Miksi meillä ei saa palvelua?

                                                                                                                     

                                                                                                    

                                                                                                        16.8.2025

Viime päivät on lehdissä keskusteltu terveydenhuollon tylystä palvelukulttuurista. Ennen kuin saat palvelua, suoritetaan kuulustelu ja tehdään arvio, tarvitsetko sinä tätä palvelua ylipäätään. Monilla muilla aloilla on tehty myös palvelun saaminen todella vaikeaksi. Sen tarjoaja on luonut ympärilleen palomuurin, jonka läpi on asiakkaan hankala päästä. Mikä on Suomessa johtanut kulttuuriin, jossa palvelun maksajan silmille sylkäistään?

Syitä on monia ja vikaa on myös meissä asiakkaissa. Tyydymme halvempaan itsepalveluun, johon meitä on opetettu vuosikymmeniä. Emme odota tai vaadi ”lämmintä” palvelua, vaan tyydymme siihen, että ylipäätään saamme homman hoidetuksi. Juurisyitä on syytä kuitenkin pohtia muistakin näkökulmista.

Ensinnäkin on monia menneisyydestä kumpuavia syitä. Suomen palvelukulttuuri on kehittynyt Euroopan pohjoisnurkassa hitaammin kuin esimerkiksi etelässä. Ei maatalousyhteiskunnasta ole kovin pitkää aikaa, aika lasketaan kymmenissä vuosissa. Ei maajussi ollut tottunut tarvitsemaan muiden ihmisten apua, kaikki tehtiin itse tai vaihdettiin. Suomalaiset eivät ole tottunee jaarittelemaan small talkia kanssakäymisessään ja suomalaisessa kulttuurissa arvostetaan omaa tilaa ja vetäytymistä. Suomi on ollut varsin köyhä maa ja rahat on pantu vain välttämättömyyteen. Palvelua ei ole koettu sellaiseksi. Eikä tuolta itärajan takaakaan saatu mallia hyvästä palvelusta, päinvastoin, omamme saattoi Leningradin reissun jälkeen tuntua luksukselta.

Ehkä hyvinvointiyhteiskuntakin osaltaan on johtanut siihen, että meille ei ole syntynyt pieniä yrityksiä, jotka oisivat kilpailleet hyvällä palvelulla. Tunnetusti julkisella sektorilla palvelu pelasi, mutta ei sitä voi erityisen ystävälliseksi kokonaisuutena sanoa.

Vanha totuus on se, että raha ja arvostus mittaa alan houkuttelevuutta. Monilla palvelualan työntekijöillä palkka ja työolosuhteet eivät ainakaan lisää motivaatiota. Se taas näkyy suoritteessa ja palvelun laadussa. Hinta ratkaisee yleensä kuluttajan valinnat. Työntekijämäärät pidetään minimissä Ja kiire on alati läsnä. Se näkyy asiakaskokemuksessa.

Nykysuuntaus itsepalveluun digitalisaation kautta ärsyttää. Meille kaikille elintärkeitä palveluja pankeissa, vakuutusyhtiöissä, valtionkin hallinnossa ja kaupassa on viety vauhdilla nettiin ja se on ongelmallista. Palvelut voivat sakata eikä kehenkään saa yhteyttä. Käteistä rahaa jonotetaan ja huoltomieheen ei saa yhteyttä, vaikka vettä valuisi vesijohdosta lattialle.

En kyllä koe terveysasioissa hoitajan arviointia miellyttävänä, vaan nöyryyttävänä. Kysyn itseltäni, miksi minuun ei luoteta. En kai minä mielelläni apua ole tullut hakemaan, vaan viimesijaisena vaihtoehtona. Osaan kyllä ammattilaisena kuvata hyvin oireitani, mutta varmaan se on monella vaikeaa sanoittaa asiansa niin, että viesti menee perille. Yksityinen sektori on hyvän palvelun merkityksen oivaltanut ja myy nyt sitä kovaan hintaan.

Muutos on käynnissä, sen huomaa etenkin pääkaupunkiseudulla ravintoloissa. Johtunee siitä, että on pakko mukautua turistien vaatimustasoon ja kansainvälistymisen myötä. Kyllä Suomessakin osataan palvella, kysymys ei ole siitä, vaan palveluasenteen ja standardin muuttuminen vie aikaa. Asiakkaitten on syytä varautua myös maksamaan palvelusta, koska se vaatii työnantajilta panostusta koulutukseen ja resursseihin kaiken kaikkiaan. Ystävällinen hymy ei kuitenkaan maksa mitään.

Esa Kanerva

 

On Suomi köyhä ja siksi jää?

                                                                                                                                                                                                                                                                  

                                                            

                                                                                                                                                                                                                                                    5.8.2025

Pidän kesästä ja lämpimästä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja kohti syksyn arkea ollaan menossa. Tänä kesänä ei kuumuuden takia oikein kirjoittaminen ja ajatus ole kulkeneet. Elokuun ensimmäinen viileä päivä on tänään ja siksi kirjoittamaan.

