24.10.2019
Mitä tuo otsikko nyt oikein tarkoittaa? Tampereen Sosialidemokraattinen Toveriseura sai uuden ja nuoren puheenjohtajan viime vuonna tähän samaan aikaan. Hän oli sairaanhoitaja Ville-Veikko Haapala. Nuoresta iästään huolimatta hän oli ollut liikkeemme jäsen vuosikausia. Hänessä oli potentiaalia johtaa yhdistystä. Ville-Veikko oli tehnyt jo pitkin tätä vuotta itsearviointia ja punninnut omia mahdollisuuksiaan hoitaa aikaa vievää puolueosaston puheenjohtajan tehtävää. Kolmivuorotyö ja sen rajoittamat ajankäyttömahdollisuudet sekä tähtäin ammattiyhdistyspolitiikkaan painoivat puntarissa niin paljon, että Ville-Veikko ilmoitti luopuvansa Toveriseuran puheenjohtajuudesta. Yleinen mielipide oli pahoillaan ja luottamusta jatkoon olisi ollut, mutta hän pysyi päätöksessään. Johtokunta joutui kovan paikan eteen, mitäs nyt sitten tehdään?
Yhdistyksen puheenjohtajan tehtävän menestykselliseksi hoitamisen edellytys on mahdollisuus riittävään ajankäyttöön. Toinen asia on, että ihmisellä täytyy olla oma halu ja motivaatio tehdä puolueen perustyötä. Se on arkista puurtamista ja organisointia. Kolmanneksi ketään ei voida nostaa puheenjohtajaksi ”pystymetsästä”. Pitää olla kokemusta ja sosiaalisia vuorovaikutustaitoja kannustaa jäseniä toimintaan. Jonkin sortin esiintymiskyky ja mielipiteitten kirjoittamisen taito vaaditaan.
Toveriseuran vuosikokous valitsi 24.10. tehtävään puheenjohtajuutta pitkään aiemmin hoitaneen, allekirjoittaneen, kaupunginvaltuutettu Esa Kanervan. Johtokunta oli varmasti valmistellut esitystä olemassa olevien tosiasioitten pohjalta. Kukaan ei ollut ilmoittautunut eikä ahkerasta ehdokkaiden seulonnastakaan ollut apua. Johtokunta kysyi aiemmin halukkuuttani ottaa tehtävä vastaan uudestaan puheenjohtajan tehtäviin. Taitaa olla siis onnen kauppaa tai lapsen uskoa, että joku mitat täyttävä nuori eksyy Toveriseuraan ja saavan sellaisen luottamuksen joksikin aikaa. En ollut innostunut, koska tilanne ei näytä ulospäin hyvältä ja koin sen jonkin tason epäonnistumisena. Minulle realiteetti on kuitenkin se, että Toveriseura tarvitsee puheenjohtajan ja toiminta tarvitsee vetäjän. Yhdistyksen on noustava tästäkin ahdingosta.
Mitä tulisi tehdä, että seuraavan vuoden tai kahden sisällä nousee tuoreita ehdokkaita ottamaan vetovastuun tänä vuonna 75 vuotta täyttävästä yhdistyksestä? Fakta on se, että yhdistyksemme jäsenmäärä vähenee ihan luonnollisen poistuman kautta ja uusia jäseniä tulee harvakseltaan. Nuoria on toki yhdistyksessämme mukana. Heistä ei kukaan ole ilmoittanut halukkuudestaan, että hänet valitaan puheenjohtajaksi. On löydettävä uusia vaihtoehtoja. Mitä ne voisivat olla?
Tulen ehdottamaan johtokunnalle ja jäsenistöllemme, että aloitamme kumppanin etsimisen ja etsimme mahdollisuutta yhdistyä johonkin nykyiseen, toimivaan yhdistykseen tai joku yhdistyy meihin, kumminpäin vain. Neuvottelut ja tunnustelut olisi aloitettava turhia viivyttelemättä. Tarvitsemme uudenlaisia ratkaisuja ja voimien yhdistämistä. Tälläkin hetkellä yhdistyksillä on turhaa keskinäistä kilpailua ja päällekkäistä toimintaa. Maailma muuttuu ja yhdistystoiminnankin on muututtava. Historia on tukenamme eikä sitä unohdeta, mutta tämän päivän toimintaan on haettava uutta näkökulmaa. Haluan antaa panokseni muutokselle ja sillä vahvistaa paikallisen sosialidemokraattisen liikkeen toimintaa.
Esa Kanerva
