Kauas pilvet karkaavat

                                                                                                                               

                                                                                                  

                                                                                                                                      29.5.2025

Tämä on tarina siitä, miten koen vierauden tunnetta nyky-yhteiskuntaan. Ikää tulee, askel lyhenee ja ajttelussakin taphtuu muutoksia. Mikä ennen tuntui järkevältä touhulta, on muuttunut yhdetekeväksi. Olen mo nesti pysähtynyt miettimään, miksi mieleen hiipii kokemus, tunne ja ikävä yhteiskunnan menneita toimintatapoja kohtaan. Kysymys ei ole oikeastaan haikailusta "menneiden hyvien aikojen" perään, vaan kysymys on mielen hämmennyksestä. Olen keskellä outoutta, ihmistä ei ole enää pankeissa, saati postissa eikä oikeastaan kaupoissakaan, sielläkin palvelet suurelta osin itse itseäsi. Jos haluat pysäköidä autosi, lataa äppi, syötä tiedot ja opettele käyttämään sitä. Paketti voi tulla lähimarkettiin, mutta voi se mennä automaattiin, jonka avaamiseen tarvitse äpin. Puhelimesi voidaan sulkeä, jos et ole huomannut katsoa äppiin tullutta laskua, joka on unohtunut maksamatta. Missä luuraa ihminen, joka neuvoisi sinua tässä vieraassa ja monimutkisessa maailmassa?

En ole digisyrjäytynyt, vielä. Vaara piilee siinä, että koko ajan digitaalinen kehitys ja palvelujen siirto etenee. Pitää osata hossakin vaiheessa tekoälyn käyttö, jotta voi edetä palvelujen käytössä. Jossakin vaiheessa tulee raja vastaan, että ei ymmärrä, mitä tulisi tehdä ja edetä. Asia huolestuttaa etenkin viranomaispalvelujen osalta. Kuka väittää, että Pirhan kotisivut olisivat yksiselitteisen helppoja ja toimivia käyttää. Eivät ole, tarvitaan liian monta klikkausta perille päästäkseen. En kaipaa puhelinsoittomahdollisuutta enkä oikeastaan halua tavata usein lääkäriäkään. Lääkärin ammattitaitoa, neuvoja ja saavutettavuutta kaipaan. Ja nopeaa reagointia. Ja tuleehan tässä vähitellen ongelmia esimerkiksi hyvin pienen fontin lukemisessa, varsinkin puhelimesta.

Kyllähän iän karttuessa kaveripiiri harvenee, kun kuolema korjaa talteen. Pitkäaikaisiakin ystävyyssuhteita katkeaa ja kyllähän se vetää mielen matalalle kaverib hautajaisten jälkeen. Kuolemaa seuraa aina monimutkainen prosessi luopumista, muisteloa ja itsesääliä ihmisen osasta maailmassa. Surutyötä olisi mukava tehdä porukalla ja porukassa, tähän ei yleensä ole halukkuutta ilmeisesti aihe on liian kipeä. 

Ei mene varmaan montaa vuotta politiikassakaan siihen aikaan, jolloin ei iän vuoksi kelpaa porukkaan. Se on valitettavaa, koska vanhenemme yksilöllisesti. Joltakin menee vanhuus jalkoihin ja liikuntakysyyn, mutta pää pysyy kirkkaana. Iästä ja rajoitteista huolimatta kokemuksesta olisi yheiskunnassa aina käyttöä. Miksi vanhuus on suomalaisille niin kielteinen asia. Huomaan ikärasismia silloin tällöin. Ei se ole sormella osoittamista, vaan silmien peilistä voi päätellä, mitä asiakaspalvelija minusta ajattelee, "Mitähän toikin vanhaa äijä horisee ja luulee olevansa." Suomalainen yhteiskunnallinen ilmapiiri on tunkkainen ja viimeiset vuodet entistä kahtiajakautuneempi. Toiset voivat osallistua yhteiskunnan toimintaan työllisinä, toiset työtöminä ja halveksuttuina toisen luokan köyhinä kansalaisina. 