Pitkin kesää olen mietiskellyt, mistä Suomen talouden ylle on heitelty niin paljon tuhkaa ja tulikiveä. En haluaisi uskoa Runebergin ennustukseen Suomen ainaisesta köyhyydestä. Viisaat sanovat, ettei talous ole kasvanut yli viiteentoista vuoteen. Olen nähnyt myös ajan, jolloin hyvinvointivaltiota rakennettiin, ennen 90-luvun lamaa. Olen kokenut Nokian nousun ja tuhon. Mutta ennen kaikkea nykyinen tyrmäävä talouden alakuloisuus, joka alkaa muistuttaa ja oirehtia -90 luvun talouden romahduksen kaltaisella tavalla, kummastuttaa. Ei rakenneta, investoida, leikataan ja säästetään.

Mistä kenkä puristaa? Uutta Nokiaa ei ole syntynyt. Toisin sanoen sellaista omaa innovatiivista, maailmaa kiinnostavaa keksintöä tai aluevaltausta emme ole kyenneet luomaan. On ennustettu, että sellainen voisi kuitenkin ennen pitkää löytyä vihreästä siirtymästä ja vetyteknologiasta. Suomen talouden kivijalka, paperiteollisuus on näivettymässä ja tehtaita lakkautetaan. Teollisuustuotanto on kohtuullisen kapea-alaista, nojaa edelleen metalliin ja vanhaan teknologiaan.

Me iäkkäät olemme kuulemma tiellä ja sote-menot kasvavat nopeammin kuin tulot. Käppiä eli menot ovat suuremmat kuin tulot, kertyy joka vuosi n. 5 miljardia. Uusia suomalaisia ei synny eikä persujen mukaan ulkomaista työvoimaakaan saa päästää maahan. Tästä osittain johtuu, että tuottavuus ei kasva.

Kyllä ulkoisilla tekijöilläkin on osuutensa. Korona-pandemia horjutti taloutta pahasti, Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti korot pilviin ja yksityinen kulutus lopahti. Työttömyysluvut rumenivat ja markkinatalouden lain mukaan palkat eivät nousseet, koska työvoiman tarjontaa oli portin takana odottamassa. Ukrainan sota kohteli tietysti myös vientimme kohdemaita ja kysyntä laski. Sota jatkuu edelleen ja tuo epävarmuutta taloussektorille, puhumattakaan Trumpin tullikiistoista, joka on myrkkyä erityisesti investoinneille. Liikenevät velkarahat menevät maanpuolustukseen ja aseisiin.

Hallitus on omilla toimillaan tai toimimattomuudellaan heikentänyt Suomen taloutta. Yhteiskunnassa ei ole luottamusta tulevaan eikä edes nykyhallituksen kykyyn viedä Suomi nousuun. Vaikeata se tulee olemaan kaikille hallituksille, mutta uskottava talouspolitiikka tarkoittaa muutakin kuin leikkauksia ja säästöjä. Me tarvitsemme osaajia maahamme ja helpotamme heidän tänne muuttoaan. Jonkinlaista eläke- ja asenneremonttia saatetaan tarvita, jolla saataisiin työlliset jatkamaan työuraansa pidempään. Ja rakentaminen on saatava elvytettyä. Ensimmäiseksi rakentamisen kotitalousvähennys takaisin, korjausrakentamiseen kenties verohelpotuksia tai kannustimia. Eikä vähäisin vaikutuksiltaan ole yhteistyön ja luottamuksen parantaminen työmarkkinoilla. Konsensus siellä tuo vakautta ja luottamusta.

Kuten yllä olevasta voi huomata, että ei ole olemassa Suomen talouden ongelmakenttään mitään yksittäistä temppua, jolla kokonaisuus ratkaistaisiin. Tarvitaan realistinen useamman vuoden tai hallituskauden mittainen kasvuohjelma sekä pikkuisen onnea. Tällä n sellaista onnenkantamoista, että syntyisi esimerkiksi jokin lääke tai keksintö, jonka edessä maailma olisi polvillaan. Yksittäisen Nokia-ilmiön haittapuolena on se, että näitten huippukaudet kestävät rajallisen ajan ja kilpailu hiljentää nousukiidon tehokkaasti. Esimerkkeinä tanskalainen laihdutuslääkejätti ja vaikkapa meidän Nokia. Innovaatioiden syntymisen pitäisi olla jatkuvaa ja mielellään eri aloilta.

Purran ilmoitus uusista miljardin euron leikkauksista tänä vuonna ei ole kovin fiksua talouspolitiikkaa. Se torppaa kasvua ja runtelee luottamuksen rippeetkin tästä yhteiskunnasta. Keinoja kasvun kiihdyttämiseen olisi olemassa, tarvittaisiin uusi hallitus ja uusi yritys.

Esa Kanerva