Tilakeskuksen yhtiöittäminen etenee


                                                                                                                                  

                                                                                                                     19.9.2017

Ei liene salaisuus, että olen yhtiöittämisprosessin loppuun viemisen kannalla. Asiasta on tullut luntakin tupaan, ei siinä mitään. ” Kyllä te nyt olette menneet porvareiden halpaan. Kyllä työväenaate on halpa tänään”, on suoraa lainausta palautteesta. Olen omalta osaltani valmis tunnustamaan, että minua on höynäytetty, jos tämä jollakin muulla tavalla todistettaisiin kuin lyömällä leimakirveellä otsaan.                                                                 

Perustelen kantani. Edellinen valtuusto oli jo periaatteessa siunannut yhtiöittämisen. Viime valtuusto asetti 14.11.2016 vuoden 2017 talousrvion hyväksymisen yhteydessä Tilakeskus Liikelaitokselle tavoitteen valmistautua toiminnan yhtiöittämiseen. Tilakeskus Liikelaitoksen entisenä puheenjohtajana tiedän, että kaikki kirjanpidolliset ja tuotteistamiseen liittyvät valmistelut ovat olleet käynnissä tuosta päivämäärästä asti. On valmistauduttu siihen, että Tilakeskuksen omaisuus menee kaupungin taseeseen. On tehty Tampereen Tilapalvelut Oy:n liiketoimintasuunnitelma, yhtiöjärjestys ja perustamissopimus. On perustettu kaupungin organisaatioon oma lautakunta, asunto ja kiinteistölautakunta sekä palveluryhmä hoitamaan tiloja, kiinteistöjä ja asumista (Kitia vuoden 2017 alusta). Tilakeskuksen entinen toimitusjohtaja siirtyi 1.12.2016 tähän palveluryhmään kiinteistöpäälliköksi ja Tilakeskukselle valittiin uusi toimitusjohtaja. Hankkeen etenemisen stoppaajille sanoisin, että juna meni jo viime vuoden talousarviokokouksen jälkeen.

Minulle on tärkeää, että henkilöstöstä pidetään hyvää huolta. Pormestari Lyly junaili tai pakotti konserniohjauksen hyväksymään ns. henkilöstön siirtosopimuksen, joita kaupunki ei ole tehnyt aikaisemmin, jossa sovitaan mm. luottamusmiesjärjestelmästä (koulutus, vapautuksen, korvaukset), henkilöstöeduista, palkkauksesta ja eläkevakuuttajasta. Kysymyksessä on tärkeä ennakkopäätös. Lisäksi henkilöstö saa yhtiön hallituksesta paikan. Tämäkin on jotakin ennenkuulumatonta. Yhtiö on kaupungin 100 prosenttisesti omistama ns. inhouse-yhtiö, jolta kaupunki voi ostaa palvelut kilpailuttamatta. Kysymys ei ole siis markkinoilla toimivasta yhtiöstä. Koen, että tässä tilanteessa tarjottu diili on henkilöstön näkökulmasta paras mahdollinen. Ymmärrän, että jokaisella työntekijällä on huoli siitä, että miten minun tässä muutoksessa käy. Parempaankin suuntaan voidaan henkilöstöpolitiikassa mennä esimerkiksi palkitsemisjärjestelmien käytössä ja oman henkilöstön palkkaamisessa.

Katselin Tiken toimintaa läheltä 4,5 vuotta. Liikelaitosmallissa keskushallinto oli osaltaan järkevän henkilöstöpolitiikan este. Tike koulutti insinööristä hyvän isännöitsijän kolmessa vuodessa. Sen jälkeen työntekijä pyysi pientä palkankorotusta, mutta henkilöstöhallinto torppas sen. Kaveri lähti muualle. Tilakeskus jäi nuolemaan näppejään ja osaamista katosi. Organisaationa sillä oli tahtotila palkata omaan taloon varsinkin ydinosaajat (mm.valvojat, isännöitsijät, rakennuttajat). Uusien vakanssien perustamislupia ei saatu, piti ostaa ulkopuolelta. Kun oman organisaation henkilöstökulut ovat n. 10 miljoonaa euroa, ulkopuolelta ostettiin n. 20 miljoonalla. Tämä suhde on väärä. Omien osaajien osuutta on tulevaisuudessa kasvatettava huomattavasti. Myös omat huoltomiehet ja huoltomiesjärjestelmä olisi tärkeää. Muut ammattilaiset (mm. maalarit, metalliverstas, timpurit) on pidettävä omissa käsissä.

Aika taas näyttää, mitä hyötyä osakeyhtiöstä saavat veromaksajat. Liikelaitoksessa voidaan tuottaa konsernin tarpeisiin palveluita, jotka liiketaloudellisesti eivät ole aina järkeviä. On turhaa byrokratiaa ja raportointia. Puolueen elinkeinopoliittisessa ohjelmassa todetaan, että ”yhtiöittäminen in-house-yhtiöksi on joissakin tapauksissa perusteltua ja toimintatapana se muistuttaa paljon liikelaitoksen toimintatapaa. Kyse on valinnasta kahden toimintatavan välillä. Käytännössä kunnan ollessa ainoa omistaja, on varsin kiinteä omistajaohjaus mahdollista.” En näkisi tässä mitään mullistavaa ”demokratiavajetta” syntyvän kuntalaisen kannalta, jos omistajaohjaus on tehtäviensä tasalla. Toiminta voi kuitenkin sujuvoitua ja parempaa tulostakin syntyä hyvänä palveluorganisaationa.

Esa Kanerva