Eilen vietettiin 1. adventtia. Kristityt valmistautuvat
jouluun, Jeesuksen syntymäjuhlaan. Jeesuksen elämä päättyi kiduttavaan kuolemaan ristiinnaulittuna.
Ihmiskunta on ihmetellyt tuon ajan julmuutta ja raakalaismaisia
teloitustapoja. Luin pari viikkoa sitten Ylen verkkosivuilta ohimennen otsikon
italialaisista ”sotaturisteista”. Aluksi ajattelin kysymyksessä olevan turisteille
järjestettävistä pyssyn paukutteluista. Palasin tutkimaan tarkemmin juttua ja
kauhistuin. Siinä kerrottiin italialaisten syyttäjien etsivän ”sotaturisteja”,
jotka osallistuivat siviilien ampumiseen piiritetyssä Sarajevossa Balkanin sodan
aikana 1990-luvulla. Lapsen ampumisesta joutui maksamaan korotetun hinnan. Voiko
tämä olla totta! Tunsin syyllisyyttä, eikö ihmisellä ja ihmislajilla ole kollektiivinen vastuu ihmiskunnan
moraalisesta toimijuudesta ja teoista?
Muistan hyvin tv-klipit vettä hakevista juoksevista ihmisistä Sarajevossa. Ihmiset juoksivat kiireellä
rakennusten suojista kuolemanvaarasta huolimatta vesipisteille hakemaan välttämätöntä vettä. Piiritys kesti 4 vuotta ja vedenpuutteeseen kuolee nopeasti. Kaikista synkintä tässä oli se, että
vanhemmat kuvittelivat tarkka-ampujien säälivän lapsia ja panivat heitä vedenhakureissuille. Eivät säälineet, noin kuusikymmentä lasta kuoli tarkka-ampujien tai ”turistien”
luoteihin. Sarajevon pääbulevardi oli nimetty Sniper Alleyksi eli
tarkka-ampujien kaduksi, koska ampujat pystyivät läheisiltä korkeilta kukkuloilta
ampumaan saaliitaan koko kadun pituudelta.
Nyt italialaisyyttäjät jäljittävät omia maanmiehiään,
joiden epäillään syyllistyneen raskaisiin rikoksiin. Siviilejä ammuttiin vain
huvin vuoksi. Kaikki tämä onnistui rahalla. Serbit järjestivät asiakkailleen lentokuljetuksia
rikkaille Sarajevon läheisille kukkuloille. Profiloinnin mukaan asiakkaat
olivat usein äärioikeistolaisia aseharrastajia ja Lähi-Idän rikkaita.Tapahtumille on onneksi silminnäkijöitä,
jotka voivat todistaa julmuuksista ja syytteet voidaan näyttää toteen.
Mitä ajatella ihmisestä ja ihmisyydestä yleensä. Jeesuksen
ajoista nykypäivään inhimillinen moraali ja välipitämättömyys toisen ihmisen
elämänarvoa kohtaan ei ole kehittynyt tai jalostunut mitenkään. Ihmisellä on aina
pimeä puoli. Sopivissa olosuhteissa egoismi ja täydellinen empatian puute voivat
lehahtaa kukkaan, varsinkin painostettuna ja kidutettuna. Maailmanhistoria
tuntee vain harvoja, johtotehtävissä olleita poikkeuksia, joilla on ollut poikkeuksellinen
moraalinen kestävyys. Nelson Mandela ja Mahatma Gandhi kenties lukeutuvat
heihin.
Tuntuu hirvittävän pahalta tunnustaa ja tunnistaa itsessä
ja meissä jokaisessa oleva pimeä puoli, piilevä aggressiivisuus, kateus ja
välinpitämättömyys. Toivoa antaa se, että ihmisellä on vapaus Suomessa, ei
kaikkialla, valintoihin. Hyvään tai pahaan. Maassamme toteutettavat oikeusperiaatteet ja
ihmisoikeudet ovat elintärkeitä perusasioita, joiden suojissa kansalaiset on vapaus valintojen kautta kantaa vastuuta. Laillisuusperiaatteella pyritään asettamaan rajat ihmisen
luontaiselle aggressiivisuudelle ja itsekeskeisyydelle.
Mutta kyllä minä häpeän ja kiroan tätä maailmaa, jossa voi tänä
päivänä lukea lehtiotsikon ”Rikostutkinta käynnistyi Italiassa: ”sotaturistien”
epäillään maksaneen lisähintaa lapsien ampumisesta Sarajevossa.
Ironista tai ei, yritetään hiljentyä joulun tässä viettoon väkivaltaisessa
maailmassa!
Esa Kanerva
