17.8.2017
Valtuuston kokous 14.8. alkoi klo 15.30 kyselytunnilla. Aihena oli valtuustoaloite Tampereen kaupungin mielenterveys ja-huumeongelmien hoidosta. Kokous päättyi puoli yhdentoista aikaan. Takapuolilihakset olivat kovilla, ainakin näin keltanokalla.
Kysyin apulaispormestari Loukaskorvelta yli 65-vuotiaiden katkaisuhoidon tilanteesta, josta on ollut juttua jo mm. Demokraatissa. Vastauksessa ei tarkasti otettu kantaa ja painotettiin linjan olevan avohoitopainotteisuus. Olen kuullut kentältä, että asia on liikahtamassa positiivisempaan suuntaan ja toimenpiteisiin ollaan ryhmyssä. Seuraan tilannetta.
Valtuustossa kukaan ei avannut keskustelua talouden katsauksesta. Tilanne on se mikä on ja kaikki odottavat sitä, miten talouden kasvu ja työttömyyden lasku vaikuttaa talouslukuihin. On minulla mietteitä taloudesta. Siitä kerron seuraavassa muutamassa lauseessa.
Kaupungin talouden tasapainottaminen on valtuustokauden keskeinen tavoite. Tämän vuoden alkukuukausien toiminnan ja talouden katsaus kertoo talouden suunnan olevan kääntymässä, mutta hyvin hitaasti. Talouden tasapainottamiseen olemme täällä valtuustossa lähes sataprosenttisesti sitoutuneet pormestariohjelman kautta. Velkaantumisen kääntäminen ylijäämäisiin tilinpäätöksiin ei tule olemaan päätöksien osalta helppoa. Yleensä kaikkien suussa leikkaaminen, saneeraaminen, säästäminen ja tehostaminen maistuvat pahalta. Jospa jätettäisiin ne hetkeksi sivuosaan ja sekundaaritoimenpiteiksi. Taloutta voi edistää myös muistakin näkövinkkeleistä. Talouden uudistuminen, palveluiden uudet tuotantotavat ja -menetelmät, uudet liiketoimintamallit ja paremmin tekeminen voisivat olla ajattelun keskipisteessä. Kun ajatellaan nimenomaan Tampereen taloutta, vaaditaan koko organisaation henkisen ajattelumallin muuttamista siten, että kaikki mitä tehdään, tehdään työllisyyden ja työllistämisen lähtökohdasta.
Mitä tarkoitan talouden uudistumisella. Kaupunki voi luoda edellytyksiä uusiin liiketoimintaideoihin perustuville yrityksille. Niiden toiminta voi liittyä perinteisiin liiketoiminta-alueisin, kuten matkailuun, ympäristöteknologiaan, liikkumiseen tai logistiikkaan, mutta uusin toimintakonseptein. Smart-cityllä luodaan vankkaa alustaa näille hankkeille. Enemmistölle voidaan tarjota lukuisat kunnalliset palvelut sujuvasti ja taloudellisesti vaikka kännykän avulla. Tietysti hoidamme myös niiten kuntalaisten palveluista, jotka tarvitsevat perinteistä toimintatapaa. Tarkasti kohdennettuna tarjontana ja etukäteen selvitettynä kohderyhmänä on löydettävissä heidänkin prosessiinsa sujuvuutta. Tuottavuutta lisää eniten kuitenkin se, että valtaosalle asiakkaita tehdään palvelut digitaalisesti. Uudet liiketoimintamallit ja osaamiskeskittymät tarvitsevat kaupungin tukea kaavoituksesta ja henkisestä tuesta lähtien. Esimekkejä onnistumisesta on jo nähtävillä koulutuksessa ja terveydenhuollossa. Paremmin tekeminen ja tuottavuuden lisääminen kaupungin omassa organisaatiossa ei tarkoita hiillostamista, vaan päätä käyttöön enemmän, fysiikkaa ja kömpelöitä prosesseja vähemmän.
Talouden suunnan kääntyminen parempaan on kiinni paitsi koko Suomen, myös omista toimenpiteistämme. Työllisyys on ykkösasia. Kaupungin toiminnalla on varsin ratkaiseva merkitys yritysten ja työtä hakevien yhteensaattamisessa. Täsmäkoulutus yritysten tarpeisiin ja yritysten kilpailuttaminen kaupungin hankkeissa siten, että kilpailuttaminen tukee paikallista yrittäjyyttä ja työllistymistä, parantavat kaupungin työllisyystilannetta edelleen. Kaupunki takaa palvelut sekä yrityksille että työtä hakeville sujuvasti.
Talous alkaa pyöriä sittenkin, olihan Galileollakin monta epäilijää maapallon suhteen!
Lopuksi ihmettely Kilpailukykysopimuksesta. Sen perusteellahan julkisen sektorin työntekijöitten mm. lomarahaa leikattiin. Talouden katsauksen perusteella näyttäisi sen vaikutusten olevan kaupungin talouteen negatiiinen valtionosuusleikkausten ja vähentyneiden verotulojen osalta. Mikähän lienee Kikyn kokonaisvaikutus rahallisesti kaupungin talouteen? Jos vastaus on, että miljoonia negatiivinen, voimme edelleen ihmetellä tätä rahansiirtoa tai ryöstöä julkisesta taloudesta avoimelle sektorille. Julkisen sektorin työntekijöitten on lupakin olla vihaisia! Täytyy kysyä loppukuun valtuuston seminaarissa.
