31.8.2015
Tampereella työttömyysaste on 19,2 prosenttia. Se on karmea luku. Työttömyys tuo mukanaan köyhyyttä. Toiset elävät väliaikaisessa köyhyydessä, toiset ovat pysyvästi köyhiä. Opiskelu ja lyhytaikainen työttömyys aiheuttaa väliaikaista köyhyyttä, mutta Suomessa on tällä hetkellä yli 100.000 pysyvästi huono-osaista. Yli 20.000 ihmistä käy hakemassa ruokaa viikoittain leipäjonoista. Leipäjonossa seisova ihminen on menettänyt elämästään lähes kaiken. Köyhyys rassaa hermoja ja kuluttaa henkisiä voimia. Siitä taas seuraa mielenterveysongelmia, liiallista päihteitten käyttöä, avioeroja, yksinäisyyttä ja toivottomuutta. Mikä pahinta, köyhä itse hyväksyy sen, että on syrjäytynyt. Hän ei ole mitään edes omasta mielestään. Elämän perusta on murtunut kuin purettava talo. Köyhyys on myös tasa-arvokysymys, koska naiseus on erityinen riski muiden joukossa pudota köyhyysloukkoon.
Monet kantavat mukanaan lisäksi häpeän tunnetta köyhyydestään. Kun ei pysty kuluttamisen kautta osallistumaan yhteiskuntaan, tuntuu samalta kuin, että minulla ei ole ihmisarvoa. Köyhyys ei ole oma vika. Jos olet syntynyt vanhempien pitkäaikaistyöttömyyden sekaan, on hyvin pienet mahdollisuudet nousta sieltä yhteiskunnan arvoportaissa seuraavalle askelmalle. Köyhyys vaikuttaa lapsen maailmankuvaan, harrastuksiin ja koulutusvalintoihin. Lapsi kokee huonommuutta kaveripiirissä jopa vaatetuksen, tavaroiden ja osallistumismahdollisuuksien vähyyden vuoksi. Itsetunto on kovilla ja vanhemmat tuskin pystyvät kasvatuksellaan sitä vahvistamaan.
Yhteiskunnallinen ilmapiiri kovenee. Pitkäaikaistyöttömän, yli viidenkymmenen ikäisen, kouluttamattoman ja syrjäytyneen ei ole mahdollista hankkia toimeentuloaan työllä, koska sitä ei ole yksinkertaisesti saatavilla. Tällä hetkellä koetaan, että sosiaali- ja terveyspalveluiden ylläpito on ikään kuin hyväntekeväisyyttä eikä sitä, että ne kuuluvat kaikille. Siis kaikille ihmisille.
Tällä hallituksen politiikalla Suomesta tulee todellinen luokkayhteiskunta. Erot ääripäiden välillä kasvavat edelleen. Suomessa tunnetaan pakolaiskammoa, mutta niin tunnetaan myös köyhyyskammoa. Verotusta vaaditaan alas, mutta juuri niistä investoidaan tulonsiirtoihin ja palveluihin. Kun sosiaaliturvamenoja leikataan, meillä on yhä useampi mummo, mielenterveysongelmainen ja syrjäytynyt nuori leipäjonossa. Sitäkö me yhteiskunnalta haluamme?
Vähintä, mitä hallitus voisi tehdä, on taata katto jokaisen pään päälle sellaisella vuokralla, että se on huono-osaisellekin mahdollista. Toimeentuloturvasta on muovattava jonkinlainen perustoimeentulo tai kansalaispalkka jokaiselle Suomen kansalaiselle. Toivo taloudellisesta kasvusta ja parantuvasta työllisyydestä on perusteltua, mutta se ei hyödytä Kihniön mummoa tai pappaa, koska kasvun hedelmät eivät sinne ohjaudu, vaan hyvin koulutetuille, keskiluokalle ja jossakin määrin myös duunareille.
Kansankunnan yhtenäisyys tulee natisemaan tulevaisuudessa. Siitä pitää huolta. 60.000 nuorta, jotka tällä hetkellä eivät hae edes työmarkkinatukea, toisaalta pitkäaikaistyöttömyyden uhan alla olevat iäkkäämmät, jotka turhautuneena eivät koe yhteiskuntaa oikeudenmukaisena, vaan pikemminkin keppiä antavana hyväosaisten sortovaltana. Kokenut työoikeuden professori Koskinen varoitteli hallitusta liian kovista otteista työelämässä. Niistä ei hänen mukaansa seuraa muuta kuin rähinöitä ja levottomuutta. Hallituksen kannattaisi kuunnella. Emme tarvitse lisää työttömiä tähän maahan entisten lisäksi.
Haluaisin olla toiveikas ja uskoa parempaan tulevaisuuteen myös köyhien osalta. Toivoa antaisi edes se, että luvattaisiin huolehtia jokaisen suomalaisen arjen pärjäämisestä ja ihmisarvosta. Peruspalvelut kuuluvat kaikille ja tuloeroja voidaan kaventaa solidaarisuudella. Ne, joilla varaa antavat pikkuisen enemmän yhteiskunnalle ja se heiltä otettakoon! Raamatullinen ohjenuora asiaan on se, että miten kohtelet itseäsi suo se myös toiselle ihmiselle.
Esa Kanerva
