27.4.2021
Maakuntiin siirtymistä on valmisteltu hissun kissun. Kiuru on kiertänyt maakuntia ja pitänyt palopuheita. Suurta yleisöä ei Suomen historian suurin hallinnon uudistus ole enää jaksanut kiinnostaa. Eikä myöskään lehdistöä, joka määrittää päivän puheenaiheet. Samaa asiaa on jauhettu jo viimeiset kymmenen vuotta eikä valmista ole tullut. Miksi siis uskottaisiin, että tämä kerta toden sanoo? Hyvinvointialueiden esivalmistelua on kaikesta huolimatta tehty kaikilla alueilla ao. ministeriön johdolla. Lakipaketti on ollut eduskunnan käsittelyssä 15.4.2021 alkaen. Väliaikaisten toimielimien perustamista mietitään. Mistä siis kiikastaa tai mikä on jarruna?
Perustuslakivaliokunnasta on tullut Suomessa päätöksenteon ylin päättävä elin. Tuntuu siltä, että se määrittää sen, mitä eduskunta saa päättää. Asia juontuu Suomen lain käytön integraatiosta eurooppalaisiin lain tulkintoihin. Niin tai näin, tähän mennessä eri hallitusten esittämät ratkaisumallit ovat kaatuneet perustuslakivaliokunnan ratkaisuihin. Esitykset on aina tulkittu perustuslain vastaisiksi. Nyt on tekeillä karvalakkimalli, jota on lähdetty tekemään perustuslainmukaisuus edellä. Keskusta sai hallitusneuvotteluissa maakunnat ja loppu on sitten STM:n virkamiesten, sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja valtionvarainministeriön valmistelun varassa.
Mikä hiertää? Edellisen hallituksen monituottajamalli, joka painotti yksityisen terveyssektorin roolia, kaatui perustulakitulkintaan. Nyt painotetaan julkisen sektorin asemaa ja oman tuotannon välttämättömyyttä kaikissa tilanteissa. Pirkanmaalla julkisuuteen on noussut Fimlabin, Coxan ja Sydänsairaalan kysymys. Vaikka demarit eivät edellisellä hallituskaudella kannattaneet merkittävää palvelujen yksityistämistä, nyt edellä mainitut osakeyhtiöt kelpaavat isoina palveluntuottajina. Nämä organisaatiot ovat osoittaneet kyvykkyytensä ja näitten yhtiöitten tulee saada jatkaa toimintaansa julkisomisteisina osakeyhtiöinä. Asia tuottaa tietysti juridisia ongelmia, koska Mehiläinen kysyy tietysti heti, miksi he eivät voi tuottaa samoja palveluja vastaavilla ehdoilla. Kaikkien osakeyhtiöitten pitää kilpailulakien mukaan pystyä toimimaan markkinoilla samoin edellytyksin. Oppositio maksaa nyt potut pottuina ja rummuttaa näiden julkisomisteisten osakeyhtiöitten toiminnan puolesta. Turhaan räksyttävät, politiikka löytää ratkaisut tähänkin ongelmaan.
Nyt kysytään aiheellisesti, miten käy kuntien itsehallinnon. Vanha totuus on se, kenellä on lompakko, se määrää. Uudistuksen jälkeen rahat ovat valtiolla ja sillä on vahva ohjaus maakuntien talouteen. Yksi suunniteltu tehokas ruuvi on se, että tulevina vuosina otettaisiin huomioon vain 80 prosenttia kustannusten noususta. Se on paljon! Me tiedämme, että terveyskustannukset nousevat joka vuosi monesta eri syystä, eikä vähiten väestön ikääntymisestä johtuen. Kuntien rahoista häviää n. puolet, samoin henkilöstöstä. Miten kunnat selviävät yleensä raskaasti velkaantuneina. Ajatushan on kaunis, uudistus on nollasummapeliä. Tähän en usko. Kuntien strategiat, hankinnat ja rahoitus on suunniteltu 10-20 vuoden perspektiivillä. Maakunnat syntyivät, rahat menivät ja velat jäivät. Uuden hallintoportaan luominen vie kunnan taloudellista päätös- ja määräämisvaltaa etäämmäksi. Tämän luulisi olevan kunnallista itsehallintoa nakertava tekijä.