Sitten näihin sukupolvikysymyksiin. Näissä kysymyksiisä koen suurta tuskaa nähdessäni tahditonta käytöstä ja menettelytapoja. Minne ovat hyvät tavat osalta ihmisiä kadonnut tyystin ja tilalle on tullut öykkäröinti, minäittementaliteetti. Ihmiselle ei ole missään vaiheessa varmaan opetettu ymmärtämään, että lakin päästä pois ottaminen ruokaillessa on paitsi hyvä tapa, myös keino välittää kiitollisuutta ruoan valmistajaa, muita ruokailijoita ja itse ruokaa kohtaan. Tai naapurin tervehtiminen on keino yhdistää sosiaalisia suhteita, niin myös piristää ja lisätä turvallisuuden tunnetta lähiympäristössä.

Radiosta ja televisiosta tulee nyky-yhteiskuntaa peilaavia ohjelmia. Nuoria, urheilullisia ja meneviä ihmisiä kilpailee milloin missäkin lajissa ja missä päin maailmaa. Sitten kisaillaan typeryydessä ja näytellään formaatin mukaan riehakasta tai tiherretään itkua. En jaksa innostua, en kerta kaikkiaan. Ja illasta toiseen, teemat vähän vaihtelee, joku voittaa, joku putoaa, näytellään yhteiskunnan nykymenoa, heikot sortuu elon tiellä.

Kauas pilvet karkaavat, laulettiin laulussa. Yhä kauemmaksi taakse jää maailma, jossa kaikki oli suurin piirtein ennustettavaa, paitsi itänaapurin toimet. Työsuhteet olivat pysyviä, talkoilla rakennettiin Suomea, työkaverit viettivät kesälomansakin yhteisiiä kesäkodeissa, posti tuli ajallaan ja kaupungin bussikuski ehti hörpätä kahvit ja polttaa tupakit päättäreillä. Kaikesta ei loukkaannuttu, tapeltiin reilusti jopa nyrkeillä, harvemmin puukoilla toisin kuin nykyään, ei ollut alaikäsiä syytteessa murhanyrityksistä, oli verkkaisempaa ja osallistuttiin yhdistyksiin. Sellaista menneen Suomen ennakoitavuutta ja porukalla tekemistä minä kaipaan. Koulussa oli kuri ja opettajan sana laki. Poliisi oli auktoriteetti, jota jopa pelättiin. Mutta ei ollut katutaidetta eikä sähköpotkulautoja. Polkupyöräilijä saattoi saada sakon suuntamerkin näyttämättä jättämisestä.                                                                   

Kaikkea sitä ihminen haikaileekin, että valkoista keppiä heiluttavaa poliisia Hämeenkadulle ja hänen pillin  vihellystään!

Esa Kanerva


Suuntaa on muutettava

                                                                                                                     

                                                                                                           

                                                                            
                                                                                                                                   21.5.2025

Veroja on kerätty kautta ihmiskunnan historian. Veronkerääjien motiivit ovat vaihdelleet suurtalonpoikien viljaveroista valtiolliseen terroriin. Viime vuosisatoina veroja on pyritty keräämään yhteiskuntien yhteiseksi hyväksi ja jollakin tapaa perustellun oikeudenmukaisesti. Oikeistolaiset puolueet ovat kannattaneet matalia veroja monistakin eri syistä. Valtio on haluttu pitää erillään yksilön elämästä ja jokaisen pitää hankkia oma toimeentulonsa. Kun on matalat verot, se ideologin mukaan kannustaa tekemään enemmän töitä, säästämään ja investoimaan. Ns. hyvinvointivaltiossa tarvitaan verotusta palvelujen rahoitukseen, tuloerojen tasaamiseen ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden takaamiseen. Orpon hallitus uskoo kovaan oikeistolaiseen politiikkaan myös verotuksen osalta.

