosta sille voi reilusti antaa siitä, että valtuustoryhmien suuri enemmistö on sen tarkkaan miettinyt kuntalaisten tasapuolisen kohtelun ja oikeudenmukaisuuden kannalta. Sovun löytäminen ei ole ollut helppo tehtävä ja suuri kiitos annettakoon siitä pormestari Lauri Lylylle. Virkamiesten valmistelu on ollut monipuolista ja hyvää. Lautakuntien pohdinnat ja päätökset ovat olleet hyvin perusteltuja.

Viime metrien neuvotteluissa on hiottu pakettia. Sopu on löytynyt monista hyvistä asioista. Muutamia mainitakseni hoitajamaksun poisto, bussiliikenteen turvaaminen Pispalan harjulle, teattereilta ei leikata kahteen kertaan, lasten ryhmäkoot perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa pysyvät ennallaan sekä subjektiivinen päivähoito-oikeus säilyvät. Demareille on ollut tärkeätä panostukset päihdetyöhön, mielenterveystyöhön ja köyhyysohjelmaan. Puhumattakaan uusista avauksista maksuttomassa ehkäisyssä ja hävikkiruokajakelussa. Satsauksia on myös perusterveydenhuoltoon ja hammashoitoon.

Budjettisovussa on ollut kaikille ryhmille vaikeita asioita hyväksyä. Demareille kipeätä on tehnyt järjestöjen toiminta-avustuksen 50.000 säästö. Sekin pieneni alkuperäisestä esityksestä murto-osaan. Ikä-ihmisten hoitajamitoitukseen palaan erillisessä puheenvuorossani. Bussi-liikenteen maksujen korottaminen maistuu pahalta. Suoranaista tappiota aiheutuu työllisyyskokoilun lopettamisesta ja uudelleen organisoinnista. Tässä on muutamia poimintoja.

Mukavaa on jakaa, ikävää on säästää. Tähän tilanteeseen on tultu hulppeitten vuosien jälkeen tultu, tulot sakkaavat, menot kasvavat ja selkä on seinää vasten. Kunnossa oleva talous on kuitenkin köyhän paras ystävä.

¤¤¤¤¤¤¤¤

Puheenvuoro Tampereen Infrasta

KPMG:n tekemässä selvityksessä todetaan selkeästi, että toimintojen yhdistämisellä saavutettavia toiminnallisia hyötyjä kuten palveluiden mahdollista päällekkäisyyttä ja rajapintoja tulee kuitenkin selvittää. Ennen tätä rajapintaselvitystä ei voida kestävin perustein tehdä päätöksiä.

Mielestäni Infralaisten, kaupungin ja veron maksajien kannalta paras ratkaisu on odottaa rajapintatarkastelut Kaupunkipalvelut versus, samoin Tampereen Vesi ja liikuntapalvelut vs. Infra. Vasta tämän selvityksen jälkeen voimme arvioida tilaajatoimintoja, päällekkäisyyksiä ja prosessien sujuvuutta niin liikelaitoksessa kuin osakeyhtiössä.

Infran yhtiöittämisessä olisi tarkasteltava objektiivisesti myös seudullinen näkökulma. Mitä mahdollisuuksia ja hyötyjä osakeyhtiöittäminen toisi mukanaan.

On päivän selvää, että tällä hetkellä päällekkäisyyksiä on. Otetaan yksityistä kalustoa töihin, omaa kalustoa saa seisoa pihassa. Ratkaiseeko yhtiöittäminen tällaisen tehottomuuden, on pohtimisen arvoista.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Puheenvuoro hoitajamitoituksesta

Hoitajamitoitus_2018

Viime valtuuston kokouksessa käsiteltiin tarkastuslautakunnan arviointikertomusta. Sen käsittelyn yhteydessä toin julki huoleni vanhusten aliravitsemuksesta ja tekevien käsien puutteesta. Ryhmien välisissä neuvotteluissa päädyttiin kuitenkin ikäihmisten palveluiden hoitajamitoituksen alentamiseen 0,1:llä. Tällä säästetään 450 000 euroa. Valtakunnallisen laatusuosituksen mukainen toteutunut minimimitoitus on 0,50. Lukuna tuo näyttää pieneltä, mutta se merkitsee kymmentä henkilötyövuotta vähemmän. En tietenkään voi olla tyytyväinen, mutta nyt on käännettävä kaikki kivet, jotta vanhuksiemme hoidon laatu ei kärsisi kohtuuttomasti. Koska vanhusten hoidossa on paljon ns. avustavia tehtäviä, jossa ei välttämättä tarvita ammattipätevyyttä. Niissä pärjää hyvällä, terveellä asenteella ja tahdolla auttaa. Tällaisia avustavia tehtäviä on esimerkiksi ongelmattomien vanhusten syöttäminen ja juottaminen, vuoteen sijaaminen, kävelytysapu, lukeminen, seurustelu, ohjaaminen tai saattaminen oikeaan paikkaan. Työvuorojen suunnittelun optimointia on tehty tähänkin asti. Jotakin voisi ehkä silläkin saralla tehdä vielä paremmin. Hoitoa avustavat laitteet kehittyvät ja niitten hankinnoissa ei saa pihistellä. Hoitotyön kirjaaminen ja raportointi on välttämätöntä vanhuksen ja työntekijöitten oikeusturvan kannalta. Näitten toteuttamiseksi hyviin ja sujuviin käytäntöihin kannattaa panostaa ja benchmarkata.

Vetoankin, että nyt otettaisiin käyttöön pakon edessä vanhoja ja hyväksi havaittuja käytäntöjä. Palkkatukityöllistettyjen työpanosta on käytetty kaupungissamme aiemminkin hoitotyössä. Tarkkaan haastateltuja ja avustaviin tehtäviin sopivia henkilöitä on löytynyt. He ovat pärjänneet ammattihenkilöstön apuna ihan kohtuullisesti. Ammatti-ihmisen työpanosta he eivät tietenkään korvaa eivätkä syö ammattilaisten leipää. Apulaiset voisivat osaltaan vapauttaa ammattilaisen tekemään sitä työtä, mihin heidät on koulutettu.                                         

Nyt on huolehdittava siitä, että tähän on rahaa sekä hoivatyössä otetaan palkkatukityöllistäminen vahvemmin käyttöön. Valtuutettu Kivistö osaa varmasti kertoa tarkemmin aikaisemmista käytännöistä esimerkiksi sopivien palkkatukityöllistettyjen valinnasta.

Esa Kanerva