Mureketta a`la Lindström


                                                                                                                                  

                                                                                                                                    28.9.2018

Työministeri Lindström on esitellyt uuden työaikalain kokonaisuudistuksen. Hänen esitellessään lakiuudistusta, ministerin keskeisenä perusteluna oli työajan käytön joustavuus. Entisenä pääluottana ymmärrän uudistustarpeen tarkoittavan sitä, että työntekijän halutaan olevan aina työnantajan käytettävissä silloin kuin se sitä halutaan. Joustavimmilleen työaikalaki on mennyt kaupan ja ravintoloiden työajoissa. Kapakoitsija määrää työntekijää, että klo 9 palvelet aamujanoiset ja sitten lähdet kotiin. Kauppias haluaa varata työntekijän viikoksi, mutta ei lupaa mitään tuntimäärää. Töihin tullaan kutsuttaessa.                                                                                                          

Työaikajärjestelyt alkavat näemmä koskettaa myös akateemisia ja esimerkiksi myyntialoja. Lindström haluaa ns. joustotyöajan. ”Saat olla töissä milloin haluat”, työnantaja esittää tulostavoitteet. Niihin on tietenkin päästävä. Ylityökorvaukset ja haittatyölisät voidaan unohtaa. Se on sinun asiasi, milloin työsi teet. Työministeri sanoo, että lisäksi liukuvan työajan käyttöä helpotetaan. Vuorokautiset liukumarajat väljenisivät kolmesta tunnista neljään tuntiin ja iltaliukuman tunnit olisi mahdollista sijoittaa myös työpäivän jälkeiseen ilta-aikaan. Tämä voi vähentää työnantajien tarvetta teettää ylitöitä, on sinisten Jarin toive. Toisin sanoen työntekijän illat halutaan olevan työnantajan vapaata riistaa eikä ylitöitä tai iltalisiä tarvitsisi maksaa.

Hoitoalan entisenä pääluottamusmiehenä tiedän, että jaksotyön teettäminen tulisi uuden lain myötä lisääntymään. Jaksotyö on erittäin heikko työaikamuoto työntekijän näkökulmasta. Siinä ei ole vuorokautista eikä viikoittaista työaikaa, vaan kolmen tai kuuden viikontyöaika ratkaisisi. Jaksotyö on nykyisen työaikalain mukaan poikkeus. Uusi laki mahdollistaisi työnantajan määräyksellä 13–19 tunnin työpäivät. Lakiuudistus heikentäisi kaikkien työntekijöiden ylityökorvauksia, sillä tasoittumisjaksoilla, työaikapankeilla ja jaksotyöllä työnantaja voisi välttyä lisä- ja ylityökorvauksien maksulta.

Huijausta on jaksotyöntekijöille luvattu parannus vuorokausilevon pidentämisestä yhteentoista tuntiin nykyisen 9 tunnin sijaan. Se on näennäinen, koska mitään ylimääräistä lepoaikaa ei ole tulossa. Se korvautuisi ilman mitään työnantajan toimenpiteitä seuraavassa vähänkään pitemmässä tauossa.

Jos Lindströmin ajama lakiuudistus toteutuu, se vie työelämää monta kymmentä vuotta taaksepäin. Joustotyöaika ei koske sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä, koska työntekijöiden pitää potilaiden vuoksi olla paikalla työvuorojen mukaisesti. Jari Lindström hehkuttaa yhteisymmärrystä työnantajan ja työtekijän välillä, mutta tasavertaista sopimussuhdetta ei yleensä ole. Vahvemman oikeuksilla yleensä mennään.

Vielä aikaisemmin toistamani mielipide on se, että Kymenlaaksolaisten äänestäjien masokismia ja itsevihaa on äänestää työväenvihaaja ja hallituksen surkeimmin onnistunut ministeri, laborantti, Jari Lindström uudelleen Eduskuntaan.

Esa Kanerva