Suomeen ollaan luomassa 22 uutta sosiaali- ja terveydenhuollon toimijaa sekä pelastustoimen järjestäjää sekä Uudenmaan erillisratkaisu. Palveluiden yhdenvertaisuuden varmistamiseen kaikkialla Suomessa. Taas ajatuksen tämä on kaunis. Maakunnat nyt vain sattuvat olemaan elinkeinorakenteeltaan ja väestöpohjaltaan hyvin erilaisia. Ollaanko tässä istuttamassa väkisin kaikkia samaan muottiin? Kaikki liittyy rahoitukseen. Maakuntien taloudelliset mahdollisuudet ovat erilaiset ja väistämättä uudistus johtaa rahoituksen jakamiseen. Toiset alueet menettävät, toiset saavat lisää. Tästä syystä Tampereen valtuuston lausunto uudistuksesta oli kirpeän sapekas. Pirkanmaalaiset vahvistavat kainuulaisen hallinnon mahdollisuuksia kantaa vastuuta heidän sosiaali- ja terveyspalveluistaan.
Mitä tehtäviä jää tulevaisuuden Tampereen kaupungin vastuulle. Valtionosuuksia saadaan pienten lasten varhaiskasvatuksesta. Päiväkodit jäävät kuntien kontolle. Samoin esi- ja perusopetus. Tuiki tärkeitä tehtäviä ylipäätään. Kaupunki huolehtii kirjastoista ja kulttuuritoimesta. Opetukseen liittyy myös taiteen perusopetus. Lisäksi kunnasta löytyy ns. yleinen toimiala, esimerkiksi eri alojen hallinto, ja tekninen toimi. Kunnat harjoittavat laajalti ns. vapaaehtoisia tehtäviä, esimerkiksi liikuntaan liittyen. Tampereen, niin kuin muidenkin kuntien tulee elää ja voida hyvin myös tulevaisuudessa. Siksi niiden on oltava aktiivisia elinkeinopolitiikassaan ja työpaikkojen hankinnassa. Verokertymän on jatkossakin kannateltava taloutta.
Hyvinvointialueet on tässä vaiheessa suunniteltu aloittavan vuoden 2023 alusta. Sitä ennen käytäisiin vaalit keväällä 2022. Epäilen, että aikataulu pitää tälläkään kertaa. Kiuru on jo väläytellyt vuoden lisäaikaa. Mitäs tässä muuta voisi sanoa kuin onnea matkaan!
¤¤¤¤¤¤¤
Toveriseura järjesti ja kutsui alustamaan viikko sitten Tampereen yliopiston dosentin Pertti Timosen tulevista kuntavaaleista. Muutamia poimintoja tilaisuudesta ja Timosen alustuksesta.
Paitsi hyvä ehdokasasettelu niin valtakunnallinen puolueen kannatus on merkittävä lopputuloksen indikaattori. Jos perussuomalaisten nykyinen gallupkannatus realisoituisi valtakunnan tasolla, se merkitsisi 53 paikkaa heille eduskunnassa. Demarit saisivat vastaavasti 42 paikkaa. On siis todennäköistä, että tuleva pääministeri saattaa olla perussuomalaisten Jussi Halla-aho.
Takaisin Tampereelle. Monen kunnallispoliitikon ura on lähtenyt liikkeelle jonkun asian vastustamisesta Tampere-talosta ratikkaan ja tunneliin. Nyt ei tällaisia potentiaalisia vastustamishankkeita ole tekeillä, jos ei oteta huomioon ratikkaan liittyvää Näsinsaaren tekemistä Näsijärveä täyttämällä. Perussuomalaiset ovat tehneet vahvan vaalityön ja ehdokasasettelu on kunnossa. He todennäköisesti saavat lisää paikkoja. Veikkaus on 10 paikkaa, kunnallisneuvos Salmisen prognoosi on 14 paikkaa.
Muitten puolueitten tuloksessa ei tapahtuisi muutoksia tai ne olisivat pieniä. Kokoomus tai demarit voivat kumpikin voittaa, mutta äänimäärissä erot ovat pieniä. Pienet vaihtoehtopuolueet häviävät poliittiselta kartalta (Vata, Tapu).
Demareitten valovoimaisten pääministerin tai kansanedustajien ehdokkuus tuo paljon ääniä, muttei se yllättävästi vaikuta merkittävästi vaalien lopputulokseen.
Esa Kanerva
