9.9.2021
Eläkkeellä olevia tarvittaisiin kuulemma vielä palkkatyöhön. Siis se eläkkeellä olevien parin miljardin arvoinen vapaaehtoistyö ei riitä. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos teetti oikein selvityksen iäkkäiden työnteon tarpeellisuudesta. Hyvinvointivaltio uhkaa kaatua, ellei huoltosuhdetta saada paremmaksi. Muutaman vuosikymmenen päästä yhtä työssä olevaa kohti on yksi eläkeläinen tai muuten toimeton. Samalla yksi yhteiskunnallinen ympyrä sulkeutuisi.
Maatalousyhteiskunnassa ei jääty eläkkeelle, vanha isäntä teki töitä niin pitkään kuin jaksoi. Kukaan ei ole sentään esittänyt joissakin menneissä yhteiskunnissa olevaa tapaa ajaa vanhukset rotkon reunalle tai karkottaa kyläyhteisön ulkopuolelle. Työn tekeminenkin on muuttunut, hommat ovat raskaissakin duuneissa nykyään enimmäkseen koneitten ja laitteiden valvontaa. Harva heiluttaa enää lapiota työkseen. Se on monipiippuinen juttu tuo eläkeläisten paluu yhteiskunnan tuottavaksi tuotannon tekijäksi. Suhtautuminen on kirjavaa, riippuu siitä, keneltä kysyy.
Yhteiskunnassamme on tällä hetkellä paljon 65-74-vuotiaita täydessä iskussa olevia myöhäiskeski-ikäisä ihmisiä. Tänään jäädään eläkkeelle paremmassa henkisessä ja ruumiillisessa kunnossa kuin muutama kymmenen vuotta sitten. Moni jatkaa työtään vapaaehtoisesti yli oman eläkeikänsä. Usea huomaa muutaman vuoden oloneuvoksena oltuaan, että voisihan sitä jotakin työtä vielä tehdä. Saisihan siitä korvausta ja elämään mielekkyyttä.
Eläkeläiset ovat haluttua työvoimaa. Heillä on ymmärrystä niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin siihen, että töissä ollaan työn tekemistä varten. Työnantaja maksaa palkkaa tehdystä työpanoksesta eikä kännykkä kädessä maleksimisesta. Iäkkäät ovat työajan suhteen joustavia. Heille sopii satunnaisten ruuhkahuippujen purkaminen haluttuun aikaan vähän lyhyemmäksikin ajaksi. Kukaan ei varmaan epäile lääkärin ammattitaitoa, vaikka hänelle olisi parta ja tukka harmaa tai pää vanhuudenkalju. Puhumattakaan papin lipereistä, kyllä niitä sopii kantaa yli seitenkymppisenäkin. Jos pää pelaa ja jalka nousee, ei se ammattitaito mihinkään katoa. Puhumattakaan Kekkosesta, joka paiski töitä yli kahdeksakymppiseksi, tosin loppuaikoina vaihtelevalla menestyksellä.
Etla kertoo, että suuri virhe päästää suuret ikäluokat kuusikymppisinä eläkkeelle. Enpä tiedä, eläkevarantoja on nyt kasassa n. 250 miljardia ja vuoden 2021 toisella neljänneksellä ne kasvoivat 8 miljardia euroa. Nähdäkseni rahat riittävät myös tulevaisuudessa nuorempien ikäluokkien eläkkeisiin. Mihinkä niitä suurten ikäluokkien tienaamia rahoja oikein haudotaan? Siis eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta ei nähdäkseni ole oleellista nykyisten eläkeläisten töissä käyminen. Vaikka Etla toisin väittää. Eivät kaikki kerralla eläkkeelle jää, eläkevastuut ja rahojen riittäminen lasketaan tällä periaatteella, mikä on yliampuvaa riskien minimoimista. Ennemminkin kysymys on yksilön valinnasta. Jos motivaatiota ja halua riittää, niin työtä on nyt tarjolla. On oikein seniorityönvälitystä ja sen sellaista. Hoitoalalla on iät ja ajat käyty keikkailemassa entisessä työpaikassa. Tavoitteena voi olla ulkomaanreissu tai uusi kotiteatteri. Onhan niitä sellaisiakin töitä, että tietyn ikärajan saavuttaneet on poistettava niistä, vaikka väkisin. On veturinkuljettajaa, kirurgia ja suuren vastuun muista ihmisisistä sisältäviä töitä. Eikä se opettajankaan homma suju vähän henkisesti jäykältä iäkkäältä. On sitä minun aikaisemmissa hommissa tullut vastaan henkilöitä, jotka on kyllä havainnut kykenemättömäsi niihin tehtäviin, joissa hän oli. Ihmisellä itsellä ei ollut enää kyvykkyyttä arvioida omaa selviytymistään.
Omasta kokemuksesta tiedän, että pakkotahtiseen työhön ei enää rahkeet riitä. Jos saa itse valita, tekeekö muutaman tunnin silloin tällöin tai säännöllisesti viisi tuntia, vaikka viikon jokaisena päivänä jonkin aikaa, se sopii. Tällaisen työnteon mallin olen itselleni kokenut hyväksi kokemukseksi. Varsinkin avioliiton toisen osapuolen vielä ollessa työelämässä, järjestely on toiminut hyvin. Mielenkiitoisia hommia on ollut. Pikkuhiljaa alan keskittyä isoisän tai ukin rooliin, siinä työsarkaa tuntuu riittävän. Pitää tietenkin muistaa, että ei liikaa norkoile kenenkään lapsen nurkissa. He elävät omaa elämäänsä ja liika mielenkiinto ei saa aikaan kuin miniän suuttumuksen.
Poliitikon homma on myös eläkeläiselle mahdollisuus työllistyä. Siinäkin pitäisi muistaa oma ikänsä. Pitäisi itse tehdä arviointia, ettei äänestäjien tarvitse puuttua peliin. Iällä ja kokemuksella on yleensä positiivista merkitystä. Iällä kyetään harkintaan ja eri vaihtoehtojen arviointiin ehkä paremmin kuin nuoret poliitikot. Tekeehän se toki pahaa, kun nykyhallitus on melkein lastentarha noin iällisesti, mutta silti. Aikansa kutakin ja mikään sukupolvi ei ole korvaamaton. Nuoret poliitikot eivät valitettavasti osaa kysyä neuvoa. Se olisi arvokasta. Niinhän se on, että edellinen sukupolvi aina ”tappaa” edellisen ja välit on selvitettävä, useimmiten riitaisesti. Ja syrjäytetty sukupolvi pettyy sydänjuuriaan myöten nuoriin leijoniin. Näin on ollut ja oleva.
Esa Kanerva