Puoliväliriihessä hallitus avasi rahahanat ja heitti taloustavoitteensa roskakoriin. Ylempien tuloluokkien verotusta kevennettiin reippaasti ja tavalliset suomalaiset maksavat laskun (velan).

Suomen velkasuhde kasvaa tulevina vuosina 90 prosenttiin. Koska työttömyys kasvaa, paine työttömyysvakuutusmaksuihin kasvaa. Maksujen noustessa, se  kääntää monen keskituloisen veronalennukset pakkasen puolelle.

Eräs ihmeellisyys puoliväliriihen ratkaisuissa oli yhteisöveron reipas alennus 18 prosenttiin. Hallitus uskoo ns. dynaamisiin vaikutuksiin, eli siihen, että veronalennukset eivät vähennä ainoastaan valtion verotuloja, vaan voivat jopa lisätä niitä, kun talouskasvu ja työllisyys paranevat. Uskokoon ken haluaa, ennusmerkit ovat kuitenkin huonot. Talouskasvu antaa odottaa itseään ja työttömyys nousee.

Olisin mieluummin nähnyt isojen yritysten verotukien karsintaa ja niiden kohdistamista investointien kannustamiseen. Ns. ylläpitävät tuet eivät tuo talouteen tehokkuutta. Parasta veropolitiikkaa ja harmaan talouden torjuntaa olisi ollut kotitalousvähennyksen nostaminen.

Ymmärrän ja osaan samaistua köyhän asemaan tilanteessa, jossa Kela pakottaa asuntotuen leikkauksen johdosta muuttamaan pienempään asuntoon, työttömyyskorvauksen pienentyessä ja kaiken kallistuessa. Mitä yksinhuoltajaäiti vastaa lapselleen tämän kysyessä, miksi meillä ei ole varaa siihen, mitä naapurin lapsilla on. Tuskin lapsi ymmärtää perusteluksi Purran eduskunnassa toistamaa mantraa, että Suomen talous vaatii nyt leikkauksia ja uhrauksia.

Esa Kanerva

 


Kohti Woltti-kuskien työehtoja

 

                                                                                             

                                                                          

                                                                                                       12.5.2025

Hallitus tekee Suomessa nyt puhtaasti ideologiapolitiikkaa, heikentää lakko-oikeutta ja poistaa työntekijöitten ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden. Tutkimuksellinen tieto ei tue käsitystä, että arvioidusti siitä saatavalla 190 miljoonalla eurolla olisi isoa taloudellista merkitystä talouden kokonaisuuden kannalta siitä aiheutuvien haittojen kompensoimiseksi. Sopimusjärjestelmän toiminnan haittaaminen tai jopa alasajo saattaa sitä vastoin kansantalouden kannalta tulla yhteiskunnalle jopa kalliimmaksi.

Ensinnäkin tutkimuksin on todettu, että tasapainoinen neuvotteluasema työnantajan ja työtekijöitten välillä tuottaa parempia lopputuloksia ja työehtosopimuksia myös tuottavuuden kasvun kannalta kuin epäsymmetrinen neuvottelutilanne. Ammattiliittojen keskustoimistoissa työskentelevät yleensä neuvottelujohtajina juristit samoin kuin pöydän toisella puolella. Paikallisesti työntekijöitten pääluottamusmiehet ovat liittojen kouluttamia ammattilaisia. Tavallisesti heillä on takanaan 3-vuotinen työmarkkinatutkinto, joka sisältää myös yliopisto-opintoja ainakin työoikeudessa.