Sitten pidin puheenvuoron huoltokiusaamisesta vieraannuttamisesta. Julkaisen sen tässä:
”Sirkka-Liisa Virtasen aloite on tärkeä muistutus tärkeästä asiasta. Tuntojeni mukaan sitä esiintyy yhteiskunnassa paljon enemmän kuin saattaa ymmärtää. Kaikki keinot pitää ottaa käyttöön, jotta lapsen oikeus molempiin vanhempiin toteutuisi. Matemaattisesti laskien kokonaisuuseronneisuusuku on ollut Suomessa lähellä 50 prosenttia. Avioerossa päätetään lasten huollosta ja tapaamisesta. Kun avioliitto harvoin päättyy sopuisasti, liittyy avioeroprosessiin toisen henkilön, yleensä isät kokevat tulleensa alistetuiksi, kiusaa ja lapset joutuvat pelinappuloiksi ja syrjityiksi. Lapset toimivat silloin välikappaleina ja välineinä henkiseen väkivaltaan, alistamiseen ja kiristykseen. Suuressa osassa tapauksista toinen vanhempi käyttää toisen vanhemman rakkautta lapseen ja itse lasta aseena painostaakseen itselle edullisen sopimuksen. Tässä yhteydessä ei kannata alkaa luetella niitä lukemattomia kiusaamisen muotoja, joilla toista vanhempaa halutaan kiusata ja häiritä, vain ihmisen mielikuvitus on niille rajana.
Lasten huoltajuusriitojen ohella lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta on lapsen kannalta suorastaan rikos. Kysymys saattaa olla toisen osapuolen taholta pitkäkestoinen ja suunnitelmallinen prosessi. Lapsi on altis manipuloinnille ja valheellisille syytöksille vielä aikuisuudessakin. Vieraannuttaja ei yleensä välitä oikeudellisistakaan seurauksista ja aika toimii hänen hyväkseen.
Jos yhteiskunta voi jollakin tapaa auttaa lasta ja kiusaamisen kohteeksi joutunutta vanhempaa, on se tehtävä. Kuten aloitteessa todetaan, keskiössä ovat lastensuojelutyöntekijät, perhetyöntekijät ja muut perheiden parissa työskentelevät. Kannatan lämpimästi heidän täydennyskouluttamistaan. Tiedonsaannin edistäminen kummallekin vanhemmella heidän lasta koskevissa asioissa on otettava kunnan antamissa palveluissa huomioon, tietenkin juridisten sekkojen sallimissa puitteissa.”
Toinen aloite, johon halusin kiinnittää huomiota, oli päiväkotien ja koulujen sisäilman laatu ja mitä sille voitaisiin tehdä. Ohessa on puheenvuoroni:
” Olen pääosin tyytyväinen Demari-ryhmälle annettuun aloitevastaukseen sisäilmaongelmien ehkäisemiseksi. Muutamia havaintoja kuitenkin lisään asian käsittelyyn. Koko ongelman ehkäisyn voisi tiivistää yhteen lauseeseen: Panostetaan enemmän ennaltaehkäisyyn, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Eli pyritään pitämään kiinteistöt siinä kunnossa, että uusia sisäilmaongelmia syntyy mahdollisimman vähän. Miten tällaiseen tilanteeseen sitten päästään? Pitää tietää, missä kunnossa rakennukset ovat. Ajantasaista järjestelmää ollaan käsittääkseni luomassa. Kuntoarviot ja-tutkimukset ovat ajantasalla sekä niistä vedetään johtopäätökset tulevien vuosien korjaussuunnitelmista. Toiseksi hoidetaan kiinteistöjen huolto- ja korjaustoimenpiteet mahdollisimman nopeasti ennen kuin potilas sairastuu pahemmin ja ongelmat muutuuvat sisäilmaongelmiksi. Tässä yhteydessä kannattaisi miettiä kiinteistöjen huollon ottamista kaupungin omaksi toiminnaksi. Tätä projektia voisi kuvata ”Rännit ja kaivot puhtaiksi-hankkeella”. Huoltotoiminnan yksityiskohtainen valvonta, kiinteistöjen huollon olessa ns. vierailla, on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Kolmanneksi kiinteistöjen kunnon seuranta pitäisi olla yhtä systemaattista toimintaa kuin itse huoltotoiminnan. Rakentamisen ammattilaisten tulisi jalkautua paikan päälle ja todeta pienemmätkin viat ja kulumiset. Näin niihin päästäisiin kiinni ajallisesti oikein. Neljänneksi perusparannukset tulisi ajoittaa oikein, ei liian varhain eikä myöskään liian myöhään.
Sitten vielä muutama sana siivouksesta. Asiakkaat arvioivat, että työn laatu päiväkodeissa ja kouluissa ei ole aina tyydyttävää. Onkohan koskaan tehty laskelmia siitä, mitä maksaa esimerkiksi puhtauspalvelujen tuottajien ympärillä käytävä byrokratia, kilpailuttaminen, sopimusten teko ja seuranta? Ainakin on oman siivoustoimiinnan volyymi ei saa laskea. Meillä on oltava vertailupohjaa hinnan ja laadun seurannalle.
Lopuksi yksi kysymys. Väistötilat näyttelevät varsinkin lähiöissä merkittävää osaa hankkeesta. Nykyisin on käytössä toimintatapa, jossa toimiala maksaa vuokraa perusparannuksessa olevasta tilasta ja TIKE (1.1.2018 alkaen KITIA) maksaa väistötilakustannukset.
Kaupungin kokonaisedun näkökulmasta voisi olla järkevää, jos järjestelmää muutettaisiin esim. vuonna 1.1.2019 alkaen siten, että perusparannuksessa olevista tiloista toimiala maksaa ainoastaan tontinvuokran, mutta väistötilakustannukset kokonaisuudessaan.
Tämä voisi ohjata meitä kaikkia kokonaistaloudellisempaan ajatteluun siitä, millainen väistötilan täytyy olla ja erimielisyysiltä väistötilojen laadusta voitaisiin välttyä.”
Esa Kanerva