Jos ns. yleissitovuus poistuu ammattiliittojen jäsenmäärän laskiessa ja työnantajien järjestäytyessä yhä harvemmin työantajaliittoon, voi olla, että työehtosopimusten yleissitovuuden kriteerit eivät enää täyty (yli 50 % järjestäytyneistä työntekijöistä työskentelee järjestäytyneiden työnantajien palveluksessa). Seurauksena on paluu keskitetystä sopimustoiminnasta jokaisen yksittäisen yrityksen harjoittamaan neuvottelutoimintaan. Se on niille hyvin vaikeaa ja kallista, koska osaamista on vähän tai ei ollenkaan. On vaikeaa tietää työmarkkinoiden kilpailutilanteesta ja työvoiman hinnasta. On selvää, että yrityksille tulee lisää kustannuksia verrattuna nykytilanteeseen.

Julkisuudessa on esitetty teorioita, että työnantajat voivat välttää järjestelyin verovähennysoikeuden poiston. Tällöin tilanne olisi veropoliittisesti epäoikeudenmukainen. Hallitus nimenomaan korosti, että poisto koskee tasapuolisesti kumpiakin osapuolia.

Työttömyyskassan jäsenmaksu olisi edelleen vähennyskelpoinen. Kassan jäsenmaksun vähennyskelpoisuus perustuu eri kohtaan verolaissa kuin ammattiliiton jäsenmaksu. Se ymmärretään tulonhankkimismenona. Tämä houkuttelee työntekijöitä maksamaan vain sen, vaikka ns. Loimaan kassaan. Ammattiliitoille tulee iso haaste osoittaa tarpeellisuutensa tavallisen duunarin näkökulmasta ja merkitsee isoa tulosvastuuta. Solidaarisuus lienee nuorelle polvelle tuntematon käsite ja periaate hoitaa vain omat asiat, on vahva. Tämä on tietysti hyvin lyhytnäköistä ajattelua, koska se merkitsee todellisuudessa paluuta aikaan viime vuosisadan alun työehtoihin hitaasti, mutta varmasti. Muutos on hidasta korkeasti koulutettujen ja osaamisellaan kilpailuun kykenevien työntekijöitten aloilla, mutta siirtyminen esimerkiksi kaupan alalla, rakentamisessa ja teollisuudessa nopeaa.

Yhteiskunta ei pääse eroon työmarkkinoista purkamalla sopimusyhteiskunnan. Työehdoista on pakko alkaa säätämään ja tarkentamaan lakeja, joilla turvataan työelämän minimiehtoja. Se vie aikaa, koska lainsäädäntötyö on hidasta. Poliitikot joutuvat sitten päättämään palkkojen, työaikojen ja lomien tasosta. Kyseiset lait ovat kyllä nykyisinkin olemassa, mutta niistä sovitaan yleensä paremmin työehtosopimuksissa.

Viimeisin työnantajien veto taitaa olla vasta tulossa. Yleensä työnantaja perii työntekijältä valtakirjalla suoraan palkasta ammattiliiton jäsenmaksun. Perintä ei perustu lakiin, vaan työehtosopimuksilla on sovittu asiasta. Mikäli työnantajat päättävät luopua käytännöstä, se alkaa olla ammattiliitoille hyvin hankalaa ja yksittäiselle työntekijälle kohtuutonta tilittää joka kuukausi ay-jäsenmaksu liitolle. Ainakin se pakottaisi ammattiliittojen jäsenmaksun prosenttiperusteisesta perinnästä tasamaksuun.

Tuon keskusteluun vielä yhden asian. Sopimusyhteiskunta on vahvistanut sen resilienssiä. Kansakunnan puolustus on perustunut siihen yksimielisyyteen, että Suomea kannattaa puolustaa. Duunarit ovat kokeneet työmarkkinaselkkauksissa joukkovoimaa ja yhteenkuuluvuutta. Työnantajat ovat hyötyneet vakaasta yhteiskunnasta ja toimintaympäristöstä. Oikeastaan hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu sopimalla, keskeisinä elementteinä keskitetyt tulopoliittiset kokonaisratkaisut. Nyt halutaan, että jokainen työnantaja ja yksittäinen työntekijä tekevät keskenään diilejä omalta osaltaan. Yksilökeskeinen ajattelutapa ei ainakaan lisää kansalaisten yhteenkuuluvuutta, mikä on tarpeen erityisesti kriiseissä.

Aika näyttää, minusta työelän lainsäädäntö ja työntekijöitten asema on heikentynyt tämän hallituksen aikana sietämättömästi. Tulevienkin hallitusten on vaikeaa korjata nyt tehtyjä työelämän heikennyksiä. Ovatko duunarit luisumassa kohti alustatalouden työehtoja ja Woltti-kuskien asemaa?

Esa Kanerva

Vaalilupaukset on lunastettava!

 

                                                                                

                                                                                  

                                                                                                       4.5.2025

Demareille kävi vuoden 2025 kunta- ja aluevaaleissa oikein hyvin ja se saavutti paalupaikan sekö hyvin todennäköisesti pormestaripaikan. Valtuusto sen mandaatin sitten viime kädessä vahvistaa. Historiassa täytyy mennä aina vuoteen 1992, jolloin saavutettiin vastaavan tasoinen tulos 29 % äänistä. Silloin tuolla tuloksella irtosi 21 paikkaa valtuustossa, nyt 20. Mistä SDP:n kannatus kumpusi ja mistä perussuomalaisten romahdus johtui?

Vaalikopilla päivystäneenä uskallan esittää väitteitä ja perusteita syistä, vaikka virallisia tutkimustuloksia ei ole käytettävissä. Kansalaisia kiinnostavia aiheita olivat valtakunnan politiikka ja sosiaali- ja terveydenhuolto. Näistä kahdesta teemasta haluttiin keskustella ja niistä oltiin huolissaan. Kuulin monta elämäntarinaa leikkauksista ja köyhyydestä. Iäkkäämmät olivat peloissaan omasta tulevaisuudestaan. Opposition väitettiin vaalien jälkeen pelotelleen kansalaisia hallituksen toimilla ja siten saaneen vaalivoiton. Ei pidä paikkaansa, Ei tarvinnut pelotella, kyllä kansalaiset aivan itse toivat nämä aiheet keskusteluun. Ei voi tietysti vähätellä onnistuneen ehdokasasettelun merkitystä ja persujen ehdokaspulaa.

Vaalit merkitsivät myös eräänlaista sukupolvenvaihdosta. Nuoret ehdokkaat onnistuivat hyvin ja neljä ensikertalaista valittiin valtuustoon sekä seitsemän ensikertalaista varavaltuutetuiksi. Pormestariehdokkaan valinta meni nappiin ja Nurminen sai 1502 ääntä enemmän kuin Kummola.

Voihan myös vaalikampanjan toteutusta kehua onnistuneeksi. Toteutettiin se hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Ennen vaaleja ehdokkaat kiersivät kaikki kaupunginosat. Tehtiin suoramarkkinointia eri kielillä. Teipattiin ratikka ja ennen kaikkea yhteishenki oli hyvä. Into tehdä vaalityöstä näkyi myös siinä, että listalla ei ollut juurikaan heikkoja tuloksia saaneita.

Demaritulosten valtakunnallisessa vertailussa Tampere oli neljänneksi paras. Edelle menivät Lahti, Pori ja Vantaa. Tampereen tulos ylittää 6 prosentilla puolueen valtakunnallisen kannatuksen.

Meille demareille vallitulos on velvoittava. Hallitus leikkaa kuntien valtionosuuksia ja hyvinvointialueitten rahoitusta. Nämä rahat ovat kaikki palveluista pois. Vaalilupaukset on lunastettava siitä huolimatta. Kunnissa on talouden tasapainottamisen aikataulua pidennettävä ja ehkä investointeja myöhennettävä. Ikäihmiset tarvitsevat Kotitorin, päivätoiminnan, kädentaitokerhot ja palvelutalojen jumppasaliohjaukset, esimerkkejä mainitakseni.

Esa Kanerva